Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Suuri suru

    Ei pysty kuin itkemään. Makaamaan. Olemaan pimeässä verhot kiinni. Mikään ei tunnu hyvältä. Tuntuu kuin elämä olisi loppunut siihen hetkeen, kun minut jätettiin. Tiedän eron syyn, ja se ei ole minun vika. Joku vikahan minussa kuitenkin on, koska ei välitä niin paljon, että haluaisi olla parisuhteessa. Miksi se sattuu näin paljon?
    4138
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Niinpä. Tuo on yksi suurimpia kriisejä ihmisen elämässä, hylätyksi tuleminen. Siihen auttaa aika. Kuukauden päästä alkaa helpottaa. Ei paljon lohduta nyt, mutta siitä tosiaan selviää. Voi mennä pitkäkin aika, että oikeasti pääsee yli.

    Äänestä

    • TIedän, että aika parantaa, mutta miksi sekin tuntuu niin epätodelliselta..

      Äänestä

    Itselleni kävi samoin noin kaksi viikkoa sitten. Puoliso ilmoitti löytäneensä toisen ja haluavansa erota. Olimme yhdessä lähes parikymmentä vuotta.
    Siitä asti olen ollut aivan epätoivoinen ja surusta sekaisin. Muutama päivä meni alussa lähes shokissa. Nyt alan vasta ymmärtää, mitä on tapahtunut ja vaikealta tuntuu. Olen yrittänyt sinnitellä töissä mutta ei tämä helppoa ole. Ei pysty syömään, eikä nukkumaan. Pitäisi jaksaa laittaa avioeropaperit vetämään ja talo myyntiin. Puoliso viettää aikaansa uuden kumppaninsa luona ja käy vain välillä kääntymässä yhteisessä kodissamme. Ei edes puhu minulle. Olen kuin ilmaa hänelle. Toivottavasti tämä tuska tästä helpottaa...

    Äänestä

    • Pitää vaan jaksaa odottaa sitä päivää, kun ei enää tarvitsisi itkeä tunnin välein... Luulen, että tässä menee toipuessa loppuelämä. Tällä hetkellä tekee mieli vain piiloutua kotiin koko maailmalta ja kaikilta katseilta.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Su-rullinen kirjoitti:

    Ei pysty kuin itkemään. Makaamaan. Olemaan pimeässä verhot kiinni. Mikään ei tunnu hyvältä. Tuntuu kuin elämä olisi loppunut siihen hetkeen, kun minut jätettiin. Tiedän eron syyn, ja se ei ole minun vika. Joku vikahan minussa kuitenkin on, koska ei välitä niin paljon, että haluaisi olla parisuhteessa. Miksi se sattuu näin paljon?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu