petetty

Luottamuksen kun menettää, sen takaisin saamiseksi on tehtävä töitä. Pettämisen kohdalla (kuten monen muunkin parisuhdejupakan) kohdalla petetyn osapuolen "päätettäväksi" jää se, mikä luokitellaan pettämiseksi, sen Sinä olet tehnyt.

Vaimosi petti, hän hetkahti toiseen. Hän kertoo pettäneensä kerran, se voi pitääkkin paikkaansa, mutta voi olla myös valhe. Uskotko vaimosi pettäneen useammin? Jos et, miksi epäilet? Usko vaimoasi.

Niinhän sitä sanotaan, että kun kerran pettää, pettää toistekin. Minusta ihmisiä ei silti voi yleistää, kun kerran pettää. Ei se ole "pakollinen tie" jota pettäneen täytyisi seurata, ei se ole ohjelmoitu pettäneeseen.

Sinun täytyy nyt päättää, haluatko jatkaa ja koittaa rakentaa suhteenne peluspilaria, luottamusta uudelleen. Kannattaa myös huomioida mahdolliset lapset, ajatella heidän parastaan, mutta suhdetta ei ole mieltä jatkaa jos se on "pakkopullaa" ja pelkoa uudesta pettymyksestä. Keskustelkaa. Oletko kysynyt, miks hän teki sen? Onko hän ollut halukas puhumaan kanssasi ja kertomaan? Luottamustakun ei takaisin _saada_, se täytyy ansaita, sitä täytyy rakentaa ja kehittää. Kääntykää pariterapian puoleen.

Nyt kun asia on tuore, tuntuu siltä etten voi antaa anteeksi. On niin loukattu ja pettynyt olo. Miehelläni suhde kesti noin vuoden ja se on niin pitkä aika että koen että mua on kohdeltu todella törkeästi kun on laitettu elämään valheessa. Tälläistä on niin vaikeaa antaa anteeksi, joku yhden yön juttu olisi ollut ehkä jollain tapaa helpompi sulattaa. En saa päähäni mitään järkevää ajatusta siitä että miksi hän teki näin. Eikä tuo osaa itsekään sitä kertoa.
Nyt oksettaa ajatella että mun pitäisi joskus vielä rakastella tuon miehen kanssa...

Itsellä meni n. 10 vuotta, että en enää ajatellut vaimoni pettämistä joka päivä.
Sitten hän petti uudestaan viime joulukuussa.
Eli taas täytyy odottaa 10 vuotta, että pääsen asiasta yli.
Molemmat pettämiset olivat yhden yön juttuja ja hän jäi molemmista kiinni 100 % varmuudella.
Aika paljon on energiaa mennyt asian pyörittämiseen omassa päässä.

Minulle kävi samalla tavalla. Puoliso kertoi muutama viikko sitten pettäneensä minua tässä kesän aikana erään yhteisen tuttumme kanssa. Yhdessä olemme olleet yli kymmenen vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta.
Nyt alkushokin jälkeen käyn mielessäni läpi tätä asiaa ja mietin, miten suhtautua tähän. Ennen tätä olin aina ajatellut, että se on kerrasta poikki mutta nyt kun se sattui omalle kohdalle niin ei se olekaan ihan helppo päätös. Meillä on ollut kuitenkin erittäin hyvä suhde ja minulla on edelleen paljon tunteita puolisoani kohtaan. Avioero ja yhteisen kodin myyminen ja rakkaasta ihmisestä ja yhteisestä tulevaisuudesta luopuminen onkin todella vaikeaa.
Yritän mennä päivän kerrallaan ja antaa ajan hieman kulua, jospa ajatukset siitä selkeytyisivät.

Vanha sanonta "aika parantaa haavat" pitää tässäkin asiassa paikkansa.
Jättäähän tuollainen aina arven ja ainaisen epäilyn, mutta kuten mainitsit ei se "kerrasta poikki" olekkaan niin helppoa kun se sattuu omalle kohdalle, kun suhde on muuten ok.
Vaimoni molemmat pettämiset ovat tapahtuneet kuningas alkoholin voimalla.
Pienellä paikkakunnalla on vaan pieni ongelma, kun tiedän molemmat pettäjäkaverit ja törmään heihin joskus kaupungilla kulkiessani.
Silloin palaa aina muistot mieleen.

Olikohan kerta, tuskinpa.

Kohtalotoveri41 ja perheeniskä, olen petetty vaimo ja aina olin sitä mieltä ollut, että jos mieheni pettää, se on sitten siinä. Mutta kun se osui kohdalle, niin tosiaan, ei se ollutkaan niin helppoa, sillä rakkautta on jäljellä ja meilläkin on ollut hyvä olla yhdessä ja aina olemme puhuneet siitä, kuinka vanhenemme yhdessä ja olemme aina puhuneet siitä kaikesta onnesta jonka olemme saaneet kokea yhdessä. Ja nytkö siitä kaikestä yhden virheen takia pitäisi luopua. Tuntuu tuskaisen vaikealta.

Viisi päivää sokin jälkeen: sisällä kiehuu yli, ekan syytin miestä mutta aktiivinen olkin vaimo. ei voi mennä enää elämän lanka ohuemmaksi,

Ei sitä luottamusta takaisin saakaan. Sun täytyy vaan oppia elämään uudella tavalla. Pidä vähän hauskaa itsekin. Naiset vanhenee paljon nopeammin kuin miehet. Sinä saat vielä nuorempia naisia mennen tullen. Tee häent mustasukkaiseksi....

Tai sitten vaan päätät, että annat anteeksi ja annat kans.

muuten totta, että vain huono itsetuntoinen pettää vaikka kuinka kieltää tai luulee löytävänsä parempaa, se ei ikinä löydy. kokki tietää että samat raaka-aineet pyörii padassa hiukan eri mausteilla ;)

Harmittaa myös se että kun 43 vuotiaana pitää taistella tälläisten ajatusten kanssa. Olen ajatellut, että nämä ongelmat ovat nuorempien murheita.
Mielestäni eroaminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, koska melkoinen ruljanssi se olisi sekin 3 lasta talo ym.
Pitää vissiin vaan odotella, että vaimo vanhenee eikä enää kelpaa kenellekkään.
Mutta onko se niin?
Kyllä kai sänkykaveri aina miehille kelpaa, vaikka olisi ikääkin.
Tuntuu tosiaan tuskaisen vaikealta ja elämänlanka ohuelta.

En usko vaimon pettäneen, mutta vaikka olisi pettänyt, mitäpä tuosta. Hyvä, jos ottaa elämästä kaiken irti.

Kirjoittelin tänne aiemmin ja ajattelin lisätä vielä;
Puolisoni kertoi, ettei kyse olekaan vain yhdestä kerrasta vaan tapailua ja pettämistä on ollut parin kuukauden ajan ja tunteita "salarakasta" kohtaan on edelleen. Jopa niin paljon, ettei hän ehkä tiedäkään, haluaako edes jatkaa liittoa kanssani vaan punnitsee mielessään myös tätä toista vaihtoehtoa!

Ongelmani on se, että edelleen tämä tuntuu minusta niin äärettömän pahalta ja edelleen taistelen tunteitani vastaan kun välitän hänestä vieläkin. Olenko aivan hölmö kun en osaa häntä edelleenkään vihata tms?

Jos pettänyttä kumppania vihaa, ei ole tätä koskaan oikeasti rakastanutkaan. Rakkaus on pysyvää eikä riipu tilanteista ja tapahtumista.

"Jos pettänyttä kumppania vihaa, ei ole tätä koskaan oikeasti rakastanutkaan. Rakkaus on pysyvää eikä riipu tilanteista ja tapahtumista."

MITÄ vittua? No entä toisinpäin? Voiko pettäjä sanoa rakastavansa oikeasti puolisoaan, jos juoksentelee tältä SALAA toisten ihmisten sängyissä, panee vieraita?

Toi sun lausahdus on kyllä hitto tekopyhyyden HUIPPU! Totta helvetissä saa olla vihainen ja saa vihata kumppaniaan, jos kumppani on avioliittolupauksesta (uskollisuus!) riippumatta pannut toisia! Hei haloo. Sun tekstin perusteella olet itse sellainen limainen pettäjä, mutta niin pelkuri, ettet uskalla pistää nykyistä suhdettasi jäihin. Pelkäät jääväsi yksin. Joten ratkaiset asian siten, että elät avioliitossa JA petät kumppaniasi. TOSI HIENO HOMMA :)))))))))))