Hei,
Sain äskettäin kauttarantain tietää, että avovaimoni petti minua useamman kerran suhteemme alussa. Tapauksista on nyt aikaa jo lähemmäs 10 vuotta.
Vaikuttaako teidän mielestänne aika jotenkin siihen päätökseen, että antaako anteeksi vai ei? Tai siihen päätökseen, että erotako vai ei?
Onhan 10 vuotta pitkä aika, mutta miten voin olla varma, että onko jotain tapahtunut ko. ajan kuluessa? Avokkini on sitä tyyppiä, että ei tunnusta mitään ennen todisteita, näitä em. pettämisiäkin tunnusti yhden kerrallaan kun niistä hänelle erikseen jokaisesta mainitsin..
Olen kertonut avovaimolleni, että annan anteeksi, mutta silti asia kaivaa minua joka päivä.. Mitä te tekisitte tilanteessani? Pistääkö akka pellolle vai ei? Antaako anteeksi vai ei?
Sain äskettäin kauttarantain tietää, että avovaimoni petti minua useamman kerran suhteemme alussa. Tapauksista on nyt aikaa jo lähemmäs 10 vuotta.
Vaikuttaako teidän mielestänne aika jotenkin siihen päätökseen, että antaako anteeksi vai ei? Tai siihen päätökseen, että erotako vai ei?
Onhan 10 vuotta pitkä aika, mutta miten voin olla varma, että onko jotain tapahtunut ko. ajan kuluessa? Avokkini on sitä tyyppiä, että ei tunnusta mitään ennen todisteita, näitä em. pettämisiäkin tunnusti yhden kerrallaan kun niistä hänelle erikseen jokaisesta mainitsin..
Olen kertonut avovaimolleni, että annan anteeksi, mutta silti asia kaivaa minua joka päivä.. Mitä te tekisitte tilanteessani? Pistääkö akka pellolle vai ei? Antaako anteeksi vai ei?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse sen parhaiten tiedät. Miltä sinusta tuntuu ja pystytkö oikeasti elämään asian kanssa?
Pellolle vaan, koska tuollainen selkärangaton sarjapettäjä uusii tekonsa takuuvarmasti.
Monta kertaa tarkoittaa tapapettäjää.
Eivät ne muutu.
ystävälleni kävi samalla tavalla, petti miestään surutta n. 10 vuotta sitten...tuli sitten raskaaksi eikä tiennyt kumpi on isä..aviomies vai rakastaja...päätti lopettaa suhteen, rakastaja oli samaa mieltä, koska ei halunnut mitään ylimääräisiä lapsia..omia oli vaimonsa kanssa jo muutama..aviomies ei tiedä tänäpäivänäkään että ei ehkä olekaan lapsensa biologinen isä..
"Onhan 10 vuotta pitkä aika, mutta miten voin olla varma, että onko jotain tapahtunut ko. ajan kuluessa? Avokkini on sitä tyyppiä, että ei tunnusta mitään ennen todisteita, näitä em. pettämisiäkin tunnusti yhden kerrallaan kun niistä hänelle erikseen jokaisesta mainitsin.."
Itse tiedät mitä teet mutta eikö tuossa jo tullut asia selväksi. Elämässä on muutakin kuin pohtia loputtomiin että "voinko olla varma".
Olen ollut samassa tilanteessa.
Lapseni oli lähes vuoden vanha kun vaimoke humalassa ja tunnontuskissaan kertoi että en välttämättä ole sen isä.
Dna testillä selvisi sitten sekin asia mutta luottamus naiseen oli mennyt. Lopullisesti.
Eikö tapapettäjä muutu, vaikka rakentas talonkin uuden ihanan naisen kanssa?
Vaikea kysymys, johon voit oikeasti vain itse vastata. Mutta jos omalle kohdalle ajattelisin, niin mikäli en voi unohtaa ja epäilisin puolison uskollisuutta tuskin voisin jatkaa. Epätietoisuudessa ja luottamuspulassa on vaikea elää. Maksaako vaivaa? Anna nyt ainakin vuoden päivät aikaa parisuhteellenne, katso sitten tilanne uudelleen. Jos edelleen - anteeksi annosta huolimatta - avokkisi teko kaivelee mieltä, tuskin kannattaa enään jatkaa vaan erota.
Anteeksi voi oikeasti antaa,unohtaa ei vain voi.Anteeksianto on perimmiltään tietoinen valinta ja jos haluaa,voi sen tehdä.Helppoa se ei ole ja pettäneen kumppanin on oltava yltiörehellinen ja avoin anteeksiantamisen hetkestä etiäpäin.Mitään ei saa salata,kaikki täytyy kertoa,jotta luottamus palaisi ja panostaa parisuhteeseen täysillä.Myös muutoinkin puhumisen opettelu parisuhteessa on tärkeää ja avoimmuus,koska emme ole ajatuksen lukijoita kukaan.Ihminen on erehtyväinen ja inhimmillinen olento,suhteenne oli alkutaipaleella ja uusi.Eri asia on,jos suhde on kestänyt jo kauan,sillä suhde on ihan erillainen alussa kuin kauan jatkuessaan.Pitkään jatkuessa oppii tuntemaan toisen,luottamus syntyy ja oppii arvostamaan ja rakastamaan toista siten,ettei halua tästä luopua.Siis jos hyvin käy.Ihminen voi muuttua ajan saatossa,jos vain haluaa.Ottaa opiksi virheistään.Asiaa ei unohda,mutta sen kanssa voi oppia elämään.JOS siis haluaa..Rehellisyys itseä kohtaa kannattaa varsinkin näissä tilanteissa ja ajan antaminen tilanteelle.