Miten teillä on miehen vanhemmat suhtautuneet tietoon avioerosta? Meillä mies ei ole vieläkään uskaltanut sanoa heille mitään. Muutan pois teinin kanssa kahden viikon päästä.
Kun ilmoitin, että otan eron, mies meinasi, että pitää olla yhdessä hänen vanhempiensa takia. Oli sitä mieltä, että äitinsä kuolee huolesta kun kuulee tällaisia uutisia.
Olenkin sanonut, että ei kannattaisi aliarvioida ihmisten suhtautumiseen ihmissuhteiden loppumiseen. Muustahan tässä ei ole kysymys. Itse olen sitä mieltä, että hänen vanhempansa eivät ole niin tyhmiä, etteivät olisi huomanneet tällaista olevan ilmassa jo pitkään. Olen jopa hänen vanhemmilleen sanonut, että en jaksa enää kauaa tätä liittoa.
Kulissien romahtamista taitaa pelätä tämä minun tuleva ex.
Kun ilmoitin, että otan eron, mies meinasi, että pitää olla yhdessä hänen vanhempiensa takia. Oli sitä mieltä, että äitinsä kuolee huolesta kun kuulee tällaisia uutisia.
Olenkin sanonut, että ei kannattaisi aliarvioida ihmisten suhtautumiseen ihmissuhteiden loppumiseen. Muustahan tässä ei ole kysymys. Itse olen sitä mieltä, että hänen vanhempansa eivät ole niin tyhmiä, etteivät olisi huomanneet tällaista olevan ilmassa jo pitkään. Olen jopa hänen vanhemmilleen sanonut, että en jaksa enää kauaa tätä liittoa.
Kulissien romahtamista taitaa pelätä tämä minun tuleva ex.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta voi olla niinkin, että se tulee vanhemmille kuin nyrkki silmään. Mitään et ole voinut aavistaa, viimeiseen saakka on tehty kotia yhdessä, vanhammat auttaneet aivan vietävästi, sitten vain sähköpostilla ilmoitus, jossa kaikki valhetta.
Kun olet koko ajan vierestä katsonut kuinka ulosheitetty puoliso on ahertanut perheen eteen, sitten yhtenä päivänä vaan ei saakaan eneää mennä kotiinsa.
Ei kuulemma ollut ketään kolmatta, oli kuitenkin, kuinka kauan, emme tiedä. Kun tätä tarinaa oli viety työpaikalla (salainen sisäpiiri) ei tullut mitään tietoon.
Miesten tpa ei toista polteta. Muuten tämä mies on elänyt monta elämää, vanha kettu, paljon vanhempi "suojatyössä".
Sitten alkoi tihkua tietoa, ja kaikki on ollut aivan hirvittävää kuulla, kyllä se on vienyt elämänilon pieneiltä lapsilta, pelkäävät, samoin puolisolta, samoin molempien vanhemmilta ja ystävä/ tuttavapiiriltä.
Kysyin eräältä toiselta ihmiseltä, joka on kokenut samaa, miten tästä selviää elämään. Hän sanoi, että ei koskaan. Hänellä aikaa lapsensa erosta on jo kulunut kuitenkin yli 20 vuotta.
Nämä ovat niin suuria menetyksiä, että eivät koskaan unohdu, aika kokee tekevänsä väärin, käy jatkuvasti itseään läpi, miten on voinut kasvattaa ihmisen ajattelemaan elämästä noin välinpitämättömästi.
Saot että pelätään kulissien romahtamista, tuskin vanhemmat sitä pelkäävät, enemmään sitä tuhoa, jonka aiheutat, sillä et varmasti ole tarkkaan katsonut, miten lapset kärsivät, miten aina joku kärsii, tahdotko tuhota omaa ja toisten elämää.
Pidän suurelta osin eron syynä, silloin kun puoliso ei ole mikään hullttio syynä omaa väsymystä, et osaa löytää elämän arkea, kuvittelet löytäväsi saman hohdon kuin seurustelun aikana, mutta se hohto katoaa aina, tulee se arki. Siihen arkeen täytyy osata sopeutua ja löytää siitä elämisen ilo ja riemu.
Jo sekin, että haluaa nähdä lastensa kasvun ihmeen ja olla mukan hänen harrastuksissaan , sitä kautta oppii tuntemaan samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joten täytyy olla muitakin kontkateja kuin vain puoliso, ja toinen ette salaa asioita toisiltanne, olette rehellisä, tunnette toistenne ystävät ja tuttavat.
ja ette kuuntele eronneiden tarinoita, jotka ovat täyttä puuta ja heinää, sillä eronneiden täytyy kaikin tavoin yrittää näyttää, että hyvin menee, sillä kukaankan ei halua myöntää virheitään. Mutta se tavaton tuska ja pelko mikä tulee. Minusta tuntuu että itse olette ne kulissit rakentaneet ja se on sitten puolison syytä, kun ne eivät kestäkään elämän arkea. Sitten vain hakemaan eron kautta uutta kulissien rakentajaa.
Josku kyllä tuntuu, että pitäisi lekalla käydä päähän lyömässä, että jonkinlainen järki palaisi.
Vanhemmat eivät ole tyhmiä, heillä on jo elämänkokemuista monissa asioissa, ja ovat ainakin perhe-elämää viettäneet, jos ovat yhdessä vielä on ollut myöskin jousota ja ymmärrystä.
Hetkinen. Puhut kuin vika olisi aina siinä, joka eroa ehdottaa. Et voi mitenkään tietää, miten se jätetty puoliso on liitossaan käyttäytynyt. Ihmiset todella osaa esittää toista kuin mitä ovat. Sinulla on vain jätetyn näkemys asiasta. Ihmisenhän on todella vaikeaa hyväksyä, että itsekkin olisi jotenkin viallinen. Toista on helppo syyttää. Vai oletko kuullut, että kukaan sanoisi, että nyt se vaimo/mies jätti, kun olin niin paska?
Puuta heinää voi puhua molemmat eronneet. Älä ole hölmö ja tuomitse pelkästään kuulopuheiden perusteella sitä liitosta lähtijää.
Siinä olet oikeassa, että lapset eivät saa erosta kärsiä. Heitä pitää tukea ja saada heidät luottamaan siihen, että molemmat vanhemmat heitä edelleen rakastaa ja heistä huolehtii vaikka eivät saman katon alla enää asukkaan.
Vanhemmat taitaa olla joskus tosi tyhmiä. Omassa erossa sen huomasin. Jutut oli juuri samanlaisia kuin sinulla, ainakin äitini puolelta. Oletan että olet nainen? Eroni jälkeen kuulin juttua kyliltä, että äitini häpeää minua, kun olen ollut niin huono vaimo. Varmasti olinkin, mutta olihan siinä toisessa osapuolessakin vikaa. Kukaan ei hyvästä liitosta eroa eikä tee eropäätöstä hetken mielijohteesta.
Anna ihmisten elää oma elämänsä, elä sinä omasi.
Tunnistin sinut, olet se sama joka on saanut täällä jo kohta vuosi sitten "sekopäämamman" tittelin. Tyttärellesi ero oli varmasti hyvä asia. Ikävää, ettet sinä pääse asiassa eteenpäin ja kirjoittelet noin ikäviä asioita tyttäresi perheestä edelleenkin. Hyvinhän se uusi suhde on toiminut, jos vieläkin ovat yhdessä, siitä huolimatta että olet tehnyt kaikkesi heidän elämänsä pilaamiseksi.
Mitä luulet, onko kyse niinkään miehen vanhemmista vai miehestä itsestään? Moni pelkää itse asiassa enemmän "luuserin" leimaa otsaansa kuin suoranaisesti vanhempiensa tai muiden tuttujen tuomiota. Tai olisi huolissaan näiden selviämisestä. Asia voidaan verhota juuri tuollaiseen, mutta pohjimmiltaan kyse voi olla siitä, ettei itse kestä "epäonnistumista". Ja näin voi olla aivan riippumatta siitä, kuka ja mikä kulloinkin on avioeron perimmäinen syy.
Avioero on useimmiten isompi asia kuin lakonisesti todettu "ihmissuhteiden loppuminen". Ja erityisesti sille osapuolelle, joka kenties ei avioeroa ole halunnut, kuten ilmeisesti teillä on asia. Se, joka on lähtijä, on osan omasta henkisestä taistelustaan jo käynyt siinä vaiheessa, kun pakkaa kampsunsa. Sille, joka jää, asia voi iskeä kaikella rytinällään vasta siinä vaiheessa, kun ovi lähtijän takana on sulkeutunut.
Onko se pelkoa kulissien romahtamisesta? Ehkä sitäkin, mutta kulisseja pidetään yllä (silloin kun siihen on tarvetta) juuri siksi, ettei tarvitsisi tunnustaa muille epäonnistumista.
Ei avioero ole mikään maailmanloppu eikä siihen kuole, en voi käsittää niitä ihmisiä jota velloo siinä asiassa vuosikaudet. Kait ne sitten on niin täydellisiä ja aina oikein asioita tekeviä ihmisiä itse... kaikki me tehdään virheitä, ja ei sitä asiaa pidä hieroa naamaan vuosikausia.
Epäonnistumisia pitää sietää, ne pitää kääntää voitoksi ja mahdollisuuksiksi johonkin uuteen. Mun vanhempani ainakin oli mulle ja exälle ystävällisiä vaikka erottiin, käydään edelleen molemmat esim jouluna niillä kylässä ihan porukalla.
Jos mun äitini olisi suhtautunut meidän eroon nimimerkin "Ajattele vielä" tavoin, olisin varmaan pannut välit poikki.
Onhan se tietty kamalaa jos kulissit romahtaa, eikä pääse kehuskelemaan marttakerhossa lastensa saavutuksilla :/
Ap tässä,
Niin itse ajattelin, että mieheni ei haluaisi kulissien romahtavan. On mies, jolle ulkoinen mammona, status yms merkitsee todella paljon. Hän onkin aina perustellut asiat, siten miten muut ajattelevat asiasta tai miten kirjoissa sanotaan.
Kakkoskirjoittajalle tiedoksi, että meillä ei ole pieniä lapsia, miehen vanhemmat ovat iäkkäitä, eivätkä he ole meitä olleet auttamassa, kuten sanoit. Itsekin olemme 50v molemmin puolin.
Tiedän, että miehelleni ero on uusi ajatus, minulle yli 12 vuoden ajatus. Olemme koettaneet useita kertoja parantaa suhdetta, mutta ei se auta. Kumpikaan emme muutu tästä. Itse koen asiasta helpotusta, jospa nyt saan mielenrauhan ja pystyn olemaan oma entinen iloinen itseni.
Toisen sukulaisia ja ystäviä kannattaa miettiä erossa vain sen verran, ettei heidän kuulten morkkaa sitä toista. Eikä omiakaan sukulaisia kannata liikoja miettiä. Pitäkää teininne hyvinvoinnista huolta, ja omastanne, se tässä on tärkeintä.