Parisuhde ja avioliitto. Tuttu tarina. Rakastan naistani valtavan paljon, hänellä on huumorintajua, hän on reilu, kiltti ja kaunis. Pintapuolisesti kaikki hyvin. Viimeisen vuoden ajan meillä on mennyt huonosti, on riidelty, sanoillamme sivallettu toisiamme, revitty toinen palasiksi ja kuitenkin saatu kaikki kuntoon. Nyt kuitenkin elämäämme on astunut toinen nainen ja minä olen heikko. Sydämeni muljahtaa kuopastaan kun näen hänet, minun on vaikea hengittää hänen lähellään, tunnen suunnatonta halua, mutta en ole tehnyt asialle mitään. Yritän olla kunnollinen ja uskollinen omassa pyhässä parisuhteessani. Mutta tämä nainen valtaa ajatuksiani entistä enemmän, käyttäydyn poissaolevasti ja minulle on tästä huomauteltu. Kumpi on tärkeämpää, sydän vai järki, voiko niiden kahden väliltä edes valita? Järkeni sanoo minulle, että minun tulee olla vaimoni kanssa, vaikka meillä ei seksiäkään ole harrastettu kuukausiin, läheisyys on kuollutta ja ongelmia on paljon. Sydämeni lyö tulta tälle toiselle, joka on minulle kertonut suoraan haluavansa olla minun kanssani ja olen hänet torjunut, sillä se ei ole oikein. Mikä on oikein? Onko oikein mennä tunteiden mukana, vai odottaa ja toivoa, että ne tunteet kuolee? Onko oikein jättää puoliso, jolle on luvannut yhteisen elämän hetkellisen intohimon takia, vai onko se rakkautta? Valehtelenko itselleni. En enää itsekkään ole varma....
surkea mies
epävarma varmuudessa
10493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lopeta runoilu. Et vain ole parisuhdeihminen.
mitään patenttiratkaisua siihen, miten tuossa tilanteessa kannattaisi tehdä. Sitä toki kannattaa miettiä vakavasti, tulivatko nämä läheisyysongelmat enemmän kuvaan toisen naisen mukana, vai olivatko pahoina jo ennen sitä? On toki äärimmäisen helppo rakastua toiseen tilanteessa, jossa oma kumppani ei anna hellyyttä tai vastakaikua. Miten naisesi suhtautuu tilanteeseenne, onko hän ihan tyytyväinen, oletko kysynyt? Se on aika selvää, että vaikka vaihtaisit, alkuhuuma laimenee ajan myötä, mutta jos tämä toinen olisi aidosti elämänarvoiltaan, luonteeltaan, suunnitelmiltaan ja haaveiltaan kanssasi samanlaisempi kuin nykyinen, niin...elämme vain kerran ja vastaamme valinnoistamme. Saattaahan olla, että naisesikin on kanssasi pohjimmiltaan onneton, vaikkei myöntäisi oma-aloitteisesti?
Kerronko totuuden: jos muija oikein vi**uilee, ja on hirviövaihe päällä, niin sitä ihastuu vaikka jäiseen puhelintolppaan. Menet ojasta allikkoon, jos lähdet haihattelemaan kylille...naiset puhuvat "tunteiden mukaan elämisestä", mutta suomennos siitä on: typerä haihattelu.
Miksi olet vaimosi kanssa jos ei ole seksiä niin suhde on loppuun kulutettu ja ei muuta kun uusi nainen peliin tai sitten voit yrittää korjata suhteesi vaimoon mutta e iseksittömässä liitossa kannata olla koks se ei toimi.
Mutta mk mistähän syystä se seksi on loppunut, olisikohan itselläsi osuutta asiaan, kuinka olet kohdellut vaimoasi. Jo tuo että olet toisen kanssa vehtaillut kertoo jotain, et ole kotona ottmassa vastuuta kodin asioista.
Se toinen seikka, miksi tämä toinen sinua haluaa, vainko seksia. mikä on ihmisenä. Varsinkin kun käsittlet häntä arjessa samoin kuin vaimoasia, meneekä samaan seksi ei oikein toimi.
Mikä sinulle on kodin merkitys ja kuinka ajattelet eläväsi vanhuutesi, pitäisi ajatella monia muitakin asioita kuin vain tuota seksiä.
Parisuhde palstalla kyselemällä saat vinkkejä joko a) suhteessa roikkuvilta vaimoilta b) seksittömässä avioliitossa olevilta miehiltä. Vinkit sen mukaisia. Juttele esim. veljen kanssa.
Olen sitä mieltä että nykyinen parisuhde kannattaa jatkaa tai päättää sotkematta siihen ulkopuolisia. Jos haluaa jotain vakaata ja pysyvää kummankaan kanssa. Pettäminen jättää jälkensä.
kaikki kunnossa. Kukaan fiksu ei mene liiallisuuksiin riidoissa. Jos sanoo tai tekee liian rumasti, se vaan tappaa ihan kaiken eikä sitä takaisin saa vaikka ystävyyden saisi ja ymmärryksen. Ei vaan huvita toisen kanssa enää. Tai jos toista huvittaa niin toista välttämättä ei.
Minä olen semmonen, että jos kerran totean jonkun liian tyhmäksi ettei tajua, tai liian itsekkääksi tai liian leuhkaksi jne. niin saa jäädä.
Ikävää ettei sitä kukaan edes neuvo viisaampana. Tai minä olen saanut edes hivenen viisauksia mutta kuitenkin kaikki täytyy havaita itse ja joskus menee oman nahan kautta. Toiset ei silti ikinä tajua.
kaikki kunnossa. Kukaan fiksu ei mene liiallisuuksiin riidoissa. Jos sanoo tai tekee liian rumasti, se vaan tappaa ihan kaiken eikä sitä takaisin saa vaikka ystävyyden saisi ja ymmärryksen. Ei vaan huvita toisen kanssa enää. Tai jos toista huvittaa niin toista välttämättä ei.
Minä olen semmonen, että jos kerran totean jonkun liian tyhmäksi ettei tajua, tai liian itsekkääksi tai liian leuhkaksi jne. niin saa jäädä.
Ikävää ettei sitä kukaan edes neuvo viisaampana. Tai minä olen saanut edes hivenen viisauksia mutta kuitenkin kaikki täytyy havaita itse ja joskus menee oman nahan kautta. Toiset ei silti ikinä tajua.
Kyllä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti, varsinkin, jos teillä on pitkä liitto takana. Usein, kun tulee riitoja, alkaa helposti katselemaan ympärilleen, kuten sinunkin tapauksessasi.
Entäpä jos hyppäisit suhteeseen tuon toisen kanssa ja kyse olisikin vain lyhyestä, nopeasti ohimenevästä tunteesta. Kannattaako pitkä liitto lopettaa sen takia.
Aina kannattaa tehdä kaikkensa avioliiton pelastamiseksi. Menkää avioliittoterapiaan. Monesti ulkopuolinen näkee, mikä liitossanne alkoi mennä vikaan. Jos tämän jälkeenkään, ette löydä takaisin toistenne luokse, voit hyvällä omalla tunnolla ottaa eron ja olla vapaa yrittämään toisen kanssa.
Muista, että rakastumisvaihe kestää 2 kk- 2 v eli arki se tulee siinä uudessa liitossakin ennen pitkään.