Onko täällä muita etäsuhteessa eläviä?
En tiedä vaadinko liikaa mieheltäni kun tuntuu että hänen yhteydenpitonsa minuun on "puutteellista"? Vai onko se vain oikeasti niin että miehet ovat kykenemättömiä tunteiden ilmaisuun? Eilen illallakin pyysin puhelimessa, että laittasi edes jotain viestiä minulle. Alkaisi päivä mukavammin kun oma kulta olisi kirjoittanut edes muutaman rivin. Mies lupasi, silti en mitään viestiä saanut...
Luotan mieheeni eikä minulla ole epäilystäkään siitä, että hän pettäisi minua.
En tiedä vaadinko liikaa mieheltäni kun tuntuu että hänen yhteydenpitonsa minuun on "puutteellista"? Vai onko se vain oikeasti niin että miehet ovat kykenemättömiä tunteiden ilmaisuun? Eilen illallakin pyysin puhelimessa, että laittasi edes jotain viestiä minulle. Alkaisi päivä mukavammin kun oma kulta olisi kirjoittanut edes muutaman rivin. Mies lupasi, silti en mitään viestiä saanut...
Luotan mieheeni eikä minulla ole epäilystäkään siitä, että hän pettäisi minua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, se on mies. Ei ne aina tajua, vaikka niille sanoisi.:)
Meillä tilanne se, että nähdään vain viikonloppuisin. Mies siis viikot toisella paikkakunnalla töissä. Joka päivä soitellaan Skypellä, muuten olisi liian isot puhelinlaskut.:D Aviossa ollaan oltu kohta vuosi, yhdessä 4 vuotta. Alkuun kun mies meni toiselle paikkakunnalle töihin, toivoin että hän olisi pistänyt joskus vaikka viestin, ihan ilman syytä. Ja sanoinkin siitä, että olis kiva. Mutta ei hän ikinä muistanut. Mieheni nyt vaan on semmonen.:)
Nyt on pakko sanoa, että itsellekkin paljon helpompaa, kun ei edes tarvitse ajatella josko mies laittaa tänään viestin vai ei, tms. Ja se, että miehesi ei laita viestiä, _EI_ tarkoita sitä että hän olisi kykenemätön tunteiden ilmaisuun. Toi nyt kuulostaa jo ajatuksena ihan naurettavalta.:) Kyllä sun pitäis tietää muutenkin, osaako han ilmaista tunteitaan vai ei.
Kyllähän mies toki silloin kun nähdään sanoo ihania asioita.. Että rakastaa jne. Siksi kai tämä "radiohiljaisuus" ahdistaakin niin kovin ja tuntuu "kaksinaamaiselta". Vaikka kuinka luotan miehen 100% uskollisuuteen niin mielikuvitus alkaa tehdä tepposiaan kun mitään ei kuulu. Tai no mitään ja mitään, soittihan hän eilenkin töistä mulle. En tiedä kuinka paljon sitä yhteyttä pitäisi pitää. Nyt kun tämän asian kirjoittaa ulos niin tuntuu hieman typerältä..
Vaikka en mitään tarkkaa raporttia hänen päivän toimistaan halua tietää niin välillä vaan ahdistaa kun ei tiedä missä mies on. Olen mustasukkainen kun hän käy harrastuksissa toisen naisen kanssa, vaikka kuulemma ovat vain kavereita. Enkä usko että hänen energiansa riittäisi toisen naisen pyörittämiseen, järjellä kun ajattelen. Jos taas annan mielikuvitukselleni vallan niin reeneissä tapahtuu paljon muutakin kun liikuntasuorituksia. Ehkä tässä on kyse vain mun surkeasta itsetunnosta. En tiedä kuinka sitä saisi nostettua "terveelle" tasolle...