Päätin ettei mun elämääni pilaa pettänyt mies, joka niin jumalattomasti huomasikin rakastavansa meitä saatuaan kokeilla vierasta naista. Miehen mielestä olis vaan koko juttu pitänyt unohtaa ja meidän suhteessa alkanut ihanat ajat. En kuulema ole normaali, kun moinen vähäpätöinen asia niin rasittaa. Ja jos joku mies minuun joskus koskee tappaa kuulema. Voimia niille, jotka jatkavat suhdetta pettämisen jälkeen, minusta siihen ei ole!
Nyt sen sitten tein!
4 lapsen yh
41622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sinulle! Tilanteet ovat yksilöllisiä, aina ei kannata heittää koko puutarhaa menemään yhden kaalimadon takia, mutta selvää on että suhteessa on jotakin pahasti vialla jos pettämään täytyy lähteä. Koko perhe tarvitsee sen jälkeen apua, ja vaikka erottaisiinkin, voisi olla hyvä käydä setvimässä pettämiseen ja muutkin eroon johtaneet syyt esim. perheterapeutin luona, olisi helpompi jatkaa puhtaalta pöydältä omaakin elämäänsä.
kuinka kauan pohdit eroa pettämisen tultua ilmi? Itse olen elänyt suhteessa, jossa pettäminen tuli ilmi useampia vuosia sitten ja nyt huomaan kokoajan kyttääväni mieheni kännyä yms. Takaraivossa kolkuttaa klisee keraan pettänyt aina pettää...Valitettavasti on niitä tunteita jäljellä, edelleenkin...Tsemppiä, voimia sulle ja lapsille!!! Itse en pystynyt eroamaan-ainakaan vielä...
Mielestäni miehesi ei ollut normaali, eikä se suinkaan ole vähäpätöinen asia. Sioille tuommoiset asiat kyllä ovat vähäpätöisiä koska ne eivät edes tiedä mitä vahinkoa he aiheuttavat toisille toimillaan.
Ei se suhde aina ole tuhoontuomittu, mutta ei järkeä jatkaa jos sydämessään näin tuntee. Varsinkaan lastenkin ollessa kyseessä, rikkonainen liitto voi olla pahempi paikka kasvaa, kuten kokemuksesta tiedän.
Pettäminen ei tosiaan ole mitenkään vähäpätöinen asia suhteessa. Jos tekijä suhtautuu siihen niin niin tuskin on kovin kypsä suhteesta vastuuta kantamaan jatkossakaan. Varsinkaan jos asenne sinuun noin terveellä pohjalla.
Jaksamista elämään...