Minä en ymmärrä. Mulla oli hiljattain synttärit, ja puoliso kyllä tiesi päivän. Hän minua onnitteli ja sanoi ettei nyt ole mitään pakettia, kun ei tiennyt mitä minulle hankkisi. AAAAArgh. Olis perkele ostanu vaikka kukkia! Tiedän, typerää, mutta vituttaa kun toinen on noin välinpitämätön. Eihän se lahja ole tietenkään mikään pääasia, mutta edes pienen pieni muistaminen olis jees. Ja tiedän ettei se mitenkään kerro siitä rakastaako hän mua vai ei, mutta c´mon..
Synttärit
Pippi
8833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heh, vai ettei pelkät onnittelut, siis muistaminen riitä vaan pitää vielä olla jotain ostettuakin. Jos asia on niin paskantärkeä, niin kannattaa vaihtaa mies sellaseen joka jaksaa lahjoa naistaan.
Mielestäni synttärit ovat lasten juttuja ellei nyt satu täyttämään isompia vuosia. Keinotekoinen "muistaminen" tietyn päivän vuoksi vain ärsyttää.
Tässä eräs syistä, miksi naisille kelpaavat ulkomaalaiset miehet paremmin.
Täys' juntti olet ja et kyllä tarvi naisellista naista vierellesi.
Sunkaltaisia me naiset pakoon juostaan.
Hohohoo. Heikosti menee jos pitää sijoittaa viimeiset roponsa henkilökohtaisuuksiin parin kirjoittamani rivin vuoksi.
Vai te naiset juoksette ihan pakoon, mutta sittenhän meillä on vastakkainen suunta. Hyvä niin. Minulle ei ihan joka harakka kelpaakkaan. S'il vous plait, mon cheri.;)
Et taida olla kovinkaan hienotunteinen persoona. En nyt tarkoita aivan jokaisen vastaankävelijän suhteessa, vaan nimenomaan Sinulle läheistä(?) naisihmistä.
Tuskin Pippi täällä oli kovin kiinnostunut ziljoonan arvoisesta lahjasta, kyse oli pienestä muistamisesta ja siitä, että toinen puolisko olisi nähnyt pikkuisen enemmän vaivaa asian eteen kuin päivämäärän muistaminen.
Ei mullekaan varikset kelpaa.
Paljastanpa pienen salaisuuden. Kysymys on siitä että minä en halua että huomioiminen on kumpaakaan suuntaan jäykän riippuvainen päivistä kalenterissa. Se pitää olla spontaania ja tulla pelkästä vilpittömästä halusta huomioida toista, eikä sosiaalinen velvollisuus joka painaa päälle. Tämä koskee parisuhteen lisäksi osittain niin ystävä- kuin sukulaissuhteitakin. Ehkäpä olen idealisti, mutta en arvosta merkkipäivinä(joulut&synttärit) muistamista ollenkaan niiden pakonomaisen luonteen vuoksi.
Toisekseen tapoja huomioida on todellakin montaa lajia, ei siihen ostettua tavaraa tarvitse. Itse siihen käytän mielummin kätteni taitoja kuin rahaa. Rahaa kun on melkeinpä jokaisella.
Tuskin nyt syntymäpäivänä muistaminen sulkee pois mahdollisuuden muistaa muina 360 päivänä vuodessa.
Itse annan lahjoja myös muina päivinä ihan mielijohteesta ja tarkoituksena pelkästään toiselle ilon tuottaminen. Muistan myös jouluna ja syntymäpäivänä.
Useimmiten käytän rahaa tavalla tai toisella lahjojen hankkimiseen, koska ajasta on pula. Toki ylimääräistä rahaa en omista ja useimmiten toiselle hankkimani lahja on jollain taholla itseltäni pois. Uskon kuitenkin vakaasti, että minkä taakse jätän, sen edestä löydän ja mikään lahja ei voi olla liian kallis verrattuna siihen iloon mitä itse antamisesta saan taikka toiselle tuotan.
Ehkä olen liian naivi. So be it.
Olisit onnellinen, että miehesi edes muisti päivän. Niin monen muun ei...
Mitä sinä olisit häntä halunnut sitten? Olisitko sitten halunnut jotain todella turhaa lahjaksi, jos miehesi kerran ei tiennyt, mitä olisi ostanut? Joku kaamea tuoksu tai yöpaita, virkatun myssyn tai täytetyn eläimen. Menkää yhdessä katsomaan jotain kivaa itsellesi. Toivottavasti et ole pitänyt mykkäkoulua kotona...
Ääh, harmittaa jo kun laitoin koko viestin. Olin jotenkin pahalla tuulella ja muutenkin hankala..=)
Mies on ihana kulta kun muisti päivän ja on muutenkin mukava ukko.
En minä sille oo murjottanut.
Ja sitä paitti se paikkas eilen ja vei mut ulos syömään. Illalla saunottiin ja katottiin Suurta Seikkailua. Kaikki on paremmin kun hyvin =)