Mielestäni on ihanaa olla sinkku. Oon ollu suhteissa muutaman miehen kans ja nyt sitten jo vuosia singlewoman. En häpeä itseäni kun ei ole kumppania, olen vaan ylpeä siitä että on taito poiketa muista. Yleensä kun tuntuu tuo perheenperustaminen olevan monien mielestä se "Elämän tarkoitus". Siinäkin on se paha juttu että lapset tulee aikas kalliiksi ja kun mult puuttuu kokonaan äidinvaistot. En osaa kuin nauttia vapaudesta ja elämästä. Ihanaa.
Se vapauden tunne ilman parisuhde"velvollisuuksia"...
Nauttikaa syksystä:)
28161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mutta et sinä nyt niin poikkeava ole, joka viides nainen ei esim. tee lapsia. Sinkkuus ja lapsettomuus on kylläkin eri asioita. Itse ole sinkkutaloudessa asuva, lapseton ja parisuhteessa elävä nainen.
Nauti ihan vapaasti yhden illan panoistasi. Itse en sille linjalle lähde.
Kun et saisi.
Saisin jos alkaisin röyhkeämmäksi. Olen sen teorian jo käytännössä toimivaksi tesannut. Heti saa irtoseksiä kunhan vain ei ole kohtelias ja naista kunnioittava.
Mutta en myy itsekunnioitustani saadakseni seksiä. Jatkossakin olen mukava naisille, kunnes joskus tapaan naisen joka arvostaa muitakin kuin machosti käyttäytyviä miehiä.
Korjaus
tesannut= testannut
Seliseli, kukaan mies ei halveksu naisia kuten atm, joten luulisi kysyntää piisaavan. Mutta oikeasti haluaisitte vain, että muutkin miehet olisivat yhtä kusipäitä kuin te, siksi hoette tuota mantraanne.
Enhän minä edes mikään ATM ole. Enkä ole koko elämässäni halveksunut naisia. Juuri siksi tuntuu niin pahalta että moni nainen haluaa miesten käyttäytyvän röyhkeästi.
Vaikka sinä et sellainen nainen olisikaan, niin se ei muuta sitä tosi asiaa että suureen osaan naisista kuitenkin toimii parhaiten röyhkeä lähestymistapa.
Miksi se on sun ongelma, miten naiset haluavat itseään lähestyttävän? Nainen kuitenkin keskimäärin haluaa, että mies tietyllä tavalla johtaa ja dominoi. Ei silloin voi käyttäytyä mammanpoikamaisen kohteliaasti. Joku on tutustumistilanteessa aina vetovastuussa, ja kumpikohan se on?
Jos on tottunut tietyllä lailla sivistyneeseen toimintatapaan elämässä, niin ei tunnu kovin hyvältä joutua luopumaan siitä vain siksi, että kyynärpäätaktiikka jyrää. En tykkäisi myöskään siitä, jos suomalainen kulttuuri neuvotella asioista vaihtuisi kilpahuutamiseksi, vaikka oppisin kovaksi huutajaksi.
Totta kai se on minun ongelma, koska minunhan se lähestyminen on suoritettava. Se on myös naisten ongelma siinä mielessä, että se miten mies lähestyy naista kertoo luonnollisesti myös jotain siitä millainen mies on muutenkin luonteeltaan.
Ehkä se tulee naisille yllätyksenä, mutta röyhkeys ei ole hyvä luonteenpiirre. Röyhkeys on usein kytköksissä myös pettäjä luonteeseen, koska röyhkeä ihminen ei ota huomioon toisen tunteita.
Miksi naiset samaan aikaan vaativat tasa-arvoa mutta kuitenkin haluavat että mies on dominoivampi. Ette voi saada kumpaakin. Itse kannatan sitä että molemmat ovat tutustumistilanteessa yhtä paljon vetovastuussa. Mutta minä kannatankin tasa-asrvoa.
Tuohon kun uskotte, niin atm:ksi jäättekin.
Ai mikä on paskaa? Tasa-arvon kannattaminenko? Onko tämä nyt miehen vai naisen mielipide?
No käytin ehkä vähän vahvoja sanoja, dominointi jne., mutta perusajatushan on se, että nainen odottaa, että miehellä on aloitteet valmiina takataskussa.
Niinhän ne odottaa. Mutta typerää se naisilta on, siitä ei pääse mihinkään. Minä ainakin lähden aina tutustumaan toiseen ihmiseen ilman mitään ennakkoluuloja tai odotuksia. En odota että nainen on muuta kuin oma itsensä. En odota että naisella olisi enemmän tai vähemmän kokemusta mistään seurusteluun liittyvästä, kuin mitä hänellä on. En odota että hänellä olisi yhtään mitään valmiina takataskussa.
Kaikki mitä odotan toiselta on, että hän olisi hyvä ihminen. (Siihen siis sisältyy esim. ymmärtäväisyys ja mitä nyt hyvyyteen liittyy) Mutta ilmeisesti tästä maasta ei kovin montaa hyvää ihmistä löydy.
Olet ilmeisesti mies vai? Tuskin kukaan nainen olisi noin brutaalin rehellinen oman sukupuolensa vajavaisuudesta.
No voi ittu. Mitä siinä kitiset, elämä on mitä on. Kylläkait ne naiset sen tajuaa ettei se nyt mitään todellista halveksimista ole, se nyt vaan on sellaista leikkimielistä naljailua, joka väkisinkin poistaa aitoja ja estoja ihmisten väliltä. Eikait nyt helvetissä sellainen tosikkomainen säästä juttelu ketään sytytä, eikä vie asioita eteenpäin oikealla tavalla. vittua alle ja kyrpää pilluun vaan ,sano.
Olen mies, joo.
Enhän minä mitään vikise. Pistin yhden kommentin ja sen jälkeen olen lähinnä vastaillut kysymyksiin. Myönnän etten ihan täysin ymmärrä tätä estojen poistamis kulttuuria, kun itselläni ei mitään estoja ole.
Mutta en oikeastaan puhunut mistään leikkimielisestä naljailusta kun puhuin röyhkeästä lähestymistavasta. Puhuin siitä machotavasta kun nainen vain otetaan itselleen kyselemättä. Aletaan suudella ja lähennellä ilman mitään tutustumista. Olen nähnyt että se toimii, ja olen myös itse testannut sitä kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla se toimi.
Se on varmasti helpoin tapa saada itselleen nainen, jos nyt ei ole ruma mies.
En kuitenkaan aio turvautua siihen, koska en koe olevani oma itseni tuollaisella macho asneteella. Joten olen jatkossakin mukava ja kohtelias mies.
Se ei siis tarkoita mitään säästä juttelemista.
Kyllä, kyllä, komppaan ihan kybällä mutta toisinaan tunne on erilainen ja sitä kaipaa toisen läheisyyttä ja sitä sellaista sympatisoivaa rakkautta että jaetaan jotain yhdessä.
Tietysti kun ikää on jo 30 vuotta ja suhteiden yhteenlaskettu pituus on jotain vain pari vuotta niin ehkä tilanne on hieman erilainen...
Joskus sitä huomaa tulleensa jo liian itsenäiseksi.
Se tunne että on ylpeä tuosta eikä häpeä sinkkuuttaan on jo aikaa sitten mennyttä. VApaudestaan kyllä nauttii mutta aika ajoin sitä miettii että "mitäs jos sittenkin"...
varsinkin kun näkee onnellisia pareja jo pelkästään tekemässä jotain shoppailua yhdessä nauraen yhteisille vitseille.
Toisaalta väkisin suhteeseen alkaminen jonkun naisen kanssa joka ei kiinnosta joko alkujaan tai pidemmän päälle on mielestäni se kaikekin huonoin viahtoehto.
Tietysti miehenä ei saisi arvottaa itseään liian korkealle vaan huolia se minkä pystyy saamaan, mutta mieluummin yksin kuin jonkun kanssa joka ei vetoa.
Meneeköhän tämä niin, että se naisen sinkkuylpeys sijoittuu tuonne 30 osastolle, ja miehillä taas päinvastoin?
Koska nainen katsoo sinkkuuden parhaaksi vaihtoehdoksi sen jälkeen, kun on kokeillut miesten kanssa elämistä ja seurustelua. Mies taas on kokeillut sinkkuutta ja nyt haluaisi vakiintua. Sillä onhan niin, että yhdessä elämisessä nainen on se, kumpi enemmän riskeeraa ja mies voi usein jatkaa kuten ennenkin, paitsi että nyt on se vaimo, joka hoitaa talouden ja vielä synnyttää ja hoitaa perilliset. Ja jos kaduttaa, voi lähteä lampsimaan.
Aika karkea jako.
En oikein usko tuohon koska naisillahan on kovempi kysyntä nuorempana ja miehillä vienti saattaa itseasiassa lisääntyä 30 vuotiaana.
Kyse on varmaan parisuhteiden kestosta, muusta elämänkokemuksesta, ihan persoonasta sekä siitä että onko tavoitteena perustaa perhettä ja vakiintua.
Itsellä ei ole koskaan ollut tavoitteita ja tuntuu helpommalta olla sinkku kuin alkaa 30 ikäisen naisen kanssa vääntämään yhtäkkiä pystyyn yhteistä taloutta kakaroineen.
Enemmän näkisin että tuo ylpeys 30 naisilla johtunee siitä että ulkopuolelta tulee kovat paineet että pitäisi olla parisuhdetta, miestä, kohta jo lapsia jne. eli ylpeys on vastareaktio "häpeälle" jolla yritetään leimata naista.
Mutta on järjetöntä sanoa että ihmisellä yleisesti sijoittuisi joku ajanjakso sinkkuylpeyttä tiettyyn ikään. :D
Itsestähän se on kiinni miten sen ottaa.
..kiinni, tai ehkä siinä mielessä että se unelmahöttö, mitä naisille tuputetaan parisuhteen muodossa on tullut koettua ja todettua, että sinkkuus olikin ihan mukavaa aikaa. Miehillä taas usein on niin, että paineet pariutumiseen tulee vasta siinä 30 , ettei jäädä peräkammarinpojiksi.
Ehkä kannattaa kokeilla sitä parisuhdetta ja tehdä päätöksensä sen jälkeen, että sopiiko itselle paremmin se kestosinkkuus vai olisko parisuhteen päätyttyä hyvä aika vaan vetää henkeä ja miettiä mitä haluaa, jonka jälkeen vois lähteä uudelleen parisuhdemarkkinoille etsimään omaa kultaa.
Olen itse huomannut, että moni (mies sekä nainen yhtälailla) pitkään sinkkuna oltuaan haikailee edelleen parisuhdetta, mutta ei ole valmis luopumaan eikä joustamaan mistään asiasta. Silloin onkin vaikeaa löytää parisuhdetta, joka täydellisesti sopeutuisi omaan elämään. Uskon, että tämä on suurin syy siihen, miksi varsinkaan 35 ikäryhmissä sinkkuus jatkuu vuodesta toiseen.
tuo aloittaja kokeillut. Riippuu tietysti kuinka korkealle parisuhteen arvottaa, että mistä on valmis mahd. luopumaan tai joustamaan. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhde on ok, mutta omat taloudet. Oma rauha, omat päätökset, ei riitoja kotitöistä, eikä rahoista.
"Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhde on ok, mutta omat taloudet. Oma rauha, omat päätökset, ei riitoja kotitöistä, eikä rahoista."
Juuri näin. Pitää olla omat asunnot, ei siitä muuten tule mitään. Vaikka hankkiikin lapsia, voi asua erillään. Toivottavasti teillä muilla on rahaa omaan asuntoon myös.
aikuinen enää vanhempiensa luona asuu. Jos taas maksaa vuokraa, niin omistaanpa maksaa.
Niimpä, ja seksikään ei muutu itseään toistavaksi kun kaverit vaihtuu.
Sitä on niinku laps karkkikaupassa, nyt mä haluun ton, sit ton ja ton. Kyllä sinkkuudessa omat puolensa on, kun vaan tosiaan oppii elämään ja näkee maailman.
Okei, kiitti tiedosta. Mitä hait takaa aloituksella? AINIIIN! Toivoit että joku hurmosmamma tulee tänne sättimään sinua itsekkääksi ja ilkeeksi kun et äidiksi halua? Harmi, et päässyt perustelemaan vela-elämän hyviä puolia :( Kokeile vaikka jotain kaksplussaa tai muuta vastaavaa, ehkä joku intoutuu siellä väittelemään kanssasi.