Se, joka tuntee nauttivansa sinkkuelämästä, niin nostaa käden pystyyn, huutaa hep ja pistää tänne tulemaan hyviä vinkkejä miten se onnistuu.
Erityisesti kiinnostaa naisten mielipiteet, koska aina puhutaan kuinka tyytyväisiä naiset ovat sinkkuina. Meillä miehillä se tuntuu olevan usein hieman hankalampaa. Millaisia vinkkejä antaisitte meille miehille?
Itse koen ongelmalliseksi sen että kaipaisin usein parisuhdetta, mutta silti sen ajatteleminen olisi hyvä unohtaa ja elää vaan. Jos taas pistän asian taka-alalle, niin tuskinpa minulle mitään iloisia sattumuksia tapahtuu ellen itse laita asioita liikkeelle.
Erityisesti kiinnostaa naisten mielipiteet, koska aina puhutaan kuinka tyytyväisiä naiset ovat sinkkuina. Meillä miehillä se tuntuu olevan usein hieman hankalampaa. Millaisia vinkkejä antaisitte meille miehille?
Itse koen ongelmalliseksi sen että kaipaisin usein parisuhdetta, mutta silti sen ajatteleminen olisi hyvä unohtaa ja elää vaan. Jos taas pistän asian taka-alalle, niin tuskinpa minulle mitään iloisia sattumuksia tapahtuu ellen itse laita asioita liikkeelle.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hep.
(No okei, tällä hetkellä on kuvioissa mies, mutta hän tietää että muutan pian ja etten ole kiinnostunut etäsuhteesta joten tämä on tilapäinen poikkeustilanne ja palaan ennen pitkää taas sinkuksi jona olen ollut jo muutaman vuoden.)
Minä pystyn sinkkuna tekemään kaikkia niitä asioita mitä haluan (ei, niihin ei kuulu yhden yön jutut). Mikä olisi sen parempi vaihtoehto? Parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja, luopumaan joistakin omista jutuista, tekemään asioita joista ei itse ole niin kovin innostunut... Nyt ei ole niitä huolia. Ja kaikkea muuta paitsi seksiä voi harrastaa ystävien kanssa ellei halua tehdä niitä yksin.
jumalauta että vituttaa kaltaisesi naiset.
Kuulostaa siltä että sinkkuelämä on sinulle parisuhdetta huomattavasti parempikin vaihtoehto. Itse en voi väittää omalta kohdaltani ihan niin. Kyllä se parisuhde jonkinlainen tavoite olisi, mutta kun sinkkuajan kestoa ei voi tietää niin pakko siihenkin on soputua ja mielellään jopa nauttiakin siitä.
Mulla on vähän samanlainen juttu menossa FF:llä.
Kuvioissa nainen, joka on muuttamassa pian muualle. Tosi mukavat muutama kuukautta on ollut hänen kanssaan, mutta en minäkään mihinkään etäsuhteisiin enää ryhdy.
Pitää alkaa taas katsella ympärilleen ja tapailla naisia, että se sopivin joskus kohdalle osuisi. Mutta on se tapailu mukavaa sinkkuelämää. Aina on hauska tutustua uusiin ihmisiin ja mietiskellä ja haistella treffeillä, onko juttu lähdössä mihinkään vai ei. :)
Ei nainen voi ymmärtää mitä on yksinäisyys. Ruma tai lihavakin nainen voi aina mennä baariin tai muuhun menopaikkaan ja saada sieltä miesseuraa, ja vieläpä on tarjontaa mistä voi valikoida. Ei tarvi tyytyä mihinkään yhteen tai kahteen ehdokkaaseen. Täysin toista se on yksinäisellä sinkkumiehellä josta naiset ei ole kiinnostunut. Silloin maailma on todella hiljainen paikka.
Väärin taas. Oletko joskus ollut ruma/lihava nainen? Itse olen ihan normaalipainonen ja ok-näköinen nainen eikä minua silti tulla iskemään baareissa välttämättä ollenkaan. Useimmiten ei ollenkaan.
Nauttimisesta en tiedä, mutta ainakin siedettäväksi se muuttuu, kun ei ole (ainakaan netin ulkopuolella) missään tekemisissä vanhempiaan nuorempien ihmisten kanssa.
Jo muutaman vuoden jälkeen unohtaa oman friikkiytensä, kun ei enää muista "normaalin" vertailuryhmän olemassaoloakaan.
Enpä tiedä. Minun kokemukseni mukaan ei pitäisi olla (netin ulkopuolella) missään tekemisissä minkään ikäisten ihmisten kanssa. Ehkä omien vanhempien, ja siinä se. Kuusikymppiset pitävät pässinä siinä missä parikymppisetkin; parikymppiset ehkä vain nuoruuden uhmassaan tuovat halveksuntansa selvemmin esille.
Toisaalta, korjauksena pitää mainita, että tuo ei oikeastaan viitannut sinkkuelämään vaan yleensäkin kaikkeen. Tosin eniten alentuvia kommentteja naimattomuudesta saa kyllä kuulla vanhemmilta ihmisiltä. Tai ainakin minä saan.
Ehkä vanhemmat ihmiset näkevät sukupuolet sovinist... öh, eri tavalla. Kyllähän ne ikäloput tädit minultakin pariutumissuunnitelmia kysyvät, mutta koska näitä tapaa ehkä kerran vuodessa, kyseiset harput eivät tiedä minusta ja elämästäni mitään. Niinpä he voivat olettaa, että vietän "normaalia sinkkuelämää", ja miehenä biologinen kelloni on parikymmentä vuotta naisia jäljessä.
Sama tietysti pätee myös opiskeluihin. Kuvittelevat ressukat minun olevan jossakin herrahississä.
Tuo on kyllä varmasti totta, että sov... tai siis sukupuoli vaikuttaa asiaan. Mutta en itsekään kohtaa paljon ikäloppuja harppuja; lähinnä ajattelin sellaisia neljän-kuudenkymmenen välillä olevia ihmisiä (molempia sukupuolia) jotka tomerasti ilmoittavat että elän epänormaalia elämää. Tungettelevimmat kommentit tulevat puolitutuilta keski-ikäisiltä miehiltä, kumma kyllä. Yhden lähikaupassa vasteentulevan tyypin nimeä en edes tiedä, ja se jaksaa aina kysellä onko minulla paljon miehiä... Naisia taas tuntuvat kiinnostavan enemmän vauvat kuin miehet. Pitäisi kai ruveta yksinhuoltajaksi ihan vain heidän mielikseen.
Enpä tiedä. Kaikki tuo oikeastaan huvittaa; elämän muut osiot ovat enemmän arka paikka. Tulee aina niin kovin hyvä olo, kun vahingossa kuulee äidin kertovan tutuilleen tekaistuja tarinoita minun yritystoiminnastani ja jetset-elämästäni.
Vastaisin siis aloituksen kysymykseen, että hyvän sinkkuelämän salaisuus on "independence" sanan vanhemmassa merkityksessä, eli se että on varaa irtautua kanssaihmisistä siinä määrin, että heidän mielipiteensä eivät hetkauta puoleen eikä toiseen.
Kyllä sinkkuna on ihan helppoa elää, ei ole mitään muita vaikeuksia kun seksin puute, jota tosin saisi maksullisilta jos kehtaisi/viitsisi mennä. Jos perhettä haluaa perustaa on vähän pakko olla nainen siinä mukana.
Seksi ja lapset, molemmat asiat on muuten naisille itsestään selvyyksiä, seksiä saa ja perheen pystyy perustamaan ilman miestäkin kun ensin hankkiin jostain vähän spermaa.
Muuten sinkkuna eläminen on ihan ok. Ei tarvitse kuunnella kenenkään kitinöitä ja voi juoda kaljaa just silloin kun huvittaa.
Tuo kaljan juominen silloin kun huvittaa on tosiaan iso plussa! Tietty siinä on vaarapuolensakin, mutta jos homma on hyvin hallussa niin onhan sitä mukavampi nautiskella ilman syyllistämistä.
No kaljan juominen oli esimerkkinä, Sama pätee lenkkeilyyn ja harrastuksiin, lomiin ja vklp suunnitelmiin, jne.
että katsokoon miehet pornomalleja, minäkin katson ihanteitani. Varsinkin jos ei saa ihan sitä mitä tahtoo. Ehkä hyvä olla yksin tai jonkun samanlaisen joka ei kyllä hyppää niskassa jatkuvasti eikä yritä muuttaa ja ymmärtää sentään realismin päälle. ymmärtää myös että kaikki rapistuu ja homehtuu niin iänkin myötä tulee järkeä enemmän päähän. toiset on hitaampitempoisia kuin toiset. toisella on lempileffat ja omat lempibiisit.
Ei tarvitse siivota toisen sotkuja. Ei tarvitse kokata kenellekkään muulle jotain ekstraa sen takia etteivät halua syödä minulle sopivia ruokia (erityisruokavalio). Ei tarvitse kosketella ja pyykätä kenenkään muun pyykkejä. Saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa, eikä tarvitse pelätä, että pitäisi harrastaa seksiä silloin kun ei huvita.
Sinkkuna eläminen on niin paljon helpompaa. Parisuhteessa kaikki menot ja tekemiset pitää yhdessä suunnitella. Nyt vain voi mennä ilman että kukaan pahoittaa mielensä.
Ymmärrän, mutta asiaan vaikuttaa paljon sekin millaisia parisuhteita on kokenut. Ei minulla ole mitään noin negatiivisia muistoja ajalta jolloin pyykit oli toisen kanssa samassa korissa.
Pitäisikö kokeilla oikein huonoa parisuhdetta niin osaisi arvostaa vapautta enemmän...
Jos oot siltä välttynyt, niin ole mieluummin siitä onnellinen...
Ei minulla ole mitään erikoisia vinkkejä antaa, koska olen seuraillut niitä polkuja, jotka sopivat juuri minulle, jonkin verran keskiverrosta poikkeavalle ihmiselle.
Nuorena luulin, että kyllä se mies jostakin ennen pitkää löytyy. Tein siis juuri sitä, mitä halusin tehdä, oli mies tai ei: hankin loppututkinnon ja vähän päälle, kartutin työkokemusta, reissasin itsekseni, hankin oman asunnon ja rakentelin sitä juuri itselleni sopivaksi. Jossain vaiheessa huomasin, että viihdyin omana pomonani, ja rupesin yrittäjäksi.
Tilanne on nyt se, että elämäni on ihan liian mukavaa ja minulle pilkulleen räätälöityä, että en haluaisi muuttaa tästä yhtään mitään jonkun toisen ihmisen vuoksi. En sulje mitään pois, mutta en oikeasti usko eläväni koskaan parisuhteessa.
Moni on täällä sanonut, että jos pääsisi parisuhteeseen, sitten jaksaisi kyllä ryhdistäytyä, opiskella tai mennä duuniin ja kohennella muutenkin olemustaan. Jos ei sitä puoliskoa sitten löydykään, ei ole mitään muutakaan, mistä nauttia. Kun taas elää itselleen, se mahdollinen siippakin on sitten vain plussaa jo ennestään mukavaan oloon, eikö vain?
Oman elämänsä rakentaminen hyvälle mallille on varmasti toimiva vaihtoehto, mutta silloin voi tosiaan käydä niin että kiinnostus parisuhdetta kohtaan jää aika vähäiseksi. Pelkään että joskus myöhemmin iskee ahdistus jos jää sen takia perheettömäksi.
Pitäisi löytää jokin keskitie, jossa nauttisi elämästään, mutta samalla pystyisi pitämään yllä jonkinlaisia mahdollisuuksia tutustua naisiin. Ehkä muuten voisi elää täysin itselleen, mutta jonkinlaista kevyttä nettitreffailua voisi siinä sivussa harrastaa aina kun suinkin jaksaa. Siinä ei ainakaan tarvitse valvoa, eikä välttämättä juopotellakaan (vaikka se ehkä auttaisikin jaksamaan).
Ihmiset, muodostakaa kaveriporukka. Samanhenkisiä yhteen paljon vain. Mielellään kumpaakin sukupuolta. Normalisoitte itsenne, ettekä ole hiippareita. Puheenaiheet vaikka tikusta ( ei Laasasta, ei atm-juttuja, ei tätä palstaa) ja bileet pystyyn. Ja jutelkaa tytöille, sanokaa, ettette halua mitään vakavaa tai ihmissuhdetta ylipäänsä, vain tuntea ja oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Noin homma noin normaalisti toimii. Kukaan ei ihmettele kun vetäydytte takavasemmalle jossain vaiheessa. Joku yleisidea vaikka matkustus, musiikki tai eräretkekeily hatusta, niin ihmisiä kiinnostaa ja paikan vaihdos tarvittaessa, jos idea on väärä valitun paikan populaan.
Itse olen sitä mieltä, että onni täytyy löytää omasta itsestä. Me itse luomme elämänpiirimme ja luomme myös omat ongelmamme, mutta toisaalta, myös itse olemme vastaus niihin ongelmiin.
Kun kysymme, missä on onni, vastaus löytyy yllättävän läheltä. Itsestämme.
Ymmärrän kuitenkin, mitä tarkoitat. Välillä minunkin pääni räjähtää omasta sinkkuudestani. Toisaalta, välillä minulla on taas sellainen olo, että on ihan hyvä olla ja voin jopa harkita sitä vaihtoehtona loppuelämälle. Tästä aiheesta aloitin vähän aikaa sitten ketjunkin.
Käytännön vinkkejä:
-panosta kaverisuhteisiin; menkää ja tehkää poikaporukalla kaikkea kivaa ja ehkä vähän päätöntäkin. :) Se piristää ja antaa perspektiiviä.
-hanki naispuolisia YSTÄVIÄ. Tai vaikkapa yksi. Minullakin on yksi todella hyvä miespuolinen ystävä ja on ihan mukava olla ystävä, vain ja ainoastaan ystävä. Miespuolisia kavereita löytyy, mutta ystävän kanssa voi jakaa ja tutustua tarkemmin toisen sukupuolen ajattelutapaan.
-panosta lapsuuden perheeseesi. Tutustu oikein kunnolla vanhempiisi ja sisaruksiisi jos heitä on. Siellä on yllättävä aarre.
-ota joku harrastus, monesti jätkille tuo liikunta tuntuu olevan tosi tärkeää. Lenkille siis, saatat törmätä johonkin kaunottareen? ;)
Kaiken kaikkiaan.. ota rennosti.. pidä silmät avoinna. Jos joku sinua kiinnostaa, niin eihän se maksa vaivaa tutustua ja tehdä aloite?
Oli taas sellaisia vinkkejä että huomaa että on nainen puikoissa.
Mikä noissa muka oli vikana? Mainioilta neuvoilta kuulostivat.
Mäkin olen tässä viimeaikoina saanut aikaiseksi huomattavasti läheisemmän suhteen esim. äitiini ja siskooni, kuin joskus muinoin, mikä on erittäin hienoa.
Nyt tulee sitten joku solkottamaan, että typerää ajan haaskausta, jos ne ei anna pillua..
3...
2...
1...
Nuo on ihan hyviä vinkkejä ja monia olen jo ehtinyt noudattaakin. Yksi syy miksi halusin ja haluan kuulla naisten mielipiteitä on se että te saatte tällaiset asiat kuulostamaan niin mukavan helpoilta. Rennosti silmät avoinna ja sitten vaan rennosti tekee aloitteen jos siltä tuntuu...tuollaista asennetta kun saisi kehitettyä mutta ei se helppoa ole.
Joskus tuntuu myös siltä kun pitkään elää yksin, että ikäänkuin unohtaa olevansa vapaa tutustumaan keneen hyvänsä ja vapaa tekemään mitä tahansa. Jämähtää tuttuihin rutiineihin ja alkaa pitämään niitä itsestäänselvyytenä. Silloin kun sinkkuelämä oli uutta ihmeellista, niin oli valppaana naisten suhteen, mutta hiljalleen ne "refleksit" alkavat hidastua kun tottuu olemaan yksin.
Paskat naiset viihdy sinkkuina yhtään sen paremmin kuin miehet. Joku viihtyy paremmin toinen ei. Kyse on yksilöistä. Naiset vaan osaa valehdella itselleen ja muille.
Miksi naiset sitten valehtelee itselleen. Koska perhe ja äitiys on se joka mittaa naisen arvon naisena. Ei työ, ura tai muu. Sitten kun ei "kelvata" niin sitä ei edes uskalleta myöntää edes itselle. Elämä täytetään kaiken maailman harrastuksilla ym.. tai lääkkeillä.
Kautta historian (aina -80 luvulle) ns. vanhat piiat, tai miehettömät naiset on olleet pahnan pohjimmaisia. Naimattomat miehet taas oli ihan tasavertaisia perheellisten kanssa. Nyt naiset vaan on luoneet tälläisen kuvan jota ne itse ruokkii naistenlehdissä ja näillä keskustelupalstoilla että hyvin menee.
Minä olen ihan takuulla sataprosenttisesti sukupuoleltani nainen, vaikken ole koskaan halunnut perhettä ja lapsia. En ole valehdellut itselleni enkä kyllä muillekaan, koskapa muutama suhteenpoikanen on kuollut nimenomaan siihen, että mies on ruvennut puhumaan lapsista (hämmästyttävän nopeasti, jopa ensitapaamisella on mielipide urkitty esille ja sitten on loukkaannuttu verisesti) ja minä olen tiennyt kantani olevan aivan ehdoton. Ei ole myöskään kyse siitä, etten olisi "kelvannut", koska kosijoita on kyllä ollut ihan riittävästi.
Sinä ehkä arvostat naista vain synnytyskoneena, mutta hirveän monella muulla on ihan toiset kriteerit. Miksi sinua harmittaa naisten valinnanvapaus noin kovasti? Siksikö, että "kautta historian" aina on löytynyt joku, joka olisi surkeintakin miehenreppanaa alempana yhteiskunnassa, mutta nyt ei automaattisesti olekaan niin ja sinullekaan ei oikein löydy arvostusta? Vai mikä muu asia elämässäsi on noin ilkeästi vialla?
Ai mitä sinkku voi tehdä?!!!
Järjetön kysymys...
Mitä nyt täysin vapaa ja itsenäinen ihminen voi tehdä?!!
=
Saman kuin parisuhteessa oleva kaiken mitä partneri kieltää tai vie ajan pois! :D