Onko naisessa joka on kokenut väkivaltaa piirteitä joita muissa ei ole?
Mietin tätä, koska isäni on minua lyönyt ja hän on todella rauhallinen mies.
Se on opettanut tunnistamaan väkivaltaisia ihmisiä, myös niitä rauhallisia.
Jotka sitten neljän seinän sisällä raivostuu ja käy kimppuun ulkona taas hymyillen ja ollen ystävällisiä.
Ennakoin aika paljon ihmisten käytöstä. Voi ei, nyt sitä alkaa ärsyttää. Aistin joskus että joku on vialla ihmisessä jo kun lähestyn ja olen heti varuillani. Riitojen aikana saatan saada paniikkikohtauksia ja jos joku suuttuu minulle se saattaa tuntua kohtuuttoman pahalle, tai menen jäykäksi pelosta vaikka mitään uhkaa ei ole.
Mietin tätä, koska isäni on minua lyönyt ja hän on todella rauhallinen mies.
Se on opettanut tunnistamaan väkivaltaisia ihmisiä, myös niitä rauhallisia.
Jotka sitten neljän seinän sisällä raivostuu ja käy kimppuun ulkona taas hymyillen ja ollen ystävällisiä.
Ennakoin aika paljon ihmisten käytöstä. Voi ei, nyt sitä alkaa ärsyttää. Aistin joskus että joku on vialla ihmisessä jo kun lähestyn ja olen heti varuillani. Riitojen aikana saatan saada paniikkikohtauksia ja jos joku suuttuu minulle se saattaa tuntua kohtuuttoman pahalle, tai menen jäykäksi pelosta vaikka mitään uhkaa ei ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen ollut kahdessa väkivaltaisessa suhteessa (tosin myös kahdessa väkivallattomassa). Olen itse äkkipikainen luonne, suuttuessani syydän loukkaavia sanoja ja paiskon tavaroita. Ihastun helposti itsevarmoihin, hurmaaviin miehiin, joista puolet on osoittautunut väkivaltaiseksi, minun kanssani. Kumpikaan väkivaltaisista kumppaneistani ei ole ollut väkivaltainen edellisissä suhteissa. Se onkin saanut minut ajattelemaan, että ilmeisesti minun hyökkäävä käytökseni on ajanut heidät käyttäytymään puolestaan väkivaltaisesti. En silti ota syytä niskoilleni. Koen, että miehet eivät vain kestä sitä, että en alistu heidän tahtoonsa ja nostan mekkalan jos minua loukataan ja siksi he tarttuvat siihen viimeiseen valttikorttiinsa, fyysiseen voimaan. Ja tiedän myös sen, että kaikki miehet eivät pyri loukkaamaan/alistamaan naista, mutta jostain syystä olen sellaisiin mennyt rakastumaan. Heissä on jotain kiinnostavaa voimaa, mikä minua viehättää.
Väkivalta on väärin ja tuomittavaa mutta usein mies turvautuu voimaan koska ajautuu nurkkaan, ei osaa ja pysty muuta. Niinkuin esim koira, koiralla on 3vaihtoehtoa, paeta-jähmettyä tai hyökätä.
Usein nainen omalla käytöksellään kerjää verta nenästä, toinen naisen minä ikäänkuin haluu nyrkistä ja toinen minä ei halua ja siinä ongelma sitten on.
Niinkuin sanoin, väkivalta on väärin mutta useissa tapauksissa naisen on syytä katsoa peiliin.
Olen itsestä kyllä huomannut tuonkin että toisaalta haluaa nyrkistä. Koska ajattelee että niin "kuuluu" käydä ja on kohtuuttoman huono omatunto kaikesta. Ja sitten kun se viimein tapahtuisi, niin ei tarvitsisi odotella ja pelätä enää. Joka kerta kun minua on lyöty lasken alleni.. (kuset housuun) ja saan jonkunlaisen paniikkikohtauksen.
Useimmat naiset ovat ns. "nelinaamaisia" ja käyttävät aina tilanteeseen sopivaa pärstää. Toisia naisia hakataan ja toisia ei, nainen voi itse vaikuttaa hyvin pitkälle minkälaisiin tilanteisiin joutuu. Pitkäaikainen natkutus ja pullistelu saa loppunsa aina jossakin kohdassa. "Änkyrä" naiset saavat useimmin selkäänsä, samoin alistusluulo vammaiset, he tavallaan kerjäävät sitä.
Kyllä pitäisi käydä terapiassa ja selvittää lapsuuden traumat, ennenkuin vie itsensä vihaamisen parisuhteeseen.
Lapset voivat ajatella, ärsyttäessään tahallaan muiden on pakko välittää.
Mutta jossain kohtaa hyväksyy, ettei välitetä.
Älä ikinä syytä itseäsi, lapsen lyöminen on lainvastaista.
Alistusluulo-vammaisten ei pitäisikään mennä naimisiin.
ty___tt : kuulostaa tuo sinun kuvauksesi siitä miten olet varuillasi ihmisten kanssa, odotat lyömistä - ja miten siihen reagoit, siltä että tarvitsisit ihan mielenterveyspuolen ammattiapua.
"Toisia naisia hakataan ja toisia ei, nainen voi itse vaikuttaa hyvin pitkälle minkälaisiin tilanteisiin joutuu."
Tällainen on ihan roskapuhetta. Miehellä ei ole oikeutta käyttää väkivaltaa sen enempää kuin naisellakaan.
Itselläni on ollut neljä suhdetta. Niistä yhdessä (siis 1/4) mies muuttui mustasukkaisten harhojensa myötä väkivaltaiseksi puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Tämä väkivaltainen mies huusi aina kurkkusuorana mustasukkaisuus kohtauksessaan, ja kun en huutanut takasin, suuttui siitä että olin niin rauhallinen!!!
Näin jälkeenpäin ajateltuna, hän yritti ärsyttää minua rähjäämään niin, että hän olisi saanut syyn hakata oikein kunnolla. Hän halusi siis tapella.
Itse en edes käsittänyt mistä hänen riehumisessaan oli kysymys. Se tuntui järjettömältä ja liioitetulta.
Kaikkein vaikeinta oli kohdata se, että ihminen jota rakastin ja joka sanoi rakastavansa minua, halusia ja pystyi satuttaa minua. Hän aina jälkeenpäin selitteli kohtauksiaan lapsuuden traumatisoituneisuudellaan. Ehkäpä hänellä oli väkivaltainen luonne: oli ala-asteella ollut koulukiusaaja.
Kaikissa muissa eli kolmessa (3/4) suhteessa riidat selvitettiin ihan puhumalla.