Ongelmani on, etten pysty käsittelemään yllätyksiä tai nopeita tilanteen muutoksia. Kun suunnitelmat äkkiä muuttuvat tai jotain odottamatonta tapahtuu, tuntuu hetken ekuin en saisi henkeä ja haluan juosta pakoon tai piiloutua muilta ihmisiltä. Tällä hetkellä olen kahdeksantoistavuotias, ja vanhempieni mukaan olen aina vihannut yllätyksiä. Useampi yllättävä tapahtuma yhden päivän sisällä saa minut henkisesti täysin näännyksiin, enkä jaksa tehdä muuta kuin maata sängyssä.
Tähän mennessä olen selvinnyt melko mallikaasti sillä, että lähipiirini on tietoinen tästä ongelmasta. Koulussa korkeintaan on ollut muutama ongelmallinen hetki, etenkin nuorempana, kun odotettiin aktiiivista osallistumista leikkeihin ja keskusteluihin. Sittemmin minut on päästetty pälkähästä, koska kolunkäynnin lukemispuoli sujui paremmin.
Ongelma mittasuhteet paljastuivat minulle itselleni vasta autokoulussa, joka oli täysi katastrofi. Ympäristöni oli täysin opettajan oikkujen hallussa, enkä päässyt pakenemaan mihinkään. Tunnit päättyivät usein (hyvin häpeällisesti) minun surkeaan pillitykseeni. Nukuin niinä kuukausina huonommin kuin koskaan, eivätkä valvotut yöt ainakaan parantaneet suoritustani... kortti oli tuskan takana, mietin jo moneen ottekseen kannattiko mokoma farssi.
Muutenkin aikuisuutta lähestyttäessä vanhempani eivät voi järjestää minulle kaikkea enää niin, etten joutuisi yllätysten eteen. Olenkin jo saanut palautetta siitä, että minun tulisi "jaostaa luonnettani joustavammaksi", mikä niinkin ystävällisesti muotoiltuna tuntui kipeältä. En itsekään pidä itsestäni tällaisena, olen läheisilleni taakka joka vaatii erikoiskohtelua. Olen koittanut parhaani mukaan oppia sietämään ympäristön arvaamattomutta, mutta ainoa mitä olen oppinut on hiukan peittämään ahdistustani.
Haluaisin muutta itseäni parempaan suuntaan, oppia nautimaan asioista, joita en voi kontrolloida. Tällaisena en suostu ottamaan vastaan yllätysvieraita, en vastaa puheluihin joita en odota, en siedä eläimiä enkä lapsia.
Tunteeko joku ilmiön omalta tai jonkun toisen kohdalta? Melkein toivoisin tämän olevan oire jostain, ta muuten minun pitää hyväksyä olevani vain pilalle hemmoteltu kakara, joka ei osaa kohdata oikeaa maailmaa.
Kokemuksia, diagnooseja, neuvoja, jotain?
0
<50
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881184
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511016En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse50701Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14700Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60674
Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107660En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42614Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57602Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?35585