Mun kesäinen työpaikkaromanssi...
Mietin kuukauden ennen kuin uskalsin tehdä aloitteen. Itse asiassa aloitteen teki mun toinen työkaveri, joka vihjas mun tunteista tätä erästä ihanaista kohtaan. Pari päivää paljastuksen jälkeen oli hiljaiseloa, kumpikaan ei hiiskunut asiasta vaikka oltiinkin kavereita. Sitten erään yöllisen keskustelun päätteeksi yllätyksekseni paljastui, että kiinnostus olikin ollut koko ajan molemmin puolista. Ihan kuin unelmasta olis tullut totta, olinhan mä koko ajan ajatellut että vain mä olen korviani myöten ihastunut ja en varmasti saa vastakaikua. Sä olit unelmieni tyttö, kuin huumetta mulle.
Aurinko paisto täydeltä terältä, kun istuttiin siinä puistossa. Ensimmäistä kertaa vapaa-ajalla ja yhdessä jossain muualla kuin työpaikalla. Pientä flirttiä, puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Mun kädet täris ja sydän läpätti, upposin yhä syvemmälle sun kauniisiin silmiin ja älysin että tästä ei enää ole paluuta entiseen. Ne treffit kesti aamu neljään asti, päätty ihaniin suudelmiin. Bileitä, jatkoja, käsikädessä käveltiin pitkin stadia auringon noustessa. Sä todellakin olit kuin silkkii mun sylissä.
Sitten se vaan loppui, kuin salaman iskusta. Ahdistusta, tunteiden sekamelskaa. Kaikki huomasi työpaikallamme, että jotain on tapahtunut kun ei puhuttukaan toisillemme. Oli oltava viilee, koska muuten olisin hajonnut. Miten jatkaa elämää ja yrittää päästä eteenpäin, kun toinen on koko ajan mukana sun elämässä kaikesta huolimatta ja näette päivittäin. Tekisi vain mieli halata ja ottaa syliin, mutta ei... Pari kännipuhelua ja lisää tunteiden sekamelskaa. Unohdan, yritän koska muuten en kestä.
Mietin kuukauden ennen kuin uskalsin tehdä aloitteen. Itse asiassa aloitteen teki mun toinen työkaveri, joka vihjas mun tunteista tätä erästä ihanaista kohtaan. Pari päivää paljastuksen jälkeen oli hiljaiseloa, kumpikaan ei hiiskunut asiasta vaikka oltiinkin kavereita. Sitten erään yöllisen keskustelun päätteeksi yllätyksekseni paljastui, että kiinnostus olikin ollut koko ajan molemmin puolista. Ihan kuin unelmasta olis tullut totta, olinhan mä koko ajan ajatellut että vain mä olen korviani myöten ihastunut ja en varmasti saa vastakaikua. Sä olit unelmieni tyttö, kuin huumetta mulle.
Aurinko paisto täydeltä terältä, kun istuttiin siinä puistossa. Ensimmäistä kertaa vapaa-ajalla ja yhdessä jossain muualla kuin työpaikalla. Pientä flirttiä, puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Mun kädet täris ja sydän läpätti, upposin yhä syvemmälle sun kauniisiin silmiin ja älysin että tästä ei enää ole paluuta entiseen. Ne treffit kesti aamu neljään asti, päätty ihaniin suudelmiin. Bileitä, jatkoja, käsikädessä käveltiin pitkin stadia auringon noustessa. Sä todellakin olit kuin silkkii mun sylissä.
Sitten se vaan loppui, kuin salaman iskusta. Ahdistusta, tunteiden sekamelskaa. Kaikki huomasi työpaikallamme, että jotain on tapahtunut kun ei puhuttukaan toisillemme. Oli oltava viilee, koska muuten olisin hajonnut. Miten jatkaa elämää ja yrittää päästä eteenpäin, kun toinen on koko ajan mukana sun elämässä kaikesta huolimatta ja näette päivittäin. Tekisi vain mieli halata ja ottaa syliin, mutta ei... Pari kännipuhelua ja lisää tunteiden sekamelskaa. Unohdan, yritän koska muuten en kestä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jättäkää lapsoset niiden viinojen kanssa läträämiset pois niin ihmissuhteet hoituvat järkevämmin. Käytännön vinkki nimimerkki kokemusta vuodesta 1956.