Olemme mieheni kanssa nelikymppisiä saman verran kouluja käyneitä kolmen lapsen työssä käyviä vanhempia. Päivät ovat hyvin samanlaisia. Aamuisin heräämme samoihin aikoihin. Mies lueskelee päivän lehteä ja pukee itsensä. Toki minäkin, mutta samalla laitan aamupalan lapsille, vaatetan, pesen, vien hoitoon jne. Sama jatkuu työpäivän jälkeen. Mies saattaa käydä katsomassa jotakin peliä, istuu tietokoneella tai telkun ääressä tai ”käy jossain”. Harrastuksiin kyllä vie lapsia. Hoidan talon käytännössä yksin. Mies ei osallistu kotitöihin kuin erikseen pyytämällä esim. vie roskat. Pyytämättä en apua saa. Koska pyytäminen on kuitenkin nalkutusta, jota mieheni ei tykkää kuunnella, en juuri apua pyydä, teen mieluummin itse kun jatkuvasti pyydän . Eipä tarvitse miettiä itselleen mitään harrastusta. Päivät ovat ruoanlaittoa, siivousta, tiskausta, pyykkäystä ja päälle vielä kaikki muukin ei päivittäinen työ kuten kodin remontit, pihahommat , ruohonleikkuu, talvella lumityöt. Ärsyttää kun ei ehdi ja jaksa kaikkea. Nytkin ruohonleikkuri teki tenän. Pitäisi varmaan viedä se jonnekin huoltoon, kun käyttöohje on hävinnyt, enkä osaa korjata. Viime viikolla nyrjäytin nilkkani, kun rakentelin varastoon hyllyä yksikseni ja tikkaat kaatuivat…
Olen kyllä kiitollinen, kun mies antaa palkastaan taloudellisen panoksensa kodin pyörittämiseen, yksin en siinä suhteessa pärjäisi. Mutta kuinka paljon pitää ihmisen jaksaa? Iltaisin kun tullaan sitten vaatimaan ”aviollisia velvollisuuksia” en enää jaksa ENKÄ EDES HALUA. Tämän arjen pyörityksen lisäksi en jaksa / ehdi miettiä edes eroa. Kohta varmaan päässä napsahtaa…
Olen kyllä kiitollinen, kun mies antaa palkastaan taloudellisen panoksensa kodin pyörittämiseen, yksin en siinä suhteessa pärjäisi. Mutta kuinka paljon pitää ihmisen jaksaa? Iltaisin kun tullaan sitten vaatimaan ”aviollisia velvollisuuksia” en enää jaksa ENKÄ EDES HALUA. Tämän arjen pyörityksen lisäksi en jaksa / ehdi miettiä edes eroa. Kohta varmaan päässä napsahtaa…
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä mullekin tuollaiset palvelukset kelpaisivat, mutta en ole kiinnostunut niin tyhmistä naisista, jotka suostuisivat siihen. Etkö voi jutella miehesi kanssa? Sano, että et jaksa enää. Kotihan on yhteinen juttu. Sopikaa siitä, miten jaatte kotityöt. Jos mies on laiskotellut jo pitkään, ei hän itse osaa niihin tarttua. Hän saattaa jopa kokea astuvansa sinun reviirillesi, jos tekisi oma-aloitteisesti jotain. Selkeä työnjako auttaa tässä.