Lasta kiusataan - mitä tehdä?

SonyaSong

Poikani aloitti kolmosluokan. Viime vuosi meni ihan mukavasti, kaikki luokan pojat leikkivät tai pelasivat yhdessä välitunneilla. Nyt tilanne on toinen. Pojat ovat kaksistaan tai pienissä ryhmissä. Oma poikani ei kelpaa oikein mihinkään porukkaan. Katselin pihalla kun hän yritti kaveerata kahden porukan kanssa, muutta tuupattiin pois. Poika kertoi, että pojat olivat sanoneet että eivät leiki poikani kanssa, mene pois.

Käytös on muuttunut ja opettajalta tuli huomautus häiriköinnistä. Meillä ei ole silitelty päähän vaan toruttu riehumisesta. Ymmärrän kuitenkin tavallaan riehumisen syyt. Poikani yrittää kerätä huomiota ja päästä porukkoihin mukaan. Väärällä tavalla tosin.

Pojassa ei ole mitään erityispiirteitä eikä syytä kiusaamiselle tai eristämiselle. Ihan tavallinen kiva, seurallinen ja puhelias poika, ulkonäkö ja tyyli ok. Kotona meillä ei ole ollut mitään ongelmia koskaan, päin vastoin poika on tosi kiltti ja reilu.

Mitä tehdä? En pysty opettamaan pojasta jalkapalloilijaa muutamassa viikossa, jottahän pääsisi mukaan pelaamaan. En pysty järjestämään yhteisiä harrastuksia luokan muiden poikien kanssa, koska en tiedä mitä he harrastava ja missä ja asuvatkin toisella puolella kuntaa. Pelkkä puhuminen ja rohkaisu etsiä kavereita on aika sanahelinää.

Pyytäisin muiden kokemuksia ja vinkkejä.

242

9230

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • wilma60

      Minun kokemus on että tuohon on vaikea puuttua. Joskus on todella niin että lapsi on niin erilainen kuin muut luokkakaverit ja yksinkertaisesti on mahdotonta saada häntä kaveriporukoihin. Oma lapseni kohdalla oli tämä tilanne kaksi ensimmäistä luokkaa. Musiikkia harrastava poika ei millään sopeutunut liikkuvaisten poikien joukkoon. Pesäpalloa pelatessa rakenteli hiekkalinnoja kun olisi pitänyt pesää puolustaa, jalkapallossa istui mieluummin kentän laidalla kun pelasi. Mikään muu ei auttanut kuin luokalle jääminen. Vuotta nuorempien joukosta löytyi hengenheimolaisia eikä kavereista enää ollut pulaa.

      En tiedä olisiko pitänyt olla vielä aktiivisempi koulun suuntaan mutta jossain vaiheessa en enää jaksanut. Mietin myös että ottaisinko yhteyttä luokkakavereiden vanhempiin mutta koin sen jotenkin vaikeaksi. Jälkeenpäin olen miettinyt että luokan kertaaminen olisi pitänyt tehdä jo ekan luokan jälkeen mutta vielä silloin uskoin että tilanne korjaantuu. Jälkikäteen on helppo olla viisas.

      • Kokemusta on

        Koulun johdolle kirjallinen valitus asiasta ja se tiedoksi myös opetustoimen johtajalle. Teidän on tarpeelista vaatia että lastanne ei kiusata koulussa eikä koulumatkoilla. Opetustoimen on turvattava koululaisen oikeudenmukainen ja turvallinen koulun käynti. Ellei koulu ryhdy asianmukaisiin toimenpiteisiin välittömästi. Tehkää asiasta rikosilmoitus. Myös on hyvä että lääkäri, psykoloogi tai vastaava asiantuntija arvioisi lapsellenne mahdollisesti tarvittavat terveydelliset "tukitoimenpiteet".

        Kiusaamisasioissa ei pidä jäädä odottamaan asenteella että ehkä joku jossain vaiheessa ryhtyy asian tarvetta vastaavasti hoitamaan.


      • syrjäinen54
        Kokemusta on kirjoitti:

        Koulun johdolle kirjallinen valitus asiasta ja se tiedoksi myös opetustoimen johtajalle. Teidän on tarpeelista vaatia että lastanne ei kiusata koulussa eikä koulumatkoilla. Opetustoimen on turvattava koululaisen oikeudenmukainen ja turvallinen koulun käynti. Ellei koulu ryhdy asianmukaisiin toimenpiteisiin välittömästi. Tehkää asiasta rikosilmoitus. Myös on hyvä että lääkäri, psykoloogi tai vastaava asiantuntija arvioisi lapsellenne mahdollisesti tarvittavat terveydelliset "tukitoimenpiteet".

        Kiusaamisasioissa ei pidä jäädä odottamaan asenteella että ehkä joku jossain vaiheessa ryhtyy asian tarvetta vastaavasti hoitamaan.

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.


      • wilma60
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Kyllähän siinä oli myös kiusaamista; nimittelyä, tavaroiden rikkomista ja varastamista. Tuossa tilanteessa väsyy jossain vaiheessa ja antaa asian olla. Miettii vain itsekseen mitkä keinot auttavat. Hankala siinä on opettajankaan puuttua jos ei ihan omin silmin kaikkia tilanteita näe. Ensin en edes uskonut lapseni tarinoita mutta sitten kun samalla luokalla oleva naapurin poika asiasta kertoi niin rupesin uskomaan lapseni kertomuksia joita olin kuullut jo parin vuoden ajan.


      • Tultava toimeen..
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Mielestäni opettajan tehtävä on myös puuttua syrjintään. Se on myös kiusaamista. Eihän työpaikoillakaan suvaita työpaikka kusaamista eikä syrjintää, vaan jokaisen on tultava toimeen keskenään ja hoidettava työnsä asiallisesti vaikka työkaveristaan ei pitäisikään..Mielestäni näin pitäisi olla myös kouluissa..vaikka koulukaveristaan ei pitäisi, pitäisi silti hänen kanssaan tulla toimeen koko koulupäivän ja koulumatkojenkin ajan..Koulukavereitaan ei voi valita, kuten ei myöskään työkavereitaan, mutta silti täytyy opetella työskentelemään kaikkien kanssa ja tämä täytyisi opettaa jo koulussa.


      • 564576757
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Syrjiminen ON KIUSAAMISTA!


      • tiedoksi.
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Kiusaamisen yksi muoto on ryhmän ulkopuolelle jättäminen.


      • Entinen Kiusattu
        wilma60 kirjoitti:

        Kyllähän siinä oli myös kiusaamista; nimittelyä, tavaroiden rikkomista ja varastamista. Tuossa tilanteessa väsyy jossain vaiheessa ja antaa asian olla. Miettii vain itsekseen mitkä keinot auttavat. Hankala siinä on opettajankaan puuttua jos ei ihan omin silmin kaikkia tilanteita näe. Ensin en edes uskonut lapseni tarinoita mutta sitten kun samalla luokalla oleva naapurin poika asiasta kertoi niin rupesin uskomaan lapseni kertomuksia joita olin kuullut jo parin vuoden ajan.

        Et uskonut omaa lastasi muuta kun siinä vaiheessa, kun se on mennyt niin pahaksi että muutkin huomaavat sen? Se on jo aika pitkällä siinä vaiheessa, kokemuksen äänellä kerron. Itseäni kiusattiin ala-asteella ja seiskalla. Olisin toivonut niin paljon, että äitini olisi kuunnellut minua ja puhunut asiata koulussa, koska en itse uskaltanut. Vanhemmilleni kuitenkin tuli samoihin aikoihin ero, eivätkä äitini voimavarat siittäneet. Silloin en sitä ymmärtänyt ja olin tosi vihainen, ajattelin, ettei äiti välitä, eikä äiti usko. Tuntui että siinä jää ihan yksin. Joten PUHU KOULULLE ASIASTA! Koska kyllä se opettajan auktoriteetti saa ihmeitä aikaan. Ja puhu lapsesi kanssa siitä, neuvotelkaa mitä sanot koululla ja ettet jätä häntä sen jälkeen yksin, koska kiusaaminen ei välttämättä lopu. Mutta se tunne, että tietää vanhempansa tehneen jotain asian hyväksi, on lapselle kullan arvoista.


      • Eräs opettaja
        Kokemusta on kirjoitti:

        Koulun johdolle kirjallinen valitus asiasta ja se tiedoksi myös opetustoimen johtajalle. Teidän on tarpeelista vaatia että lastanne ei kiusata koulussa eikä koulumatkoilla. Opetustoimen on turvattava koululaisen oikeudenmukainen ja turvallinen koulun käynti. Ellei koulu ryhdy asianmukaisiin toimenpiteisiin välittömästi. Tehkää asiasta rikosilmoitus. Myös on hyvä että lääkäri, psykoloogi tai vastaava asiantuntija arvioisi lapsellenne mahdollisesti tarvittavat terveydelliset "tukitoimenpiteet".

        Kiusaamisasioissa ei pidä jäädä odottamaan asenteella että ehkä joku jossain vaiheessa ryhtyy asian tarvetta vastaavasti hoitamaan.

        Vähän turhan rajua lähteä opetustoimeen valittamaan. Itse olen opettaja ja ainakin toivoisin, että asiasta puhuttaisiin minulle eikä lähdettäisi minnekään opetustoimeen tai poliisille ilmoittamaan.
        Kyllä koulun kuuluu puuttua (heti) tämän suuntaiseen kiusaamiseen, se on selvä. Kiusaamista on se, että poikaa ei huolita leikkeihin mukaan eli häntä syrjitään.
        Ensimmäinen askel siis on ottaa yhteyttä pojan opettajaan ja järjestää tapaaminen, johon kiusaajien vanhemmatkin osallistuvat. Tapaamiseen ei kannata ainakaan alkuun ottaa poikia mukaan. Myös opettajan velvollisuus on jututtaa näitä poikia, jotka syrjivät aloittajan poikaa. Siis lähdetään keskustelun kautta liikkeelle.
        Jos mikään ei muutu, kannattaa ottaa yhteyttä koulun rehtoriin. Toivottavaa tietenkin olisi, että pojan oma opettaja kertoisi tilanteesta rehtorille, sillä hänen on hyvä tietää, mitä koulussa tapahtuu.
        Selvää on, että kiusaamisen täytyy loppua ja kiusaajille (ja heidän vanhemmillensa) on tehtävä tiettäväksi, että kiusaamisesta seuraa sanktio. MIkä se sitten on, on koulun päätettävissä. Asiaan myös tulee puuttua samantien, sen voitte ja teidän pitääkin vanhempina vaatia.


      • TheUnexplained
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Juu ja eikös välitunti ole vähän niinkuin lapsen omaa aikaa ni eikös sillon saa valita kenen kanssa leikkii..??.. Tuossa aloittajan viestissä oli kyse välitunneista.. Opettaja voi sitten tunneilla laittaa lapset tekemään ryhmätöitä ja määrätä ryhmät..

        Toista on fyysinen kiusaus.. Se on aina vakava asia..

        Itse olin syrjitty, urheilutunneilla kun valittiin joukkueita jäin viimeiseksi kun eivät kumpikaan joukkue halunut minua sakkiinsa, olin vähän huonompi
        esim. pesäpallossa..


      • m<PVJ*
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Ota yhteys pojan luokanopettajaan ja järjestäkää aikaa tapaamiselle. Opettajan on hyvä tietää kiusaamisesta, auttaa ymmärtämään poikanne käytöstä. Kyllä opettaja voi puuttua käsittelemällä asiaa yleisellä tasolla. Esimerkki: poikamme järjesti syntymäpäiväjuhlat arki-iltana koulun jälkeen meillä kotona. Oli sovittu, että saavat olla keskenään ilman vanhempia (12v). Jotkut juhlijat villiintyivät eivätkä uskoneet pojan kieltoja (no, mikä ihme)ja osa porukkaa kävi soittelemassa taloyhtiössä toisten ovikelloja yms. Poika kertoi asiasta meille ja minä opettajalle. Koulussa luokanopettaja puhui lapsille siitä kuinka juhlissa käyttäydytään jne. ilman yksilöintiä. Ko. lapset kutsuilta tekivät yhdessä anteeksipyyntö-kirjeen, jonka poika toi kotiin ja pyysivät myös pojalta anteeksi. Minä laitoin sen postilaatikoiden luo viikoksi ja kävin näyttämässä lähinaapureille. Sen enempää asiasta ei tarvinnut puhua ja lasten ystävyys on jatkunut aikuisuuteen asti. Totta, opettaja ei voi valita leikkikavereita, mutta voi puuttua kiusaamiseen. Se on yksi koulun tehtävistä; kasvattaa lapsia yhdessä vanhempien kanssa.


      • ope5
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Monessa koulussa on periaate ja säännöt, että kaikki otetaan leikkiin mukaan. Ennenkuin lähdet tekemään sen suurempia valituksia ja vaateita koulutoimen johtajalle yms, niin otappa yhteyttä poikasi opettajaan ja kerro hänelle tilanteesta. Tämän jälkeen ole yhteydessä opettajaan rakentavassa hengessä, jotta tiedät, miten asiaa on koulussa käsitelty ja onko muutosta tapahtunut. Tämän päivän kouluissa opetetaan (pitäisi opettaa) suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kerro pojallesi, että hänessä ei ole mitään vikaa. Älä jätä ystävystymistä hänen tehtäväkseen vaan pyydä opettajaa, jos mahdollista tehdä luokassa ryhmäyttäviä harjoituksia, joilla pyritään parantamaan luokkahenkeä ja tutustumaan luokkatovereihin. Opettaja pystyy tekemään paljon. Ole opettajaa kohtaan mieluummin kannustava ja ehdottava kuin syyttävä ja tuomitseva. Hän tekee kuitenkin paljon työtä sinunkin poikasi kanssa, etkä taatusti halua leimautua hänen silmissään "hankalaksi". Yhteistyö on hedelmällisempää, kun asenne on positiivinen. Opettaja ei välttämättä ole tietoinen syrjinnästä.

        Kaikkea hyvää ja toivottavasti tilanne muuttuu paremmaksi.


      • wilma60
        Entinen Kiusattu kirjoitti:

        Et uskonut omaa lastasi muuta kun siinä vaiheessa, kun se on mennyt niin pahaksi että muutkin huomaavat sen? Se on jo aika pitkällä siinä vaiheessa, kokemuksen äänellä kerron. Itseäni kiusattiin ala-asteella ja seiskalla. Olisin toivonut niin paljon, että äitini olisi kuunnellut minua ja puhunut asiata koulussa, koska en itse uskaltanut. Vanhemmilleni kuitenkin tuli samoihin aikoihin ero, eivätkä äitini voimavarat siittäneet. Silloin en sitä ymmärtänyt ja olin tosi vihainen, ajattelin, ettei äiti välitä, eikä äiti usko. Tuntui että siinä jää ihan yksin. Joten PUHU KOULULLE ASIASTA! Koska kyllä se opettajan auktoriteetti saa ihmeitä aikaan. Ja puhu lapsesi kanssa siitä, neuvotelkaa mitä sanot koululla ja ettet jätä häntä sen jälkeen yksin, koska kiusaaminen ei välttämättä lopu. Mutta se tunne, että tietää vanhempansa tehneen jotain asian hyväksi, on lapselle kullan arvoista.

        Valitettavasti en lastani ihan heti uskonut sillä jotenkin ajattelin että hän on niitä äidin kullannuppuja jotka tyhjästä valittavat. Sitten kun tavaroita katosi niin ajattelin että lapsi on yksinkertaisesti niin huolimaton ettei pysty pitämään huolta tavaroistaan. Jossain vaiheessa juttelin asiasta opelle mutta hän ei ollut koskaan nähnyt mitään epäilyttävää.

        Jälkeenpäin on hyvä olla viisaampi. Olisi pitänyt ottaa reilusti yhteyttä kiusaajien kotiin ja kysellä että onko heille ilmestynyt uusia tavaroita. Ehkä tätä kautta asia olisi selvinnyt kaikista parhaiten. Itse olin tosi tyytyväinen kun minuun otti yhteyttä isä jonka lasta oma lapseni oli kiusannut. Sitä kautta vyyhti lähti purkautumaan. Minä olin alkujaan tyhmä äiti ja epäilin oman lapseni tarinoita.


      • ....
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        porukasta ulos jättäminen on myös kiusaamista! opettajalla on tärkeä rooli ryhmähengen luomisessa...


      • Been there...
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Ja millähän perusteella syrjintä ei mielestäsi ole kiusaamista? Tai oikeastaanhan pitäisi puhua kouluväkivallasta, sitä "kiusaaminen" oikeasti on.


      • syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Suosittelen esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Koulukiusaaminen lukemista.


      • vakava asia!
        TheUnexplained kirjoitti:

        Juu ja eikös välitunti ole vähän niinkuin lapsen omaa aikaa ni eikös sillon saa valita kenen kanssa leikkii..??.. Tuossa aloittajan viestissä oli kyse välitunneista.. Opettaja voi sitten tunneilla laittaa lapset tekemään ryhmätöitä ja määrätä ryhmät..

        Toista on fyysinen kiusaus.. Se on aina vakava asia..

        Itse olin syrjitty, urheilutunneilla kun valittiin joukkueita jäin viimeiseksi kun eivät kumpikaan joukkue halunut minua sakkiinsa, olin vähän huonompi
        esim. pesäpallossa..

        Ryhmän ulkopuolelle jättäminen on yhtä vakava asia kuin fyysinen kiusaaminen. Vaikka siitä ei tulekaan fyysisiä vammoja niin lapsi voi kärsiä tosi pahasti fyysisesti!


      • juuettäsillae
        vakava asia! kirjoitti:

        Ryhmän ulkopuolelle jättäminen on yhtä vakava asia kuin fyysinen kiusaaminen. Vaikka siitä ei tulekaan fyysisiä vammoja niin lapsi voi kärsiä tosi pahasti fyysisesti!

        Eiköhän se ole itsestään selvä että hyvät valitaan joukkueeseen ekana.
        Tämä pätee niin liikuntatunneillakin kuin ammattitasolla...
        PRKLE


      • young lady
        ope5 kirjoitti:

        Monessa koulussa on periaate ja säännöt, että kaikki otetaan leikkiin mukaan. Ennenkuin lähdet tekemään sen suurempia valituksia ja vaateita koulutoimen johtajalle yms, niin otappa yhteyttä poikasi opettajaan ja kerro hänelle tilanteesta. Tämän jälkeen ole yhteydessä opettajaan rakentavassa hengessä, jotta tiedät, miten asiaa on koulussa käsitelty ja onko muutosta tapahtunut. Tämän päivän kouluissa opetetaan (pitäisi opettaa) suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kerro pojallesi, että hänessä ei ole mitään vikaa. Älä jätä ystävystymistä hänen tehtäväkseen vaan pyydä opettajaa, jos mahdollista tehdä luokassa ryhmäyttäviä harjoituksia, joilla pyritään parantamaan luokkahenkeä ja tutustumaan luokkatovereihin. Opettaja pystyy tekemään paljon. Ole opettajaa kohtaan mieluummin kannustava ja ehdottava kuin syyttävä ja tuomitseva. Hän tekee kuitenkin paljon työtä sinunkin poikasi kanssa, etkä taatusti halua leimautua hänen silmissään "hankalaksi". Yhteistyö on hedelmällisempää, kun asenne on positiivinen. Opettaja ei välttämättä ole tietoinen syrjinnästä.

        Kaikkea hyvää ja toivottavasti tilanne muuttuu paremmaksi.

        Joo, tämä on just tämä "kaikki otetaan leikkiin mukaan" asenne. Okei, pohjimmiltaan tuo on erittäin hieno asia, mutta käytännössä täyttä sanonko mitä.
        Haluan nyt kaikkien tietävän, että olin koulussa syrjitty fyysisen vammani takia ja kavereita minulla oli vain pari. Ei minua mukaan otettu vaikka kuinka opettaja sitä hoki. Ei sitä voi vain pakottaa. Ja ihan sama toisinkin päin, kun minä ja pari kaveriani keksittiin "uusi upea juttu" tai oli jotain mitä muilla ei ollut ja heitä kiinnosti se, emme ottaneet heitä mukaan koska se oli meidän juttumme.

        Eihän teitäkään voi pakottaa olemaan henkilön X kanssa kahvi-/tupakkatauon ajan vain sen takia että pelin henki on tällainen PERIAATTEESSA työpaikoillakin. Sama pätee lapsiin.


      • opettaja_
        m<PVJ* kirjoitti:

        Ota yhteys pojan luokanopettajaan ja järjestäkää aikaa tapaamiselle. Opettajan on hyvä tietää kiusaamisesta, auttaa ymmärtämään poikanne käytöstä. Kyllä opettaja voi puuttua käsittelemällä asiaa yleisellä tasolla. Esimerkki: poikamme järjesti syntymäpäiväjuhlat arki-iltana koulun jälkeen meillä kotona. Oli sovittu, että saavat olla keskenään ilman vanhempia (12v). Jotkut juhlijat villiintyivät eivätkä uskoneet pojan kieltoja (no, mikä ihme)ja osa porukkaa kävi soittelemassa taloyhtiössä toisten ovikelloja yms. Poika kertoi asiasta meille ja minä opettajalle. Koulussa luokanopettaja puhui lapsille siitä kuinka juhlissa käyttäydytään jne. ilman yksilöintiä. Ko. lapset kutsuilta tekivät yhdessä anteeksipyyntö-kirjeen, jonka poika toi kotiin ja pyysivät myös pojalta anteeksi. Minä laitoin sen postilaatikoiden luo viikoksi ja kävin näyttämässä lähinaapureille. Sen enempää asiasta ei tarvinnut puhua ja lasten ystävyys on jatkunut aikuisuuteen asti. Totta, opettaja ei voi valita leikkikavereita, mutta voi puuttua kiusaamiseen. Se on yksi koulun tehtävistä; kasvattaa lapsia yhdessä vanhempien kanssa.

        Kiusaamistilanteista tottakai täytyy ilmoittaa opettajalle, mutta toisaalta, tämä ei ollut opettajalle kuuluva asia. Syntymäpäiväjuhlat oli järjestetty kouluajan ulkopuolella ja siten ei kuulu opettajanlueeseen. Itse olen opettajana joutunut sopimaan koulun ulkopuolelta tulevia riitoja, erityisesti kahden tytön jatkuvaa riitelyä kouluajan ulkopuolella, esim. netin välityksellä ja riidat sitten kärjistyivät koulussa. Jonkun aikaa yritin näitä riitoja sovitella, mutta loppujen lopuksi otin yhteyttä molempien tyttöjen vanhempiin ja pyysin heitä yhdessä hoitamaan asiaa. Molemmat ymmärsivät antani erinomaisesti. Myös opettajalla on vapaa-aikansa! Koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen tai riitelyyn puutun toki heti ja rohkaisen myös vanhempia ilmoittamaan minulle heti, jos oppilaat alkavat puhua kotona.


      • isot edeltä...
        tiedoksi. kirjoitti:

        Kiusaamisen yksi muoto on ryhmän ulkopuolelle jättäminen.

        sen kiusaaja äpärän vanhemmat on varmaankin yhteiskunnan elättejä ja juoppoja.ehkä sitä äpärääkin on hakattu kotona.se sitten soveltaa kotoa saatuja oppeja omassa elämässään...


      • exkiusattuprkl
        Eräs opettaja kirjoitti:

        Vähän turhan rajua lähteä opetustoimeen valittamaan. Itse olen opettaja ja ainakin toivoisin, että asiasta puhuttaisiin minulle eikä lähdettäisi minnekään opetustoimeen tai poliisille ilmoittamaan.
        Kyllä koulun kuuluu puuttua (heti) tämän suuntaiseen kiusaamiseen, se on selvä. Kiusaamista on se, että poikaa ei huolita leikkeihin mukaan eli häntä syrjitään.
        Ensimmäinen askel siis on ottaa yhteyttä pojan opettajaan ja järjestää tapaaminen, johon kiusaajien vanhemmatkin osallistuvat. Tapaamiseen ei kannata ainakaan alkuun ottaa poikia mukaan. Myös opettajan velvollisuus on jututtaa näitä poikia, jotka syrjivät aloittajan poikaa. Siis lähdetään keskustelun kautta liikkeelle.
        Jos mikään ei muutu, kannattaa ottaa yhteyttä koulun rehtoriin. Toivottavaa tietenkin olisi, että pojan oma opettaja kertoisi tilanteesta rehtorille, sillä hänen on hyvä tietää, mitä koulussa tapahtuu.
        Selvää on, että kiusaamisen täytyy loppua ja kiusaajille (ja heidän vanhemmillensa) on tehtävä tiettäväksi, että kiusaamisesta seuraa sanktio. MIkä se sitten on, on koulun päätettävissä. Asiaan myös tulee puuttua samantien, sen voitte ja teidän pitääkin vanhempina vaatia.

        Koulukiusaaminen on pienelle lapselle yhtä helvettiä päivästä toiseen. Älä missään tapauksessa jätä asiaa kesken vaan tee kuten yllä on kuvattu. Tartu toimeen heti huomenna äläkä anna periksi, ennen kuin lapsi itse kertoo että kiusaaminen on loppunut ja kavereita löytyy. Jos ei enää mikään muu auta niin on vaihdettava koulua mutta ÄLÄ LOPETA, tuo kiusaaminen pahenee muuten päivittäisten pahoinpitelyjen asteelle jo yläasteen ensiluokasta, lupaan sen.


      • Sokea...
        juuettäsillae kirjoitti:

        Eiköhän se ole itsestään selvä että hyvät valitaan joukkueeseen ekana.
        Tämä pätee niin liikuntatunneillakin kuin ammattitasolla...
        PRKLE

        Ai? Meillä valittiin koulussa joukkueisiin ensin suositut tyypit ja valitsijan kaverit. Suositut tyypit olivat usein myös hyviä pelaajia, mutta eivät aina. Yhdellä ketjupolttajalla ei riittänyt edes kunto toiseen erään vaikka oli aina ensimmäisten valittujen joukossa. Viimeisenä valitut olivat yleensä huonompia pelaajia mutta pärstäkerroin oli tärkeämpi siinäkin.


      • Entinen kiusattu

        Henkilökohtainen kokemus: poikasi on luonteeltaan aivan liian kiltti - ja se huomataan. Poikasi pitää opettaa antamaan suoraan sanottuna turpaan kiusaajille ja soittamaan suutaan kahta pahemmin. Eli hänestä tulee väistämättä vittumainen persoona - ja se on aineoa vaihtoehto selvitäkseen tilanteesta. Vanhemmat eivät voi millään tavalla asiaa auttaa. Lasten maailma on kova - kuten itse muistamme - vai muistammeko?
        ps. hämmentävää ajatella, että ne jotka tänä päivänä ovat opettajia ja yrittävä selvitellä koulukiusaamista, heidän joukossaan on takuuvarmasti koulukiusaajia, jotka tuskin tuntevat pistoa sydämessään. Kiusaajalta puuttuu empatian tunne. Se on ajanvietettä, jossa käytetään valtaa häikäilemättömästi. Parasta on kun lyö niin lujaa kuin vain osaa. Kyllä se kiusaaminen siitä vähitellen karisee. Kovat keinot käyttöön!!


      • taivaan merkit
        Entinen Kiusattu kirjoitti:

        Et uskonut omaa lastasi muuta kun siinä vaiheessa, kun se on mennyt niin pahaksi että muutkin huomaavat sen? Se on jo aika pitkällä siinä vaiheessa, kokemuksen äänellä kerron. Itseäni kiusattiin ala-asteella ja seiskalla. Olisin toivonut niin paljon, että äitini olisi kuunnellut minua ja puhunut asiata koulussa, koska en itse uskaltanut. Vanhemmilleni kuitenkin tuli samoihin aikoihin ero, eivätkä äitini voimavarat siittäneet. Silloin en sitä ymmärtänyt ja olin tosi vihainen, ajattelin, ettei äiti välitä, eikä äiti usko. Tuntui että siinä jää ihan yksin. Joten PUHU KOULULLE ASIASTA! Koska kyllä se opettajan auktoriteetti saa ihmeitä aikaan. Ja puhu lapsesi kanssa siitä, neuvotelkaa mitä sanot koululla ja ettet jätä häntä sen jälkeen yksin, koska kiusaaminen ei välttämättä lopu. Mutta se tunne, että tietää vanhempansa tehneen jotain asian hyväksi, on lapselle kullan arvoista.

        Minulla oli sama tilanne kuin Entisella kiusatulla, tosin vanhempani olivat niin omissa jutuissaan kiinni, ettei minulle tullut mieleenkaan etta voisin puhua heille. Heilla ei ollut kasitystakaan siita etta minulla oli niin vaikeaa. Lintsasin tosi paljon, joskus menin jopa metsaan istumaan itsekseni muutamaksi tunniksi ja kun tulin kotiin paljon ennen koulu-ajan paattymista, vanhempani eivat kysyneet mitaan, kyseenalaistaneet mitaan tms.

        Mutta jos olisin luullut, etta vanhempani auttaisivat minua, niin se olisi ollut hyva. Toisaalta, kiusaaminen teki minusta vahvemman ihmisen ja en salli vastaavaa jos naen sita. Koulussa olen itse paljon lasna auttamassa luokassa, ja sanon joskus aika napakasti oppilaille jotka kayttaytyvat huonosti toisia kohtaan.

        Huomaan nyt, kun omalla tyttarellani oli uudessa koulussa pari vuotta syrjintaa, etta minun ja mieheni tuki hanelle auttoi hanta kasvamaan vahvaksi ja jopa pistamaan kiusaajalle hanttiin.

        Kiusaaja-tytot kiusasivat tytartani kerran lounaalla silla tavoin, etta han lopulta heitti ruoalla yhta tyttoa naamaan. Kiusaaja meni itkemaan rehtorille, mutta minun tyttareni ei pelannyt, koska tiesi etta mina ottaisin hanen puolensa. Rehtori otti molemmat tyttaret puhutteluun, tyttareni tiesi saavansa rangaistuksen, mutta ei valittanyt siita...

        Mutta, iso liuta kiusattuja tyttoja teki tyttarelleni suuren kasin-koristellun julisteen jossa he kiittivat hanta siita, etta oli nayttanyt kiusaajalle taivaan merkit! Tyttarestani tuli koulun sankari!

        Kun rehtori soitti minulle kertoakseen tyttareni kaytoksesta, sanoin rehtorille, etta jos he tekisivat kiusaamiselle itse jotain koulun taholta, ehkapa lasten ei tarvitsisi turvautua vahemman mairitteleviin keinoihin puolustaa itseaan. Rehtori tiesi viela, etta ko porukka kiusasi muita ja ymmarsi minun tilanteen eika motkottanut siita enempaa.

        Tyttareni muistettiin viela pari vuotta myohemmin yla-asteella tempauksestaan ja entisen paa-kiusaajan sosiaalinen strata oli jo aikaa sitten alentunut normi-oppilaan tasolle. Vain siita syysta, etta yksi kiusattu lapsi uskalsi pistaa vastaan.

        Joten itsekin entisena kiusattuna, katson etta on ensisijaisen tarkeaa etta lapsi tietaa etta vanhemmat on tukena ja ottaa asian puheeksi. Kiusaajat ovat loppupeleissa itse pelkureita, ja heidat on aika helppo pistaa ojennukseen jos vain uskallusta riittaa. Lapset pelkaavat auktoriteetteja, mutta monet aikuiset luulevat etta lapsille ei voi sanoa mitaan. Oikeudenmukaisuuden edessa saa joskus olla vahan kovempiotteisempi ilkeita lapsia kohtaan!


      • Koulukiusattu_nyt28v
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        MINUA ITSEÄNI syrjittiin ja nimiteltiin koko peruskoulun ajan, yläasteella huomauteltiin välituntijonossa kuuluvaan ääneen ja tytöt läpsi ilkkuen pakaroille - ensin tätä teki oman luokan oppilaat, ala-asteen puolivälistä saakka myös rinnakkaisluokkalaiset. KOEN SYRJIMISEN KIUSAAMISEKSI, KOSKA SE SATUTTAA HENKISESTI!! Satuttaahan se aikuisenakin, jos on hiljainen tai käyttäytyy massasta poikkeavasti ja ihmiset tuijottavat, eivät "uskalla" tulla paikallisbussissa viereen istumaan VAIN SIKSI ETTÄ SINULLA ON HUONO NÄKÖ JA JOUDUT KÄYTTÄMÄÄN NS: PULLONPOHJALASEJA!! NAURETTAVAA, AIKUISET IHMISET!!

        Omalla luokallani oli paljon myös ns. "neutraaleja" oppilaita, jotka huomasivat syrjinnän. He olivat ala-asteen alussa YSTÄVIÄNI, joten eivät osallistuneet syrjintään ja nimittelyyn, mutta eivät tehneet mitään minun hyväksenikään - nauttivat vain saamastaan paikasta KIUSAAJIEN SEURASSA ja katsoivat pahoitellen kun vetäydyin omiin oloihini. Silti en ole näille lapsuuden YSTÄVILLENI katkera, mutta paha mieli ja muistot seuraavat mukana näiden KIUSAAJIEN suhteen - en halua tänäkään päivänä heidän kanssaan missään tekemisissä, vaikka peruskoulusta on jo 12v...

        Nykyään olen puheliaampi ja pyrin tilaisuuden tullen juttelemaan myös niille syrjityille, hiljaisille ja "erilaisille" - pyrin olemaan ystävä syrjityille ja yksinäisille, ymmärtämään heidän elämäänsä, koska minun elämäni olio joskus samankaltaista.

        Syrjiminen, kuten "kiusaaminenkin" ON VÄÄRIN, mutta puuttuminen on tosiaan vaikeaa. Koulukaverit pelkäävät joutuvansa itse syrjityksi, jos puolustavat ulkopuolelle jätettyä. Kiusaaminen saattaa vain pahentua, jos syrjitty itse kertoo opettajalle, haukutaan kantelupukiksi ym =/ SILTI kiusaamisesta on hyvä puhua kotona, KAIKKIEN kotona, jotta kukaan ei alkaisi kiusata toista. KAIKKIEN KANSSA OLEMISTA PITÄISI MIELESTÄNI KOROSTAA, jotta ainakaan OMA LAPSESI ei osallistuisi kiusaamiseen.

        MIELESTÄNI vanhemmat voivat - vanhempien PITÄÄ ottaa yhteyttä syrjityn/kiusatun opettajaan ja pyytää että tämä ottaisi asian puheeksi muiden opettajien kanssa - JA OPETTAJIEN TÄYTYY OTTAA SYRJINTÄ/KIUSAAMINEN SYDÄMENASIAKSEEN! Tämän jälkeen asiasta olisi hyvä pitää KOKO KOULUN yhteinen aamunavaus, jossa rehtori tai kaikkien tuntema opettaja KERTOO KUULLEENSA koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta NIMIÄ MAINITSEMATTA. Samassa yhteydessä olisi hyvä puhua kiusatun ja joukon ulkopuolelle jäämisen herättämistä TUNTEISTA, NIIN PITKÄÄN, ETTÄ SYYLLISET KÄÄNTÄVÄT KATSEENSA ALAS - SILLOIN VIESTI ON TAVOITTANUT KUULIJANSA! Aamunavauksen jälkeen asiaa on syytä vielä pohdiskella luokassa OPETTAJAN JOHDOLLA hetki ennen oppitunnin alkua.

        KIUSATTUNA KOEN TÄMÄN HYVÄKSI.

        VOIMIA KIUSATUILLE, SYRJITYILLE JA HEIDÄN VANHEMMILLEEN - KERTOKAA KIUSAAMISESTA JA SYRJIMISESTÄ, SEKIN SATUTTAA SYVÄLTÄ!!


      • Live and tell
        Tultava toimeen.. kirjoitti:

        Mielestäni opettajan tehtävä on myös puuttua syrjintään. Se on myös kiusaamista. Eihän työpaikoillakaan suvaita työpaikka kusaamista eikä syrjintää, vaan jokaisen on tultava toimeen keskenään ja hoidettava työnsä asiallisesti vaikka työkaveristaan ei pitäisikään..Mielestäni näin pitäisi olla myös kouluissa..vaikka koulukaveristaan ei pitäisi, pitäisi silti hänen kanssaan tulla toimeen koko koulupäivän ja koulumatkojenkin ajan..Koulukavereitaan ei voi valita, kuten ei myöskään työkavereitaan, mutta silti täytyy opetella työskentelemään kaikkien kanssa ja tämä täytyisi opettaa jo koulussa.

        Opettajalla on tärkeä ja keskeinen rooli syrjinnässä. Ope voisi tehdä vielä tuon ikäisten (8-10v) porukassa asialle jotakin, myöhemmin syrjintä voi olla vaikeampaa lopettaa.

        Ikävä kyllä opettajat ovat vaan niin laiskoja että eivät viitsi asioille tehdä mitään. Kiva-kouluohjelmat eivät siinä auta yhtään. Oman open rooli on tärkein.


      • mmmm+3+4
        ope5 kirjoitti:

        Monessa koulussa on periaate ja säännöt, että kaikki otetaan leikkiin mukaan. Ennenkuin lähdet tekemään sen suurempia valituksia ja vaateita koulutoimen johtajalle yms, niin otappa yhteyttä poikasi opettajaan ja kerro hänelle tilanteesta. Tämän jälkeen ole yhteydessä opettajaan rakentavassa hengessä, jotta tiedät, miten asiaa on koulussa käsitelty ja onko muutosta tapahtunut. Tämän päivän kouluissa opetetaan (pitäisi opettaa) suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kerro pojallesi, että hänessä ei ole mitään vikaa. Älä jätä ystävystymistä hänen tehtäväkseen vaan pyydä opettajaa, jos mahdollista tehdä luokassa ryhmäyttäviä harjoituksia, joilla pyritään parantamaan luokkahenkeä ja tutustumaan luokkatovereihin. Opettaja pystyy tekemään paljon. Ole opettajaa kohtaan mieluummin kannustava ja ehdottava kuin syyttävä ja tuomitseva. Hän tekee kuitenkin paljon työtä sinunkin poikasi kanssa, etkä taatusti halua leimautua hänen silmissään "hankalaksi". Yhteistyö on hedelmällisempää, kun asenne on positiivinen. Opettaja ei välttämättä ole tietoinen syrjinnästä.

        Kaikkea hyvää ja toivottavasti tilanne muuttuu paremmaksi.

        Kaunis ajatus että opettaja tekisi asialle mitään. Mulla oli vanha eläkeikää lähestyvä opettaja jota ei todellakaan kiinnostanut muu kuin kaffen juonti. Näin se vaan menee.


      • Voi herran jestas
        Live and tell kirjoitti:

        Opettajalla on tärkeä ja keskeinen rooli syrjinnässä. Ope voisi tehdä vielä tuon ikäisten (8-10v) porukassa asialle jotakin, myöhemmin syrjintä voi olla vaikeampaa lopettaa.

        Ikävä kyllä opettajat ovat vaan niin laiskoja että eivät viitsi asioille tehdä mitään. Kiva-kouluohjelmat eivät siinä auta yhtään. Oman open rooli on tärkein.

        Ei opet oo laiskoja, rumasti kirjoitettu.
        Kun epäilet kiusaamista ota yhteys kiusaajaan vanhempiin ja tee napakasti selväksi, ettet hyväksy heidän lapsensa käytöstä ja jos huoltajat ovat erimieltä kanssasi uhkaille; " Mietipä mitä voi tapahtua, kun tulet pimeellä seuraavan kerran vastaan?" " Olen aika impulsiivinen, kun hermostun, enkä voi sille ehkä mitään jos en halua!" Siis selvin sanoin teet selväksi, että kiusaaminen loppuu nyt.


      • vcxzdswqqw
        isot edeltä... kirjoitti:

        sen kiusaaja äpärän vanhemmat on varmaankin yhteiskunnan elättejä ja juoppoja.ehkä sitä äpärääkin on hakattu kotona.se sitten soveltaa kotoa saatuja oppeja omassa elämässään...

        Eipä se niin mene, mun lapsen luokan häirikkö on rikkaasta kodista ja muistaa kyllä sitä mainostaa. Opetettu pienestä pitäen että ollaan parempia kun muut. Pilkkaa ja halveksii muita, oli viikon pois ja luokassa oli ihana työrauha. Koti ei ole tehnyt elettäkään asialle vaikka jo viimevuonna siitä oli hänen vanhemmille ilmoitettu. En tiedä kiusaako varsinaiseti, mutta julkinen pillaaminenkin on kiusaamista varsinkin kun saa jotkut reppanat hihittämään sutautuksiaan. Kiusaajia ja häiriköitä on varmaan joksisesta sosiaaliluokasta, ei se niin mustanvalkoisesti mene kun kuvittelet.


      • TARHAKIUSATUN ÄITI
        syrjäinen54 kirjoitti:

        Eihän poikaa ole kiusattu, häntä ei ole vaan haluttu leikkeihin. Opettajilla ei ole valitettavasti oikeutta valita koululaisten leikkikavereita, joten hänkään ei voi tilanteeseen puuttua.

        Lapsi kokee kiusaamiseksi myös sen jos hänelle sanotaan, että me ei leikitä sinun kanssa. Siitä on lehdissäkin kirjoitettu, miten kiusaaminen alkaa tällä tavalla jo päiväkodissa. Kun tarhassa ja koulussa keskusteltaisiin siitä, ettei ketään jätetä yksin.


      • MITÄ P*SKAA TOI ON?
        taivaan merkit kirjoitti:

        Minulla oli sama tilanne kuin Entisella kiusatulla, tosin vanhempani olivat niin omissa jutuissaan kiinni, ettei minulle tullut mieleenkaan etta voisin puhua heille. Heilla ei ollut kasitystakaan siita etta minulla oli niin vaikeaa. Lintsasin tosi paljon, joskus menin jopa metsaan istumaan itsekseni muutamaksi tunniksi ja kun tulin kotiin paljon ennen koulu-ajan paattymista, vanhempani eivat kysyneet mitaan, kyseenalaistaneet mitaan tms.

        Mutta jos olisin luullut, etta vanhempani auttaisivat minua, niin se olisi ollut hyva. Toisaalta, kiusaaminen teki minusta vahvemman ihmisen ja en salli vastaavaa jos naen sita. Koulussa olen itse paljon lasna auttamassa luokassa, ja sanon joskus aika napakasti oppilaille jotka kayttaytyvat huonosti toisia kohtaan.

        Huomaan nyt, kun omalla tyttarellani oli uudessa koulussa pari vuotta syrjintaa, etta minun ja mieheni tuki hanelle auttoi hanta kasvamaan vahvaksi ja jopa pistamaan kiusaajalle hanttiin.

        Kiusaaja-tytot kiusasivat tytartani kerran lounaalla silla tavoin, etta han lopulta heitti ruoalla yhta tyttoa naamaan. Kiusaaja meni itkemaan rehtorille, mutta minun tyttareni ei pelannyt, koska tiesi etta mina ottaisin hanen puolensa. Rehtori otti molemmat tyttaret puhutteluun, tyttareni tiesi saavansa rangaistuksen, mutta ei valittanyt siita...

        Mutta, iso liuta kiusattuja tyttoja teki tyttarelleni suuren kasin-koristellun julisteen jossa he kiittivat hanta siita, etta oli nayttanyt kiusaajalle taivaan merkit! Tyttarestani tuli koulun sankari!

        Kun rehtori soitti minulle kertoakseen tyttareni kaytoksesta, sanoin rehtorille, etta jos he tekisivat kiusaamiselle itse jotain koulun taholta, ehkapa lasten ei tarvitsisi turvautua vahemman mairitteleviin keinoihin puolustaa itseaan. Rehtori tiesi viela, etta ko porukka kiusasi muita ja ymmarsi minun tilanteen eika motkottanut siita enempaa.

        Tyttareni muistettiin viela pari vuotta myohemmin yla-asteella tempauksestaan ja entisen paa-kiusaajan sosiaalinen strata oli jo aikaa sitten alentunut normi-oppilaan tasolle. Vain siita syysta, etta yksi kiusattu lapsi uskalsi pistaa vastaan.

        Joten itsekin entisena kiusattuna, katson etta on ensisijaisen tarkeaa etta lapsi tietaa etta vanhemmat on tukena ja ottaa asian puheeksi. Kiusaajat ovat loppupeleissa itse pelkureita, ja heidat on aika helppo pistaa ojennukseen jos vain uskallusta riittaa. Lapset pelkaavat auktoriteetteja, mutta monet aikuiset luulevat etta lapsille ei voi sanoa mitaan. Oikeudenmukaisuuden edessa saa joskus olla vahan kovempiotteisempi ilkeita lapsia kohtaan!

        Onpas teillä tosiaan sekavia juttuja... Kertokaas muuten minulle, että kohdistuuko minuun nyt kunnianloukkausta, eli näkyykö joillekin mullikoille tämän viestini yhteydessä jokin naama tai nimi - jos näkyy, niin siinä tapauksessa minä olen kunnianloukkauksen uhri, koska nimettä saa kirjoittaa näille Suomi24- palstoille, mutta EI TASAN TARKKAAN esiintyä viattomien nimissä! Ja toimiiko tää saastainen Suomi24 kenties siten, että tällä on erillisiä yhteisöjä, joista jäseniksi liittyneet mullikat pystyy kaltaisiltani sivullisilta piilottelemaan sen, että mitä naamoja käyttävät?

        Mä olen ainakin kyllästynyt lukemaan teidän kiusaamisjuttuja ja törkein on se sika, joka on piinannut minua sivullista nimettä tällä Suomi24- foorumilla vuosia haukkumalla minua mielisairaaksi - SIIS NIMETTÄ AINA KIRJOITTAVAA MINUA! Suomi24 olisi mulle korvauksia vailla, JOS esimerkiksi MUN NIMI LÖYTYY MISTÄÄÄN TÄN SAASTASAITIN JÄSENISTÖSTÄ tai v*tun "yhteisöistä". Mä en ole mikään nettihyypiö, enkä harrasta nettiyhteisöjä ja kaverini löytyy livestä, eikä mistään v*tun kummallisista friikeistä nettiyhteisöistä...

        Ainakin se tai ne AIKUISET ihmiset. jotka minua ovat tällä Suomi24- foorumilla piinanneet jatkuvilla solvauksillaan, kuuluu mielestäni mielenterveydelliseen hoitoon! Mun pitäis tehdä akateemista opinnäytettäni, mutta olen niin masentunut kokemastani kohtelusta nimettömästi mulle m*lkkukirjoituksia kirjoittavien käytöksestä tällä Suomi24- foorumilla, etten jaksa muuta kuinn itkeä...

        HENKINEN VÄKIVALTA ON YHTÄ PAHA JA TUOMITTAVA ASIA, KUIN FYYSINEN ja on TOSIAAN jokin pielessä, ettei AIKUISET ihmiset osaa käyttäytyä netissä - sairaille ihmisille nettikin on joku kiusaamisen väline. Mielipiteitä saa olla ja vaikka vahvojakin, mutta ei sellaisia, jotka eivät ole totuudenmukaisia ja ERITYISEN PAHA ASIA on levittää netin kautta perättömyyksiä ahdistelemistaan ja kadehtimistaan ihmisistä - mä ainakaan halua olla minkään koulukiusaajatyyppisten aikuisten kirjoittajien ahdistelun uhri tällaisella foorumilla keskustellessani käydessäni, koska SENTÄÄN JONKIN TASOINEN SIVISTYS JA KUNNIOITUS PITÄÄ KALTAISIANI TUNTEMATTOMIA NIMETTÖMÄSTI KIRJOITTAVIA KOHTAAN IHMISILLÄ OLLA.


      • Mitäs paskaa tuo??!
        vcxzdswqqw kirjoitti:

        Eipä se niin mene, mun lapsen luokan häirikkö on rikkaasta kodista ja muistaa kyllä sitä mainostaa. Opetettu pienestä pitäen että ollaan parempia kun muut. Pilkkaa ja halveksii muita, oli viikon pois ja luokassa oli ihana työrauha. Koti ei ole tehnyt elettäkään asialle vaikka jo viimevuonna siitä oli hänen vanhemmille ilmoitettu. En tiedä kiusaako varsinaiseti, mutta julkinen pillaaminenkin on kiusaamista varsinkin kun saa jotkut reppanat hihittämään sutautuksiaan. Kiusaajia ja häiriköitä on varmaan joksisesta sosiaaliluokasta, ei se niin mustanvalkoisesti mene kun kuvittelet.

        Ei sivistyneiden ihmisten maailmankuvaan kuulu sellainen ajattelu, että ajattelisivat olevansa " parempia ihmisiä", mutta jos sitä kotikasvatusta ja sivistystä kertakaikkiaan puuttuu aikuiselta ihmiseltä, niin sitten varmasti ovat kateellisia. Mitäääh: Siis julkinen itkeminen on "kiusaamista"? Hulluko säkin naamatta kirjoittava olet? Ja anteeksi nyt vain ja olkoot vaikka miten epäkorrektia sanoa, niin kyllä koulukiusaajia keskimäärin on enemmän alhaisen tulotason perheistä ja olen henkilökohtaisesti siitä aivan varma. Jos lapsella on harrastuksia ja jos lapsen koulunkäyntiä tuetaan, niin ei sellaiset lapset mitään häirköidä ja kiusata kouluissa ala.

        Materialistisia arvoja vaalivat ja sellaiset joille on ennen sivistystä opetettu kodeissaan, että materian määrä olisi ihmisen arvon mitta, kiusaavat ja naama kiinni muusta, koska sellaisia on enemmän alhaisen tulotason perheistä, kuin sosiaalisesti keskiluokasta tai rikkaista. Ja toivottavasti ette taas tämänkin viestin yhteydessä loukkaa kunniaani ja saastaa ja sotke minua Suomi24:n "yhteisöihin", v*tun toimettomat aikuiset koulukiusaajat!


      • vcxzdswqqw
        Mitäs paskaa tuo??! kirjoitti:

        Ei sivistyneiden ihmisten maailmankuvaan kuulu sellainen ajattelu, että ajattelisivat olevansa " parempia ihmisiä", mutta jos sitä kotikasvatusta ja sivistystä kertakaikkiaan puuttuu aikuiselta ihmiseltä, niin sitten varmasti ovat kateellisia. Mitäääh: Siis julkinen itkeminen on "kiusaamista"? Hulluko säkin naamatta kirjoittava olet? Ja anteeksi nyt vain ja olkoot vaikka miten epäkorrektia sanoa, niin kyllä koulukiusaajia keskimäärin on enemmän alhaisen tulotason perheistä ja olen henkilökohtaisesti siitä aivan varma. Jos lapsella on harrastuksia ja jos lapsen koulunkäyntiä tuetaan, niin ei sellaiset lapset mitään häirköidä ja kiusata kouluissa ala.

        Materialistisia arvoja vaalivat ja sellaiset joille on ennen sivistystä opetettu kodeissaan, että materian määrä olisi ihmisen arvon mitta, kiusaavat ja naama kiinni muusta, koska sellaisia on enemmän alhaisen tulotason perheistä, kuin sosiaalisesti keskiluokasta tai rikkaista. Ja toivottavasti ette taas tämänkin viestin yhteydessä loukkaa kunniaani ja saastaa ja sotke minua Suomi24:n "yhteisöihin", v*tun toimettomat aikuiset koulukiusaajat!

        Tarkoitin julkinen pilkkaminen tuli virhe ja jos jotain ymmärtäisit olisit sen itsekkin oivaltanut. Olen taas sitämieltä että kiusaajia on joka sosiaaliluokasta, ei rikaat vanhemmat välttämättä tuo sielunsivistystä.....ei kiusaaminen välttämättä tarkoita että on kateellinen, voi olla paremmuuden tunnetta ja ylimielisyytä. Siis onko sulla kunniaa ja saastaa....no ei ihme että olet niin pihalla.....


      • niinettäsillee
        juuettäsillae kirjoitti:

        Eiköhän se ole itsestään selvä että hyvät valitaan joukkueeseen ekana.
        Tämä pätee niin liikuntatunneillakin kuin ammattitasolla...
        PRKLE

        Tottakai halutaan hyvät pelaajat joukkueeseen, mutta 'prkle' kun siitä voittamisesta ei aina ole kyse. Ymmärrän hyvin että ammattitasolla on paljon tärkeämpää ne pelaajat jotka pelaavat parhaiten, mutta liikuntatunti ei ole mitään ammattitasoista liikuntaa, herran jestas. Pääasia on että lapsilla on hauskaa ja osaavat tehdä yhteistyötä.
        Ja yleensä ne jotka valitaan ensin joukkueisiin, on valitsijan kaverit. Tottakai he haluavat kaverit samaan joukkueseen. Ne joilla ei ole kavereita, niitä ei valita ensin. Näin se on, vaikkei niin pitäisi olla.


      • ari zwag
        MITÄ P*SKAA TOI ON? kirjoitti:

        Onpas teillä tosiaan sekavia juttuja... Kertokaas muuten minulle, että kohdistuuko minuun nyt kunnianloukkausta, eli näkyykö joillekin mullikoille tämän viestini yhteydessä jokin naama tai nimi - jos näkyy, niin siinä tapauksessa minä olen kunnianloukkauksen uhri, koska nimettä saa kirjoittaa näille Suomi24- palstoille, mutta EI TASAN TARKKAAN esiintyä viattomien nimissä! Ja toimiiko tää saastainen Suomi24 kenties siten, että tällä on erillisiä yhteisöjä, joista jäseniksi liittyneet mullikat pystyy kaltaisiltani sivullisilta piilottelemaan sen, että mitä naamoja käyttävät?

        Mä olen ainakin kyllästynyt lukemaan teidän kiusaamisjuttuja ja törkein on se sika, joka on piinannut minua sivullista nimettä tällä Suomi24- foorumilla vuosia haukkumalla minua mielisairaaksi - SIIS NIMETTÄ AINA KIRJOITTAVAA MINUA! Suomi24 olisi mulle korvauksia vailla, JOS esimerkiksi MUN NIMI LÖYTYY MISTÄÄÄN TÄN SAASTASAITIN JÄSENISTÖSTÄ tai v*tun "yhteisöistä". Mä en ole mikään nettihyypiö, enkä harrasta nettiyhteisöjä ja kaverini löytyy livestä, eikä mistään v*tun kummallisista friikeistä nettiyhteisöistä...

        Ainakin se tai ne AIKUISET ihmiset. jotka minua ovat tällä Suomi24- foorumilla piinanneet jatkuvilla solvauksillaan, kuuluu mielestäni mielenterveydelliseen hoitoon! Mun pitäis tehdä akateemista opinnäytettäni, mutta olen niin masentunut kokemastani kohtelusta nimettömästi mulle m*lkkukirjoituksia kirjoittavien käytöksestä tällä Suomi24- foorumilla, etten jaksa muuta kuinn itkeä...

        HENKINEN VÄKIVALTA ON YHTÄ PAHA JA TUOMITTAVA ASIA, KUIN FYYSINEN ja on TOSIAAN jokin pielessä, ettei AIKUISET ihmiset osaa käyttäytyä netissä - sairaille ihmisille nettikin on joku kiusaamisen väline. Mielipiteitä saa olla ja vaikka vahvojakin, mutta ei sellaisia, jotka eivät ole totuudenmukaisia ja ERITYISEN PAHA ASIA on levittää netin kautta perättömyyksiä ahdistelemistaan ja kadehtimistaan ihmisistä - mä ainakaan halua olla minkään koulukiusaajatyyppisten aikuisten kirjoittajien ahdistelun uhri tällaisella foorumilla keskustellessani käydessäni, koska SENTÄÄN JONKIN TASOINEN SIVISTYS JA KUNNIOITUS PITÄÄ KALTAISIANI TUNTEMATTOMIA NIMETTÖMÄSTI KIRJOITTAVIA KOHTAAN IHMISILLÄ OLLA.

        Ymmärsikö kukaan tuosta? Ei enää kahvia sulle.


      • ari zwag
        Voi herran jestas kirjoitti:

        Ei opet oo laiskoja, rumasti kirjoitettu.
        Kun epäilet kiusaamista ota yhteys kiusaajaan vanhempiin ja tee napakasti selväksi, ettet hyväksy heidän lapsensa käytöstä ja jos huoltajat ovat erimieltä kanssasi uhkaille; " Mietipä mitä voi tapahtua, kun tulet pimeellä seuraavan kerran vastaan?" " Olen aika impulsiivinen, kun hermostun, enkä voi sille ehkä mitään jos en halua!" Siis selvin sanoin teet selväksi, että kiusaaminen loppuu nyt.

        On mukava että pidät opettajien puolta, mutta sanottava on, että heissä on myös avian liikaa valikoivia kuuro/sokeita. Eläkettä ja kolmea lomakuukautta odottavia ihmisiä jotka ovat kyllästyneet työhönsä.


      • ari zwag
        isot edeltä... kirjoitti:

        sen kiusaaja äpärän vanhemmat on varmaankin yhteiskunnan elättejä ja juoppoja.ehkä sitä äpärääkin on hakattu kotona.se sitten soveltaa kotoa saatuja oppeja omassa elämässään...

        Hieman kärjistetysti sanottu, mutta periaatteessa totta, arvot heijastuvat yksilöstä toiseen. Isän työ menee kaikkien saneerauksien jälkeen kiinaan ja muita arvoja suomalaisella miehellähän ei ole. Rakentumaton itsetunto alkaa vaivaamaan kun on liikaa aikaa katsoa itseään ja pahaa oloa puretaan isiltä opituilla tavoilla, eli siirtämällä se heikompiin. Jne.

        Kuinkanhan monta syrjäytynyttä saa vielä tulla, ennen kuin ketjua aletaan tosissaan katkomaan?


      • ari zwag
        juuettäsillae kirjoitti:

        Eiköhän se ole itsestään selvä että hyvät valitaan joukkueeseen ekana.
        Tämä pätee niin liikuntatunneillakin kuin ammattitasolla...
        PRKLE

        Ei tässä ole kyse tasoista, vaan siitä mitä näiden tasojen varjolla tehdään.


      • ari zwag
        ope5 kirjoitti:

        Monessa koulussa on periaate ja säännöt, että kaikki otetaan leikkiin mukaan. Ennenkuin lähdet tekemään sen suurempia valituksia ja vaateita koulutoimen johtajalle yms, niin otappa yhteyttä poikasi opettajaan ja kerro hänelle tilanteesta. Tämän jälkeen ole yhteydessä opettajaan rakentavassa hengessä, jotta tiedät, miten asiaa on koulussa käsitelty ja onko muutosta tapahtunut. Tämän päivän kouluissa opetetaan (pitäisi opettaa) suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kerro pojallesi, että hänessä ei ole mitään vikaa. Älä jätä ystävystymistä hänen tehtäväkseen vaan pyydä opettajaa, jos mahdollista tehdä luokassa ryhmäyttäviä harjoituksia, joilla pyritään parantamaan luokkahenkeä ja tutustumaan luokkatovereihin. Opettaja pystyy tekemään paljon. Ole opettajaa kohtaan mieluummin kannustava ja ehdottava kuin syyttävä ja tuomitseva. Hän tekee kuitenkin paljon työtä sinunkin poikasi kanssa, etkä taatusti halua leimautua hänen silmissään "hankalaksi". Yhteistyö on hedelmällisempää, kun asenne on positiivinen. Opettaja ei välttämättä ole tietoinen syrjinnästä.

        Kaikkea hyvää ja toivottavasti tilanne muuttuu paremmaksi.

        Siinä vaiheessa kun lapsi/nuori vihdoin kertoo asiasta vanhemmille, on kouluväkivaltaa harjoitettu jo pitkään ja kaveri saattaa tuntea tulleensa tiensä päähän. Ole siinä sitten rakentavasti ja positiivisella mielellä yhteydessä kun "Opettaja ei välttämättä ole tietoinen syrjinnästä." Kyllä siinä kuuluukin keittää.


      • Totuuvennäkevä
        wilma60 kirjoitti:

        Kyllähän siinä oli myös kiusaamista; nimittelyä, tavaroiden rikkomista ja varastamista. Tuossa tilanteessa väsyy jossain vaiheessa ja antaa asian olla. Miettii vain itsekseen mitkä keinot auttavat. Hankala siinä on opettajankaan puuttua jos ei ihan omin silmin kaikkia tilanteita näe. Ensin en edes uskonut lapseni tarinoita mutta sitten kun samalla luokalla oleva naapurin poika asiasta kertoi niin rupesin uskomaan lapseni kertomuksia joita olin kuullut jo parin vuoden ajan.

        On todella surullista jo vanhempi ei usko lastaan. Usein on jopa niin että tällaiselle vanhemmalle lapsi ei myöhemmin enää avaudukaan asioista. Nän kävi myös meillä, lapsi oli kertonut lähivanhemmalleen koulukiusaamisesta ja siitä kuinka hänen vatsansa kipeytyy aina koulumatkalla aamulla. Vanhemmalle oli tärkeämpää esiintyä niin, että hän hoitaa lapsensa täydellisen äidin tavoin ja kertoi että lapsi niin iloisena menee kouluun.

        Lapsi kertoi kiusaamisesta etävanhemmalle, joka näki heti että kyse on tosiasiasta. Ja niin kävi että lapsi sai koulussa apua kiusaamiseen erilaisten perustettujen ryhmien kautta. Mutta ketään ei ole tullut korjanneeksi tuota vakavaa asiaa että lapsi ei lähivanhemmalleen kerro syvimpiä tuntojaan,vaan saattaa jopa näytellä tälle että kaikki on hyvin.

        Nyt on taas tullut vihjeitä kiusaamisesta ja siitä että lapsi itsekin on alkanut kiusaamaan. Lähivanhempi keskittyy kulissin pitämiseen ja etävanhempi odottaa sitä hetkeä kun saa rauhassa keskustella tuon lapsen kanssa.


      • rikkaat pahimpia
        Mitäs paskaa tuo??! kirjoitti:

        Ei sivistyneiden ihmisten maailmankuvaan kuulu sellainen ajattelu, että ajattelisivat olevansa " parempia ihmisiä", mutta jos sitä kotikasvatusta ja sivistystä kertakaikkiaan puuttuu aikuiselta ihmiseltä, niin sitten varmasti ovat kateellisia. Mitäääh: Siis julkinen itkeminen on "kiusaamista"? Hulluko säkin naamatta kirjoittava olet? Ja anteeksi nyt vain ja olkoot vaikka miten epäkorrektia sanoa, niin kyllä koulukiusaajia keskimäärin on enemmän alhaisen tulotason perheistä ja olen henkilökohtaisesti siitä aivan varma. Jos lapsella on harrastuksia ja jos lapsen koulunkäyntiä tuetaan, niin ei sellaiset lapset mitään häirköidä ja kiusata kouluissa ala.

        Materialistisia arvoja vaalivat ja sellaiset joille on ennen sivistystä opetettu kodeissaan, että materian määrä olisi ihmisen arvon mitta, kiusaavat ja naama kiinni muusta, koska sellaisia on enemmän alhaisen tulotason perheistä, kuin sosiaalisesti keskiluokasta tai rikkaista. Ja toivottavasti ette taas tämänkin viestin yhteydessä loukkaa kunniaani ja saastaa ja sotke minua Suomi24:n "yhteisöihin", v*tun toimettomat aikuiset koulukiusaajat!

        Kyllä suurin osa kiusaajista ja muista häiriköistä nimenomaan on näistä rikkaista perheistä.Eivät välitä vittuakaan muista. Olen huomannut kun sieltä luokan perältä olen maailmaa viimeset 8 vuotta seurannut


    • Ammattikasvattaja

      Opettajan tehtävä on selvittää tilanne. Ota yhteyttä häneen.

      • Laptpo

        Opettajatko muka puuttuvat hah!

        Opettajissa on toosii harvoin ketään, jota kiinnostaisi ryhtyä selvittelemään oppilaiden kaverisuhteita. Välitunneillä, jolloin kiusaaminen tapahtuu, välituntivuorossa on yksi opettaja. Hänen aikansa kuluu oman luokan tyttöjen kanssa jutustellessa (tytöt roikkuvat opettajassaan).

        Opettaja voisi, jos haluaisi, lisätä luokan yhteistyötä esim. liikuntatunneilla jakaa oppilaista erilaisiin ryhmiin, teettää luokassa ryhmä/paritöitä tms., jolloin hiljaiset saisivat uusia kavereita.

        Jos vanhempi ottaa opettajaan yhteyttä opettaja saattaa maksimissaan kuulustella kiusaajaa, jolloin he tietenkin kääntävät yhdessä asian päälaelleen: kiusattu on tehnyt jotakin miksi tönäisy tms. on tapahtunut. Kiusattu meni itse pimeään koppiin ja ovi meni kiinni yms. Selityksiä löytyy.

        Koulupsykologi on täysin irrallaan koulun arjesta, joten sieltä tuskin apua löytyy.

        Laittaisin lapsen johonkin harrastuskerhoon, jossa omat vahvuudet tulee esille ja on ikäistään seuraa. Tai sinne urheiluseuraan taitoja opettelemaan. Urheiluseuroissakin ongelma vaan on se, että sielläkin on syrjintää, jos ei ole huippu-urheilija tai potentiaalia joksikin.


    • adfadfadf

      Ja jos ei opettajan/rehtorin kautta onnistu, niin ole aktiivinen vanhempainyhdistyksessä, siellä voi tällaisia asioita myös vielä eteenpäin. Joskus lapsi viihtyykin yksin, mutta jos lapsi yrittää olla muiden kanssa, pitää koulun henkilökunnan hoitaa, että asia onnistuu. Ei sellainen käytös saa olla yleisesti hyväksyttävää. Eikä asian hoitaminen lasten kanssa ole sinun asiasi, vaan koulussa täytyy olla parempi ilmapiiri.

    • vahva_mies

      Vie poikasi nyrkkeilyn alkeiskurssille. Loppuu kiusaaminen kuin seinään kun joku kaveriporukoista saa pojaltas vähän pataan.

      • kiusattu50

        Pataan lyöminen ei auta mitään, mutta tästä poika voisi saada itseluottamusta ja huomioo jos kaveriporukasta joku saa tietää että käyt ko kurssilla.


      • kiusattu50 kirjoitti:

        Pataan lyöminen ei auta mitään, mutta tästä poika voisi saada itseluottamusta ja huomioo jos kaveriporukasta joku saa tietää että käyt ko kurssilla.

        yleisesti, itsepuolustuslajit ja combatlajit luovat juurikin myös sitä päänsisäistä kuria ja työskentelyä, joka jeesaa antamaan haileen kaikelle sille, mistä ennen veti herneet nenään tai rupes itkee. veikkaampa, että nää nyrkkeilijäisät jotka ehdottaa et poika vetää kiusaajiaan turpaan on provoja.


      • .
        kiitossieni kirjoitti:

        yleisesti, itsepuolustuslajit ja combatlajit luovat juurikin myös sitä päänsisäistä kuria ja työskentelyä, joka jeesaa antamaan haileen kaikelle sille, mistä ennen veti herneet nenään tai rupes itkee. veikkaampa, että nää nyrkkeilijäisät jotka ehdottaa et poika vetää kiusaajiaan turpaan on provoja.

        Totta, opetin pojalleni ekalla luokalla ihan perusjuttuja, niin sai itseluottamusta ... sitä hakattiin ja tönittiin välitunneilla ... neljän viikon teho-opetuksen jälkeen, siis opetin ihan perusjuttuja, vastatekniikoita hänen kuvaamiinsa tilanteisiin... noi naskit on hauskoja siinä, että ne oppii nopeesti ja ne pöllöt, jotka potkii ja hakkaa, kun huomaa, että omat tekniikat ei pure ja saattaa jopa kompastua sitä yrittäessä, joutuvat kohtaamaan oman pelkonsa ihan itse, eivätkä enää siirrä sitä joukon herkimmän käsiteltäväksi. No, meillä tuo kiusaaminen loppui neljässä viikossa, kun taidot ja itseluottamus nousivat sellaiselle tasolle, että kiusaajat eivät enää pysyneet mukana. Loppusyksystä ongelmia ei enää ollut.


      • ari zwag
        kiusattu50 kirjoitti:

        Pataan lyöminen ei auta mitään, mutta tästä poika voisi saada itseluottamusta ja huomioo jos kaveriporukasta joku saa tietää että käyt ko kurssilla.

        Väärin. "Pataan lyöminen" auttaa lähes aina. Vaikka saisi nenäänsä kahta kauheammin kerran pari, on tämä ainoa toimiva konsti pitkässä juoksussa. Kouluväkivalta loppuu kun uhri ei olekkaan enää helppo ja alistuva.


    • Äiti x 3

      Oletettavasti alkusyksystä on tulossa vanhempainilta. Ota rohkeasti asia puheeksi toisten vanhempien kanssa, jotta osaisivat kotona keskustella lastensa kanssa. Myös opettajaan ehdottomasti yhteys välittömästi.

      Lapset osaavat olla äärimmäisen ilkeitä toisilleen, ja siihen täytyy puuttua, koska syrjäytyminen tapahtuu hyvinkin nopeasti, jos lapsi kokee itsensä ulkopuoliseksi.

      Toivottavasti tilanne rauhoittuu, mukavaa syksyn jatkoa kaikesta huolimatta!

    • ei enää kiusatun poj

      Ehdottomasti nollatoleranssi kiusaamista varten! - Älä pelkää tarttua siihen. Jos koulussa ei ole tiimi näitä tapauksia varten (meidän lasten koulussa on ns 'kiusaamistiimi', joka tarttuu jokaiseen tapaukseen josta tulee ilmoitua) pitää vaatia tapaaminen ensin opettajan ja sitten vanhempien kanssa.

    • kiusatun isä

      opettajien pitää puuttua kiusaamiseen. Jos ei puutu niin sit voi haastaa oikeuteen. Niin minä tein joskus ja johan muuttui ääni kellossa. Koulun rehtori ja opettajat tarjosivat rahaa etten haasta oikeuteen ja myös kiusaajien vanhemmille koulun rehtori puhui ja johan loppui kiusaaminen

      • mk

        Yksi isä tiesi kuka kiusaa kun koulu ei ottanut mitään kantaa ja meni kiusaajan vanhemmille puhumaan niin ne vain olkapäitä pyörittelivat niin kiusatun pojan isä sanoi että sinun lapsille hän ei voi selkäsaunaa antaa mutta jos ei lopu niin kiusaajapohjan vanhemmalle sanoi että jos ei lopu niin annan teille turpaan niin loppu kiusaaminen. Itse isänä olen lapselleni vaikka on tyttö jos joku kiusaa tai käy kiinni niin ei muutak un takisin lyödään ja lujaa. Nössöily ei auta.


      • koulukiusattu snaass
        mk kirjoitti:

        Yksi isä tiesi kuka kiusaa kun koulu ei ottanut mitään kantaa ja meni kiusaajan vanhemmille puhumaan niin ne vain olkapäitä pyörittelivat niin kiusatun pojan isä sanoi että sinun lapsille hän ei voi selkäsaunaa antaa mutta jos ei lopu niin kiusaajapohjan vanhemmalle sanoi että jos ei lopu niin annan teille turpaan niin loppu kiusaaminen. Itse isänä olen lapselleni vaikka on tyttö jos joku kiusaa tai käy kiinni niin ei muutak un takisin lyödään ja lujaa. Nössöily ei auta.

        eli siis uskot että sallimalla väkivallan estät väkivallan? sieni likes muchos nachos... NOT


      • mk
        koulukiusattu snaass kirjoitti:

        eli siis uskot että sallimalla väkivallan estät väkivallan? sieni likes muchos nachos... NOT

        Itseensä saa puolustaa eikä olla nössö vaan pitää puolensa jos toinen lyö ensin takaisin pitää lyödä.


      • lkljlkhv
        mk kirjoitti:

        Itseensä saa puolustaa eikä olla nössö vaan pitää puolensa jos toinen lyö ensin takaisin pitää lyödä.

        Lueppa raamaatusi uudelleen. Nyt meni tulkinta pieleen


      • NÄINKIN ON
        mk kirjoitti:

        Itseensä saa puolustaa eikä olla nössö vaan pitää puolensa jos toinen lyö ensin takaisin pitää lyödä.

        jos ei kotona ole voinut ilmaista itseään sanomalla joskus vaikka vastaan...ei osaa suutansa avata koulussakaan... NÄIN ON :o(


      • ari zwag
        koulukiusattu snaass kirjoitti:

        eli siis uskot että sallimalla väkivallan estät väkivallan? sieni likes muchos nachos... NOT

        "eli siis uskot että sallimalla väkivallan estät väkivallan? sieni likes muchos nachos... NOT "

        Kovin filosofista...NOT


    • mr tee 80

      Ota tämä poikasi kanssa tilaisuutena. Tämä opettaa poikaasi miten yhteiskunta ja maailma todella toimii, hän voi ostaa hyväksyntänsä mm. opettelemalla todella hyväksi futiksessa tai jossain toisessa lajissa. Ja pahinta hänen kannaltaan on alistua ja tekemättä mitään. Lisäksi hän voisi opetella puolustamaan itseään-kunnolla ja loppuun asti. Lisäksi tuo riehuminenkin voi olla jopa hyvä ratkaISU,KIUSAAJAN oppivat pelkäämään arvaamatottomasti käyttäytyvää kaveria, jolta voi jopa joskus tulla jotain takainkin!Itselläni tehosi tuo strategia 90-luvun puolivälissä, ja opettajien huomautuksilla voi pyyhkiä takapuolensa, ei niillä ole käytännön merkitystä. ei ainakaan pitkään.

      • tuumeksija

        Ei tuo "samalla mitalla takaisin" ihan taida toimia. Omalla kohdallani(isän kehotuksesta) annoin takaisin, seuraus oli se, että muut alkoivat järjestää tappeluita, joissa minä olin toisena osapuolena. Lopputuloksena vetäydyin sitten lopullisesti pois kaveripiireistä ja keksin kivaa yksinäni. Toki oli muutamia kavereita(kiusattuja kanssa), jotka tuli leikkimään esim. ruokiksen jälkeen, ennen kuin muut tuli, jonka jälkeen lauma palasi entiselleen.
        Entäpä jos pakotettaisiin osapuolet leikkimään keskenään valvotusti? Esim. Molempien isät pojat/äidit tyttäret, 2h/vk? Tai vaikka tekemään läksyjä yhdessä.


    • -Tuppura-

      Tuollaiseen kiusaamiseen, jossa "vain" suljetaan kaveriporukan ulkopuolelle on vanhempien vaikeampi puuttua kuin fyysiseen kiusaamiseen. Ketään ei voi tietysti pakottaa olemaan toisen kaveri, etenkään vapaa-aikana.

      Opettaja ja koulu sen sijaan voi tehdä paljonkin, erilaiset ryhmätyöt (ope tekee jaot) ja joukkuepelit voisi auttaa asiaa. Vielä voisi valita sellaisen lajin, jossa kavereiden sivuun työntämä voi loistaa.

      Asiaan pitää ehdottomasti puuttua mutta vielä ainakaan ei ole vanhempien nyrkkien asia puhua, kannatan sitä ajatusta jos kyse on fyysisestä kiusaamisesta. En vähättele henkistä kiusaamista.

      • LisBet99

        Täysin samaa mieltä -Tuppuran- kanssa! Kaveriporukan ulkopuolelle jääminen on kiuaamista siinä kuin fyysinenkin väkivalta. Tytöillä tosi yleistä.

        Opettajilla on harvoin viitseliäisyyttä tai pelisilmää hoitaa asia kuntoon. Välituntiope yleensä katsoo turvallisuuden perään ei sitä, että joku on aina yksin. Oma luokanvalvoja istuu todennäköisesti kaffella...

        Miten tähän puututaan, en tiedä.


    • Suojeleva isä

      Minun lasta kiusattiin aikanaan koulussa, huonoksi onneksi kiusaaja ja suuri osa opettajistakin oli ns. "parempia ihmisiä" (lue: L-positiivisia) joten puhuminen opettajille oli yhtä tyhjän kanssa!
      Samat kaverit (kaksi poikaa) jatkoi tytön kiusaamista miten milloinkin!
      Sitten mulla naksahti, menin käymään vuoronperään kummankin kotona, pyysin talon isännän ulos ja kun hän astui portaille, nostin kurkusta seinälle ja sanoin:
      "Tästä hetkestä eteenpäin tehdään näin. Minä en vieraita lapsia komenna saati kovistele, jos sun poika vielä edes katsoo mun tyttöä pahasti, sinä olet kasvattajana siitä vastuussa, ja minä pallaan ja hakkaan sut siihen kuntoon että sinä et kelpaa enää edes palvomallesi korkeammalle taholle pelastettavaksi!... siis sanoma kuuluu, huolehditko sä siitä että se saatanan kiusaaminen loppuu tähän päivään vai pitääkö mun tulla uudelleen?"
      Siinä seinällä roikkuessaan tää "hyvä isä" vakuutti että kiusaaminen loppuu varmasti ja niin se totta vie loppuikin, sen erän perästä nää ....tanan L:t ei menneet viittä metriä lähemmäs mun tyttöä!.... enää ikinä!
      Joskus vain ei sana auta vaikka sen miten sievästi ja järkevästi yrität sanoa, silloin on otettava käyttöön sellaiset keinot joita tyhmempikin ymmärtää!

      Ei, tää isä ei tehnyt kantelua käytöksestäni, hän ymmärsi millä rajalla nyt liikuttiin!

    • Hermanni 376587

      Omalta kohdaltani muistan että jouduin vähäksi aikaa kiusatuksi kun 4 vuotta vanhempi veljeni lähti koulusta pois mutta se korjaantui kun ansaitsin oman paikkani ravintoketjussa. Tämä toistui sitten kun muutin suurempaan kouluun jossa oli monesti luokallejääneitä vanhempia roikaleita.sielläkään ei tarvinnut kuin kerran niistää pahimman nenä niin asia korjaantui.Poikien on valitettavasti joka paikassa ansaittava paikkansa.

      Täten olen samaa mieltä kuin Vahva mies tuolla aikaisemmin.Opetankin jo tyttärenpoikiani 6v ja 5v nyrkkeilemään ja pitämään pokkansa.

      • urheilumielinen k.

        Totta! Nyrkkeily on tosi hyvä keino puolustaa itseään.
        Joillekin lapsille paini on kuitenkin helpompi laji omaksua.Kreikkalais-roomalainen on tosin liian kesyä, mutta toista on vapaapaini! Haluankin muistuttaa tässä vapaapainin hyvistä puolista: kun heittää pahimmat kiusaajat pari kertaa pää edellä seinään tai perrseelleen asvalttiin, eiköhän tilanne ala parantua.


    • 6

      Tuttua juttua.
      Vanhenpien ja opettajan puuttuminen asiaan vain pahentaa sitä. Asiat ratkeavat vanhempien maailmassa mutta eivät lapsen.

      Omalla kohdallani homma toimi siten että vein pojan nyrkkeilyseuraan ja sitä kautta nassikka ratkaisi kiusaushommat ihan itse. Suosittelen.

      Sillä jos totta puhutaan eikä leperrellä, noissa asioissa jokainen on oman onnensa seppä.

      • ronkiti ronkiti..

        Ja sinä pässi olet siis kirjoittanut ystävinesi noita muitakin väkivaltajuttuja ketjuun? Jos henkilökohtisesti saisin sun henkilöllisyyden selville, niin itkisit kakkasen kikkelisii ja p*skaisen kersalaumasi kanssa, että NYT TULEE SOSIAALIHUOLTO VIEMÄÄN SUN PENIKAT PAREMPIIN PIIREIHIN, KUN ET OSAA KÄYTTÄYTYÄ!

        Mä en tollasten juttujen lukemisen jälkeen enää yhtään ihmettele sitäkään, että esimrkikiksi miksi jotkut mun omatkin tuntemat hyvää hyvyyttään joutuvat kasvattamaan surulllisten kasvattajien penikoita, joilla LAPSILLA ON AJATELKAA SELLAINEN TRAUMA JOILLAKIN, etteivät edes kuusivuotiaina tiedä EDES omaa nimeään ja sanovat, että " eI mulla ole nimee", jos heiltä kysyy mikä heidän nimensä on.

        Ja älä ruikkaaa mun viestisisältöjen kimpussa: se etä kirjoitan nimettä ja laillisesti siten, ei oikeuta sinun kaltaisillesi ronkkimista...


      • ari zwag
        ronkiti ronkiti.. kirjoitti:

        Ja sinä pässi olet siis kirjoittanut ystävinesi noita muitakin väkivaltajuttuja ketjuun? Jos henkilökohtisesti saisin sun henkilöllisyyden selville, niin itkisit kakkasen kikkelisii ja p*skaisen kersalaumasi kanssa, että NYT TULEE SOSIAALIHUOLTO VIEMÄÄN SUN PENIKAT PAREMPIIN PIIREIHIN, KUN ET OSAA KÄYTTÄYTYÄ!

        Mä en tollasten juttujen lukemisen jälkeen enää yhtään ihmettele sitäkään, että esimrkikiksi miksi jotkut mun omatkin tuntemat hyvää hyvyyttään joutuvat kasvattamaan surulllisten kasvattajien penikoita, joilla LAPSILLA ON AJATELKAA SELLAINEN TRAUMA JOILLAKIN, etteivät edes kuusivuotiaina tiedä EDES omaa nimeään ja sanovat, että " eI mulla ole nimee", jos heiltä kysyy mikä heidän nimensä on.

        Ja älä ruikkaaa mun viestisisältöjen kimpussa: se etä kirjoitan nimettä ja laillisesti siten, ei oikeuta sinun kaltaisillesi ronkkimista...

        Hyvä ihminen, saanko pyytää, jätä se kahvi ja capsit rauhaan. Mene vaikka vesivärimaalaus-kurssille.


    • Koulukiusattu

      Ehkä kannattaisi opettaa pojallesi vähän ihmissuhteiden stragegiaa. On aivan normaalia että poikaJOUKKO hylkii ja torjuu, se on ryhmän dynamiikka ja joka ikinen ryhmä pitää itsensä ulkopuolella olevia "väärinä" tai "huonoina."

      Lisäksi poikajoukossa tyhmyys tiivistyy.

      Poikasi kannattaisi pyrkiä lähestymään YHTÄ tämän ryhmän jäsentä (jotakuta, joka ei ole sen johtajahahmoja) ilman että muita on läsnä ja rakentaa kommunikaatiota näin. Kun hän saa tämän yhden kanssa jonkinlaisen kaveruuden aikaiseksi, tulee hän melko pian sitten hyväksytyksi myös ryhmään.

      Näinhän se tapahtuu elämässä muutenkin, tutustutaan YHTEEN ihmiseen, joka sitten tutustuttaa / suosittaa / vie mukanaan ryhmään.

      Jos puutut asiaan opettajan kautta tai ottamalla yhteyttä poikajoukon vanhempiin, on seurauksena vain lisää pilkkaamista, valitettavasti. Tässä toimitaan vähän kuin apinajoukon säännöillä, hyvin alitajuisilla ja luolamiesjuttuihin perustuvilla impulsseilla.

      Jos taas poikaasi todella jo rääkätään - eli ryhmän "kovikset" tuuppivat häntä, alistavat julkisesti ja nöyrryyttävät avoimesti - niin silloin valitettavasti ainoat tehokkaat keinot lopettaa se ovat

      a) siirtä hänet toiseen kouluun
      b) opettaa hänelle esim judoa tai nyrkkeilyä sekä saada hänet uskaltamaan puolustautumaan (menestyksekkäästi) ryhmän kovista / koviksia vastaan.

      Kiusaus loppuu kuin seinään molemmilla tavoilla, mutta vain jälkimmäinen tuo pojallesi vapauden käsitellä öykkäreitä myöhemmin elämässään.

      Miten päin vain, tilanne vaatii rohkeutta sinulta ja pojaltasi... mutta sitähän elämä vaatii muutenkin. Mitä pidempään jotain pelkää, sitä suuremmaksi "hirviöksi" sen mielessään tekee.

      Tsemppiä!

    • mä vaan

      opettajien kuuluu puuttua koulukiusaamiseen, se on heidän velvollisuutensa. Ja jokaisesta nimittelystä tai syrjinnästä voi nykypäivänä tehdä rikosilmoituksen. Ja niin kannattaa tehdä jos kiusaamiseen ei puututa koulussa. sitä vaan ei monikaan ei tiedä että tuollaisestakin voi tehdä kunnialoukkaus syytteen.

    • -tuttu tilanne-

      Mikäli kiusaajien vanhemmat eivät piittaa asiasta niin kukaan ei mahda mitään. Opettaja on voimaton ja vailla työkaluja tuossa tilanteessa. Hän voi vaan lähetellä lappuja koteihin mutta ne eivät auta mitään. Koulun reksi on ihan samassa tilanteessa.
      Meillä oli vastaava tilanne. Yksi poika häiriköi luokassa ja veti muitakin mukaan ja he kiusasivat poikaamme. Kiusaajalle ei kukaan mahda mitään kun mitään kuritusta ei saa tehdä.
      Muu ei auttanut kuin koulun vaihto.

    • koulukiusattu sieni.

      siis mahdollistahan ei ole, että lapsellasi ei olisi erityispiirteitä joiden vuoksi tulee kiusatuksi, koska muutenhan kiusausta ei tapahtuisi. kiusaamisen lopetus on tai ainakin itselläni oli vain omasta päästä kiinni, annoinko kiusaajien kiusan vaikuttaa minuun, ala-asteella tämä oli mahdottomuus, koska henkisen kiusaamisen lisäksi käytettiin väkivaltaa, eikä edes nöyrinkään pikkupoika ole jeesus ja käännä toista poskea.

      mutta ala-asteen kiusaamistani hoidettiin keskustelemalla kiusaajien vanhempien kanssa ja heille tämä sattunut oli oikea yllätys, eihän meidän kullanmussutmussunmussun tällaista tee, vai tekeekö?

      tuossa kun väität että vika ei osittain ole lapsessasi se on ihan bullia, itseäni kiusattiin, koska annoin kiusaamisen tapahtua ja annoin sen satuttaa itseäni.. kiusaajat tykkäävät kiusaamisesta he haluavat sitä siis tehdä, tottakai he etsivät kiusattavan, jota pystyy kiusata ja johon kiusa vaikuttaa, mitäs järkee on yrittää kiusata sitä joka on vaan: ''huooh, hohhoi ai että läski? no jos menisin tonne jääkää te tähän huoh.''

      suosittelen tosiaan kiusaajien vanhempien kanssa juttelua, koulun vanhempainilloissa asian esille ottoa ja ihan suurin ja tärkein juttu on toitottaa lapselle kokoajan, että ei sitä kiusaa kannata kuunnella, minun ala-asteen kiusaamiselle ei saatu tehtyä mitään joten en usko valitettavasti(vaikka toivonkin), että tällekään saadaan mitään tehtyä.. yläasteella mua kiusattiin ihan samoin toki kiusaajat ja itse minä olimme hieman kasvaneet, kiusa oli ovelampaa ja itse olin ovelampi.. kiusa ei sattunut, olin päässyt yli siitä.

      koulukiusaaminen on erittäin ikävää kiusatulle, hänen koko koulumenestyksensä saattaa kärsiä ja seuraamukset saattavat olla ikuisia. esim epäsosiaalisuus, ennakkoluulot, yms yms. lista on tutkimaton, mutta loppumaton. jos käräytät lapsesi kiusaamisesta tee asialle jtn, se ei todellakaan ole pieni juttu vaikka sitä ei kovin suurena pidetäkkään. joitain koulukiusaaminen vahvistaa, niinkuin itse tunnen. mutta jotkut se vetää todella syvälle mahdolliseen itseinhoon tai ikuisiin sosiaalisiin ongelmiin. aihe on todellakin vakava.

      • sieni vain.

        toki vaihtoehtona on viedä lapsi nyrkkeilykurssille ja opettaa hänelle että väkivalta on sallittua, pienestä pitäen.. kunnes murrosiän jälkeen se siihen 17 pintaan huomaa et ittu nyt on tullu tapeltuu ja myönnän, että tappelu on perseestä. jos se tajuu sitä silloinkaan toivottavasti tajuaa.

        väkivallalla väkivalta pois on yhtä järkevää kun suolan laittaminen aamupuuroon.


      • valmentaja.
        sieni vain. kirjoitti:

        toki vaihtoehtona on viedä lapsi nyrkkeilykurssille ja opettaa hänelle että väkivalta on sallittua, pienestä pitäen.. kunnes murrosiän jälkeen se siihen 17 pintaan huomaa et ittu nyt on tullu tapeltuu ja myönnän, että tappelu on perseestä. jos se tajuu sitä silloinkaan toivottavasti tajuaa.

        väkivallalla väkivalta pois on yhtä järkevää kun suolan laittaminen aamupuuroon.

        Ihmeellinen vertaus! Totta kai aamupuuro kaipaa suolaa! Mitä ihmeen safkaa teillä oikein syödään?
        Puuro tarvitsee suolaa ja kiusaaaja tarvitsee nyrkkiä kuonoonsa, ei se muuten opi!
        Nyrkkeilyseuroissa ei opeteta tappelemista vaan itsensä puolustamista.
        Kukaan valmentaja ei käske hyökkäämään nyrkit pystyssä kenenkään kimppuun (muuten kuin tietenkin kilpakehässä, joka on eri asia), mutta kukaan ei myöskään käske, että ihmisen (tässä tapauksessa lapsen) pitäisi alistua tahdottmaksi räsynukeksi, jota toiset käsittelevät mielensä mukaan.
        Nyrkki puhuu kieltä, jota myös kiusaajat ymmärtävät!


    • ammattilainen

      Hei!

      Kurjaa, että kiusataan. Selvitä, onko poikasi koulu KivaKoulussa mukana. Jos on, niin pyydäpä koulun Kivatiimiä puuttumaan asiaan.
      Opettaja on tietenkin avainasemassa, mutta sitten kouluissa on myös koulukuraattori ja koulupsykologi ja terveydenhoitaja, joiden kanssa asiaa voi selvittää.
      Paljon voidaan tehdä, jos tahtoa kiusaamisen lopettamiseksi on. Lisäksi on joitakin yksityisiä palveluntarjoajia, jotka tarjoavat ns. jämäkkyystaitoja lapsille.

      • omasta kokemuksesta sanon, että koulupsykologi ja kuraattori vaan pahentaa asioita.
        toisaalt en oo mikää maailman innostunein puhuu ''ammatti''ihmisten kanssa, mistähän muropaketista nää ''ammattilaiset'' jotka mua ''jeesas'' on työpaikkansa voittanut. koulukuraattorin kanssa esim huomasin vaitiolovelvollisuuden, kerroin hänelle, että mieltäni painaa kun äitini on enemmän laittamassa rahaa baariin kuin ruokiini, ei menny ees viikkoo nii mutsi sai tietää mitä kerroin, vaikka tätä en todellakaan halunnut.


    • aktiivi äiti

      Hei

      Meillä on menty sama kuvio ja jopa juuri kolmannen luokan alussa läpi. Lapseni on nyt kutos luokkalainen.
      Heti yhteyttää opettajaan. Opettaja teettää ryhmä töitä ja jakaa lapsia ryhmiin. Hän pystyy katsomaan mihin porukkaan lapsi mahtuu ja tuomaan lasta muutenkin luokassa esille. Meillä ehkä syy oli se, että opettaja ei käytännössä huomioinnut lastamme lainkaan koska pysyi hyvin opetuksessa mukana, ei tarvinnut lisä apua, kotoa huolehdettiin läksyt, tavarat kouluun mukaan ja jne. Ei lapsemme ei kavannut mitään erityis huomiota. Eikä sekään ole opettajan vika, että kaikkea eu huomaa. Kun 20 lapsesta kolme menee luokkaa ympäri ja lisäksi 2-3 tarvitsee kaikkeen lisä apua , niin ei yksi íhminen riitä. Mutta kun opettaja alkoi huomioida lastemme, niin kaveritkin huomioi.
      Itse heti vanhempainillassa tutustumalla tutustuin lasten vanhempiin ja tyrkkäsin itseni mukaan luokan vanhempain rinkiin, niin oli helppo pyytää muita lapsia ihan vanhempineen meille kylään ja niin pikku hiljaa pyydettiin meitäkin.
      Kannattaa myös ottaa lasten vanhempiin yhteyttä, että sopiiko heille, että heidän lapsi on teillä esim.koulun jälkeen iltapäivän. Yllättävän moni vanhempi ei edes halua tietää missä lapsi luuraa mutta ne jotka haluavat ovat kiitollisia. Tällä tavalla sain myös kitkettyä pois sen, että lapseni kanssa oli sovittu, että mä tuun teille huomena. Mutta koulussa sanottiin, että mä meenkin ton kanssa ja jne. Sillä sekin on kiusaamista.
      Mutta soita opettajalle ja sovi vaikka tapaaminen koulun jälkeen, että voit puhua ihan kasvoikkain opettajan kanssa.

    • nnnnnnnnnnnnnn

      Hei.

      Omaa lastani kiusattin koulussa (nimiteltiin, potkiittin ja hakattiin) ja kiusaamista ei saatu loppumaan, koska kyseisen lapsen vanhemmat eivät suostuneet ottamaan asiaa mitenkään käsittelyyn. He eivät edes vastanneet puhelimeen kun yritin puhua. Koulukaan ei näin ollen voinut tilanteelle mitään, joten tein sosiaalitoimiston kautta omasta lapsestani lastensuojelupyynnön. En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta käsittääkseni muutkin alueen vanhemmat toimivat samoin, koska kiusaaja oli kiusannut useita lapsia ko. koulussa.

      Tämän jälkeen ko. lapsi melko pian sijoitettiin johonkin toiseen kouluun. Kuulin jälkeenpäin, että hänet sijoitettiin sairaalakouluun, koska hän oli nk. moniongelmainen lapsi.

      Toimintamalli oli raju, mutta pakollinen ja suosittelen sitä muillekin. Kenenkään ei tarvitse kestää väkivaltaa missään olosuhteissa.
      Toivon, että löydät ratkaisun asiaan.

      Äiti

      • Koulurauha.

        "Koulukaan ei näin ollen voinut tilanteelle mitään, joten tein sosiaalitoimiston kautta omasta lapsestani lastensuojelupyynnön. En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta käsittääkseni muutkin alueen vanhemmat toimivat samoin, koska kiusaaja oli kiusannut useita lapsia ko. koulussa.

        Tämän jälkeen ko. lapsi melko pian sijoitettiin johonkin toiseen kouluun"

        Juuri näin. Hienosti toimittu!


    • Kiusaajat kärsikööt

      Ota heti yhteyttä opeen ja ala toimia hyviä ohjeita on jo tullutkin, niin lapsesi ei joudu kärsimään jne...

    • 9 v painajainen ohi

      Vaihtakaa koulua. Oma kokemus on, ettei mikään muutu vaikka mitä tekisi.

    • töppöteppo

      Paskat ne opettajat asiaan puutu. Se että "meidän vässykkä matilla ei ole kavereita" ei ole opettajan ongelma. Erikseen on sitten selvät pahoinpitelyt yms kiusaamiset jos sitä tapahtuu kouluajalla mutta séllaisesta "kantelemalla" ei varmasti saa kuin lisävihaajia pojalle siitä "kaveriporukasta". Lapsen kasvatus kuuluu vanhemmille jota koulusta tuetaan. Pistä se muksu harrastamaan jotain.

      Viimeinen keino on vaihtaa koulua ja toivoa että poika on sen verran sosiaalinen että sieltä löytyy kavereita.

    • VälitönSTOP

      Hm, mielestäni se vanhemmille ja opettajille puhuminen auttaa JOS tilanteeseen tartutaan samantien aggressiivisesti. Eli EI siis silleen et äiti soittaa opelle ja ope toruu luokkaa yhteisesti tai kiusattua ja kiusaajaa kahdestaan muiden mennessä välkälle.

      Oikea tapa on kutsua samantien kaikkien osapuolten vanhemmat yhteen. Tämän jälkeen kutsutaan lapset ja vanhemmat ja aletaan selvittää tilannetta, ja tehdään harvinaisen selväksi lapsille ja nuorille, ettei tämänkaltaista toimintaa tulla katsomaan hyvällä edes sen yhden ainutta kertaa. Oli kyse sitten tuuppimisesta, tavaroiden varastelusta, huutelusta, nimittelystä jne. Opettaja valvoo, että toimintaa ei tapahdu, ja jos tapahtuu.... Lapsi voi tähän uhkaukseen nakella niskojaan, jos ei nolostu vielä tarpeeksi tästä keskustelusta, ja jos tilanne tapahtuu uudestaan, siihen tartutaan uudella keskustelulla ja opettajan ja kiusaajan vanhempien yhteisellä toiminnalla, esimerkiksi oikeuksien viemisellä kotona, viikkoraha, hienoimmat vaatteet, koulussa kuraattorin puheille joutuminen tms. Eli miten pieni tilanne hyvänsä, tartutaan siihen samantien, ettei ongelma paisu. Kiusaajalle tehdään selväksi, että jos ei kerta kaikkiaan kykene sietämään kiusaamaansa henkilöä, niin sitten pitää pysyä kaukaa. Ei tarvitse olla kaveri, mutta kiusaajalla ei ole mitään oikeutta haukkua, käydä fyysiseksi jne. Jutut jotka ovat "vain läppä", eivät oikeuta "läpän heittoon". Jos kiusattu kokee ne kiusaamiseksi, EI OLE MITÄÄN VÄLIÄ mitä kiusaaja ajattelee tekevänsä. SEN ON LOPUTTAVA. Näin yksinkertaisita se on. Kaksi osapuolta välttävät toisiaan ja käyttäytyvät asiallisesti kun on pakko toimia toisen kanssa. Aikaa myöten tilanne rauhoittuu, mutta se voi viedä vuoden, kaksi, kolme. Mutta tilanne tulee kiusatulle siedettäväksi kun hänet jätetään rauhaan.

      Tyttöjen käyttämä feikkikaveeraus (eli esitetään kaveria ja kun luottamus on saatu, kerrotaan esim. salaisuuksia tai yksityisiä asioita eteenpäin) ja porukan ulkopuolelle jättäminen (sekä pojat, että tytöt) on vaikeampi korjata, koska ketään ei voi pakottaa leikkimään keskenään. Yleensä pikkulapsilla ja lapsilla kyse on kuitenkin siitä, että vaan halutaan olla ilkeitä, ei niinkään "outoudesta". Ja outouttakin pitää kyetä hyväksymään tietyssä määrin. Eli ensin kaivetaan tiukasti, mikä on OIKEA syy ulkopuolistamiselle, ja sitten jos tonkimisen syyksi ihan oikeasti jää outolintuus, niin sitten pitää auttaa lasta löytämään seuraa, jossa viihtyy ja johon otetaan mukaan, eikä niin kuten vanhemmat ja aikuiset yleensä tekevät, että jätetään yksin, kyllähän se riittää jos lasta ei kiusata aktiivisesti? (Ei riitä.)

      Luokalle jättäminen kerran ystävien saamiseksi tai koulun vaihtaminen samanhenkisien löytämiseksi on parempi loppuelämän kannalta, kuin 9 vuotta peruskoulua yksin ja hyljeksittynä. Eivät ne ystävät välttämättä koko elämää kestä, mutta peruskoulun ne auttavat läpäisemään. Eiväthän aikuisetkaan viihdy työpaikallaan loppuikäänsä, jos istuisivat täysin yksin? Silloin kyse ei ole kiusatun ajamisesta pois koulusta, vaan samanhenkisten löytämisestä ja parempiin piireihin siirtymisestä...

      Itse olin koulukiusattu koko peruskoulun, ja luokaton lukio tuli pelastuksekseni. Vaihdoin viereiselle paikkakunnalle, johon itseasiassa oli lyhyempi matka kuin oman kunnan lukioon. Omalla luokallani oli vain ihmisiä joiden kanssa en tullut toimeen, mutta rinnakkaisluokalta sekä luokalta, jossa opiskeli amiksen puolelta tulleita kaksoistutkintolaisia löysin hengenheimolaisia ja tähän päivään asti kestäneitä ystävyyksiä. Oman kunnan lukioon tunkemalla sekä luokallisen lukion järjestelmässä olisin varmaan hypännyt junan alle ennen kuin olisin täyttänyt 16. Luokattomassa sain viettää 3 vuotta ystävieni seurassa valitessani kurssit, joissa ystäväni kävivät ja ne olivat kouluhistoriani onnellisimmat 3 vuotta.

    • ent. kiusattu

      Muaki kiusattiin koulussa mutta takasin on tullu vanhempana. Ei kiusata enää! Suojeleva isä. Ihan samaa mieltä.Jos ei muu auta niin kovat otteet. Kyllä se kiusaaminen jossain vaiheessa elämää tulee vastaan ja useasti ikävällä tavalla. Opettajista ei ole mitään hyötyä mutta mene ihan kiusaksi koulun pihalle ja seuraa näkyvästi tilannetta. Ope ei uskalla olla huomioimatta.

    • Yks Äidikäs

      Hei!
      Suomessa pitäisi vallita nollatoleranssi koulukiusaamista vastaan, joten välitön yhteys omaan opettajaan ja pyydä palaveria asian selvittämiseksi. Mikäli sekään ei auta, ota yhteys rehtoriin ja koulun terveydenhoitajaan. Koulussa pitäisi olla ohjeet / toimintamalli asiaan, miten kiusaustilanteissa toimitaan. Ole sinnikäs. Lapsesi kanssa voit keskustella asiasta. Googleta netistä "KiVaKoulu" sivustot, joka on projekti koulukiusaamista vastaan. Sieltä saat välitöntä ensiapua heti tänään, mutta huomenna yhteys opettajaan! Parempaa syksyä sinulle ja perheellesi.

    • nonolimit

      Itse kävin yläasteen 90-luvun alussa ja silloin tapeltiin urakalla. Jos joku mulkku tuli aukomaan päätään yleensä siitä seurasi käsirysy koulun jälkeen tai välitunnilla. jos nykyajan lapsilla on vähääkään munaa niin kannattaa vetää kiusaajia turpaan kunnolla. Sillä niistä pääsee. Ja näin vanhenpana noita aikoja muistelee hymyissä suin :)

    • 1:n?

      Samoilla linjoilla olen "aktiiviäidin kanssa"! On hyvä, että koulu tietää ja pystyy näin ollen tilanteisiin puuttumaan kouluaikana.Lisäksi myös suosittelen, että vapaa-ajalla rohkaiset poikaasi tuomaan kavereita kotiin tai sitten järjestät jotain mukavaa ohjelmaa kotonanne(esim.leffa-/peli-ilta) johon poikasi voi kutsua muutaman luokkakaverin ja tutustua heihin turvallisessa ympäristössä!Näin kaverisuhteet vahvistuvat ja ehkä tuottavat hedelmää sitten kouluaikanakin.Itselläni yläasteikäinen poika, jolla on ollut samanlainen historia.Kasvun myötä ovat sosiaaliset taidotkin kehittyneet ja nykyään hän pärjää hyvin.Mutta juuri nuo vapaa-ajalla tehdyt jutut ovat meillä toimineet ja tuoneet apua myös koulupäiviin!! Tsemppiä!

    • Äityli32

      Hei,
      Yhteys myös vanhempiin on tärkeää. Jos vanhemmat eivät tiedä mitään mitä lapsi on tehnyt, eivät he voi kotona asiaan puuttua. Tuskin lapsi kertoo kotona oma-aloitteisesti että on kiusannut muita.. Itselläni on 2 vilkasta poikaa, ja todellakin haluaisin tietää jos he ovat kiusanneet, sitä olenkin toitottanut useasti muille vanhemmille, ja myös poikanikin tietävät kuinka väärin olisi toisia kiusata. Joten yhteys heti vanhempiin!

    • Herkkiksen isäukko

      Onpa tosi ikävä tilanne, olen pahoillani puolestasi. Tuntuu hurjan pahalta, kun oma lapsi joutuu kokemaan tuollaista kohtelua, eikä oikein tiedä mitä tehdä auttaakseen.

      Ensimmäinen asia on mennä välittömästi puhumaan tilanteesta opettajalle. Luokan ryhmädynamiikassa on tapahtunut jostain syystä muutoksia, ja kiusaamisesta sekä eristämisestä on tullut lapsille sosiaalisen pärjäämisen väline. Opettajan tiukalla puuttumisella ja asioiden yhdessä käsittelyllä oppilaiden kanssa tilanne voidaan kuitenkin tuon ikäisillä vielä korjata. Sinun kannattaa lähestyä opettajaa ystävällisesti, mutta myös vaatia ehdottomasti, että tilanteeseen puututaan heti ja perusteellisesti. Se on sinun ja poikasi oikeus ja opettajan velvollisuus. Ongelma ei sitä paitsi ole pelkästään sinun ja poikasi, vaan kuulostaa siltä, että koko luokka tuntuu voivan pahoin.

      Toinen, pitkäaikaisempi tavoite on saada poikasi käytöstä ja persoonaakin rukattua siten, että hänestä ei tule enää kiusauksen kohdetta nyt eikä jatkossakaan. Paras ja oikeastaan ainutkin keino siihen on rakentaa hyvä itsetunto onnistumisten kautta. Silloin ei ole ensimmäisenä kiusaajien tulilinjalla. Itsetunto tarkoittaa itseluottamusta, joten etsikää harrastettaviksi asioita, joista poika pitää ja joissa hän on ehkä myös luontaisesti hyvä. Hänen on tärkeää saada onnistumisen elämyksiä sekä ennen kaikkea onnistua ITSE, mieluusti vielä pienten haasteiden kautta. Ole siis mukana ja kiinnostunut harrastuksesta, mutta älä tee asioita pojan puolesta ja anna hänelle myös tilaa pärjätä itse.

      On tietenkin parempi, jos harrastus tai harrastukset eivät ole liian "nörttejä", jolloin niistä ei tule lisäkiusaamisen aiheita. Mitään potkunyrkkeilyä ei silti tarvitse lähteä väkisin harrastamaan, vaan pääasia on, että poika itse pitää touhusta. Tärkeintä on, että harrastus hyödyntää hänen vahvuuksiaan, joita viestisi perusteella näyttäisivät olevan sosiaalisuus ja toisten huomioon ottaminen, eivät välttämättä niinkään urheilu tms. suora fyysinen kilpailu. Hyvistä, sosiaalisista, ympäristöltään turvallisista, mutta silti aktiivisista harrastuksista tulee nyt mieleen vaikka partio, mutta muitakin varmasti löytyy, kun yhdessä mietitte.

      Vielä lopuksi haluaisin sanoa, että poikasi tilanne ei tosiaankaan ole mitenkään toivoton. Hän on selvästi siinä mielessä "taistelija", että ei ole hyväksynyt uhriksi jäämistään, vaan on ottamassa ryhmässä uudenlaista roolia päästäkseen eroon kiusattuna olemisesta. Se on kaiken kaikkiaan oikein hyvä merkki, vaikkakaan tietenkään häirikön rooli ei olekaan lainkaan toivottava ja vaatii tilanteeseen puuttumista.

      • mitä paskaa toi on??

        Mitä on " liian nörtit harrastukset", aikuinen koulukiusaaja joka nimettä sökellät paskaa nimettä kirjoittavan minun viattoman lukijan silmille? Onko ihab todella niin, että osa ihmisistä ei koskaan kasva aikuisiksi, eli että ajatusmaailma jollakin kuitenkin vanhalla mulkulla kolmi- nelikymppisellä tms. mikä lie toope sitten oletkaan ( en onneksi tiedä), jöllikällä vielä yläasteikäisen tasolla? Säkö siis vihaat kiltteyttä.. Tyypillinen koulukiusaajan ajatusmaailma, nimetön mullikka. Luulis, että aikuiset ihmiset osaisi käyttäytyä, kun ei tartte edes nimellä esiintyä, mutta koulukiusaajilta se ei onnistu edes netissä ja tuntemattomille nimettömille....

        Ja jos sulla on pentu, niin mitäs et ole töissä ja normaali- ihmisten harrastusten parissa hankkimassa safkarahaa ja harrastusrahaa sille kakarallesi, vaan möuykkäät ikäänkuin kakara jossakin netissä muiden mullien kanssa feikki- ja sontajuttuja?


      • Herkkiksen isäukko
        mitä paskaa toi on?? kirjoitti:

        Mitä on " liian nörtit harrastukset", aikuinen koulukiusaaja joka nimettä sökellät paskaa nimettä kirjoittavan minun viattoman lukijan silmille? Onko ihab todella niin, että osa ihmisistä ei koskaan kasva aikuisiksi, eli että ajatusmaailma jollakin kuitenkin vanhalla mulkulla kolmi- nelikymppisellä tms. mikä lie toope sitten oletkaan ( en onneksi tiedä), jöllikällä vielä yläasteikäisen tasolla? Säkö siis vihaat kiltteyttä.. Tyypillinen koulukiusaajan ajatusmaailma, nimetön mullikka. Luulis, että aikuiset ihmiset osaisi käyttäytyä, kun ei tartte edes nimellä esiintyä, mutta koulukiusaajilta se ei onnistu edes netissä ja tuntemattomille nimettömille....

        Ja jos sulla on pentu, niin mitäs et ole töissä ja normaali- ihmisten harrastusten parissa hankkimassa safkarahaa ja harrastusrahaa sille kakarallesi, vaan möuykkäät ikäänkuin kakara jossakin netissä muiden mullien kanssa feikki- ja sontajuttuja?

        Oho, nimimerkki "mitä paskaa toi on??", oletpa vihainen, tai sitten provo.

        Toivottavasti et provoile näin vakavalla aiheella. Oletan varmuuden vuoksi, että kirjoitit tosissasi ja vastaan siis vakavissani.

        Olen pahoillani, jos tulkitsit viestini kiusaamisen puolustukseksi ja tulit siitä noin huonolle tuulelle. Toivottavasti tänään on parempi päivä ja kun luet viestini uudestaan kaikessa rauhassa, huomaat, että en suinkaan ole kiusaajien puolella, vaan päinvastoin.

        Ymmärrän pointtisi siitä, että ihmisten pitäisi saada harrastaa mitä haluaa ilman, että sen vuoksi joutuu kiusatuksi. Niin se tietenkin ilman muuta onkin, mutta valitettavasti jos on joutumassa/joutunut kiusatuksi, ei kannata antaa juuri sillä hetkellä kiusaajille lisää aseita. Muutoin itsetunnon tueksi tarkoitettu uusi harrastus voi aiheuttaa juuri päinvastaisen reaktion. Sitten kun tilanne on ohi, voi ja pitääkin tietenkin harrastaa ihan mitä tahtoo riippumatta siitä, mikä harrastus mielletään joidenkin mielestä "nörtiksi" ja mikä ei. Pääasia on, että itse pitää harrastuksestaan ja saa siitä iloa sekä onnistumisen elämyksiä.

        Viestissäsi oletit, että vihaan kiltteyttä. En suinkaan, enkä myöskään herkkyyttä. Molemmat ovat ihmisen tärkeimpiä ja hienoimpia ominaisuuksia ja mitä enemmän niitä on maailmassa, sen parempi paikka tämä on. Valitettavasti vain kiusaajat tulkitsevat ko. ominaisuudet usein väärin epävarmuudeksi ja heikkoudeksi, ja iskevät siksi kiltteihin ja herkkiin ihmisiin. Siksi kilteillä ja herkillä ihmisillä täytyy olla myös hyvä itsetunto, jotteivät he joudu pitkäaikaisen kiusaamisen uhriksi ja menetä noita ominaisuuksiaan ja/tai joudu kärsimään niiden vuoksi.

        Ps. Kävisikö jatkossa vähän sivistyneempi keskustelun sävy? Toisten nimittely sökeltäväksi toopeksi, jöllikäksi, mullikaksi jne. ja keskustelukumppanin lapsen nimittäminen pennuksi sekä kakaraksi haiskahtaa - niin, kiusaamiselta. Jos vastaat vielä samaan sävyyn, oletan sinun provoilevan ja päätän keskustelun osaltani siihen.


    • ........

      Olen pahoillani poikasi puolesta... :( En osaa sanoa mikä tilanteeseen auttaisi, mutta pysy lujana ja tee kaikkesi jotta poikasi saisi kavereita koulusta eikä häntä kiusattaisi ja syrjittäisi! Älä missään nimessä luovuta! Kiusaamisesta jää elinikäiset traumat, itse olen 25-vuotias ja vieläkin on mielessä kouluaikainen kiusaaminen ja syrjiminen ja se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, työssä ja vapaa-ajalla...

      • .....

        Lisään vielä, että minun kouluaikoinani ei ainakaan opettajat puuttuneet kiusaamiseen, he lähinnä vain ärsyyntyivät jos kävin heille sanomassa kun joku kiusasi.


    • Irkku-äippä

      Kannattaa myös tukea oman lapsen kaverisuhteita siten, että kutsutaan kavereita omaan kotiin esim. pelaamaan, videoiltaan, retkelle, kylpylä- ja uintiretkelle jne. Koko homma ei näin sitten kaadu johonkin välituntikaveruuden piikkiin, joka yleensä menee ainakin pojilla yleiseksi kohellukseksi. Eikä olisi pahitteeksi, jos isät olisivat siinä hommassa mukana!

      En tiedä onko teillä käynyt niin, ettei koko pitkän kesän aikana ole oltu missään tekemisissä luokan poikien kanssa ja muut ovatkin viettäneet keskenään aikaa , luoneet kaverisuhteita ja vahvistaneet vanhoja. Olkaa ehkäpä seuraavana kesänä viisaampia. Näin käy juuri usein kun oma lapsi onkin vaikkapa ollut mummolassa sen 200 km:n päässä tai jotain.

      3. luokkalaiset ovat kuitenkin aivan pieniä ja lapsia. Eivät ole vielä kehittyneet sosiaaliset taidot ihan vimpan päälle, ehkä 5 vuoden päästä sinne päin siis. Kaikkea ei pidä, eikä saa kaataa opettajien niskaan. Koulussa ollaan se n. 20 tuntia viikossa vielä tuossa iässä, kotona ja vapaa-ajalla paljon enemmän niitä tunteja. Koulussa on sen kasvatuksen lisäksi opeteltava lukemattomia taitoja muitakin.

      Omalle lapselle täytyy myös puhua siitä, millainen on hyvä kaveri. Väkisten/häiriköinnillä ei voi mennä päästä porukoihin. Kuten poikasi nyt on yrittänyt. Lisäksi on paljon muitakin harrastuksia kun urheilu, pojillekkin! Siellä on hyvä opetella ja hioa niitä taitoja, mitä tarvitaan kavereiden kanssa.
      Kouluun tietysti kantsii olla yhteydessä ja omaan opettajaan! Tsemppiä!

    • EX VELLIHOUSU

      Mikäli OIKEASTI haluat että kiusaaminen loppuu,otat yhteyttä KIUSAAJIIN SEKÄ HEIDÄN VANHEMPIINSA ja ilmoitat heille että NYT SE LOPPUU. Mikäli et näin tee niin poikasi on kiusattu koko lopun koulussa olo ajan, NYT SINUN TÄYTYY NÄYTTÄÄ POJALLESI ETTÄ VÄLITÄT HÄNESTÄ OIKEASTI!!! kaikki selitykset "ota y hteyttä opettajaan ja selvitä asia keskustelemalla " ovat täyttä paskaa. johan tässä maassa tapahtuneet KOULUAMMUSKELUTKIN SEN TODISTAVAT. niissäkin oli jokaisessa tekijä KIUSATTU! . mikäli kiusaajat /tai heidän vanhemmat eivät lopeta niin KOSTO on paras rangaistus. Tässä tilanteeessa jos pelkäät itse niin tulevaisuudessa lapsestasi tulee pelkäävä,matalan itsetunnon omaava ,traumoja täynnä oleva raunio. KOKEMUKSEN SYVÄLLÄ RINTAÄÄNELLÄ VOIN TÄMÄN SINULLE KERTOA!

    • Nolla toleranssi..

      Palaveri kiusaajan,kiusaajan vanhempien,kiusatun,kiusatun vanhemoien,luokanvalvojan,koulun rehtorin kesken.Siellä sovitan pelisäännöt ja jos kiusaaminen ei lopu,lupaa kiusaajalle että seuravan kerran jutellaan poliisin kanssa he ottavat kyllä yhteyttä myös lastensuojeluun...ehkäpä se säikäyttää myös kiusaajan vanhempia siten että saavat kiusaajan kuriin.Joskus nimittäin on niin että kiusaajan vanhemmat eivät välitä tarpeeksi asiasta ja siten puutu ongelmaan vakavasti.

      • viha,,,

        minun poikaani myös kiusattu, n.10v.sitten, koulu ei puuttunut, sanoivat vaan, että se poika nyt on sellainen, omaani muutaman vuoden vanhempi, siis kiusaaja .12v. otin jätkää kerran niskasta kiinni ja parit valitut annoin tulla, niin eipä tämä kiusaaja enään sen jälkeen kiusannut ainuttakaan lasta!!!!
        Paskat niistä opeista ja kokouksista, vanhempien täytyy lopettaa se kiusaaminen


    • Kiusaaminen...

      on jättänyt minuun syvät arvet. Nyt 43-vuotiaaanakin koen ahdistusta, paniikkihäiriöitä, raivokohtauksia ym. Tämä osaltaan sen takia, että minua kiusattiin koulussa sekä ala- että yläasteella ja molemmissa ammatillisissa opilaitoksissa, missä aikoinani olin :(

      Kovin kevyttä tämä ei siis ole.

    • Äiti59

      Aamulla 24.8.2011 oli ohjelma kiva koulu-kokeilusta. Käykääpä alla olevassa linkissä. Vaikutti kyllä lupaavalta tavalta tarttua kiusaamis- ongelmaan. Sitä en tiedä, onko kaikissa kouluissa käytössä.

      http://www.kivakoulu.fi/

    • kivakoulujee

      Ei ole kaikissa kouluissa, mutta meidän lapset on olleet kahdessa kiva koulussa ja tosi hyviä kouluja ovat ainakin molemmat olleet!!

      • ...

        KivaaKoulua pitää vaatia tähänkin kouluun vaikka vanhempainillassa (toivottavasti enemmistö osanottajista ei ole kiusaajien vanhempia, joita asia luonnollisesti pelottaa, mutta joka tapauksessa). Hyvää syytä kieltäytyä siitä ei ole.


    • puolustakaa lapsiann

      Kiusaajat kuriin ja opettajille sellainen kuri vanhemmilta että alkavat oikeasti hoitamaan työtänsäkkin. Niin tein minäkin äitinä selviksi tämän asian ja se kiusaaminen loppui.Sain kyllä v:mäisen akan maineen mutta ei haitannut.

    • vm. -81

      Olen ollut koulukiusattuna pienemmässä kyläkoulussa 88-94, se oli aika kurjaa kun opettaja itse suosi tuota touhua. Vielä pahempaa oli, kun kotona ei asiaa ymmärretty ja hoettiin vain "koitahan nyt pärjätä niiden toisten kanssa, kyllä se sitten joskus loppuu". "Älä tee mitään ongelmia opettajien kanssa".

      Ja paskat. Tuona aikana tapahtuu sellaista vahinkoa, että vielä aikuisenakin on turhan valppaana monessa tilanteessa (= lue: sosiaalisten tilanteiden pelko).

    • tyhjää lässytystä

      Ei ole mitään syytä miksi muiden lasten pitäisi pitää pojastasi tai olla hänen seurassaan. Seuran saa valita vapaasti, kyse ei ole kiusaamisesta. Tervetuloa oikeaan maailmaan.

      • ihanko vai??!1

        Niin ja siis mun olisi pitänyt "pitää" minua yläasteella välitunnilla hakkaavasta mustalaisesta, josta myöhemmin kuulin, että se oli joutunut vanhusten huijaamisesta linnaan ja lisäksi minun varmasti olisi pitänyt pitää siitäkin, että isänsä joka oli tiputtanut itsensä jostakin vatun piipusta johonkin rööriin ainakin mulle kerrotun mukaan, että sellaisen alaikäinen koulukotipenikka hakkaa minut yläasteen discossa, koska pitää minua "ylpeänä" koko hebkilöäni edes rtuntematta ja ilman mitään henkilökohtaista keskustelua tai saatika tuntemista ennen sellaista psykopatiaa ja että sitten minun varmasti pitäiusi vielä sietää sitäkin, eikö niin, että sukuuni on muuta kautta tullut joku jurpo, jonka kaveriporukka alkaa vainota minua netissä sen perusteella, että ovat päässeet urkkimaan elömääni, vaikken kuulu edes siihen s*tanan Facebookiin, koska yksi ihminen on naimisissa sukulaiseni kanssa ja jonka piiriin kuuluu koko se p*skasakki, joka minua koulussa kiusasi ala- asteella? Tämä suvaittavaa vai?

        Itse olin niin tyhmä, etten oikeasti osannut valita seuraani yläaasteella parikyt vuotta sitten. Jotenkin arvostin kaiken maailman räkäihmisiä, vaikka mun olisi pitänyt kavererata niiden normaaleiden kanssa, jotka on samoista rehellisten ihmisten taustoista, kuin itsekin olen, niin siinä tapauksessa olisin välttänyt varmaan koulukiusatuksikin joutumisen.

        On tossa sulla tampiuo ihan kyse kiusaamisesta,. jos aikuinen nimettä esiintyvä mentaalimies tai nainen ylistää koulukiusaamista ja sotkee siihen friikkiyteensä vielö lapsetkin. Paljo sulle on yhteiskunta maksanut tukia lasten pynkäämiusestä ja älä vaan kerro mulle, että olet alle kolmikymppinen mäntti, jolla oliis jo useampikin lapsi jo plakkarisssa? Se skordari on ihan käypä väline, jos ei ole sivistyksellisiä edellytyksiä kasvattaa lapsia ja lapset ei ole mikään harrastus, vaan siinä on vastuu sitten jos sellaisia v*tun koulukiujaaja-amisten kavereidesi kanssa edes KEHTAAT synnyttää!


      • Lisää tyhjää lässyty
        ihanko vai??!1 kirjoitti:

        Niin ja siis mun olisi pitänyt "pitää" minua yläasteella välitunnilla hakkaavasta mustalaisesta, josta myöhemmin kuulin, että se oli joutunut vanhusten huijaamisesta linnaan ja lisäksi minun varmasti olisi pitänyt pitää siitäkin, että isänsä joka oli tiputtanut itsensä jostakin vatun piipusta johonkin rööriin ainakin mulle kerrotun mukaan, että sellaisen alaikäinen koulukotipenikka hakkaa minut yläasteen discossa, koska pitää minua "ylpeänä" koko hebkilöäni edes rtuntematta ja ilman mitään henkilökohtaista keskustelua tai saatika tuntemista ennen sellaista psykopatiaa ja että sitten minun varmasti pitäiusi vielä sietää sitäkin, eikö niin, että sukuuni on muuta kautta tullut joku jurpo, jonka kaveriporukka alkaa vainota minua netissä sen perusteella, että ovat päässeet urkkimaan elömääni, vaikken kuulu edes siihen s*tanan Facebookiin, koska yksi ihminen on naimisissa sukulaiseni kanssa ja jonka piiriin kuuluu koko se p*skasakki, joka minua koulussa kiusasi ala- asteella? Tämä suvaittavaa vai?

        Itse olin niin tyhmä, etten oikeasti osannut valita seuraani yläaasteella parikyt vuotta sitten. Jotenkin arvostin kaiken maailman räkäihmisiä, vaikka mun olisi pitänyt kavererata niiden normaaleiden kanssa, jotka on samoista rehellisten ihmisten taustoista, kuin itsekin olen, niin siinä tapauksessa olisin välttänyt varmaan koulukiusatuksikin joutumisen.

        On tossa sulla tampiuo ihan kyse kiusaamisesta,. jos aikuinen nimettä esiintyvä mentaalimies tai nainen ylistää koulukiusaamista ja sotkee siihen friikkiyteensä vielö lapsetkin. Paljo sulle on yhteiskunta maksanut tukia lasten pynkäämiusestä ja älä vaan kerro mulle, että olet alle kolmikymppinen mäntti, jolla oliis jo useampikin lapsi jo plakkarisssa? Se skordari on ihan käypä väline, jos ei ole sivistyksellisiä edellytyksiä kasvattaa lapsia ja lapset ei ole mikään harrastus, vaan siinä on vastuu sitten jos sellaisia v*tun koulukiujaaja-amisten kavereidesi kanssa edes KEHTAAT synnyttää!

        Ei ketään voi pakottaa olemaan jonkun kaveri. Omalta kohdaltasi ymmärrät sen varmasti. Ei tuollaisella rähisijällä ole koskaan yhtään kaveria ollut, eikä tule olemaan. Sinun seuraasi ei varmasti vapaaehtoisesti ole hakeuduttu ja se ei ole kiusaamista.


      • jaaaa???!!
        Lisää tyhjää lässyty kirjoitti:

        Ei ketään voi pakottaa olemaan jonkun kaveri. Omalta kohdaltasi ymmärrät sen varmasti. Ei tuollaisella rähisijällä ole koskaan yhtään kaveria ollut, eikä tule olemaan. Sinun seuraasi ei varmasti vapaaehtoisesti ole hakeuduttu ja se ei ole kiusaamista.

        Miten niin? Ai siksi että mun kaverit on kaikki fiksuja, niin siinä vai jotakin vikaa? HULLU! Joo ei mulla olekaan "nettikavereita", kosken määritä mitään virtuaalipersoonallisuuksia todellisiksi ihmisiksi tai välttämättä totuudenmukaisiksi, mutta kiitti on ihan riittävästi kavereita, että älä hölmöläinen netin kurap*rese solvaa mua! Solvaat kaikkia minusta pitäviä ihmisiä kommentillasi,. enkä etenkään arvosta tota siksi, koska jos teillä ei olisi anonyymin nettiruikkimisen vapautta minulle nimettä kirjojttavalle jonka kimpussa ruikitte, niin olisi vähän haavit auki jättävä totuus se, että kuka netikirjoittaja näillä Suomi24- palstoilla on fiksu ja kuk m*lvisti.

        Ihan normaalien ihmisten kanssa olen ystävä ja ne ei ole "rähisijoitä", vaan kaikki hyvien perheiden kasvatteja ja fiksuja ja todella hienoja ihmisiä. En voi mitään sille, etten arvosta minuunb kohdistettua nettikiusaamista. Kiusaisitte m*lkut edes ihmisiä, jotka on tän p*skasen Suomi24:n TODELLISIA jäseniä, mutta ai niin ette osaa, kun pitää käydä ruippimaan hyvin kirjoittavaa sivullista, t*lvanat.


    • Kiusaus kuriin

      Koulukiusaamista on ollut aina, eikä opet puutu niihin sen kummemmin kuin rehtori. Paras keino on etsiä joku isompi kaveri, mielummin yläluokilta. Juttelet kaverin kanssa ja lupaat 20€-50€ kuussa kun pitää muut pienemmät kiusaajat erossa pojasta. Tämä homma tepsii varmasti ja poka saa uusia kavereita ylemmiltä luokilta. Parempi olisi vielä, jos olisi jokin jengi, jonka rahoittaa turvallisuuspoliisiksi.

    • kaiken kokenut

      Ei ole muissakaan lapsissa mitään vikaa, kiusatuissa nimittäin. Ota kouluun yhteyttä rehtoriin ja opettajaan, käy puhumassa kiusaamisesta. Valitettavasti tänäpäivänäkin kiusatut joutuvat koulujaan muuttamaan, osa joutuu jopa ns. tarkkikselle, ei siis se kiusaaja.

    • emmahoo_90

      Minuakin kiusattiin koulussa, varsinkin seiskalla. En olisi uskaltanut kertoa kenellekään, mutta yksi ihana opettaja huomasi minun olevan kiusattu. Hän mainitsi tilanteestani myös muille opettajille, mutta suurinta osaaa heistä ei kiinnostanut p****n vertaa. Lopulta romahdin henkisesti ja lähdin rehtorin kansliaan keskustelemaan. Sama välinpitämätön asenne jatkui, ja lopulta aloin huutaa rehtorille ja luokanvalvojalle.

      Juoksin kotiin ja avauduin vanhemmilleni, seuraavalla viikolla pidettiin joku ihmeen "pyöreän pöydän keskustelu", jossa minun ja perheeni lisäksi oli kiusaajan perhe. Kiusaaja ei osannut (tai siis halunnut) kertoa, miksi kiusasi minua. Tämä lupasi lopettaa sen, muttei näin käynyt.

      Seuraavana syksynä aloitin kasiluokan, en jaksanut luokkaani ja kiusaajaani kuin päivän. Matematiikan opettajani huolestui tilanteestani ja kysyi, josko haluaisin liittyä hänen luokkaansa. Luokassa oli muutama lapsuudentuttu, rauhallisia ja välittäviä ihmisiä. Liityin porukkaan, ja yläasteen loppu meni kuin siivillä.

      Oma tarinani päättyi onnellisesti, mutta lähtiessäni luokasta kiusaajani ja hänen taustajoukkonsa ottivat uuden ujon tytön silmätikukseen. Hänen tapaustaan ei alettu selvittää koulun toimesta, jä hän päätyi lopulta muuttamaan satojen kilometrien päähän kotoaan sukulaisten luo.

    • -----

      Ei kannata opettaa lasta antamaan kunnolla köniin, vaan vain ''samallamitalla'' koska muuten lähtee aika nopeasti rikosilmoitus kiusaajan perheeltä tai koululta. Omassa koulussani pojasta tehtiin rikosilmoitus koska häntä hakattiin ja hän hakkasi takaisin (pahemmin kylläkin)

    • ....................

      Siitähän ne saa vettä myllyyn, kun asioita aletaan rikastamaan ja monikulttuuristamaan henkilötiedoilla. Aletaan sitten potkimaan päähän oikein kunnolla henkisesti.

    • Eräs kokemus

      Minäkin jouduin kiusatuksi kolmannelta luokalta lähtien. Oma tarinani tuskin on se, joka teidän poikanne tarina on. Ehkä siitä kuitenkin on apua.

      Olin koulukiusattuna melkein koko ala- ja yläasteen ajan, silloin 9-15 vuotiaana poikana, 1998-2004. Minua ei otettu porukoihin mukaan, minua nälvittiin kaiken aikaa, ja talvella sain aina lunta naamaani, joskus jäätäkin. Nälvimisen ja haukkumisen aiheena oli se, että olin luokkatovereiden mielestä hintti, homo, yms. koska ilmeisesti heidän mielestään käyttäydyin naisellisesti ja olin liian avoin tunteistani. Näytin kyllä ihan tavalliselta, vaikkakin ehkä sirommasta päästä kuin muut. En itse tajunnut että käyttäydyin eri tavalla.

      Opettajien ratkaisu oli jälki-istunnot, sekä kiusaajan ja kiusatun laittaminen kättelemään. Se oli täydellinen vitsi, jolla ei ollut mitään merkitystä - paitsi opettajille, jotka tyytyväisenä saivat todeta itselleen, että jotain sentään tekivät.

      Suljin oman itseni muulta maailmalta, ja käyttäydyin tietoisesti niin tavallisesti kuin pystyin, jotta edes sopeutuisin joukkoon ja välttäisin fyysisen väkivallan. Piti ihan katsoa omaa kehonkieltään ja liikkumistaankin, että on mahdollisimman normaali. En puhunut asiasta mitään isälleni, jonka kanssa elin. En halunnut näyttää heikolta tai poikkeavalta hänen silmissään, kun eihän pojan sellainen kuulu olla - tai näin minä ajattelin; olisi suuri häpeä jos kertoisin homoksi haukkumisista ja sellaisesta. Vapaa-aika meni sitten tietokoneen ääressä, se oli pelastava pako todellisuudesta.

      Murrosiässä tajusin hyvin konkreettisesti, että minä en ole kuin muut pojat. Minua eivät kiinnosta samat asiat, luonteeni on täysin erilainen. Olin kuitenkin oppinut sen, että kaikenlainen tunteiden ilmaisu ja omalaatuisuus on häpeällistä ja kiellettyä. En edelleenkään puhunut asiasta mitään, samalla kun vuodet vierivät enkä ollut vielä edes elänyt elämää, kuten muut olivat. Masennus nakersi alla ja koulumenestys romahti lukiossa.

      Ymmärsin tuona aikana kuka minä oikeasti olen, mutta pidin sen asian lukittuna mieleni sisällä. Pitää sopeutua, kun haluan elää normaalisti ja olla onnellinen. Tämä tie ei kuitenkaan onneen johtanut, vaan päin vastoin suruun.

      En pystynyt enää opiskelemaan masennuksen ja elämänhaluttomuuden vuoksi, jätin lukion kesken ja vasta silloin, 19-vuotiaana, puhuin isälleni. Hän ei tuominnut minua vaan auttoi eteenpäin ja sanoi, että on tärkeää olla oma itsensä. Minua kaduttaa ja harmittaa vieläkin, että miksi puhuin vasta niin myöhään? Tiesin että isä rakastaa minua eikä ole tuomitseva ihminen. Hän on koko aikuisen elämänsä välittänyt minusta. Silti kiusaaminen ja ikätovereiden asenteet saivat minut häpeämään ja pelkäämään niin, että en kehdannut sanoa sanaakaan mistään. En siitä, että minua kiusattiin, saati sitten siitä mikä/kuka koen olevani.

      En ole homo, vaikka homoissa ei mitään pahaa olekaan. Sen minä tiesin aina. Olen jotain muuta, sellaista josta en edes kehdannut puhua, ja menin psykologisiin tutkimuksiin isän auttamana. Sain diagnoosin, ja hormonilääkitys aloitettiin. Olisi ollut parempi, jos asia olisi tutkittu vähän aikaisemmin.

      Olen tyttö. Olin kait aina, mutta nyt olen myös kehoni ja ulkonäköni puolesta.

    • ÄÄNETÖN KIUSAAMINEN

      Syrjiminen on kiusaamisesta se salakavalin
      sen näkyminen, sen näkeminen , sen toteaminen
      **
      Kiusaamistilanteessa on aina ns.aktiivi-kiusaajat
      sitten on kasvoton joukko osallistumattomia kiusaajia
      Se, että ei puolusta
      se että on hiljaa , sallii kiusaamisen jatkua
      on myös kiusaamista.
      **
      Jännittävää huomata mielipiteitä , joissa katsotaan seurasta ulos jättämisen olevan hyväksyttävää -ei se ole
      Lasten ei tarvitse -emmehän me aikuisetkaan niin tee - tykätä jokaisesta
      ja kaverit voi jokainen itse valita
      Mutta syrjään jättäminen on henkistä kiusaamista.
      Jo lapsesta saakka voi opetella sietämään muiden ihmisten seuraa
      olla tekemisissä merilaisten ihmisten kanssa.
      **
      Pojallesi löytyisi seuraa, mikäli joukosta uskaltautuisi erkaantumaan joku
      Lasten keskuudessa on pelko joutua itse kiusatuksi, jos ei toimi "sääntöjen" mukaan.
      Tämä on tässä helppo sanoa tilanteen laukaisijaksi, vaan oikeaan elämään
      mukaan liittäminen onkin ihan toinen juttu
      **
      Minun lapseni ollessa ala-asteella koulu rehtori vakuutti ettei koulukiusaamista ole. Hän joutui tuon sanomansa nielemään.
      Lapseni oli koulukiusattu -kun asia selvisi minulle, otin yhteyttä
      lapseni opettajaan, rehtoriin, terveydenhoitajaan, perheneuvolaan
      Tärkeintä oli etten antanut koulun unohtaa asiaa, en lyödä villasella
      Kiusaaja-lapset otettiin keskusteluun ja Huom. koulusta otettiin yhteyttä näiden lasten vanhempiin -en minä.
      Se oli mielestäni koulun tehtävä.
      Ilmoitin kouluun, etten hyväksy tilannetta
      ja että koulun tehtävä oli puuttua ja hoitaa asiaa
      Se on koulun tehtävä!!
      Lapsille pitää välittää tieto, että tällaista käytöstä ei suvaita eikä hyväksytä
      **
      Omalle lapselle pitää myös antaa varmuus, että hänellä on oikeus vaatia parempaa kohtelua
      Arvostaa itseään omana itsenään
      - Pitää tulla toimeen kaikkien kanssa
      hyväksyä
      - tykätä ei tarvitse
      Osan lapsista vanhemmat ottivat yhteyttä
      Tuin lastani parhaani mukaan, niinkuin osasin
      Nyt jälkeenpäin osaisin tehdä monta asiaa toisin.
      **
      Kaikkea hyvää
      toivottaen

    • Eivät opettajat auta

      perkele ai noi opettajat auta *****:akaan. Paras keino on antaa lättyyn. Ja tuosta vapaa ajalla olemisesta mitä siinä nyt oli uimista pelaamista, ei kannata kutsua lapsia esim. uimaan tai lintsille, koska sitten lapset alkavat ''Tykkäämään'' lapsestasi koska te viette heidät uimaan yms. maksullisiin paikkoihin... AINOA KEINO ON LOPETTAA ITSE KIUSAUS!

    • 3424256632w

      Olin itse koulukiusattu, mutta tietenkin eritavalla.

      Joskus koulukiusaamiseen ei edes ole syytä, niinkuin minulla. Olin jopa "nätti" lapsi, mutta tulin koulukiusatuksi, koska taisin olla yksinkertaisesti vain helppo maalitaulu.

      Jos kavereita ei tule koulussa, niin miten olisi, jos poika alottaisi jonkun harrastuksen? Yleisemmin juuri harrastuspiireissä kavereista tulee vielä läheisempiä ja voi olla, että nämä pojat, jotka eivät poikaasi huoli, tekevät yhdessä asioita ja kokevat näin poikasi ulkopuoliseksi.

      Tottakai toinen voi olla, että pojallasi saattaa olla AD/HD tai jokin muu vastaava. Joidenkin AD/HD tapauksien kanssa on vaikea tehdä ystävyyksiä, eikä se tarkoita sitä, että he huutaisivat, paiskoisivat ja olisivat ihan hysteerisiä, mutta joiltain (EI KAIKILTA) puuttuu se tapa ystävystyä ja pitää ystävyyssuhteet elossa.

      Kaikkea hyvää lapsellesi. Kaikista tärkein koulukiusattuna olossa on kuitenkin perheen tuki ja ymmärrys, vaikka monesti lapsi ei tukea edes välttämättä näe.

      Älkää missään nimessä kuitenkaan ajatelko, että "kyllä ajan kuluttua paranee". Monesti koulukiusatut syrjääntyvät, pahemmissa tapauksissa masentuvat ja tekevät itsemurhan.

      Puheenaihe ei siis todellakaan ole mikään leikinasia.

    • onneton äiti 9 vuott

      meidän poikaa kiusattiin koko koulu ajan.. syy ei koskaan selvinnyt.. niin hän oli koko koulu ajan yksin.. nyt hän on työnjohtaja rakennuksilla.. tulee toimeen kaikkien kanssa.. olimme koupsykologin juttusilla. hän sanoi että meillä on kova kuri.. liian tarkat kotiin tulo ajat, vaaditaan käytöstä liikaa.. pitää antaa olla poikien poikia, esim. käyttäytymistä ruokapöydässä, koulussa sai heitellä ruokaa ym.. oma poika oli sanonut muille ettekö osaa käyttäytyä.. siinä oli se virhe.. yksi niistä

    • Kokemusta on...

      Suomalainen kulttuuri on sellainen. Jos lapset vaistoavat, että pojassasi on jotain erilaista henkisellä tasolla, ehkä hän on fiksumpi tai muuta vastaavaa, niin toiset lapset torjuvat hänet, koska tuntevat alemmuutta ja epävarmuutta. Se ei tule loppumaan, eivätkä opettajat yleensä puutu kiusaamiseen. Suomi nyt vaan on tällainen. Tässä maassa on paljon hyvää, mutta paljon myös sellaista, jota ei voi käsittää. Suomalaiset ovat henkisesti vähän erikoisia. Kiusaaminen on täällä täysin hyväksyttyä.

    • nimiperkki

      Asutteko pienellä paikkakunnalla jossa vaikuttaa esim. jonkinlainen "lahko"?

    • ex kiusattu

      En ole lukenut ketjua näin vain otsikon etusivulla. Itselle tulee aina helvetin paha olo kun luen että joku on tullut kiusatuksi. Itseäni kiusattiin ala-asteella ja haukuttiin vielä ylä-asteellakin.
      Aina silloin tällöin ajattelen "en niin lämpimästi kiusaajiani". Osat on vaihtuneet enkä enää todellakaan ole se pieni poika jota sai haukkua ja lyödä niin paljon kuin sielu sieti. Pystyn menemään koulu-ampujien sielunmaisemaan tuosta noin vain (heidän tekojaan en todellakaan puolustele, enkä pidä hyväksyttävänä mutta tiedän tasan tarkkaan mistä viha kumpuaa). Jokainen voi miettiä miltä tuntuu tulla 15 vuotta joka ikinen päivä kiusatuksi.
      Voimia kaikille ja opettajat nostakaa kissa pöydälle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • maija238

      Oma kokemus; poikaa ei otettu leikkeihin mielellään ja jos pääsi, joutui aina olemaan hippa tms. Opettaja etsi syytä pojasta, eikä auttanut. Lopulta saimme tarpeeksemme ja muutimme pois. Nyt sitten hieman varpaillaan, miten lähtee menemään. Menneet pettymykset ja kaltoinkohtelut näkyvät pojassa, mutta reippaasti on uusi koulu alkanut. Pelottaa silti, kun tietää miten voimaton on vanhempana ja miten koulu ja opettaja eivät osaa/voi/halua tehdä mitään. Voimia! Pakkohan on olla niin, että elämässä pärjää myös ilman kyynärpäitä!

    • toivotaan parasta

      minä ainakin antaisin pojalle luvan käyttää kovia otteita. jos joku tönii ni läsäyttää nyrkillä nokkaan ja täysiä. ei semmosta tarvi hyväksyä et tullaan tönimään. kyllä se loppuu ku toiset lapset menee silmä mustana muutaman kerran kotia.

      • Koulukiusattu

        Lupa koviin otteisiin ei muuta kuin pahentaa asiaa koulussa. On parempi että jos lasta kiusataan koulussa,niin vanhemmat puhuisivat lapsensa kanssa miten häntä kiusataan.Ja sen jälkeen vanhemmat selvittäisi kiusaajien huoltajien kanssa. Ei tilannetta ratko musta silmä tai rikki revityt vaatteet kiusatulla...


    • kicksomeass

      Kerran kiusaajalle tai kiusaajille turpiin niin ei varmasti tule uudestaan haukkumaan tai kiusaamaan. Mutta jos toiset lapset eivät jostain syystä hyväksy häntä niin siinä ei voi oikein tehdä mitään. Sanot rehtorille ja opettajalle että sanoo muille oppilaille että ''c'moon''.

    • varpui.nen

      Itse olen hoitanut tokaluokkalaisia koululaisia nyt 3vuotta. Itse ainakin teen niin, että jos joku ei pääse mukaan niin pallo lähtee kokonaan pois. harvoin on tarvinnut enää palloa ottaa fudispeleistä. lapset kokeilevat rajojaan ja jos niihin ei puutu se jatkuu. opettajan pitäisi ehdottomasti sanoa lapsille että KAIKKI pitää ottaa mukaan tai leikki loppuu muuten siihen.

      todella ikävää, että lapsesi joutuu nyt käyttämään muita keinoja porukkaan mukaan pääsyyn ja joutuu ryhtymään "kovikeksi" että hänet hyväksyttäisiin.

    • Hei,todella ikävä kuulla että lastasi kiusataan. Itse olen koulu kiusattu alaluokilta ammattikouluun asti. En saanut kotoa mitään eväitä mitä tehdä. Kävin 11vuotta psygiatrilla,syitä toki oli muitakin kuin koulukiusaaminen. Vaikea sanoa mitä tällaisissa tapauksissa voisi tehdä.Tietenkin tukea ja puhumista asiasta, mitä varmasti olette tehneetkin. Itse nyt 44v koulut takana. Nyt kun ajattelen asiaa niin olisi pitänyt mennä treenaamaan vaikka karatea, ni vittuillu olis loppunut siihen. Kyl tereenasinkin vähän aikaa,myös punttia tuli nostettua,meni vähä överiks,rupesin vetämään hormooneja jne.
      Minulla ei sen kummempaa neuvoa kuin puhua asiasta mahdollisimman paljon,vaikka ammattilaisen kanssa. Sanottiinhan aikanaan että lepakkoluolassa on koulu kiusaajat ja nokian johdossa koulukiusatut. Ei muuta ku tsemppiä.

      P.helenius

    • keksi parempi

      Typerä provo. Unohdit mainita mitä on tapahtunut.

      • Ai kuka on typerä, sinä vai? Turpaa tuli,räittiin päin naamaa ja kaikkea mahdollista. Eikä tämä urpo ole mitään keksittyä. En ny ajatellu liikaa omia kokemuksiania laittaa,vaan halusin antaa tsemppiä tai edes jotain mikä voisi auttaa.


      • dippliidyy

        Niin onhan se näiden sairaiden sikojen mielestä jotenkin hienompaa ylistää ilman OMIA nimiään keksittyjä tarinoita ihmisistä ja valitan,että olen niin täysijärkinen ,etten tänn saastasakin kanssa nimellä alkais keskustella, koska en muutenkaan arvosta vääristelyä. mua nyt ainakaan ei paskan vertaa kiinnosta, kua Suomi24- jäsen on joutunut kiusaamisen kohteeksi, vaan se etä poliisi selvittää, kuka tdella on tällaisen saastasaitin jäsen ja KUKA asiatta SOLVATTU. Itse soitin yhdessä vaiheessa tän ihmeellisen kakkarpersesaitin ylläpidon maksulliseen palvelununeroon kertoen nimeni, että saanko minä todella kirjoittaa nimettä, kuhn kirjoittjat ovat hiemat sekopäitä ja vihamielisiä ja outoja ja sekopäitä näilla pastoilla ja mulle sanottiin, että joo. Lisäksi selvitin Suomen lain, mutta nirhaisin niin äärimmäisesti p*rseestään seinään siat, jotka keskustelee näillä palstoilla minua vainoten.

        Kukaan normaali tuskin on Suomi24:n jäsen (ainakaan itse en tunne yhtäkään niin sekopäätä), eikä ainakaan jos voi päätelllä näiden keskustelupalstojen perusteella. Silkkaa rasismia, saastaa, k*sipäisyyttäö ja rikollisten molottamista! On menetys näille, jos minä lopetan anonyymin palstoille kirjoittamiseni - ei olis enää varmaan koht MELKEIN KETÄÄN ketään tyäysipäistä, joiden juttuja vääristellä, mullikat!


    • Marianna75

      Hei!

      Ottaisin oman lapseni kotiopetukseen, jos tilanne olisi PAHA. Jottei lapsen tarvitsisi kärsiä enempää. Huom: tämä todellakin on mahdollista jopa Suomessa. Miksikö moinen mielipide. Olemme mieheni kanssa molemmat entisiä koulukiusattuja ja asia on ajat sitten puhuttu selväksi. Lisäksi onneksi minun koulutukseni mahdollistaa tämän. (Ei siihen tarvitse olla kuin YO.)

      • ....................

        Kiusaajat on huonosti kasvatettuja lapsia ja heidän vanhempansa kyvyttömiä kasvattamaan. Annetaan elää kuin pellossa, kunhan kiinni ei jää. Pitää siis "koko kylän" kasvattaa näitä lapsia ja vaikka aikuisiakin senkin edestä. Maailma opettakoon. Kyllä mielestäni saa lujalla henkisellä otteella kovistella kiusaajia ja pakottaa vanhemmat tekemään osuutensa. Huono kasvatus on laiminlyönti ja henkistä pahoinpitelyä. Ei sellaiset vanhemmat oikeasti välitä lapsestaan tarpeeksi toivoakseen näille parempaa elämää kuin itselleen. Nämä vanhemmat pitää opettaa ihan ajattelemaankin oikein, kun ei ne oma-aloitteisesti välitä mistään henkisen kasvun tapaisista "hienouksista".


      • mcö*Jv

        Kotiopetuksen asemasta voi opettaa keinoja vastata näille hyökkääjille. Itse olen koulukiusattu ja kiitän heitä, minusta on tullut vahva.Pärjään yksin ja viis veisaan siitä jos joku aukoo päätään. Kiitos vanhempien tarjoaman hyväksynnän ja lämpimän väkivallattoman ilmapiirin. Päänaukojia riittää nyky-yhteiskunnassa joka paikkaan. Jopa kadulla joku katsoo oikeudekseen sanoa toisen ulkonäöstä yms. Kotiopetuksessa lapsi tuskin oppii niitä taitoja, joita elämiseen tarvitaan. Pitää löytää keinot sopeutua vaikka alistua ei tarvisekaan. Kannattaa vältää varmoja vaaran paikkoja, muttei päätä pidä puskaan laittaa. Puolustautua voi ilman väkivaltaakin. Nähty on.


    • Ex-ope

      Syrjimiseen on kaikkein vaikein puuttua. Opettaja voi vain kertoa, että ketään ei saa kiusata tai syrjiä. Tämn jälkeen lasta kiusataan leikeissä. Se ei siis ratkaise mitään. Yksi keino on hankkia pojalle kivoja harrastuksia, joista hän saa itseluottamusta, myönteisiä ihmissuhteita ikäisiintä ja joiden avulla alkaa pärjätä muiden poikien leikeissä.

      • ...

        Niin, kannattaa pyrkiä vahvistamaan lastaan sisältä päin ja ajattelemaan omilla aivoillaan. Monet, varsinkin ehkä pojat, eivät vain pääse yli siitä kokemuksesta, etteivät ole tulleet hyväksytyiksi joukkoon (vaikka oman persoonansa kustannuksella). Siinä on vanhemman vähän vaikea vakuutella päinvastaisten arvojen puolesta, mutta kannattaa se kuitenkin tehdä ja pitää hyvä ja eteenpäin rohkaiseva kontakti lapseen näyttäen omalla elämällään mallia.


    • Hei,todella ikävä kuulla että lastasi kiusataan. Itse olen myös koulu kiusattu,alaluokilta ammattikouluun asti. Kotoa ei tullut mitään eväitä tähän asiaan,vaan kotonakin meni kaikki päin h.....tiä. Seuraukset olivat erittäin vakavat, Itsetuhoisuutta,masennusta jne.
      Asiat menivät tietyssä vaiheessa siihen että jouduin tai pääsin psygiatrille,jota kävin 11v 3kertaa viikossa.Nyt 44v kun ajattelen asiaa,niin olisin toivonut kotoa eväitä. Tai olis pitänyt alkaa treenaamaan esim karatea. Se valitettavasti on usein porukoissa,että arvostus pitää ansaita. Vaikeata tässä antaa mitään neuvoa,muuta kuin kannustaa ja puhua lapsesi kanssa mahd.paljon,mitä varmasti olette tehneetkin.
      Mutta kun omat eväät loppuvat,niin ei muuta kuin ammattilaisen juttusille,ennen kuin asiat menevät liian pitkälle. Paljon tsemppiä teille ja pojallenne. Kaikki mikä ei tapa,niin vahvistaa.

    • Ada-täti

      Kun itse jouduin aikoinaan kiusatuksi ja sain siitä viimein vanhemmilleni kerrottua, isä lähti heti ensimmäiseksi puhumaan kiusaajan vanhemmille. Se ei kuitenkaan auttanut, kiusaajan vanhemmat pitivät tyttöään enkelinä, joka ei ikinä voisi kiusata muita (tytön isä ei suostunut uskomaan asiaa edes silloin, kun tyttö viimein tunnusti). Sitä kannattaisi kuitenkin kokeilla, jos vanhemmat ovat ymmärtäväisiä, he tajuavat tilanteen.

      Minun tilanteessani edes opettajille puhuminen ei ensialkuun auttanut, opettajat kun väittivät ettei heidän koulussaan (pieni kyläkoulu, oppilaita noin 40) ole kiusaamista. Näin pienessä koulussa opettajien olisi kyllä pitänyt huomata, ettei minua ikinä otettu leikkeihin mukaan, liikuntatunnilla minut valittiin viimeiseksi mukaan ja tunnilla jos vastasin väärin, minulle naurettiin. Opettajille kuitenkin täytyy kertoa asiasta ja painottaa sen vakavuutta. Koulukiusaaminen voi johtaa elinikäisiin traumoihin, ihmiskammoon, syrjäytymiseen, käytöshäiriöihin ja pahimmassa tapauksessa itsemurhaan myöhemmällä iällä, jos kiusaaminen jatkuu pitkään.

      Vasta kun vanhempani uhkasivat vaihtaa kouluani, alkoi tapahtua. En tiedä, olisiko poikasi mahdollista vaihtaa koulua, mutta jos on, sitä kannattaa käyttää viimeisenä oljenkortena. Se ei takaa, että poikasi saisi kavereita. Kiusaaminen voi jatkua sielläkin, mutta on myös mahdollisuus, että se loppuisi.

      Yksi keino on, että kiusaajat ja heidän vanhempansa, sekä opetajat kutsutaan sinun ja poikasi kanssa yhteen. Silloin voi kysyä suoraan kiusaajilta miksi he kiusaavat. Kunnollista vastausta ei saa, mutta se saattaa herättää kiusaajat tajuamaan, että he tekevät väärin.

      Voimia pojallesi ja sinulle!

    • jk

      Hyvä neuvo mieheltä, jota kiusattiin ala-asteella, yläasteella ja lukiossa. Käske poikaasi vetämään kiusaajaa turpaan, ihan oikeasti. Kiusaaminen ei lopu sillä, että on välittämättä jne, on pakko antaa takaisin - niin rankasti, että tuntuu ja muistaa monta vuotta. Itse en niin tehnyt, koska ymmärsin sen vasta liian myöhään, kiusaaminen oli silloin muuttanut muotoon jatkuvaksi päänaukomiseksi (lukiossa).

      Lopulta lukion lopulla muutin asennettani vihamieliseksi, en kaveerannut turhien tyyppien kanssa, jollain lailla syrjäydyin. Enää lukion jälkeen ei ole kiusattu, joskus tuntuu, että olen itse siirtynyt melkein kiusaajaksi, mutta onneksi ymmärrän lopettaa ajoissa kun muistan oman kohtalon. Nyrkki heilahtaa samantien väärästä sanasta vaikka kesken luennon yliopistolla, mutta ongelmana on, että kukaan ei enää kiusaa vaikka toivoisin niin.

      Toivottavasti ongelmat teillä selviää, pahimmillaan elämästä voi tulla katkeraa ja rajoittunutta.

    • kiusattumyös

      Itse olin koulukiusattu 1-4 luokalle asti.. Kukaan ei auttanut minua koskaan, opettajat eivät puuttuneet, eikä kukaan muukaan. Olin ja olen aina ollut sosiaalinen, puhelias, ihan tavallinen vilkas lapsi, mutta jostain syystä minua kiusattiin.. kiusaaminen loppui vasta kuin itse löin kirjaimellisesti nyrkin pöytään ja sanoin että haluan vaihtaa koulua. Sitten loppui kiusaaminen.

    • Ota selvää

      Ryhdy itse toimeen ja puhu opettajan ja vanhempien kanssa. Sinulla on se velvollisuus lastasi kohtaan.

      Joskus sattuu myös niin, että lapsi on ikäistään kypsempi eikä sopeudu "kakaramaisiin" pallopeleihin, orveltämiseen tai muuhun hömppään, joka porukoissa on meneillään.

      Yksi ihmisen kohtalo on myös sellainen ulkopuolisuus, jossa on vain vähän ystäviä. Ehkä he ovat sitten sitäkin merkittävämpiä.

    • auttaa kyllä

      Ota opettajaan ja rehtoriin yhteys pikaisesti

    • dga3ga3q3t

      Aika vähän on kiusaamistapauksissa tehtävissä. Koko nykymaailma näyttää muuttuneen hulluksi eri sosiaalisissa palveluissa (joita on useita satoja ympäri maailman) tapahtuvaksi joukkofasismiksi, joka perustelee tietyn jostain syystä valitun henkilön kiusaamista/alistamista demokratilla. Ilmiölle on melko vähän tehtävissä, tästä syystä maailmassa tapahtuvat väkivaltaiset kahakat tullevat lisääntymään. Ei ilmiö aikuisten maailmassakaan minnekään katoa. Hirmuinen raukkojen/mammareiden aikakausi, jossa lukuisat HIIRET liittoutuvat jotakuta vastaan. Ratkaisumalliksi yleensä jääkin tehdä jostakin kiusaajista sellainen esimerkki, että muut kiusaajat harkitsevat toisen kerran, mutta siitä joutuu sitten yleensä vankilaan/mielisairaalaan. Hankala teema.

    • Toinenkin kokemus

      Lainaan nimim. "Eräs kokemus" lähes sanasta sanaan, näin jälkeenpäin ajatellen olisin välttynyt paljolta kiusaamiselta JOS:

      1. Olisin opetellut pitämään puoleni sanallisesti.

      Teini-iässä verbaalinen lahjakkuus riittää hokemaan "V***N H***!" joka on olevinaan PAHIN mahdollinen haukkumasana IKINÄ. Muutama vuosi tuosta eteenpäin niin kuka tahansa tajuaa miten mielikuvituksen ja naurettava haukkumasana tuo on, toivon että sarkastinen piikittelyni olisi jo tuolloin ollut yhtä terävää kuin mitä se on nyt aikuisiällä. Henkilökohtaisiin solvauksiin menevä sarkasmi puree paremmin kuin mikään homottelu.

      2. Olisin opetellut pitämään puoleni fyysisesti

      Jos kiusaajalle & vanhemmille sekä opettajille puhuminen ei vaan auta, täytyy puhuminen hoitaa nyrkeillä. Tiedän, kuulostaa huonolta provolta, mutta kiusatulla alkaa loppumaan keinot jos ei verbaalinen keskustelu toimi. Olin ala- ja yläasteella luokan hiljaisimpia heiveröitä joten olin helppo kohde, ajattelin että vältyn kiusaamiselta jos en reagoi kiusaajiin millään lailla. Toisin kävi, mutta yritin silti olla huomioimatta heitä. Olisimpa ymmärtänyt ottaa ohjat omaan käsiini ja tehdä asialle jotain, vasta yläasteella rohkenin lopettaa yhden kiusaamisen tönäisemällä kiusaajan kumoon... ja kappas kummaa, kiusaaminen loppui samantien!

      Tarinan opetus: Opettakaa lapsenne pitämään puolensa ja tarvittaessa antamaan samalla mitalla takaisin! Jos opettajia ei kiinnosta lastenne hyvinvointi koulussa niin älkää tyytykö opettajien osaamattomuuteen vaan tehkää jotain konkreettista asian eteen!

    • 12

      " eikä syytä kiusaamiselle tai eristämiselle " - Pojan pitää saada joko apua kiusaamisen lopettamiseen vanhemmilta tai voimaa että voi lopettaa sen itse. Syrjymistä ei tosin voi lopettaa oikeen muuten kuin olemalla sellainen tyyppi joka halutaan mukaan porukkaan.

    • Mietityttää...

      Minusta kannattaisi keskustella opettajan kanssa joka voisi selvittää tilannetta. On hieman vaikeaa sanoa mikä olisi oikein, mutta mielestäni ei ole reilua jättää suuremman porukan esm 4 tai enemmän porukasta joka leikkii jotain yhteistä leikkiä pois. Toisaalta en minä näe mitään pakkoa 2 tai 3 keskenäiseen leikkiin lisää tyyppejä ottamista. Itse ainakin oleskelin kolmannella kolmen tietyn tyypin kanssa usein ja emme me muita haluttu kuulemaan meidän salaisuuksia.
      On tietenkin eriasia jos esimerkiksi yhteiseen polttopalloon ei päästetä tiettyä henkilöä mukaan. Se on syrjimistä, mutta jos joku pieni poika porukka haluaa olla keskenään niin ei heitä voi pakottaa ottamaan ulkopuolisia mukaan.
      Kouluhan on opiskelua ja välitunnit vapaa-aikaa jota saa viettää kenenkanssa haluaa.
      Toistan nyt itseäni sanomalla vielä, että tilannetta kannattaa katsoa siltä kantilta, että suljetaanko poikanne yhteisestä leikistä jossa on paljon tyyppejä mukana ulos vai muutaman pojan yhteisestä leikistä esimerkiksi tutkimusmatkailijoiden leikkimistä (villi esimerkki).

    • koulukiu

      Mulla ei ainkaa auttanut mikään...se kiusaaminen kun alkoi nin sitä jatkui koko kouluajan..ei opettajat saaneet eikä kukaan mitään aikaseks vaikka saivatkin selville kiusaamisen. Kiusaaminen tapahtuu sekä koulussa että vapaa aikana ei sitä kukaan voi valvoa koko ajan ei sitten mitenkään. Nyt niitä henkisiä traumoja kannetaan sitten koko elämän..T: Mielenterveysongelmista kärsinyt

    • box!

      Miten HEL-VE-TISSÄ te jaksatte sössöttää ihan täyttä pas-kaa!
      Ainoat JÄRKEVÄT neuvot tässä keskustelussa ovat olleet ne, jossa on kehotettu lasta menemään nyrkkeilyseuran treeneihin. Siellä lapsi oppii puolustamaan itseään ja saa myös itseluottamusta, jota tässä elämässä tarvitaan.
      Aikuiset saavat vanhempainilloissaan lässyttää ihan mitä hyvänsä, lapset tässä ovat asianomaisia ja he nämä asiat myös ratkaisevat!
      Kiusaaja ei nuhteluista ja saarnoista tapojaan paranna, mutta kun saa nyrkkiä kuonoonsa, ainakin sen kiusatun kohdalla asia on loppuun käsitelty!

    • where is the love?

      Opettajalle kertominen saattaa vaikuttaa ilmiselvältä ratkaisulta, mutta yleensä siinä käy niin että kiusaajat vain jatkavat kiusaamista kun saavat kuulla "kantelusta". Laitappa lapsesi uuteen harrastukseen; sieltä pitäisi ystäviä löytyä, vaikkakin minua itseäni syrjittiin rakastamassani harrastuksessa...

    • kiusailijoista.....

      Onpas omituinen ja sekava aloitus, mutta jos aloittaneen lasta todella kiusataan koulussa., eikä ole taas väkivaltaiset keskustelunaloitukset Suomi24:n ylläpidon junailemia kun kerran taas oikein on etusivulle nostettua, niin voimia vanhemmalle jalapselle siinä tapauksessa ja toivottavasti yhdelläkään niistä ei ole lapsia, jotka ovat kirjoittaneet ketkuun, että muka pitäisi käyttää väkivaltaa, jos joku kiusaa. Sellaiset ohjeet ovat täysin edesvastuuttomia ja sellaisten vanhempien lapset pitäisi ottaa huostaan.

      Itseänikin kiusattiin lapsena ja se oli todella epämiellyttävä kokemus. Kiusaajatyyppiset ihmiset olivat joko syrjäytyneiden vanhempien jälkikasvua tai sitten hellantelttuja, joilla oli joitakin sukulaisia koulujen opettajissa ja jotka näytteli kilttiä opettajiin päin, vaikka selän takana haukkuivat minua koko ajan. Se ei ole kovin hyvä peruste kiusata ketään, kumpikaan niistä, että jos kiusaaajan vanhemmmat ovat syrjäytyneitä tai että jos ovat antaneet kakaroilleen kaiken materian materia kuin lusikan käteen, mutta eivät opettaneet lapselleen mitään moraalia ja peruskäytöstapoja.

      Taitaa monet peruskoulut olla aika ällöttäviä paikkoja nykyisin ja siellä on opettajatkin lujilla: pennuille vois melkein tehdä vaikka jonkun esitestin vaikka ala- asteen kuudennella henkisestä kypsyydestä ja koulussa pärjäämisestä kouluarvosanojen perusteella, jonka perusteella niille ennen yläasteelle siirtymistä tehtäisiin jaottelu missä häiriköt laitettaisiin eri ryhmiin pois kilttien ja hyvätapaisten tavallisten lasten joukosta. Kouluissa on varmasti vaikea oppia tai keskittyä opetukseen edes kouluissa hyvin pärjäävien lasten joskus, kun kasvattamattomat koulukiusaajahäiriköt vie opettajien kaiken huomion ja pakottaa kaikki kiinnittämään huomion siihen, kuin paha olo jollakinj häirikkölapsilla on. On vain niin, että Suomessa on niin suuri yhteiskuntaeriytyneisyys nykyisin, ettei oikein voi ajatella, että kaikki kakarat olisivat kykeneväisiä toimimaan joukossa.

      Lapses on varmasti älykäs ja ton ikäisestä ei vielä voi päätellä, että milainen persoona hänestä tulee, joten älä ikinä ota ainakaan sitä vastuuta ja velvoitetta, että suostuisit siihen, että sun kakaras päätä alkaa psykkendaalit ja tsyykologit tutkia, jos kerran hän on siinä se koulukiusattu, vaan siinä tapauksessa ongelma on ihan oikeasti niillä, jotka lastasi kiusaavat, jos tarinasi muka edes on edes totta, sä anonyymi.

      Ne on tosi ikäviä kokemuksia ne koulukiusaamiskuvuot, mutta jos kiusattu lapsi on vahva, ei sellaisen aikuisena tarvitse muistellakaan mitään kiusailemisia. Tuurista riippuu ainakin pikkupaikkakunnilla ja tavismassilla, että millaisiin kouluihin lapsi joutuu. Jos kunnallisissa kouluissa on monta mulkkua kakaraa, niin siinä on vain huono tuuri lapsella joka joutuu psykopaattien kiusattavaksi. Ja pois sellaisilta vanhemmilta kakarat, joiden mielestä opettajat on enemmän vastuussa kuin he siitä, että miten heidän lapsensa käyttäytyy. Mulla ainakin lapsuudessa aina mun vanhemmat ensimmäisenä uskoi opettajaa, eikä olleet lässyttämässä kuinka mainio erityispersoonallisuus minä olisin, jos oli koulun asioista kyse, mutta niitäkin vanhempia olen kuullut olevan olemassa, joiden vaikka pikku Jari- Petteri tai Venla olisi millainen kouluhirviä ja muiden lasten kiusaaja, ensimmäisenä olisivat koulun kimpussa, että yhyy miks mun kakarat ei saa eirtyiskohtelua. Samanlaiset sekopäät varmaan tällaisissa ketjuissa antaa niitäkin ohjeita, että muka turpiin pitäisi vetää kiusaajia...

      Kiusailemiset johtuu siitä, että on tyhmiä. Tuli tosi ankea tunne tuosta aloituksesta ja todella siis voimia, jos tarinasi pitää paikkansa, eikä ole keksittyä soopaa. Kiltin ja mukavan lapsen ei todella missään kouluissa pidä joutua kokemaan syrjintää.

    • KIVA(kiusausta vastustava)koulu systeemi tuntuu toimivan meidän pojan kohdalla, eli koulu ryhtyy tutkimaan asiaa heti kun kiusaamistapaus tulee esille. Asiasta tehtiin kysely luokkatovereille ja sen pohjilta juteltiin ensin yksitellen, ja sitten kiusattujen ja kiusaajien perheiden yhteistapaamisessa opettajan ja kuraattorin kanssa. Sovitaan yhteisistä pelisäännöistä ja tilannetta seurataan.
      Jos koulu ei kuulu ohjelmaan vaadi että asiaan puututaan ja ota toisten lasten vanhempiin yhteyttä ja kerro tilanteesta. Valitettavasti on vanhempia jotka kieltäytyvät uskomasta omaa lastaan kiusaajaksi, siksi yhteistapaaminen toimii hyvänä herättäjänä.
      Usein kiusaamisen takana on kateellisuus koulumenestyksen vuoksi ja lapsi voi häiriköidä huonontaakseen arvosanoja, mutta häiriköinti voi myös olla avunpyyntö.
      Lasta neuvotaan olemaan välittämättä, tai antamaan samalla mitalla takaisin, mutta jos työelämässä kiusattu aikuinen ei siihen pysty niin kuinka sitten lapsi? Itse uskon asian paranevan vain aikuisten asiaan puuttumalla niin kauan kuin tarve sitä vaatii.

    • pehmis39

      www.anna.ajatukset.fi

    • Sanoisin näin

      Urheilu nostaa itsetuntoa. Vakiovastaus on, että ilmoita poika/tyttö karatekurssille. Hänestä ei tule karatekaa vuodessa eikä kahdessa, mutta oppimisen kautta hän kasvaa.

    • joopajoo1234567

      Niin karulta kuin tämä voikin kuulostaa, niin rohkaise lastasi kiusaamaan takaisin. Itse olen ollut kiusattu, mutta pääsin siitä eroon. Kyllästyin kiusattuna olemiseen, koska koin olevani kuten muutkin, joten puhuin siitä isoveljelle, joka rohkaisi mieleni ja kehotti antamaan samalla mitalla takaisin. Haukuin kiusaajiani takaisin ja löin takaisin. Loppujen lopuksi kiusatuksi tulemisessa on kyse heikkouden merkkien antamisesta muille. Lasten maailma osaa olla julma.

      Kiusaamisesta pääsee melko helposti eroon, kun oppilaiden välillä vallitsee (paremman sanan puutteessa) ns. kauhun tasapaino. Eli kukaan ei tule ryttyilemään, kun tietää voivansa saada itsekkin köniinsä. Testattu ja toimivaksi todettu tapa, ja kiusaaminen vähentyi ihan minimiin meillä ala-asteella kymmenisen vuotta sitten. Kyllähän sitä vielä kaikenlaista nimittelyä esiintyi, mutta sellaista nyt tapahtuu ihan aikuisten arkielämässäkin.

      • ari zwag

        Tarkoitit varmaan, että kyse on loppujen lopuksi siitä, että toiset haluavat vahingoittaa toisia kun se on mahdollista ja mukavaa?


    • Idea 2.0

      Lähetät lapsesi erikois taitavien tiibetin munkkejen seuraan. Tiibetissä munkit opettavat lapsellesi karatea sekä elämän salaisuuksia 25-vuotta. Tämä jälkeen lapsesi on valmis palaamaan takaisin suomeen ja hakkaamaan kaikki jokka eivät halua leikkiä hänen kanssaan. Jos tämä ei toimi suosittelen että ostatte lapsellenne tietokoneen jossa hän voi syrjäytyä vapaaehtoisesti.

    • Yläkoulun ope

      Open näkökulma. Eli älä lähde etsimään syyllisiä kotoa. Nykyään on käynnssä sekä yläasteella että ala-asteella Kiva-koulu projekti. Uskon, että vanhempain illalla kun otat tämän kiusaamisen esille ja kyselet Kiva-koulu projektin perään;tulee muutoksia.
      Monesti tuossa iässä lapset tiedostamattaan kiusaavat. Eivät ymmärrä, että toisesta tuntuu pahalta. Kyllä minusta tässä on opettajalla/opettajilla suuri merkitys puuttumiseen. Heidän tulee tehdä loppu kiusaamiselle. Ainakin itse olen puuttunut kovalla kädellä kiusaamiseen ja pitänyt huolen, että se loppuu jos sitä on esiintynyt tai olen saanut kuulla.
      Voimia.

    • Huolestunut äiti

      Ota rohkeasti yhteyttä poikasi opettajaan. Meillä oli viime kevätlukukaudella samantapainen tilanne, joka jatkui heti koulun alettua. Soitin opettajalle ja hän puhutteli kiusaavat pojat sekä muun hiljaisen myötäilijäjoukon. Tilanne on toistaiseksi rauhottunut ja normalisoitunut. Kyselen joka päivä kuulumiset ja otan samantien yhteyttä jos tilanne vaatii. Syrjiminen on myös kiusaamista!

    • Riku¨¨

      Varmaan ongelmana on se kun juuri aloitti 3.luokan eikä ollut alusta asti mukana koulussa, niin jäi piireistä ulos. Mutta toisaalta tiedän tyyppejä, jotka heti uuteen kouluun vaihdettuaan pääsee mukaan jengiin, mutta se vaatii erityistä mukaan menemistä.

      Toivotan onnea pojallenne, kun itse jälkeen päin mietin omaa kiusaamistani, niin ei se minua masentanut vaan ihan muut asiat.

      Kaikilla meillä on oma elämä ja pitää mennä sen ehtojen mukaan. Ja tehdä parhaansa.

    • kova kovaa vastaan

      Minua kiusattiin koko ala-asteen ajan. Olin ulkomailta PK-seudulle muuttanut, vahvalta murrealueelta lähtöisin olevasta perheestä alkunsa saanut, hyväuskoinen ja kiltti lapsi. Taisin olla hyvä maalitaulu kiusaajille.

      Selkärankaa rupesi kuitenkin löytymään kun koin tilanteen epäoikeudenmukaiseksi. Rupesin tappelemaan ja hakkaamaan kiusaajiani. Sain sillä aina hetkeksi mielenrauhan. Eipä siitä hirveästi apua kokonaisuutena ollut, mutta koin että olin pystynyt puolustamaan itseäni.

      Ehdottaisin että opetat lapsellesi verbaalista ja fyysistä itsepuolustusta. Opeta sanomaan takaisin - ja lujasti. Opeta lyömään takaisin - ja lujasti. Elleivät apinat siitä mitään opi, saa poikasi siitä ainakin hyviä eväitä elämän varrelle: samat paviaanit ovat nimittäin vastassa työelämässäkin.

      Mikään ei helpota niin kuin vetäistä kiusaajaa nyrkillä naamaan tai potkaista pälliä jalkoväliin. Jos jää tappiolle, lyö kivellä tai metrisellä kepillä.

      Arkaan paikkaan sanan säilällä sivaltaminen toimii myös: kiusaajilla tuppaa itsellään olemaan aina painolastia kuten kotiongelmia, keskittysmivaikeuksia jne. joihin on hyvä oppia lyömään.

      Esim. ns. parempien lasten paljon poissa olevista liikemiesisistä saa paljon hyvää materiaalia. Siihen saa vielä yhdistettyä äitien yksinäisyyden, alkoholinkäytön ja vieraat miehet niin kyllä kiusaaja huomaa pian tilanteen kääntyneen päälaelleen. Kiusaajan ulkonäöstäkin voi löytyä jotain käytettävää.

      Kovalla kovaa vastaan sanon minä. Kokemuksen rintaäänellä.

    • Kiusattu-pullukka

      Olen nyt 27-vuotias mies jo, mutta pentuna minua kiusattiin kun olin pullukka. Minua potkittiin, hakattiin, tukisteltiin, nakeltiin esineillä, lumipesuja, hiekkaa suuhun ja silmiin, levitteltiin reppu vähän väliä, revittiin vihkoja, jatkuvaa haukkumista ja osottelua. Peruskoulu oli yhtä helvettiä, ja koulumatkatki piti ajaa pyörällä täysillä kotia, ettei kukaan kerkiä perään. Eikä koulu kuulemma voinut tehä asialle mitään vaikka vanhemmat oli koko ajan yhteydessä kouluun. Yläasteelle meno pelotti nii perkeleesti. Aina äitini sanoi, että väkivalta ei asiaa ratkase, että pittää puhua. Äitini ei voi sietää väkivaltaa, eikä antanut minulle lupaa lähtä millekkää itsepuolustuskurssille. Kun se yläasteelle meni sitte tuli ja eka päivänä tuli silmäkulma musta kotia, niin onneksi isäni teki viimekädessä ratkaisun ja haistatti koululle paskat, vei minut paikalliselle nyrkkeilysalille.
      Pari vuotta säkkiä ja kovaa reenaamista 9 luokkaan mennessä oli ylimääräset kilot hävinny, ehkä vähä lihastaki tullut lisää. Sitten koitti se päivä kun minut taas piiritetiin pyörätelineillä, nii täräytin sitä kovinta jätkää turpaan. Loppu kiusaaminen!
      Tästä innostuin jopa harrastaan kamppailulajeja ja sain opiskella rauhassa, eikä kouluun menokaan enään pelottanut.

      Ei, minusta ei tullut katutappelijaa, toisten kiusaajaa tai vastaavaa. Hyvin moni ei voi käsittää mikä sai isän viemään pojan tappelukouluun ja kehottamaan lyömään kiusaajilta nokkaposkelle. Uskon että se nyrkkeily autto minua muutenki, sain itseluottamusta ja opin pitämään itestäni huolta, sekä kasvoin henkisesti tosi paljon. Löysin sieltä paljon uusia kavereitaki!

      • kovalla vastaan!

        OIKEIN!
        Juuri noin pitää menetellä!
        Ei siellä nyrkkeilyseurassa ketään opeteta katutappelijaksi eikä kiusaajaksi, siellä opetetaan itsepuolustustaitoa ja sen mukana itseluottamusta ja omanarvontuntoa!


    • Voimia

      Hei,

      Ota yhteyttä rehtoriin ja pyydä selvittämään tilanne. Lapsella on oikeus rauhalliseen kouluympäristöön ilman, että joku häntä koulussa koko ajan kiusaa ja häiriköi. Se on siis hänen perustuslaillinen oikeutensa. Koulun (opettajan ja rehtorin) on huolehdittava siitä, että lapsella on koulurauha. He ovat siitä vastuussa. Ja jos on ollut jokin ikävämpi tilanne (lyömistä tms.), niin opettaja/rehtori voisivat järjestää keskustelutilaisuuden, jossa olisivat mukana opettaja/t, rehtori, kiusaajat ja heidän vanhempansa. Teidän, eikä poikanne tarvitse osallistua keskusteluun.

      Voisit myös ehdottaa opettajalle, että koulukiusaamista käsiteltäisiin jollain tavalla yleisesti tunneilla (keskustelua, elokuvia, ope voisi kutsua luokkaan jonkin sellaisen henkilön, joka osaisi kertoa aiheesta mielenkiintoisesti ja rakentavasti).

      Ota selvää, onko koulussa ns. tukioppilaita, jotka myös voisivat olla apuna.
      Suosittelen myös skidikanttikurssia.

      Itse olen käyttänyt kahta yllämainituista keinosta - keskustelua, johon kutsuttiin kiusaajat ja heidän vanhempansa. Kysymys oli silloin tilanteesta, jolloin kaksi poikaa mukiloi tytärtäni tokalla luokalla koulumatkalla. Keskustelu auttoi ja kiusaaminen jäi, mutta jäihän siitä myös pienelle tytölle henkiset arvet.
      Tyttäreni kävi myös skidikanttikurssin.

      • 6lk

        Rehtorille tai opettajalle kertominen ei allekirjoittaneen tapauksessa auttanut. Pakko olipistää takaisin kaksi kertaa kovemmin että sain kiusaamisen loppumaan. Itseä siis kiusattiin ykkösluokalta kuutosen puoleenväliin.


    • hv

      On herätettävä/varotettava koulua. Muuten voi olla myöhemmin vaarallisia vaara tilanteita odotettavissa. Kuten kokeneena tiedän ystäväni. Muut pojat kiusaili häntä ja koulu vaan älätteli,älkää lyökö/kiusatko toisia. Kunnes ajan myötä ystävän mitta tuli täyteen. Kerran käsityötunnilla ystäväni syttyi muille pojille. Kuinkas hän otti kirveen käsiin,alkoi ajaa muita takaa sen kanssa. Lopulta sai toisen kaverin alan auki.

      • nyrkki vai kirves?

        Niin voi käydä, kun ei lasta viedä nyrkkeilytreeneihin. Nyrkki on yhtä tehokas ase kuin kirves, mutta ei tee yhtä pahaa jälkeä.
        Jälkeenpäin parempi mieli nyrkinkäyttäjällä kuin kirveen käyttäjällä.


    • puututtava

      Tytärtäni kiusattiin pariin otteeseen, hänen ollessaan isompi, johon puutuin välittömästi. Toinen tapaus sattui vapaa-ajalla, jolloin olin tähän kiusaajaan suoraan yhteydessä. Toinen kiusaustapaus sattui yläasteella, kun yksinhuoltajaisän poika iski silmänsä tyttäreeni, haukkui tytärtäni, ja jopa potkaisi. Silloin soitin tälle pojan isälle, ja sanoin, jollei kiusaaminen lopu, otan yhteyttä lasten opettajaan.

      Tytärtäni kannustin, ja sanoin tyttärelleni, kun kerran poika haukkuu Sinua pupujussiksi, niin loiki sen edessä sillai kun pupu, ja sano sille pojalle, että niin olenkin, ja näytin esimerkkiä, kuinka pupujussi loikkii. Se oli sillai tyttären, ja minun välistä huumoria. Olen onnellinen, että tyttäreni on aina kertonut minulle, jos tällaisia tilanteita on tullut.

      Nuorempana häntä yritettiin kiusata, ja silloin sanoin hänelle, että jos pienempi Sinua kiusaa, niin älä välitä, vaan jos isompi, niin anna takaisin samalla mitalla.

      Ja niin tyttäreni oppi pitämään puolensa mahdollisia kiusaajia vastaan.

      Hänellä on tällä hetkellä hyvä elämä.

    • Entinen kiusattu....

      Haluaisin kysyä noilta jotka pyytävät vetämään kiusaajaa turpaan että onko se aina mukamas mahdollista? Olin pieni tyttö jota varmaan 2-6 poikaa tuli aina kiusaamaan ja hakkaamaan yhtä aikaa, ekaluokalla se turpiin tirpaisu olisi vielä voinut toimia muttei ylemmillä kun pojat oli vahvempia. Muistan kun olin ala-asteen viimeisillä luokilla ja muutuin keholtani, menkat alkoi ja oli kipuja.
      Silloin se hakkaaminen alkoi tuntua myös sille, että mies hakkaa naista. Ei sille että poika hakkaa tyttöä. Jos tajuatte mitä tarkoitan, ei enää tuntunut lasten nahistelulle.

      Aina ei ole mahdollisuutta. Tai onhan se, mutta jos yhtä lyöt turpaan niin muut 4 hyökkää kimppuun ja ovat kaikki fyysisesti vahvempia?

      Vanhemmat sanoivat vaan että "pitää oppia puolustautumaan" pahin lause mitä tiedän. Ei tosiaan mukavaa kun itseä vahvemmat huutelee ja hakkaa ja toiset tytöt ei ota porukkaan mukaan ollenkaan vaan kehottaa menemään pois --> joutuu vaan enemmän uhriksi.

      • lollipopxxx

        Tuli paha olo ku luki tota sun tekstiä.. Kyllä maailmassa voikin olla niin pahoja ihmisiä.. Miten joku pystyy tollaseen :o Miettii että eikö tunnu missään ku tekee toiselle jotain pahaa, joka ei oo tehnyt yhtään mitään sille henkilölle joka kiusaa...


      • liian huonoa

        seuraa kenties? Eipä kukaan halua kusipään kanssa kaveerata. Kaikista mukavi ottaa kaikki huomioon ja näkeekin ihmisen kuoren alle ;)


    • KokemustaOmaava

      Pahin virhe minkä tilanteessa voi tehdä,on ottaa kouluun/kiusaajien vanhenpiin yhteyttä,tilanne voi näennäisesti rauhoittua hetkeksi mutta todellisuudessa se vain pahentaa tilannetta,koulun vaihto on varteenotettavanpi vaihtoehto,urheiluharrastus ei ole huono idea myöskään jos on jossain hyvä vaikka "baletissa" niin saattaa löytää uusia parenpia kavereita.

    • lollipopxxx

      Mua ei oo koskaan kiusattu enkä mä oo kiusannut. Musta on helvetin väärin kun jotku täällä sanoo että jos on erilainen niin ei voi sopeutua muitten joukkoon, ja vielä jos sun poikas on ihan tavallinen. Ja kasvatus on kyllä pielessä niillä joiden lapset kiusaa tai ei hyväksy muita. Ja vaikka ihmisellä ois joku vamma tai ois minkä näkönen tahansa, niin se ei oikeuta ketään kiusaamaan tai muuta inhottavaa. Aidot ystävät varmaan saadaanki kattomalla mite hyvältä joku näyttää, aika kusipäistä sanoisin. Mä oon aina noudattanu sitä periaatetta että ne jotka on mulle mukavia, mä oon niille, enkä mä syrji ketään. Ne jotka on vittumaisia, tai jauhaa paskaa, on asia erikseen ja niille sitten vaan nauraa. Voimia teille ja toivottavasti sun poika löytää kivoja kavereita! :)

    • Toivo toivoton.

      Minuakin kiusattiin aikanaan koulussa.Opettajia ei kiinnostanut asia, koska oli helpompi syyllistää minut ja eristää minut, kuin hoitaa varsinainen ongelma ja rangaista luokan muita poikia.

      Vanhemmillani oli liian kiire töissä, heitä ei kiinnostanut asia.

      Jokainen jolta koitin saada apua, oli jotenkin liian kiireinen tai ei ollut kiinnostusta auttaa.Yksikään opettaja ei korvaansa lotkauttanut asialle.

      Tein sitten aikamoisen päätöksen lapsena itse.

      Koska kukaan ei auttanut, turvauduin väkivaltaan.Minua lyötiin, löin takaisin lujempaa.Odottelin puistoissa näitä kiusaajia, jolloin he olivat kotimatkallaan yksin.Sitten iskin.Pieksin heidät heidän ollessaan yksin ja kerroin että sama toistuu mikäli joukolla minua vielä kiusaavat.

      Se toimi.Minua ei uskallettu enää kiusata, koska siitä seuraisi turpasauna.

      Eipä ollut kyllä kavereitakaan.Minusta pistettiin sitten ilkeitä huhuja liikkeelle, jonka perusteella kaikki koulussa ajattelivat että minä olen hullu ja hakkaan ihmisiä ilman mitään syytä.

      Olin niin yksin että aloin jo puhumaan itselleni parin vuoden jälkeen.Minua välteltiin koska minussa oli hullun psykopaatin leima.

      Edelleen, opettajia ei kiinnostanut ongelmani, vaan aina kun olin tappelussa, minä olin se joka on syyllinen ja vietiin rehtorin puhutteluun.Harkitsivat minun pistämistäni tarkkailuluokallekin.

      Minulle opiskelu oli myrkkyä.Arvosanat laskivat entisestään ja ainoa joka minua kiinnosti oli kosto.Nautin suunnattomasti siitä kun vihdoin sain antaa takaisin näille paskiaisille jotka minua rääkkäsivät.

      Nyt yli kolmekymppisenä minä olen sulkeutunut, en edes halua tavata uusia ihmisiä.Minulla on paniikkihäiriö, josta en pääse koskaan irti.Masennusta, mielialalääkkeitä.Työn saanti on vaikeaa ja jos työtä sattuisi saamaan, on sen pitäminen vaikeaa.Saisinpa työn jossa voin olla yksinäni, etten saisi paniikkikohtauksia.

      Minun on hankala tutustua kehenkään.Minua ei kiinnosta mikään.Juon alkoholia.

      Mietin monesti, minkälainen minusta olisi tullut, jos kaikki se koulun paska olisi jäänyt väliin.Minulle koulu oli kidutuslaitos, jossa jokainen päivä oli helvettiä.

      Sinä sentään välität lapsestasi näemmä.Hienoa että hänellä on joku auttamassa.Voinet olla melko varma että koulun puolesta ei asiaan puututa.

      On helpompi vain selitellä jotain ja antaa ajan kulua, kuin puuttua ongelmiin ja rangaista kiusaajia.Kouluhan joutuisi selittämään rangaistuksen syyn kiusaajien vanhemmille ja sehän on liikaa vaadittu kouluilta....

      Siirrä lapsesi toiseen kouluun jos mahdollista, tai eri luokalle.Jos et sitä tee, on hyvät mahdollisuudet siihen, että arvosanat laskevat ja hän masentuu.

      En oikein tiedä mitä itseni kanssa tekisin.Olen tavallaan menettänyt toivoni ihmisten hyvyyteen jo kauan sitten.En ole vihainen enää.Olen vain tilassa jossa minua ei kiinnosta kantaa korttani yhteiskunnan kekoon, koska yhteiskuntaa ei kiinnostanut minua auttaa.

      Miksi tällaisen paskan annetaan tapahtua ja nuorten mielenterveyden työstä siirretään varoja pois valtion idioottien toimesta?

      tässä näette tuloksen.

      Toivon että lapsellesi ei käy kuten minulle.Älä mieti.toimi.


      Ps. En kehota ketään minkäänlaiseen väkivaltaan, vaikka tämä hetkellisesti minun ongelmani ratkaisikin.

    • -imm

      Johan oli kohtalo,samat tein itse ja kyllähän loppui.
      Tytön koulunkäynti takkuili kiusaamisen takia yläasteella,opettajista ei apua ollut.
      Parikertaa kun kertoili asiasta, niin kysäisin käviskö siskonpoika kattomassa ja kävi.
      Eipähän kiusattu sen jälkeen,kavereitakin ilmestyi sen jälkeen kuin tyhjästä.

      Tapasin muuten yhden niistä kiusaajista 20 vuoden jälkeen.
      Tilasin putkimiehen ja kukas se tulikaan,sama sälli.
      Tunsi ja moikattiin,ja joimme kahvit .
      Omassa mielessä kylläkin nauroin,kaveri ei ollut kasvanut senttiäkään ,minua 20 senttiä lyhyempi.
      Ajattelin jos ottas niskasta ja persauksista ja vinttais pihalle niin et mahtas yhtään mitään.
      Mutta aika lopulta kultaa muistot.

      Ikävä kyllä ;Väkivalta lopettaa v i t t u i l u n.

    • Beenthereseenitall

      Sen verran sanottakoon että kavereitahan voi löytää aina koulun ulkopuoleltaki. Ite olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja hoksasinki että jos koulusta ei löydy kavereita niitä voi etsiä toisaalta. Jos pojalla on omakohtainen harrastus jota hän haluaa kokeilla rohkaise siihen ja ne kaverit alkavat löytyä sitä kautta ja parhaassa tapauksessa niitä alkaa löytyä jopa koulunki puolelta sen jälkeen.

    • Mustikkamansikka

      Poikaani kiusattiin 5:llä luokalla ja hän ei uskaltanut sitä kotona kertoa. Sitten alkoi tulla sellaisia oireita, ettei hän halunnut lähteä kouluun ja eräänä aamuna hän itki, ettei lähde kouluun. Kysyin, että mikä on vikana. Hän ei kertonut. Sanoin, etten lähde töihin, ennen kuin hän kertoo minkä vuoksi ei halua mennä kouluun. Sitten hän kovan suostuttelun jälkeen kertoi, että eräs poika hakkaa hänen päätään tiiliseinään. Siitä paikasta lähdimme yhdessä kouluun ja koulun opettajalle, joka oli koulun rehtori, kerroin tapahtuneesta. Hän otti heti asian käsittelyyn ja niin se kiusaaminen loppui. Asia on otetttava heti puheeksi koulun opettajan kanssa. Ei se muuten lopu. Asia kannattaa hoitaa asiallisesti ja ystävällisesti, ei räyhäämällä siten saa asian kaikista parhaiten hoidettua kuntoon.

      • tottakai täytyy

        toimia jos lapsi kertoo että hakataan koulussa...... Ensin täytyy kyllä ottaa selvää, että pitää paikkansa, kyllähän sen heti saa tietää menemällä paikan päälle! Uhri ja kiusattu ei valehtele.
        Jos antaa muiden lasten hakata oman lapsen päätänsä tiiliseinään, niin siinähän uhraa oman lapsensa. Ompa fiksu vanhempi..........


    • Olisiko jo....

      Aika koulussakin keskustella asioista,asioiden oikeilla nimillä? Jos lasta "kiusataan"koulussa fyysisesti,tai henkisesti,niin eikö se silloin ole väkivaltaa?Vai onko nyt niin,että väkivallasta keskustelu onkin kouluissa tabu ja kuulostaa miedommalta kun väkivalta verhotaan sanaan kiusaaminen. Ainakin koulun ulkopuolella tapahtuva fyysinen,tai henkinen kiusaamien luokitellaan väkivallaksi.

    • On ihan psykologian fakta että agressiivinen käyttäytyminen on tehokkain toimintamuoto ryhmässä omien päämärien saavuttamiseksi. Kiltteys ja epä-agressiivinen käytös toimivat myös tehokkasti, mutta muissa kuin ryhmä tilanteissa omien päämäärien saavuttamiseksi. Agressiivisuudella ei tarkoiteta vältämättä fyysistä tai henkistä väkivaltaa.

    • NSDAP------

      kaikkia kiusataan, se on aivan totta.
      mutta jos systemaattisesti ihminen jätetään kaikkien kaveri piirien ulkopuolelle niin se on sitä todellista kiusaamista jota ei saa sallia kukaan.

      monet sanoi että ei tarvitsisi huomioida haukkumista?????? WTF
      jos koulutunnilla mikä tahansa oppilas ei siis pakosta kiusaaja sanoo homo ja koko luokka tietää kenelle se on tarkoitettu, niin OOHAN SE NYT PRKL JOS SE PITÄISI JÄTTÄÄ HUOMIOTTA.
      jos kylällä jatkuvasti huudella kusipää paska housu, niin onhan se prkl jos se pitäisi jättää huomiotta.
      mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toiselle niin.

      joku sanoi että laita lapsi johonkin kivaan harrastukseen missä se saa kavereja ja itsetunto kehittyy, toimiin hesas mutta ei pienes kyläs.

      kiusaamisen syytä on turha miettiä se vie vain kallis arvoista aikaa, kiusaaja ei tarvitse mitään ihme"lue: syytä jonka aikuinen käsittäisi" syytä kiusaamiseen se voi olla vaikka että penaalis on punaasta väriä.

      jos tunnilla tehdään ryhmä töitä niin on paras että opettaja määrää ryhmät.
      jos joku pässinpää jolla opettaja tietää olevan kavereja ei suostu määrätyssä ryhmässä olemaan niin olkoon sitten yksin.

      on kuitenkin mahdollista että
      kiusaaja ei välttämättä edes tajua kiusaavansa.
      tai kiusattu käsittää väärin.

      • Fklemlfkemwefwef

        "mutta jos systemaattisesti ihminen jätetään kaikkien kaveri piirien ulkopuolelle niin se on sitä todellista kiusaamista jota ei saa sallia kukaan."

        Eli siis se että et pääse kaveririnkiin on oikeaa kiusaamista - mutta se että 3 lasta istuu tunnin päälläsä napsutellen luunappeja nenääsi ei ole kiusaamista jos sulla on yksikin hylkiöpiiri jonka jäsen olet?

        Todellinen kiusaaminen vastaa kokonaisvaltaista kidutusta jossa "piirin ulkopuolelle jättäminen" olisi lähinnä uhrin etu. Todellisessa kiusaamisessa uhri saa piirissä roolin, kiusautun roolin.


      • NSDAP------
        Fklemlfkemwefwef kirjoitti:

        "mutta jos systemaattisesti ihminen jätetään kaikkien kaveri piirien ulkopuolelle niin se on sitä todellista kiusaamista jota ei saa sallia kukaan."

        Eli siis se että et pääse kaveririnkiin on oikeaa kiusaamista - mutta se että 3 lasta istuu tunnin päälläsä napsutellen luunappeja nenääsi ei ole kiusaamista jos sulla on yksikin hylkiöpiiri jonka jäsen olet?

        Todellinen kiusaaminen vastaa kokonaisvaltaista kidutusta jossa "piirin ulkopuolelle jättäminen" olisi lähinnä uhrin etu. Todellisessa kiusaamisessa uhri saa piirissä roolin, kiusautun roolin.

        Meneppäs nyrkkeily säkiksi kik-boksin kerholle.

        tyhmä-- tyhmempi---- tyhymä.
        kipiä saa olla mut ei tyhymä.

        ROFLOL!!!!! saimpas makeet naurut kiitos sulle. ja onnea valitsemallasi polulla


    • Fwelkmwklmweklffmklw

      Tuo ei ole vielä kiusaamista vaan sosiaalista verkottumista (ja sen verkon repeilyä).

      Miksi näin käy? Ei pojassasi ole mitään vikaa. Hän haluaisi - ja tavallaan onkin niinkuin muut. Mutta koska joku pitää yhteisössä kantaa tuo syrjäytymisen rooli niin tällä kertaa arpa on osunut sinun lapsellesi.

      Ei ole poispääsyä, ei toivoa, ei oikeutta, ei mahdollisuutta puuttua. Ihmisyhteisöissä kulkee niin tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin - kuin myös tarve saada luoda ulkopuoleisuutta. Ellei ole "ulkopuolisia" ei ole myöskään "sisäpiiriä".

      Poikasi huono käytös on juurikin oire ulkopuoleiseksi joutumisesta ja tästä pienestä siemenestä kasvaa ajan myötä ja poissulkemisen seurauksena rikollisia taipumuksia. Jonkun katsokaas ne poliisit pitää leivässä pitää ja tuomareille tuoda heidän virkapalkkansa.

      Lapsellasi on siis erittäin tärkeä rooli tulevaisuudessa psykologien, poliisien ja tuomareiden sekä sosiaaliväen työllistäjänä.

      Ja edelleenkin; jokaista roolia maailmassa tarvitaan ja siksi niitä muodostuu vaikka niille ei olisi mitään syytäkään. Sitä sanotaan kohtaloksi.

      Jos haluat tehdä lapsesi tulevaisuudelle palveluksen ja auttaa häntä nyt muodostuvassa roolissaan anna hänelle puukko ja sano että hänen tarkoituksensa on tappaa toisia ihmisiä, koska jonkun sekin pitää tehdä että yhteisö ymmärtää jotain itsestään.

      Kiitos marttyyristäsi. Onneksi se ei ole minun lapseni jota tuo vääjäämätön kohtalo koskee, vaan hänestä tulee terve nuori joka tulee oikeaoppisesti tuomitsemaan ja hylkäämään tuollaiset yhteisö-hylkiöt kuten kunnon kansalaisen ja tulevan veronmaksajan kuuluukin tehdä.

      Kaikki "apu" mitä lapsesi tulee saamaan perustuu sille että juopaa hänen ja muiden välillä lyödään syvemmäksi. Kaikki korjaavat toimenpiteet asettavat lapsesi entistä enemmän erilaisuuden ja syrjäytymisen valokeilaan, ja erottavat häntä entistä enemmän muista.

      Kohtalo. Muista tämä. Vika ei ole sinun, vika ei ole lapsesi, maailma vain on tälläinen. Kohtalo.

      • Fewklmwefklwefmf

        Ja tottakai ihmiset uskottelevat että "voivat auttaa". Sehän tekee heistä tärkeitä.

        Totuus kuitenkin on että kaikki haluavat auttaa mutta kukaan ei pysty tai osaa, kaikki väittävät - ihan tunteakseen itsensä paremmaksi ja oikeutetuksi.

        Lapsesi kohtalo on rujo kaikessä mielessä, mutta toisaalta hänen elämästään tulee kaikessa ankeudessaan ja menetyksessään ainutlaatuinen, aidosti ainutlaatuinen.


      • Pormestari33

        Sä Fwelk... oot sairas, hakeudu hoitoon.


      • KLFNekjnwefjkwe
        Pormestari33 kirjoitti:

        Sä Fwelk... oot sairas, hakeudu hoitoon.

        Niin?

        Puhun omasta kokemuksestani. Omasta elämästäni ja siitä miten se on muotoutunut. Kärsin sekä koulu- että muunlaista kiusaamista suoraan 14 vuotta, ja siitä lähtien oikeastaan ollut uhri koko elämäni - erilainen, joukosta väistämättä poikkeava.

        Vaikka kuinka haluan olla "samanlainen" niin jo tuo halu itsessään, itsensä kokeminen ulkopuoliseksi - erottaa minut joukosta. Tämä on johtanut ainaiseen putoamiseen ja vaikeuksiin jossa lopulta aina käytetään valtaa jota vastaan kapinoin aina rajusti, ja alati pahenevassa muodossa säilyttääkseni suvereniteettini joka minulta jo ammoin riistettiin.

        Tämä on asia jota et tule koskaan ymmärtämään, koska sinä et ole kiusaamisen lopputuote etkä ymmärrä mikä on kiusaamisen funktio. Kiusaaminen tekee ja vahvistaa yhteisöä joidenkin jäsenten kustannuksella. Kun syntipukki on valittu häntä ei enää pelasta mikään, ja syntipukista tulee - jos hän kantaa roolinsa niinkuin pitääkin - itse se vihollinen jota vastaan yhteisö puolustautuu.

        Me olemme yhteisön AIDS-rokote. Se on tehtävämme.

        Kun työttömänä ja kiusaamisesta sosiaalisesti vammautuneena pyydän yhteisöltä työpaikkaa jossa voin toteuttaa itseäni ja toiveitani elämästä - en saa tuota paikkaa koska "minun halutaan olevan samanlainen". Mutta koska en voi olla samanlainen; minut on yhteisöllisesti kiusaamalla tehty erilaiseksi jo kauan sitten - olen aina yhteisön armon varassa.

        Tuota armoa ei ole olemassa. Ei missään muodossa. Yhteisö perustuu "samuudelle" ja tuon samuuden suojeleminen pitää yhteisön koossa. Samuutta suojellakseen tarvitaan niitä jotka vaikka väksiin pakotetaan "eriksi", jotta heidän tarjoamansa esimerkin kautta samuus pysyy yhteisössä.

        Koko kiusaamisen paradigma on siis yhteisön yhtenäisyyttä korostava. Tämä näkyy niin sotilaiden simputuksessa kuin työpaikkakiusaamisessakin - aina samana arkkityyppinä.

        Menen tässä taas ensi viikolla omana itsenäni tarjoamaan itseäni työmarkkinoille, että saisin olla samanlainen kuin muut huolimatta historiastani, että voisin maksaa verojani ja tehdä osani. Tiedän ihan tasan tarkkaan että ttämä tullaan eväämään, koska "minua halutaan auttaa" keinoilla jotka ovat loppujen lopuksi kiusaamista ja sen jatketta.

        Jos uskotte että kiusaamisen voi lopettaa ja uhri voi parantua, tarvitsen sitä varten työpaikan ja kiusaamisen uhrina olemiseni kompensoiduksi yhteiskunnallsiesti. Tarvin kansalaisuuteni kokonaisuudessaan, ollakseni samalla tasolla kuin muu yhteisö jonka yhteinäisyyttä olen korostanut oltuani vuosikymmeniä kiusattuna.

        Onko kiusatulla oikeutta vaatia oikeuksia? Epäilen. Muuten hän ei olisi kiusattu.

        Tämän takia - koska sitä oikeutta ei ole - oikeutta olla ihminen, todellinen, oikeutta olla oma hyvä itsensä ja olla yhteisön jäsen historiastaan huolimatta - oikeutta siihen että yhteisö tukee tätä... on ainoa tie aina vain kieroutua ja lopulta muuttua uhkaksi.

        Te teitte minut, ja te saate sen mitä tilasitte ja se on teille hyväksi koska se korostaa yhtenäisyyttänne. Yhtenäisytytä johon minä en koskaan voi kuulua, koska olen kiusaamisen uhri - pysyvästi sellainen, vailla tilasiuutta tulla armahdetuksi.


    • Alla Bergh Keravalta

      Moi!
      Täytyy pyytää luokanopettajaa avuksi. Se kuuluu opettajan työkuvaan vaahtia, että välitunnilla kaikki lapset leikkisivät tasapuolisesti. Koulun säännöissä on kielletty kiusaaminen ja syrjintä. Luokanopettajan ja rehtorin on otettava asia kontrolliin. Opettaja voi käskiä ja määrätä, kuka leikkii kenen kanssa ja järjestää yhteiset pelit. Jos asiat menevät oikein pahasti vinoon, suosittelen koulun vaihtoa. Koulukiusaaminen on erittäin vakava ongelma suomalaisissa kouluissa, eikä pidä tässä tapauksessa olla hiljaa. Lapsuudessa koettu koulukiusaaminen vaikuttaa koko elämän ajan miehen mentaliteettiin. Äidin on otettava poikansa suojeluun. Luultavasti, sinun poikasi on liian kiltti tälle maailmalle. Poika ei saa jättää yksin. Lapsuudesta asti hänen täytyy oppia, että hyvästä asiasta kuuluu saada palkkion, väärästä teosta pitää kärsiä ja totuus voittaa aina.

    • nanana99-
    • Särkynyt sydän

      Tytärtäni kiusattiin aikoinaan koulussa. Ala-asteella tilanne oli vielä hallinassa. Opettajat pyrkivät vaikuttamaan lasten kasvatuksen kautta ja ryhmä-teamihenkeä luomalla. Myös erilaisuuden hyväksyntä on kouluaine ja kuuluu opettajien tehtäviin niinkuuin kodinkin. Yläasteelle siirryttäessä tilanne tuntui pahenevan ja päätin vanhempana ottaa yhteyttä koulun erityisopettajaan ja tehtävänsä paneutuneena hän lähti selvittämään tilannetta, ilman , että lapset saivat tietää vanhemman sekantuneen tilanteeseen. Selvisikin kummallinen toisien käyttäytymistä kiristävä tyttölapsi, joka oli uhannut kaikkia mitä kummallisimmilla asioilla mikäli kaveraatte ton kanssa. Seurasi erityisopettajan puhuttelukierrros ja useampi itku ja anteeksipyytäjä tyttärelleni. Tämä kyseinen tyttölapsi ohjattiin terapiaan vanhempiensa kera. Kasvot säilyivät, opettaja oli puuttunut tilanteeseen itse. Useimmat näistä anteeksipyytäjistä, ei ennen kavereista ovat tyttäreni hyviä ystäviä tänään aikuisena. Olisi hyvä, jos koulun sisältä lähdettäisiin etsimään syytä lasten käytökseen. Ota yhteyttä koulun erityisopettajaan, hän on ammattilainen tälläisten asioiden hienovaraiseen hoitoon.

    • Heti huomenna

      Otat yhteyttä poikasi opettajaan ja kerrot tilanteen. Opettaja voi yleisesti puhua luokalle kiusaamisesta ja syrjimisestä sormella ketään osoittelematta. Jos tilanne ei parane niin kummatkin osapuolet (lapset) opettajan/rehtorin luo keskustelemaan tilanteesta. Ei varmaan heti kannata ottaa yhteyttä suoraan vanhempiin. Mutta eillei muu auta niin kaikki vain saman pöydän ääreen puolueettomaan tilaan. Ja ainahan on olemassa ns. koulupoliisi, jos tilanne karkaa tyystin käsistä.

      Tiedän omasta kokemuksesta miten raastavaa se on katsoa kun omaa lasta syrjitää ja kiusataan. Sydänhän siinä särkyy kun kuuntelet lapsen itkun sekaista vuodatusta. Itse vanhempana tunsin olevani ihan hukassa, kunnes otin ja puhuin opettajan kanssa.

      Puhelin vain kouraan ja yhteyttä opettajaan. Muuta neuvoa en voi sinulle antaa.

      • ***

        Kakarat osaa hirveitä ja kiusata ilman syytä. Se voi jäädä päälle, ne ei tajua mitä ne tekee.
        Mua kiusattiin koulussa ja kotona tuli turpiin. Olis ollut ihan miljooona hieno tunne jos joku olis puolustanut ja puuttunut asiaan. Se olis antanut itseluottamusta ja mittasuhdetta sille ettei ketään saa kiusata.
        Silloin "sai" kiusata, aikuiset eivät puuttuneet asiaan.

        Komppaan edellistä, luuri käteen ja HETI neuvotteluun. Mitä pikemmin siihen puututaan sen parempi. Koulukiusaamisesta on puhuttava ja ilmaistava selvästi ettei se käy. Oppilaat heti lukukauden alussa saliin ja yleinen keskustelu, sekä luokkakohtaiset keskustelut ja ryhmätyöt.


    • nyrkkiä motoon!

      Neuvosi ovat HUONOJA!
      Ei mitään puhelinta kenenkään kouraan, vaan poika nyrkkeilyseuran treeneihin.
      Huomaat tuloksen muutaman viikon päästä!
      Ei sitten tarvitse sinunkaan haihatella harhakuvitelmissasi.

      • ***

        Joo, pitää opetella puolustautumaan, mutta se koulunkäynti pitää rauhoittaa jotenkin. Yleinen tapakasvatus on karannu/ kadonnut käsistä. Sitä kiusaamista ei saisi olla.


    • Itse menisin puhumaan opettajalle asiasta, Ja olisi hyvä jos luokkakavereita kutsuttaisiin kylään mahdollismman paljon, Tuon ikäiset pojat tykkäävät esim yökylistä. Ota selvää mitä luokkakaverit harrastavat ja laita poika johonkin mukaan. Kiusaamiseen aina puututtava.

    • STOP heti !

      Erittäin ikävä tilanne, johon tulisi jollain tavalla puuttua välittömästi. Olen itse kokenut rankkaa kiusaamista seitsemänneltä luokalta eteenpäin vuosia sitten. Tilanne äityin näin kiusatun näkökulmasta niin pahaksi, että jatkokoulu valinnatkin tuli tehtyä siten, että pääsi pois samasta koulusta kiusaajien kanssa. Ulkopuolisen silmin tilanne ei välttämättä näytä pahalta, koska kiusattu voi yrittää peittää pahanolon sinnikkäästi, jotta ei alistuisi moiselle kohtelulle. Vielä nykyäänkin nousee niskakarvat pystyyn jos kiusaajista joku osuu kohdalle! Tilanteeseen ei auttanut äitini yhteydenotot kouluun. Tilanteessa ei auttanut vanhempien sanat, että kiusaavat kateuttaan.

    • **

      Eikö tarkkiksia enää ole, minne nää häiriintyneemmät kiusaaja mukulat vois siirtää rauhoittumaan?

      • ari zwag

        Joo ei ole. Nykyään saa olla sekaisin päästään jo aika pahasti ja silti pistetään samaan luokkaan vaan muiden kanssa. Tätä perustellaan erillaisuuden sietämisellä ja sillä, että näin häiriköt ja vajakit eivät myöhemmässä elämässään tuntisi olevansa erilaisia.

        Lyhyen tähtäyksen säästöjä vaan haetaan. Voidaan poistaa monia laitoksia ja henkilöstöä. Normaalit oppilaat ja opettajat vaan joutuu maksumiehiksi.


    • käyttäjätunnus-

      Meidän nuoruudessa oli tarkkiksia, johon siirrettiin kiusaajat ja muut häiriköt. Vieläkö tällaisia pienluokkia on olemassa?

    • Kiusattu vuosimallia

      Tutulta kuulostaa. Minun tyttärelläni on vastaavanlainen tarina takanaan ja niin ikään 3. luokalta. Hänet myös eristettiin kahdesta tyttöjengistä ja hänen hyvä kaverinsa ei saanut enää leikkiä koulun jälkeen tai tulla meille kotiin, sillä häntä alettiin sitten kiusaamaan. Tämä on johtanu nyt mm. siihen, ettei tämä tyttö uskaltanut pyytää tytärtäni syntymäpäivilleen, koska olisi joutunut itse kiusatuksi.
      Yritin ensin opettajan kautta, puhuin kiusaajan vanhempien kanssa, mutta molemmat yritykse olivat turhia. Keskustelut alkoivat kääntyä linjalle - tyttäressäsi täytyy olla jokin vika, kun häntä ei haluta mukaan porukkaan. Mutta näin se EI OLE. Oletko kuullut KIVA-kouluhankkeesta? Käypä katsomassa KIVA-koulusta tietoja www-sivuilta (Googleta vaikka ensin), niin löydät selkeät ohjeet siitä miten koulun ja opettajien pitäisi toimia kiusaamistapauksessa. KIVA:ssa lähtökohta on, että VIKA EI OLE kiusattavassa, vaan AINA KIUSAAJASSA/KIUSAAJISSA.

      MInulta paloivat lopulta hihat ja menin kyllä sanomaan luokan tytöille suorat sanat. No eihän siitä pidetty, mutta minusta kiusaamista EI PIDÄ hyväksyä missään tapauksessa. Koska koulu on kykenemätön puuttumaan asiaan ja huomasin kuinka lapseni kärsi (käytös muuttui, läksyt eivät maistuneet ja numerot olivat huonot), päätimme vaihtaa koulua. Nyt toinen vuosi menossa ja aivan eri meinkin koulussa. Luokassa on 24 lasta, mutta luokka on silti rauhallinen ja KAIKKEEN kiusaamiseen puututaan heti. Luokassa ja koulussa pidetään myös KIVA -tunteja. Suosittelen koulun vaihtamista, mikäli mikään muu ei auta. Puhun tässä myös omasta lapsuusajan kokemuksestani, en pelkästään tyttäreni.

    • itse kokenut

      Se Sun lapses on jotenkin poikkeava. Tiedän sen koska itse olin koulussa poikkeava. Vasta ammattikolussa opettajakysyi "kuinka älykäs olet?" " sanoi etten tiedä." tein muutaman aö testinjatuloksetolivatyli 130. Tulos varmistettiin kutsuta tarkastuksesta tulleesta psykiatri käynnillä ja saatiin tulokseksi 131.ELI muutlapsetolivat tiennet jo yli kymmenen vuotta aikai semmin että olen muita älykkäämpi eivätkä hepääsisi samalletasolle millään. nyt vituttaa etten opiskellut ahkerammin vaan opiskelin vaan paskan perusbuunin. SE MITÄ HAINTAKA OLISEETTÄ LAPSET HUOMAAVAT AIKUISIA AIKAISEMMIN PIENET POIKKEAVUUDET.

    • Peukalot silmiin

      Turha lässyttää mitään... pojalle pitää opettaa keinot millä antaa takaisin. Itseään saa puolustaa aina. Minulle isä opetti miten puolustan itseäni ja samoin olen opettanut omille pojilleni. Ei ole tullut kiusaamista kohdalle. Se jo kun itse tietää, että pystyy puolustautumaan näkyy kehon kielessä ja ehkäisee kiusaamista.

    • Apua ja neuvoa

      www.koulurauhaalehti.fi

    • Teinien iskä

      Murheellista kuultavaa - maailma on joskus kova paikka.
      Omat lapseni (kolme) ovat nuoriksi aikuisiksi kasvettuaan ottaneet esille asian, jota me aikuiset emme ehkä ole aina tulleet ajatelleeksi. Heistä oli aikoinaan päiväkodissa ja koulussa outo sääntö sellainen, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. "Eikä tarvitse" - on heidän mielipiteensä. Hössäävät opettajat ja muut aikuiset vievät viimeisenkin mahdollisuuden lapsen itse opetella ymmärtämään ne lainalaisuudet, jotka pätevät lasten leikeissä. Aikuisen liika puuttuminen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa negatiivisen vastareaktion, joka pahentaa tilannetta entisestään. Ei leikkiin haluta sellaista lasta, jolla ei ole kykyä asettua juuri sen leikin vaatimaan mielikuvitus- tai sääntömaailmaan, joka kulloinkin on tarpeen - taitolaji, joka opitaan vain leikkimällä – ei nyrkkeilyseuroissa. Varmin tapa vahvistaa näitä leikin ja sosiaalisen selviytymisen taitoja on tarjota lapselle mahdollisuuksia erilaisiin sosiaalisiin leikkitilanteisiin toisten lasten kanssa leikki-ikäisenä - vain näin hän voi harjoitella ja oppia tulevaisuuden kannalta tärkeitä empatia ja vuorovaikutustaitoja leikin lomassa. Aikuisen rooli olisikin enemmin näiden taitojen harjaannuttamisen mahdollistamisesta huolehtiminen ilman liiallista suojelua. Näillä eväillä ainakin omani ovat selviytyneet liki kaksikymppisiksi vahvan ja hyvän itsetunnon ja sosiaaliset taidot omaaviksi fiksuiksi nuoriksi ilman kiusaamista ja syrjimistä.

      • Pärjätään!!!

        Ja voisit vielä kysyä heiltä, onko jäänyt huonoa omaatuntoa mistään. Oliko syrjinyt ketään leikeissä, tai myöhemmin. Olit aika voimakkaasti puuttunut/ antanut luvan ettei kaikkia saa ottaa mukaan. Itse 70-luvulla olin voimakastahtoinen lapsi. Minut pakotettiin ottamaan mukaan myös muut lapset välitunteihin, vaikka leikki ei sitten aina sujunutkaan, oli pakko luovia.
        Elämässäni olen pärjännyt ihan mukavasti. Osaan ottaa huomioon erilaiset
        persoonat työnjohtona. En haluaisi (en ota) töihin " en leiki muiden kanssa" tyyppejä.


      • Entinen opettaja

        Jep, ei kaikkien kanssa pidä leikkiä eli kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen! Tämä sääntö pätee vielä tänäänkin niin koulussa kuin työelämässä. Toinen yhtä hyvä sääntö on, että jos joku henkilö sinua pännii - oli kyse pukeutumisesta, ihoväristä, nenästä tai ihan mistä tahansa - jätä se rauhaan eli älä mene nimittelemään tai muutoinkaan tönimään. Tämä on sitä erilaisuuden sietämisen opettelua.

        Näitä kahta asiaa minusta perheiden pitäisi enemmän opettaa lapsilleen - erilaisuuden sietoa eli KAIKKIEN EI TARVITSE OLLA SAMANLAISIA (Luojan kiitos!) ja kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta toimeen on tultava.
        Siinäpä ne - näillä kahdella säännöllä pärjää paikassa kuin paikassa ja kaikilla olisi hyvä olla. Ei olisi kiusaamista koulussa eikä työpaikoilla.


      • ari zwag
        Entinen opettaja kirjoitti:

        Jep, ei kaikkien kanssa pidä leikkiä eli kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen! Tämä sääntö pätee vielä tänäänkin niin koulussa kuin työelämässä. Toinen yhtä hyvä sääntö on, että jos joku henkilö sinua pännii - oli kyse pukeutumisesta, ihoväristä, nenästä tai ihan mistä tahansa - jätä se rauhaan eli älä mene nimittelemään tai muutoinkaan tönimään. Tämä on sitä erilaisuuden sietämisen opettelua.

        Näitä kahta asiaa minusta perheiden pitäisi enemmän opettaa lapsilleen - erilaisuuden sietoa eli KAIKKIEN EI TARVITSE OLLA SAMANLAISIA (Luojan kiitos!) ja kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta toimeen on tultava.
        Siinäpä ne - näillä kahdella säännöllä pärjää paikassa kuin paikassa ja kaikilla olisi hyvä olla. Ei olisi kiusaamista koulussa eikä työpaikoilla.

        ... eikä sotia.Kukkahattu-päivää vaan.

        Ilolla varmaan otat uutisen, että juuri tuollaisia hajuttomia ja mauttomia epä-persoonia opettajankoulutus nykyään yrittää tuottaa. On tasapäistävä harhaluulo ja vaatimus, että kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen.

        Totta kai takkia sopivasti kääntelemällä ja mielipiteensä niellen sopii yhteisöön kuin yhteisöön, mutta tuo on enempi keski-ikäisten naisten heiniä. Heidän kun ei enää tarvitse aamuisin katsoa edes meikkipeiliin.


    • omasta elämästäni

      Minä olin koulussa syrjitty, opiskelupaikassakin aina ulkopuolinen ja olen edelleen sitä tavallaan. Yleensä kelpaan työkaveriksi mutta en sitä enempää. Yksin olen kaikki vuodet käynyt syömässä ruokatunnilla. Leikkikentillä ja vanhempainilloissa tms saan olla ihan yksin. Lapsilleni kelpaan kuitenkin äidiksi ja miehelleni kumppaniksi. Se riittää minulle enkä enää vuosiin ole edes yrittänyt tuppautua seuraan. En kuitenkaan koskaan ole löytänyt syytä, miksi minusta ei pidetä. Minua on kyllä haukuttu erakoksi ja kummitukseksi työpaikoilla, mutta omasta mielestäni olen ihan mukava, älykäs ja pukeudun kivasti jne. Ehkä minussa on kuitenkin jotain erilaista. Itse uskon, että minulla on epätyypillinen Asperger. Ehkä et vain äitinä huomaa, että pojassasi on jotain erilaista. Se voi olla hyvin hienovaraista erilaisuutta, jota on vaikea liian läheltä havaita.

    • onneksi ohi

      Hei! Poikani kanssa keskusteltiin asiasta, joka myös oli koulukiusattu aikoinaan.
      Vaihtoehtoja on muutama;

      Jos asia on niin, että poikasi on normaali niin kiusaaminen / syrjiminen johtuu siittä ettei poikasi ole mitenkään erikoinen kun tuossa iässä pojat kuvittelevat että massasta poikkeaminen on "coolia"
      Kiusaaminen normaaleja lapseja kohtaan johtuu joskus myös, että kiusaajilla on kotihuolia ja purkaa sen niille joilla niitä ei ole.

      • Meidän perhe

        Tuo äskeinen oli epätyypillisen aspergerin syndrooman pojan kommentti, jota kiusattiin paljon koulussa ja sai apua psykologilta 8. luokalla. Hänelle kerrottiin ettei ongelma ole hänen, vaan muiden jotka eivät ymmärrä. Ei ymmärtänyt tsoukkeja, ei pieniä laittomuuksia, eikä että pitää vetää röökiä nurkan takana.
        Ei ollut kiinnostunut mopoista. Jäi vain oma seura, mutta ysillä se ei enää ketään haitannut. Pojalle annettiin itsekunnioitus. Työyhteisössä varmaan taas hienovaraisesti tullaan kiusaamaan.
        Viekää kiusattu lapsenne terapiaan. Siellä käsitellään asioita mihin maallikko äiti/isä ei pysty.
        Meille tuli kevään mittaan lahjakas, motivoitunut ja aika hiton ehjä nuorimies tutuksi tuon aran tilalle.
        Siitä on jo 3v aikaa. Tulevaisuus on kunnossa.


    • estomago

      Kun minun poikaa kiusattiin alasteella, niin otin yhteyttä kiusaajien vanhempiin ja yhteis tuumin asia ratkesi. Ja kun pääkiusaaja vielä vuoden vaihteessa muutti pois paikkakunnalta, niin kiusaamista ei esiintynyt koko poikani kouluaikana.
      Toista pojistani maahanmuuttaja nuori kiusasi ammattikoulussa ja niinhän siinä kävi, että minun poikani joutui vaihtamaan koulua ja tämä vierasmaalainen kiusaaja sai jäädä. Poikani joutui käymään terapiassakin kiusaamisen takia.
      Ei voi mitään, että vähän ottaa pattiin tämä noin sanottujen pakolaisten hyysääminen.

      • mutta...

        Itse olisin varmaan tehnyt jotain typerää kiukuspäissäni. Voimia sulle.


    • Rymässä otetaan joku sylkykupiksi mielellään, että muu ryhmä voi tuntea kuuluvansa yhteen ja olevansa jotenkin viisasta porukkaa. Myös aikuisena työpaikoilla.

      Lapsen kiusaus ongelmaan itse puuttuisin siten että kysyisin pahimmat kiusaajat ja kävisin kysymässä heidän vanhemmiltaan ovatko halukkaita lopettamaan lastensa kiusaamisen.
      ( voivat lopettaa viikkorahat ymm rangaista jos kiusaaminen jatkuu )
      Jos eivät suostu mihinkään, lahjoisin vanhempia lapsia oman lapseni suojelijoiksi. Joitain vanhempia koviksia koulusta löytyy varmasti esim 20e/kk pitämään homman kurissa.

    • Maikl

      Katopa nyt vielä uudestaan sitä lastas. Kyllä siinä yleensä on jokin syy miksi aletaan syrjiä, fyysinen tai henkinen. Pelkään sitä pahinta scenaariota, eli että sä olet vaan sokea lapses haitoille.

      Toi on sitäpaitsi yleensä vaan toi eka reaktio kun uus jätkä tulee piireihin. Eihän kukaan siihen luota aluks, jatkaa vaan yrittämistä niin kyllä ne sen hyväksyy. Yleensä kaikista porukoista löytyy sitäpaitsi se yks diplomaatti joka suostuttelee ne muut ottamaan sen sisäpiiriin.

      Joo-o, ei oo helppoo kenelläkään. Onnea vaan teidän perhe-elämään kun heti alkaa tämmöiset ongelmat lasten kanssa. Hyvin se päättyy, usko pois.

    • nevonisksi

      Valitettavasti poikasi syntyi aika pahalle planeetalle. Meinaan kiusaaminen ei lopu edes silloin kun pääsee työelämään, sitä saa periaatteessa erilainen ihminen kestää tässä sairaassa yhteiskunnassa koko elämänsä ajan. Lapsena tuo yleensä vie itsetunnonkin, joten mielenterveysongelmia alkaa varmaan esiintyä viimeistään murkkuiässä. Valitettava totuus.

      Tärkeää on olla hyvä vanhempi ja opastaa lasta tässä maailmassa ja toimia tukena, se helpottaa kummasti. Pitäkää lapsen itsetunto ylhäällä sillä koulussa se tahdotaan helposti talloa alas, niin kiusaajien kuin rääkkäävien opettajien suunnalta.

    • E. Rakko

      Se on väärä keino hakea hakemalla kavereita taikka väkisin tunkea johonkin porukkaan taikka harrastukseen. Saattaa jopa olla helpompaa jäädä katselemaa mistä kiinnosutuu ja itsensä löytää ja löytyykö saman henkisyyttä ja kaveripiiriä jostakin.

    • poikani 98

      minun mielestä kiusaajilla on itsellään paha olla sen takia ne kiusaa toisia ja aina se kohdistuu heikompaan.itselläni poika on olllut kiusattu jo monta vuotta.sitten selviteltin sitä niin ruetaan etsimään kiusatusta vikoja huh huh.kantsiskoha ottaa lasten vanhempiii yhteytttä ennemmin ja puhuttelu omilta vanhemmilta voisi auttaa asiaan ja koti arestit.viikko rahan pois otto oli hyvä myös jos ei osata olla kunnolla.itse olen nyt puuttunut keskustelemalla nuorten kanssa ni asiat ovat jääneet siihen.pojallani on ollut nyt hyvä olla ja kouluunkin menee paremmin.

    • ............

      Kiusaajan ongelmat pitää ratkaista, jotain on ja usein kotona, voi olla, että vanhemmat ei tule toimeen keskenään ja lapsi purkaa pahaa oloa kiusaamalla.

    • Ol Playa

      On todella perseestä ettei maailma ole muuttunut mihinkään 30:ssä vuodessa.

      Isäni kertoi, ettei hänen aikanaan ketään kiusattu ja jos joku kiusasi niin se oli se joka erotettiin porukasta.

      Minun aikanani ja yhä edelleen on oltava hyvä URHEILUSSA että pääsee mukaan välituntileikkeihin. Itse leikin mieluummin fantasialeikkejä, sotaa ja sen sellaista. Ja meillä se alkoi ekaluokalta asti. Silloin jaettiin nallekarkit ja kärsin siitä koko peruskoulun.

      Mikä ihme vekaroihin on mennyt kun pitää potkia palloa eikä enää ketään kiinnosta aito heimohenki.

    • äityli-73

      Syrjiminen leikeistä ja porukoista on kiusaamista. Silloin kun sitä tapahtuu koulussa, on koulu ja opettajat vastuussa siitä niin että koulupäivät ja koulussa oleminen menee kivasti. opettajilla PITÄISI olla keinot puuttua, mutta voi olla ettei heillä ole tietoa tilanteista. Kannattaa ensiksi ottaa yhteyttä kouluun ja vaikka rehtorillekin asti jos muu ei auta. Samoin kannattaa jutella oman pojan kanssa, ettei hae huomiota 'väärällä' tavalla eli olemalla pelle tai muuten ärsyttämällä toisia..

      Liikunta on tutkitusti ehkäisevä tekijä kun puhutaan syrjiytymisestä. Ja onhan se kiva liikuntatunnilla, jos ei aina valita viimeiseksi siksi että on epäliikunnallinen. JOten sen liikuntaharrastuksen aloittamin (alkeista) jossain esim joukkuepelissä voi olla hyväksi itsetunnolle ja saa sitä kautta uusia kavereita.

      Usko pois, kannattaa ennen viidettä/kuudetta luokkaa aloittaa.. ennen murrosikää. Meillä teiniä on vaikea saada liikkumaan yksin, kaverin kanssa kyllä. Pienemänä ne menevät helpommin tutustumaan uusiin kavereihin kuin isompina.

      Kiusaamiselle ei aina syytä. Tytöillä yleistä on syrjiminen, supattelu selän takana tai leikeistä jättäminen. tytät ovat huonoja tulemaan ryhmässä toimeen. Mutta pojat kyllä yleensä ottavat joukkoon. Tosin jos poikasi ei pidä niistä leikeistä oikeasti mitä he leikkivät (esim jalkapallo) on turha pakottaa. Kannattaa mieluummin etsiä vaikka koulun sisältä samanhenkisiä kavereita, musiikista pitäviä tms..

      Toivottavasti tilanne muuttuu, tsemppiä!

    • OLISIKO NÄIN

      koulukiusaaminen ja kiusaaminen on jonkinasteinen mielenkiinnon merkki..vaikka oudolla tavalla
      kiusattu ON VAHVOILLA

    • isukkikin

      Hyvin tuttua juttua,,,, Tosin koulua jossa poikani oli terrorisoi yksi ainoa tyttö joka on edelleen koulussa ja on erityisesti mies opettajan suosiossa, johtuen tytön ulkoisista avuista.... Tyttö saa tehdä ihan mitä huvittaa ja kerran hän jopa veti erästä oppilasta syyttä harjalla päähän ja poikaani hän veti kerran saappaalla ihan vain huvikseen päähän. Tyttö on täysi terroristi koulussa ja määrää kuka kenenkin kanssa saa olla kaveria jne..... Tytön vanhempien mielestä tytössä ei ole mitään vikaa, vaan hän on oikea enkeli. Näin kerran tytön varastavan kaupasta tavaraa ja sanoin kassalla huomioni. Kassa ei reagoinut mitenkään ilmoitukseeni, sain selville että kassa oli tytön äidin hyvä kaveri. Tyttö kohtelee kavereitaan ihan miten huvittaa ja uhkaa kosto toimilla ellei ne tee hänen mielikseen. Poikani on kasvoi viimeisen vuoden aikana kaikkia pitemmäksi ja on nyt luokkansa pisin ja on liki 180 cm pitkä joten hän saa olla turvassa tältä terroristilta. Niin ja voimaa hänellä on kuin aikamiehellä joten nyt alkaa näyttää tilanne aika hyvältä. On saanut olla rauhassa ja on tilanteessa nyt antajan puolella. Mutta kun hän on kokenut kiusatuksi tulemisen ei kiusaa ketään vaan on paremminkin sovitteleva oppilas. Pojan luokkalaiset kun ovat häntä melkein päätä lyhempiä pituudessa ja myös järjen juoksussa. Poikani kun tekee jo mielellään miesten töitä ja pärjää niissä paremmin kuin heikohkot miehet. Vaikka pojalla on ikää vasta 13v. Joten nähtäväksi jää miten iso jättiläinen pojasta oikein tulee, aika on tehnyt tässä tapauksessa tehtävänsä. Jokaisessa koulussa on yksi tai muutama niitä joilla menee heikosti joko kotona tai koulussa ja heidän pitää päteä kiusaamalla toisia. Yleensä ottaen kotiongelmat heijastuvat niin koulussa kuin työpaikoilla. Useimmiten kuviossa liikkuu myös tupakka, alkoholi ja muut päihdyttävät aineet, näillä koulukiusaajilla. Kenties nämä koulu kiusaajat pönkittävät tekemisellään heikkoa itsetuntoa tai heidän oma paikka perheessä on olla alistetun asemassa. Tiedän vanhempien lapsieni koulu ajoilta tapauksen jossa koulukiusaajana tunnettu lapsi oli kotonaan seksuaalisesti hyväksi käytetty ja näin tämä lapsi purki omaa pahaa oloaan purkamalla vihansa toisiin oppilaisiin. Tosin tämä koulukiusaaja sai hyvin surullisen lopun ja ..... mutta kerkesi lyhyessä elämässään tehdä paljon pahaa toisille.

    • grtgrhtrfth

      Tosi vaikea tilanne, ja varmasti aikuisen on vaikea keksiä oikeaa tapaa toimia... Tärkeää olisi kuitenkin ottaa koulussa puheeksi se, että olet huolissasi poikasi tilanteesta. Jos asiaan suhtaudutaan vähätellen tai poikaasi syyllistäen, niin tulisiko koulun vaihto tai kotikoulu kyseeseen?

      Minua ja kahta siskoani kiusattiin lähes koko peruskouluajan. Ala-asteella se oli kohdallani nimenomaan tuollaista eristämistä, selän takana - tai läsnäollessanikin - minusta pahan puhumista, lappujen lähettämistä nimissäni jne.

      Keskimmäiseen siskooni kiusaaminen jätti elinikäisen syvän masennuksen, mikä johti vakavaan syrjäytymiseen, vaikka arvosanojen puolesta sisko pärjäsi hyvin ja sai vielä ylioppilaskirjoituksissakin stipendin. Hän ei kuitenkaan pystynyt enää koulukokemustensa jälkeen jatkamaan opiskelua yrityksistään huolimatta.

      Minulla itsentuntoni kokoaminen on kestänyt jo 30 vuotta. Siinä on onneksi auttanut menestys työelämässä. Silti edelleen suhtaudun epäilevästi ja vältellen ihmisiin, ja usein luulottelen, että minusta puhutaan pahaa selän takana ja tunnen itseni silmätikuksi. Onneksi nykyisin jo tiedostan, että asia ei välttämättä ole niin, vaan menneisyydestä nouseva pinttynyt joukosta erottamisen tunne...

      Mutta siis - erittäin tärkeää olisi tukea poikasi itsetuntoa, hyväksytyksi tulemisen ja onnistumisen kokemuksia. Kenties jokin harrastus, josta poika on aidosti kiinnostunut? Ja tee pojallsei tiettäväksi, että olet hänen tukenaan, ulle voi ja saa puhua asioista avoimesti...

    • jk

      mulla ei ole kokemusta asiasta

    • Gudmund

      No itse olin tuollainen poikasi kaltainen peruskoulussa, koko sen ajan. Minua ei varsinaisesti kiusattu, mutta olin siinä mielessä sellainen etten oikein mihinkään porukkaan kelvannut. Harvoin tuli hengattua kenenkään kanssa. Olin ulkopuolinen, mutta siinä mielessä se ok, että säästyin kiusaamiselta toisin kuin jotkut muut. Kai se oli se, että annoin taatusti takaisin jos joku yritti kyykyttää. Olin periaatteessa neutraali muiden kanssa. Toki joskus "kiusasin" jotain tyttöjä ja jäin jälkkäriin riehumisesta.

      Kai se on luonteestakin kiinni. En muista että olisin edes kaivannut pahemmin mihinkään kaveriporukoihin. Olen aina viihtynyt itsekseen. Kavereitakin on ollut ja on, mutta pidän ne aina vähän etäisyyden päässä. Nykyisin lienen ihan kunnon kansalainen kuitenkin.

      Ei sitä tarvitse ulospäin näkyä mitään poikkeavaa, jotta putoaa pois. Se on joskus hiuksenhienoista asioista kiinni, esim. hieman erilainen luonne kuin keskimäärin. Tämä riittää.

      • mikä on erilaista??!

        Kyllä näkyy ulospäinkin poikkeavaa, jos "putoaa pois", että älä puhu paskaa, koska ei ole korkeakoulutusta eikä kunnollisia koulutodistuksia ja muuta niillä. EI siis tavisten perheiden kasvatteja. Ikävä, jos et kelpaa "porukoihin", koska mun sivistyspiirin porukoihin ei kelpaa korkeintaan rikostaustaiset tai muuten jotenkin oudot, eikä vartallisuustaso ole siinä se mittari, vaan ihmisen hyvyys. Mun mielestä on parempi omata kaksikymmentä luottoystävää, joille voisi soittaa vaikka yöllä, kuin viissataa puolituttua ja tämä on kasvatustaustani tulos, että näin ajattelen ja nettinörtäke en olel, eli en ole minkäään nettipalvelun jäsen ja siksi toivon, ettette vainoa ainakaan minua. Säälin kaikkia, joilla ei olisi vaikkapa edes viittä ihmistä, joille soittaa, jos masentaa. Nettiröhvöt - suck yore dicks, because it's not funadamentally availeble thin' to serve shit whittaoutta permition ...

        On tosi outoa, eten saa kirjoittaa tunremattomalle, että olisi nettiröhvö, vaan että' sitä ja muitakin sanoja viesteissäni muokataan - aika saastaista.


    • kokenut333

      myös näiden uskonlahkojen kautta porukkaa jaetaan kouluissa kuten helluntailaisten saatanoiden kautta ne ovat täysin susia masinoidessaan toisten koulukiusaamista, äiti syö pillereitä siis masennukseen ja tytär juonittelee oppilaat valitsemaansa henkilöä vastaan kyseessä 13v tyttö, eristetään porukasta, opettaja katsoo päältä, eikä voi mitään, tässä ei ole edes ulkopuolisen näkyvää syytä vain uskonto ja sairaalloinen kateus. . Lopputuloksena koko helvetin luokka eristänyt

    • Mari 26

      myös minun poikaani on alettu kiusaamaan koulussa, poika aloitti toisen vuosiluokan. Kiusaajat ovat yhden vuoden vanhempia.
      Kiusaajat repivät hiuksista, sylkevät ja vaikka mitä.
      opettajalle soitin ja kerroin asiasta ja toivoin asiaan puuttumista. opettaja lupasi selvittää asiaa.
      no poika meni sitten seuraavana päivänä kouluun ja opettaja oli tokaissut pojalleni että onko sinulla enemmän todisteita asiasta, voitteko kuvitella?
      Täytyykö minun nyt itse lähteä hiippailemaan koulun lähipusikoihin välituntien aikaan videokameran kanssa että saisimme asiaan lisää niitä opettajan kaipaamia lisätodisteita??

    • noh vatipää!11

      No alas nyt aloittaja pikKuhiljaa kommentoidakin ketjuusi vastanneeille: sulla siis kolmasluokkalainen kakara, eli well ja saako lisätietoa? Ylläpidon m*lkut oli oikein etusivulle tunkeneet jorinasi, joten EIKÖ ,MIELESTÄSI OLE RÖYHKEÄÄ,ETTET KOMMENTOI SAAMIASI VASTAUKSIA AIHEESTASI KOULUKIUSAAMINEN JA KOLMASLUOKKALAINEN POIKASI?

    • EiEnääIkinä

      Koulukiusaaminen on tosissaan rankkaa niin lapsille kuin aikusille. Mutta tuolta sivustolta löysin hyviä juttuja aiheesta. Niin kiusaajien kuin kiusattujen näkökulmista :) : http://thelivegenerator.com/?r=720574

    • no huhhuh
    • Mimmi75

      Itse olin kiusattu yläasteella ikäisteni keskuudessa sen takia, että olin kuulemma liian nätti, ja kun tapailin pari vuotta vanhempaa poikaa, olin ylpeä, kun omanikäinen seura ei kelvannut.
      Kiusaaminen oli henkistä nimittelyä ja fyysistä tönimistä. En kertonut kenellekään, ja toista vuotta itkin itseni iltaisin uneen.
      Omaa lastani kiusattiin eppu luokalla, ja puutuin asiaan välittömästi ( kiusaaja otti vuorotellen jonkun silmätikukseen). Järjestettiin tapaaminen, lapset, opettaja ja vanhemmat... kiusaajan vanhemmat eivät saapuneet paikalle.
      Kerroin kiusaajalle muutamia elämän totuuksia, joita opettaja yritti hyssytellä, ja totesin lopuksi, että pidän itse huolen siitä että kiusaaminen loppuu varmasti.
      Seuraava päivänä tämä lapsi riensi ensimmäisenä minua vastaan poikaani koulusta hakiessani, ja oli kuin paras kaverini. Kiusaaminen loppui eikä asiaan tarvinnut enää palata. Jäi sellainen tunne, että tämä lapsi tarvitsi vain jonkun aikuisen vetämään hänelle selvät rajat- opettajasta ja omista vanhemmistaan kun siihen ei näemmä ollut.

    • jotaipikkuisen

      telkusta tuli semmoinen japanilainen ohjelma missä aiheena oli että lapsena yksin leikkineet lapset jätetään/jää ulkopuolelle päiväkerhoissa ja lasten tarhoissa.

      jotain sellasta esitettiin syyksi että sellaisen lapsen sosiaaliset taidot ei ole kehittyny ryhmä toimintaan.
      se ei osaa esittää selviä tuntemuksia omista haluista/rajoista/tarpeista.
      siinä koulussa missä yksikin lapsi oli niin opettaja keskittyi auttamaan tälläistä lasta kertomaan tunteista haluistaa, että hänellä on oikeus siihen.

      alakoulussa/alaluokilla kiusaaja ei pakosta tajua kiusaavansa, se voi olla veljiltä ja veljien kavereilta opittua käytöstä.
      siinä opettaja eturintamas korjaamas kiusaajan käytöstä.

    • arpeentunut

      Kuulostaapa tutulta. Kuin kertoisit siitä, kun aloitin nelosluokan. Olen nyt parikympinen nainen, ja tässä on tarinani, toivottavasti siitä on edes vähän apua tilanteessanne.

      Olin normaali koulutyttö. Menestyin hyvin koulussa, ja menestyin myös urheilussa, olin jalkapalojoukkueeni parhaimmistoa. Olin hyvännäköinen, luokkalaiseni pojat olivat kiinnostuineita minusta. Olin hiljainen, mutta seurallinen, ja minulla oli paljon kavereita - aina kolmosluokan loppuun saakka.

      Kaikki muuttui, kun pääsin neljännelle. Yhtäkkiä luokkalaiseni tytöt olivat kesän aikana muodostanut pareja ja muutaman tytön ryhmiä, joihin en päässyt mukaan. Yritin aina kysyä välitunin alussa, kuka voisi olla kanssani, mutta kukaan ei enää halunnut leikkiä kanssani. Ei edes se tyttö, joka oli edellisenä vuonna jäänyt aina yksin, ja minä olin ainoa kuka kysyi häntä leikkeihin mukaan.

      Kului aikaa, mutta kukaan ei suostunut olla kanssani. Jäin yksin. Välillä leikin rinnakkaisluokkalaisten kanssa tai pihakavereiden/joukkuekavereiden, jotka olivat alemmilla luokilla. Mutta suurimman osan välitunneista vietin yksin istuen aidalla. Odotin vain, että välitunti loppuisi. Näin kuluivat myös vitos- ja kuutosluokat, yksin aidalla istuen. Lopulta odotin vain, että pääsisin yläasteelle, ja saisin uusia kavereita.

      Yläaste alkoi hyvin. Hengailimme alussa kaikki tytöt yhdessä, vihdoin minulla oli tunne, että kuuluisin joukkoon. Luokallani oli kuitenkin samoja tyttöjä kuin ala-asteella. Alussa vaikutti siltä, että minut otettaisiin ryhmään mukaan, ja aiempi välkkien yksin viettäminen olisi historiaa. Yksi päivä kuitenkin viettäessämme koko luokan tyttöjen kanssa välituntia, muut tytöt alkoivat supisemaan keskenään eivät kertoneet minulle mitään. Yhtäkkiä he vain lähtivät yhdessä juoksemaan vessaan ja piiloutuivat pieniin vessakoppeihin. Kuulin vain kikattelua ja kuiskailua. Päätin lähteä pois. Kukaan näistä tytöistä ei ollut kaverini.

      Vietin koko yläasteen yksin. Minulla ei ollut yhtäkään kaveria. Ylempi luokkalaiset pojat viheltelivät perääni, olinhan yksi parhaimman näköisistä tytöistä koko luokalla. Näin kiusaajieni silmissä kateellisuutta.

      Vain yksi asia kannusti minua enää jatkamaan tämän maan päällä, jalkapallo. Menestyin siinä. Onnekseni sain kuulla, että paikkakunnallani on lukio, jossa jalkapallolinja. Lukio kaiken lisäksi sijaitsi kaukana toisella puolella paikkakuntaa, olin varma, ettei yksikään koulustani hakisi sinne. Aloitin jo seiskaluokan ensimmäisillä viikoilla odottaa, että koko helvetin peruskoulu päättyisi, ja pääsisin lukioon, missä kukaan ei minua tuntisi.

      Jalkapallo oli ainoa, minkä ansiosta jaksoin jatkaa peruskoulun läpi. Viheriöillä olin kotona, ainoa paikka, missä sain arvostusta ja voin edes hetkeksi unohtaa helvetellisin koulunkäynnin. Aina kun tuntui vaikealta otin pallon mukaan, ja lähdin kentälle potkimaan, purkamaan vihaani koulua vastaan. Onneksi kaikesta huolimatta jaksoin tsempata itselleni hyvät arvosanat, ja pääsin himoitsemaani jalkapallo lukioon.

      -----JATKUU----

      • arpeentunut

        -----JATKOA------



        Lukio oli paratiisi! Koko koulussa ei tosiaan ollut ketään, jonka aiemmin tuntisin. Ei mitään pelkoa entisestä. Olin yksi koulumme parhaimman näköisimmistä tytöistä, pärjäsin koulussa hyvin hyvillä arvosanoilla já kaiken lisäksi olin jalkapallolinjalla parhaita tyttöjä - minusta tuli heti suosituimpia tyttöjä koko koulussa. Elin jokaisen tytön unelmaa - vai elinkö?

        Vanhat peruskoulun aikaiset arvet alkoivat alkuhuuman jälkeen painaa raskaasti. Halusiko kukaan oikeasti olla kanssani? Vai keksivätkö he taas jonkin olemattoman syyn heittää minut ulos porukoista? Ensimmäistä kertaa elämässäni minut kutsuttiin illanistujaisiin ja muutenkin viettämään aikaa koulun ulkopuolella. Aluksi se tuntui kivalta, mutta ajan kuluessa aloin keksiä tekosyitä, miksi en pääsisi yhteisiin rientoihin. Minulla olisi peli illalla tai leiri viikonloppuna, vaikka oikeasti olin viettämässä illan täysin yksin kotona, niinkuin aina ennenkin.

        Lopulta yksi kavereistani alkoi ihmetellä käytöstäni, ja kerrroin hänelle peruskouluajoistani, kuinka minut jätettiin aina yksin. En halunnnut kokea sitä enää ikinä, ja siksi jättäydyin itse yksin, jottei minua voi jättää yksin. Kaverini kysyi, mitä oikein sekoilen, olin kouluni suosituimpia oppilaita, ja kaikki haluavat olla kanssani, kukaan ei ole jättämässä mina yksin.

        Jos olisin itse saanut päättää, jos minulla olisi ollut mahdollisuus, olisin vaihtanut koulua jo ala-asteella. En toivoisi samaa kohtaloa kenellekään, en edes pahimmalle viholliselle, en edes niille, jotka alunperin jättivät minut yksin. Se on elinikäinen helvetti ja siitä on vaikeaa päästä yli, jos pääseekään. Mitä pidempään se kestää, sen vaikeampaa on enää koskaan luottaa ihmisiin.

        Minun on vaikea olla oma itseni, tiedän, etten ole varautunut tai ujo tai hiljainen oikeasti, mutta arvet painavat, ja joskus vain on helpompi piiloutua niiden taakse. Saan kokoajan työpaikalla kehuja työpanoksestani ja kaduilla nuoret miehet tarraavat kädestä kiinni pyytääkseen treffeille, ulkoisesti kaikki on hyvin, mutta sisältä paha painaa liikaa.

        Olin hiljattain ulkoimailla, ja minut pysäytti eräs kauppias tehdäkseen stressitestin minulle. Minun piti pitää kapulasta kiinni ja koje alkaisi heti heilua, jos havaitsisi minussa stressiä. Minulla oli erittäin rankka alkuvuosi takana. Olin eronnut poikaystävästäni, loukkaantunut pelissä vakavasti (melkein menetin kävelykyvyn kokonaan sen takia, kuntoutuminen jtkuu yhä edelleen puolen vuoden jälkeen) ja rakas mummoni kuoli, kaikki tämä puolen vuoden sisällä. Monelle tapahtumat olisi aiheuttanut pahan stressitilan ja kaikki ei olisi selvinnyt niistä ollenkaan, minulla stressimittari ei hievahtanutkaan. Sitten jostakin sielujen syvyydestä silmiini tuli kuva, jossa istuin yksin aidalla, minä pieni ala-aste tyttö. Mittari painui heti kaakkoon, purskahdin itkemään ja tiputin kapulan maahan.

        Siitä on monta monta vuotta, mutta yhä edelleen se painaa sielussani syvimmällä.

        Opettajien on todella vaikeaa puuttua syrjimiseen, koska se ei ole "näkyvää" vaan henkistä kiusaamista.


    • resv. KAPT.

      jokainen kiusaaja ottaa hirmuisen riskin.
      ja sellainen saa kantaa vastuunsa.

      ei voi tietää koska kiusattu saa viimeisen pisaran. jokaisella kiusatulla on oikeus puolustaa itseään.
      ja turha selittää kiusatulle että haukkumisista ja nimittelyistä ei tarvitsisi välittää.

      ja mitä syytelyä tuo on että lapset osaa olla julmia.
      olen 45wee ja tiedän monia tapauksia missä työpaikkalla ja sosiaalisissa tapahtumissa yhtä henkilöä on kiusattu porukalla ja kun hän on puolustautunut porukan suurin on sanonut että tollasta paskaa pitää vetää turpaan. ja tajuutte mitä tapahtuu kun 2metrinen ja 100kiloo painava tyyppi yllättäen vetää jotain nyrkillä naamaan.

      itse olin kiusattu, mutta armeijassa pääsin YKSIN kotikyästäni porin pr:ään siinä saapimis eräs edellises saapumis eräs oli kolme kotikylästäni voitte arvata että he tekivät ajastani hankalaa.
      he ovat edessä kaverii kun kääntää selän nii puhuvat paskaa..
      aina on joku joka esittää kysymyksen MISTÄ NE PUHEET LÄHTEE ALKUUN VARMAAN NIILLÄ ON JOKU POHJA.
      sellaisille sanon nykyisellä STATUKSELLANI haista huilu.
      kiusaaja ei tarvii mitään syytä. kiusaaja usein sanoo MITÄ SÄ TUOTA PUOLLUSTAT jos joku ulkopuolinen tulee apuun.

      armeijas pääsin ruk'kiin ja joku voi kysyä minkälainen sodan ajan johtaja tulee koulukiusatusta, jos joku haluu olla niin törkeä.

      nykyään olen reservin kapteeni ja siis komppa ukko ja eteenpäin menevän firman täysivaltainen ja täysipäinen osakas kiitos edellisen omistajan konkan.
      kertausharjoituksis olen voinut muutamalle kiusaajalle/ikä toverille onnistunut antaa veeceen puhdistus hommia ja kaikki muut paska hommat.
      yritys elämäs on ollut mahis haastatella muutamaa väärää työnhakijaa, ja arvatkaa miksi se on ollut ihan parasta, no siksi että edessä päin on voinu esittää ystävää ja seläntakana sanoa KAVEREILLE että tuota tyyppiä ei ikinä oteta töihin tähän firmaan.
      olen mm. voinut lopettaa tilaukset eräästäkin firmasta sen takia että heillä on väärä henkilö töissä.

      OLENKO SOSIOPAATTI VAI TAVALLINEN IHMINEN JOKA EI PIRÄ SELÄNTAKANA PUHUMISESTA JA KIUSAAMISESTA.

      en ikinä anna anteeksi minua vastaan rikkoneille etsin aina mahdollisuuksia puolustaa itseäni ja eheyttää itseäni.
      jokainen kosto jonka voin tehdä kiusaajilleni eheyttää minua iha nuskomattomalla tavalla.
      mutta kuitenkaan se ei voi palauttaa sitä tärkeintä eli uskoa ihmiseen sen on kiusaajani vienyt ja kukaan ei sitä muuksi muutta.

    • batleford

      itseäni kiusattiin koulussa 2-9 lk asti koko ajan. se aiheutti minulle ilmeisesti jonkinasteisen aivovamman ts aivojen klehityshäiriön.

      Kiusatuille ihmiselle kjäy kuten eläin maailmassa. He eivät pariudu aikuisena.

    • kiusaus----

      yksi pahimpia asiota mitä kiusaamista voi aiheutua on että kiusattu rupeaa välttelemään sosiaalisia tilanteita missä omat vanhemmat on paikalla koska pelkää että joku kuitenkin sanoo jotain kun isä tai äiti on paikalla.
      tai serkkujensa kanssa.

      helsingissä kaikki on niin helppoo.

    • ex_vanki1

      kiusaamistapauksissa paras puolustus on just se niinku se poliisi teki. miinus ne poliisin vaatteet.! eli kaikki vanhemmat suoraan koululle kiusaaja esille ja kunnolla huutia kerran kotona ei kaikki toimi ku pitää kiusata.

    • EI kiusaamiselle

      Kannattaa googlettaa haulla "lastani kiusataan". Siinä ensimmäisenä tai toisena saattaa löytyä hyviä vinkkejä kiusaamisen lopettamiseen ja kiusatun rohkaisemiseen.

    • Anonyymi

      Täällä Tervakoskella kiusataan törkeästi lasta jopa vanhempien läsnäollessa.

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      108
      1723
    2. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      170
      1123
    3. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      72
      1077
    4. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      158
      895
    5. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      82
      792
    6. Rita syyttää muita "virheistään"

      Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      759
    7. Jos saisit nainen vielä pudotettua 20 kiloa?

      Niin voitaisiin katsella uudestaan.
      Ikävä
      42
      704
    8. Niiiiin pihkassa

      Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil
      Ikävä
      39
      690
    9. Ei kannata lähteä sotaan jos ei omaa edes alkeellisia taitoja.

      Sodastahan tässä ei varsinaisesti ole edes kyse, vaan naisten ja lasten suojelusta ja oikeuden toteutumisesta, tavalla t
      Ikävä
      118
      656
    10. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      44
      651
    Aihe