Parisuhde = Onnellisuus ?

Kyllä onni voi olla juuri se toinen ihminen vierellä. Yksinkertaisesti.

Itse olen melkein aina elänyt elämääni yksin. Haaveillen siitä onnellisesta parisuhteesta. Sitä en meinannut löytää millään.

Nyt minulla on parisuhde ja vierellä ihana ihminen. Ja kyllä. Minun onneni on tämä toinen vierelläni. En muuta tarvitse omaan onneeni. En maallisuutta,enkä rikkautta.

Minun rikkaus ja onni on mieheni ja lapsemme.

Jonkun onni on toisen onnettomuus.

Toinen on löytänyt onnensa parisuhteesta, toinen sinkkuelämästä. Joku löytänyt onnensa kenties työstä. Jotkut taas rahast aja rikkauksista.

Mutta kun onneakin on kahta erilaista: onnea, ja "onnea"...

Minun onneni on kuitenkin parisuhde ja upea mieheni. Ja mistäkö tämän tiedän? Tiedän sen siitä, että parisuhteen aikana en enää ole ollut itkevä, epävarma, itseään viiltelevä, sekava nainen. Ennen parisuhdetta olin noita asioita. NYT, olen itsevarma, terve ja elämää arvostava nainen. Ja ennen kaikkea - rakastan miestäni ja sitä tunnetta, jonka hänen sylinsä ja läsnäolonsa minulle tuo.

Se on se sisäinen onni. Jokaiselle se tulee jostain - mutta mistä?, se voi vaihdella. Minulle sisäinen onni ja rauha tulee rakkaudesta.

Toki onni on muutakin. En ole kuullut kenenkään sanovan että vain parisuhde olisi onnea??

Parisuhde tuo onnettomuutta. Yksinäisyys tuo sitä vielä enemmän.

kyllä se vaan niin on, että oma rakas luotettu on vierellä jakamassa kaikki elämän ilot ja surut.
Nuorena saattaa vielä sinkkuus tuntua ihanalta, mutta kun ikää tulee lisää, ajatus vanhuudesta yksin on kauhistuttava.
Itse olen jo päälle kolmekymppinen mies, ja kun jouduin onnettomuuteen, mikään ei olisi voinut korvata rakastani istumassa sairaalasänkyni vieressä päivästä toiseen, katseessaan puhdas rakkaus ja välittäminen.

Mutta pojat, minulla onkin maailman ihanin, seksikkäin ja kaunein nainen, jollaisista minunlaiseni yleensä unelmoivat vain kaukaa.
En enää edes viitsi lotota, koska jättipotin olen jo sattunut ihmeen kautta samaan.

Kukaan ihminen ei ole olemassa sitä varten, että hänen tulisi tehdä joku muu onnelliseksi. Jokainen on oman onnensa seppä ja vastuussa omasta onnestaan.

Jokainen, joka vaatii toiselta sellaista uhrausta, että hänen täytyy osata ja tehdä toinen onnelliseksi, tehdä toisen onnellistuttamisesta oma elämäntehtävänsä, ei tee yhtään ketään onnelliseksi.

Onni asuu jokaisen omassa taskussa, se pitää vain kaivaa sieltä ulos. Ja huom! nyt kaikki, joille kilahti nilkkaan, no. parisuhteessa tästä asiasta tulee pitää hyvä huoli, toista jaksaa onnellistuttaa vain, jos huolehtii omasta onnestaan ensin.

Mitkä asiat erityisesti suhteessa tekevät siitä onnellisen asian?

Onnellisuus koostuu eri osa-alueista, tällä hetkellä se parisuhde puuttuu! : /

Yli 30 vuotta avioliittokokemusta takana ja nyt yksin. Kyllä voin sanoa, että kyllä sitä kaipaa toista vierelleen. Viihdyn kyllä itsekseni, ei siinä mitään, mutta olisi ihana lähteä miehen kanssa teatteriin, tanssimaan, syömään, harrastamaan, puhumattakaan ajatusten vaihdosta...seksiä unohtamattakaan ;-)

Itse oon viimeks ollut aidosti onnellinen kun pyöri tyttö kainalossa. Sen jälkeen on mennyt useempi vuos vähän niin tai näin. Kyllä se ainakin omalla kohdalla tuntu olevan sellanen puuttuva linkki onnellisuuden ja "ihan ok" elämän välillä.

Kyllä koen onnea hyvässä seurassa näin sinkkunakin. Kesällä joinakin aurinkoisina päivinä makoilin rannalla seurana radio, romaani ja muutama tölkki olutta ja tunsin, etten tarvitse siihen hetkeen mitään muuta. Myös joskus kun saan tehtyä hyvin töitä tai tehtävän valmiiksi olen myös onnellinen.

Mutta siihen, että perusolo olisi onnellinen, siihen tarvitsisin naisen, jota oikeasti voisin rakastaa ja joka myös rakastaisi minua. Satunnaiset yhden yön jutut yhdistettynä aktiviteetteihin eivät riitä.

Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät oikein osaa olla onnellisia ilman parisuhdetta tai ainakaan ilman läheisiä ihmissuhteita. Tällä hetkellä ongelma on se, että minulla ei ole läheisiä ystäviä eikä enää aviopuolisoakaan. Kovin on yksinäistä elämä ja onnellisuutta on vähän huono ammentaa tekemisestä. Olen pikkuhiljaa alkanut tottua tähän yksinäisyyteen, mutta en millään muotoa ole onnellinen. Hetkittäin voin tuntea hyvää oloa, mutta varsinaisesti en ole onnellinen. Koen itseni suorastaan masentuneeksi, vaikka töissä asiat on ok ja ihmiset siellä on mukavia. Työpäivän jälkeen onkin vaikeampaa vääntää itsensä tekemään mitään kun ei yksin tekeminen ole mukavaa. Parisuhteessa ollessa nautin kyllä suunnattomasti niistä päivistä ja joskus pidemmistäkin ajanjaksoista, kun toinen oli poissa. Nyt kun ei enää tarvitse odottaa ketään kotiin tulevaksi ja illasta toiseen aika kuluu yksin tai jossain harrastuksessa niin elämästä on pudonnut miellyttävä sisältö pois. Harras toiveeni on kun toivun erosta, löytää rinnalle se seuraava Mr. Right, jos sellainen on olemassa kun nämä edelliset eivät sitä ole olleet tai minä en ollut heille se oikea.

Onni löytyy vain ja ainoastaan sinusta itsestä, se ei ole muissa ihmisissä tai asioissa. Onni on sitä että ymmärtää elämän ainutlaatuisuuden ja nauttii mm luonnosta, hyvistä kirjoista, ystävistä, rakkaudesta. Parisuhde on hyvä lisä, etenkin jos kokee löytäneensä "sielunkumppaninsa", mutta onnea parisuhde ei voi tuottaa sellaiselle joka ei sitä jo ole itsestään löytänyt.

Noo tää on sellasta yleistä sanahelinää. Jotkut ihmiset nyt ei vaan ole onnellisia yksin. Ei kaikkien tartte ensin löytää onnea itsestä että voi olla onnellinen toisen kanssa. Elämäänsä voi olla päällisin puolin tyytyväinen, mutta silti jotain puuttuu. Kaikki riippuu myös kunkin omasta onnellisuuden määrittelystä.

Olen löytänyt itseni ja löytänyt onnenkin. Aina olen parhaimmillani ollessani löytänyt uuden ihmissuhteen. Nämä ihmiset ovat imeneet minusta positiivisuuden ja iloisuuden, lopputuloksena tyytymättömyys ja masennus. Kun se kaikki plussa häviää minkä vuoksi minusta kiinnostuttiin niin minut heitetään pihalle kuin leppäkeihäs. Sitten keräilen itsetunnon rippeitä ja positiivista elämänasennetta uudelleen ja koitan olla onnellinen yksin, ja jonkinlaisen tyytyväisyyden saavutettuani tulee taas yks joka sen minulta riistää..

"Mutta onnea parisuhde ei voi tuottaa sellaiselle joka ei sitä jo ole itsestään löytänyt."

Ei pidä paikkansa. Ei vain yksinkertaisesti pidä paikkansa! Mistä ihmeen "itsestäni" minä löydän onnen, jos yksin on paha olla? Paha on ammentaa onnea itsestään, JOS EI OLE ONNELLINEN YKSIN.

Minä saan onneni nimenomaan upeasta kumppanistani. Ennen häntä elin levotonta elämää, koin oloni yksinäiseksi enkä tiennyt tarkkaan, mitä tahdoin. En tiennyt silloin onnesta yhtikäs mitään. Vasta tavattuani mieheni, tajusin, mitä onni on!

Onni on minulle nimenomaan sitä, että saan jakaa hyvät ja pahat hetket upean ihmisen kanssa. Hän pitää minusta huolen ja minä pidän hänestä. Halaamme, suutelemme ja nauramme. Koemme olomme turvalliseksi ja onnelliseksi toistemme seurassa - vuosi vuoden jälkeen.

Ihminen, joka sanoo että "parisuhde ei tuo onnea", on SINKKU. Sinkku, joka haluaisi seurustella, mutta joka ei valitettavasti löydä sitä oikeaa kumppania.

No ei se parisuhde sinällään ainakaan mulle mitään erityistä anna. Tai sen enempää kuin hyvät ja läheiset ystävyyssuhteet. Mutta se kumppani on se, mikä mut tekee onnelliseksi ihan vaan olemassa olollaan. Ja sellaista kumppania ei helpolla löydy! :)

Mä taas olin onnellinen yksinäni, mutta kun tapasin ihanan miehen olin vielä onnellisempi. Ja seitsemän vuoden jälkeen edelleen oon onnellinen. Mä oonki positiivinen ihminen ja yritän etsiä kaikesta jotain hyvää ja olla onnellinen.

Jos onnellisuus on kiinni toisesta ihmisestä niin se toinen ihminen voi myös tuhota onnellisuuden. Sellainen onnellisuus ei voi olla kestävää.

Ihmisellä, joka ei ole onnellinen yksin, ei ole annettavaa toiselle = parisuhteeseen.

Jokaisen on löydettävä onnellisuus ensin itsestään ja omasta elämästään, vasta sitten sitä voi jakaa myös parisuhteessa.

Samaa mieltä kun "18 12"!

”Jos onnellisuus on kiinni toisesta ihmisestä niin se toinen ihminen voi myös tuhota onnellisuuden. Sellainen onnellisuus ei voi olla kestävää.”

Tottakai se toinen voi tuhota sen onnellisuuden ja ainahan se on mahdollista, että onnellisuus ei kestä. On kyse sitten parisuhteesta tai mistä tahansa onnellisuudesta. Eihän mikään onnellisuus ole ikinä 100% varmaa ja kestävää? Vaikka kuinka olisit yksin onnellinen, niin ainahan jotain voi tapahtua susta itsestäs riippumatta ja hetkessä se onnellisuus onkin entistä. Mutta eihän se sitä tarkoita, ettet sä sillä onnellisuuden hetkellä oikeasti olisi onnellinen. Toi sun logiikka ei vain toimi..


”Ihmisellä, joka ei ole onnellinen yksin, ei ole annettavaa toiselle = parisuhteeseen. Jokaisen on löydettävä onnellisuus ensin itsestään ja omasta elämästään, vasta sitten sitä voi jakaa myös parisuhteessa.”

Eihän tää vain mene noin :D Tai tietysti riippuu että miten sen onnellisuuden määrittelee. Mutta elelin ihan mukavaa elämää sinkkunakin, oli aikaa kavereille ja omille asioille niin paljon kun halusi. Kuitenkin vasta nyt parisuhteessa koen olevani onnellinen, kotiin on aina mukava tulla, en koskaan tunne olevani yksinäinen vaikka yksin esim. kotona olisinkin yms. En ole näin ennen tuntenut, nimenomaan siis että vihdoin olen onnellinen ja nyt tiedän, mitä se onni on. Toki eri ihmisillä voi olla eri tavalla. Itse uskon, että sinkkuna on hyväksyttävä itsensä ja oltava tasapainossa oman itsensä kanssa, ja vasta tämän jälkeen kykenee rakentamaan kestävän parisuhteen, kun ei odota siltä toiselta muuta kuin mitä hän on. Sinkkuna musta vain tuntui, että jotain puuttui, vaikka kaikki asiat oli hyvin. Se arkielämä ei tee mua onnelliseksi, toisin kuin nyt parisuhteess
a. Tietysti sen parisuhteenkin on oltava hyvä, mieluummin olisin sinkku kuin huonossa parisuhteessa. :) Ennemmin sanoisin, että jokaisen on löydettävä tietynlainen rauha ja tyytyväisyys omasta elämästään, ja vasta sitten sitä voi jakaa parisuhteessa, etenkin jos toivoo että suhteessa molemmat on tasavertaisia..

''olen onnelisesti naimisissa'' -> kyseinen henkilö sattuu olemaan ONNELLISESTI naimisissa - missään ei sanota eikö naimisissa voisi olla muutenkin, juuri siksi tarkennus

''löysin onnen elämääni'' -> ja joku sanoo näin aloitettuaan lasinmaalauskurssin - mikä kenellekin onnea on?

Minun on vaikea kuvitella, että ihmissuhteeton ihminen voisi olla onnellinen... tai ainakaan että minä voisin olla onnellinen ilman ihmissuhteitä. Mut on niitä muitakin kuin parisuhde, ystävyys, vanhemmuus...

Puhuisin myös sen puolesta, että ihmisen tulee olla jossain määrin sinut itsensä kanssa, voida olla myös yksin vaikkei se aina ihanaa olisikaan. Pitää osata viettää aikaa yksin eikä aina tarvitse tarvita toisia lähellä. Ei pidä olla liian riippuvainen toisista. Mutta, onni (mitä se sitten on? liittyy mielestäni paljolti parisuhteeseen. Ehdottomasti listani onnen hetkistä täyttää aika, jolloin olen ollut parisuhteessa. Avioliitossa väärän ihmisen kanssa niitä onnenhetkiä oli huomattavasti vähemmän!

Voin olla tyytyväinen asioihin, mutta onneen liittyy mielestäni jakaminen. Sinkkuajat ovat enemmänkin tyhjää täynnä, vaikka aikaa saa kulumaan kavereiden kanssa tai harrastaessa. Oikeaa, syvällistä sisältöä elämään ja onnea nimenomaan yksinäisyyden poistamiseen parhaiten tyydyttävä parisuhde.

En pysty käsittämään sitä sanontaa, että ihmisen tulee olla ensin itsensä kanssa onnellinen tai että onni löytyy itsestä..monille se oikea parisuhde on vasta se paikka, jossa todellinen hyvä puoli itsestä pääsee esille! Oikeanlainen parisuhde saa itsessä ja toisessa ne parhaat puolet esiin. Itsekkäästä ihmisestä tulee antaja jne.

Tällä hetkellä en ole onnellinen. Pyrkimyksenäni on tyytyväisyys. Tietyt asiat elämässäni vaativat nyt uudistusta. Kun elämääni saapuu vakaus ja pysyvyys tietyin osin, olen tyytyväisempi. Epävarmuus aiheuttaa tyytymättömyyttä. Onnellinen olen hetkittäin, mutta onnellisuus / onni ei käsittääkseni ole mikään pysyvä tila vai onko? Positiivisuus kyllä voi olla, mutta ovatko onni ja positiivinen elämänasenne sama asia? Eikö onnellisuuteen liity aika tiiviisti kiitollisuus? Ovatko hetkeen tarttujat onnellisempia?