Normaalia vai ei?

Vähän jäi kesken tuo. Eli siis alkushokki oli järkyttävä ja siinä tuli vuorokausi ryypättyä rankasti. Nyt on vähän jo rauhoittunut olo, mutta aina välillä tuo vihan tunne pyrkii pintaan. Tästä jäi kuitenkin kysymys kokonaan pois. Haluaisin, että joku ottaa kantaa, onko siis normaalia tämä minun ehdottomuuteni? Vai onko enemmän normaalia se, että ihmisille joskus sattuu syrjähyppyjä? Vai onko se vain niin, että pitäisi molempien olla samanlaisia? Siis joko molemmille sattuu tai ei kummallekaan? Vai onko tähän mitään oikeaa vastausta?

Ei ole normaalia toimintaa, teidän liitonne on todella p aska. On aivan normaalia että olet ehdoton, oikean miehen toimintaa, minä annan sinulle täydet pisteet.
Kidutatte vain toisianne.
Miksi jatkatte, eikö olisi aika ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa? Sairasta touhua.
Huomaat että et voi elää asian kanssa, joten ajattele!

Lapsia 3. Takana 15 vuoden parisuhde. Tällä iällä sinkkumarkkinoille? Vaikeaa... Vaimo vetoaa vahvaan humalatilaan. Kaikki 3 kertaa ovat olleet sellaisia, että "hädin tuskin muistaa mitään". Ei edes tämän viimeisen nimeä. Ymmärrän, että sitä väsyy perhe-elämän arkeen. Mutta ei se minua helpota, että asia tapahtui kännissä. Nyt se on tuossa itkenyt viikon ja luvannut lopettaa juomisen kokonaan. Se onkin sille ainoa oikea ratkaisu ja siinä on pakko olla tukena. Mutta ei se kyllä ratkaise tätä meidän parisuhdetta. Voisiko joku nainen ottaa kantaa, voiko tuon humalatilan taakse paeta. Siis jos ihmisen kännijuominen on mennyt niin pahaksi, että filmi lähtee baarissa. Niin voiko juomisen lopettamalla "parantua" myös näistä yhden illan jutuista. Edellisestä kerrasta oli 9 vuotta, joten ihan jatkuvaa tämä ei ole ollut... Mutta tiedän toisaalta, että "läheltä piti" tilanteita on ollut lisäksi. Eli vieraan miehen kanssa baarissa juttelua ja drinksun juontia tms. Ymmärtäähän sen, että näitä sattuu kun sinkkukavereiden kanssa baariin lähtee. Itse en nykyään käy enää baarissa lainkaan kaveriporukalla. Varmaan tuo juomisen lopettaminen on ratkaisu. Mutta onko se kestävää, vai kestääkö se pahimman syyllisyydentunnon ajan eli 2-4 kk ja sitten taas palataan vanhaan tyyliin. Ja auttaako se minua millään tavalla antamaan anteeksi. Olisiko anteeksianto helpompaa, jos olisi samalla viivalla? Eli pari irtosuhdetta tähän ja sitten taas miettiminen uudestaan, että tuleeko tästä mitään? Vai vieraannutaanko lopullisesti jos minäkin naiskentelen ympäriinsä?

Sinun on nyt mietittävä sitä, että rakastatko vaimoasi vai et. Joku ongelma hänellä on, jos hän juo itsensä kuntoon, josta ei edes muista mitään. Riittääkö sinun rakkaus auttamaan vaimoasi? Siihen on turha perustaa mitään, että vaimo tuosta vain muuttuisi. Ei muutu. Vain sinä voit itseäsi ja suhtautumistasi vaimoon muuttaa. Jos sinä menet kostoksi vieraisiin, niin se tie vie ilman muuta eroon. Avioliitto sidotaan alunperin koko elämäksi ja elämä kestää pitkään ja siihen mahtuu monenlaista aikaa. Avioliiton tarkoitus on antaa koti lapsille ja itse kasvaa ihmisenä ja vahvistaa puolison kasvua ihmisenä. Monilla on niin raskaat traumat lapsuudesta, että niistä selviämiseen menee ihan koko elämä. Jos löytäisitte vaimollesi apua, hän voisi päästä jaloilleen omista traumoistaan nopeammin. Nyt joutavat baarimiehet käyttää vaimosi traumoja hyväkseen. Pelasta vaimosi siltä roskasakilta.

On ystävyyssuhteita, mutta avioliittoon kuuluu seksi. Jos sitä ei ole tai se on huonoa, niin silloin tullaan vaaraan, jossa jompikumpi lähtee etsimään sitä kokemusta muualta. Jos teillä on rahaa, menkää seksiterapeutille ja pyytäkää apua ja neuvoja, että saisitte makuukamaristanne paikan, jonne yhdessä innoissanne kirmaatte.

Avioliitto on projekti, joka sisältää kodin ja jonka "sisäisessä" kunnostamisessa ei saa rahaa säästellä. Teitä on siinä kotiprojektissa 4 sinun lisäksesi: vaimo ja 3 lasta.

Miksi vaimo luuhaa baareissa yksin, silloin kun ollaan parisuhteessa ei ole oikein luuhailla baareissa. Hänellä kirjoittamasi mukaan on alkoholiongelma ja paha.
Voisi olla masennus , uupuminen. Tuo käyttäytyminen on naisen hätähuuto, onko voimia mennä pariduhdeterapiaan ja kertooa koto totuus eillä.
Asioiden salailulla voitte entistä huonommin ja eritoten lapset, eli menkää lastenne vuoksi.

Noin ette voi jatkaa, kärsitte kaikki ja lapsenne ovat varmasti ihan kauhuisaan

Seksi joo. Meillä on ollut erittäin vilkas ja aktiivinen seksielämä. Alunperin koko suhde perustui sen varaan, mutta viimeisen 2 vuoden aikana se on nopeasti hiipunut jotenkin arkiuupumuksen alle. Vaimo siinä on kyllä passiivinen osapuoli ollut. Pyydän sitä aina sänkyyn, mutta nukkuu mieluummin telkkarin kanssa eli nukahtaa saippuasarjan ääreen. Olen yrittänyt sille sanoa, että 15 vuoden jälkeen seksi ei ole samanlaista kuin ensimmäisen kuukauden aikana, vaan siitä pitää tehdä rutiini. Sen verran hyvä rakastaja kuitenkin olen, että koskaan vaimo ei ole jäänyt ilman orgasmia (no on niitä kertoja ehkä 2). Siitä ei homman pitäisi olla kiinni. Pystyn pidättämään omaa orgasmiani niin kauan kuin on tarpeen ja sitten kun vaimo tulee, pystyn taas itse laukeamaan tahdonvoimalla hyvinkin nopeasti. Esileikit onnistuu myös. Nyt on tämän pettämisen jälkeen pantu joka päivä. Sanoin sille, että tarvitsen sitä nyt, koska muuten alan hyvin nopeasti vihaamaan sitä. Ja se on luonnollisesti nyt halunnut olla minulle mieliksi. Yritän nyt tällä tavalla pitää läheisyyttä yllä, että saan harkinta-aikaa asioille. Kostopettämiset ei onnistu joo, tiedän. Niistä tulee vain itselle paska olo. Mutta tulen myöskin aina olemaan katkera, jos suhdetta jatkan, enkä koskaan tee itse mitään. En pysty tällä hetkellä vaimon kanssa julkisesti menemään mihinkään. Olen sanonut, että taksipalvelu ei toistaiseksi pelaa, liiku julkisilla. Tämä ei ole kostamista vaan tunne siitä, että ihmiset katsovat minua alaspäin kun vielä siedän tuollaista ihmistä rinnallani. Mutta eivät nämä asiat helppoja ole. Varmaan tässä menee jonkin aikaa sen miettimiseen, kuolevatko rakkauden tunteet vähitellen kokonaan pois vai käykö toisin päin ja vihan tunne hiipuu. Kiitos erilaisista näkemyksistä kaikille.

Siinä oli pitkään aikaan järkevä kirjoitus tällä palstalla.
Onhan juominen hätähuuto samoin pettäminen on oire jostain ongelmasta
avioliitossanne.
Ongelma ei ratkea sen vieraan miehen hakkaamisella ei myöskään vaimon.
Päinvastoin se luultavasti vain pahentaisi itse syytä ja vaimosi juominen vaikuttaa jo aika pahalta joten koita ensin jotain rauhallisempaa lähestymistapaa kun lyöminen.
Puhuminen on hyvä ja jos ei kykene puhumaan voi tuntemuksiaan kirjoittaa. Joskus keskustelut menevätkin melkeinkuin korvien ohi ja toinen ei lopulta tiedä mitä toinen on sanonut. Kirjoitusta lukiessa asiaan joutuu
keskittymään ja sen voi lukea uudestaan hitaasti jos on vaikeaa tajuta toisen tunteita.
Ongelmat voi olla kyllä muuallakin kun makuuhuoneen puolella vaikka vaimosi kestääkseen ongelmia koittaa seksillä itseään lohduttaa.

No lyöminen ei ole ollut vaihtoehto. Tajusin, että sen vuoksi olisin varmaan sen vieraan miehen aluksi halunnut tappaakin, kun vaimoon ei voi väkivaltaisesti pettymystään purkaa. Kiitos tuolle muuan-ex nimimerkille, tajusin, ettei minun pidä sitä miestä miettiä ja syyllistää - varsinkaan jos se ei ollut kukaan tuttavapiiristä. Vaan vaimo on itse vastuussa tapahtuneesta. Kiitos tästä. Tämä oli minulle tärkeä oivallus. En tiedä mistä täällä näitä ajatuksenlukijoita on - vai onko tuttuja, mutta joo. Vaimolla on ollut traumaattinen lapsuus. Mutta minähän sitä olen tukenut viimeiset 15 vuotta sen ylipääsemiseksi. Ei kukaan muu ennen sitä. En kylläkään sulata sitä, että minun tässä pitäisi muuttua, eikä vaimon? Mikäs neuvo se tuollainen on? - Tuosta seksistä on vielä pakko lisätä, että pilasin ensimmäisen tärkeän ihmissuhteeni (nuorena) sillä, että en osannut sängyssä mitään. Sen jälkeen käytin 3 vuotta hyvinkin tietoisesti ja systemaattisesti asian opetteluun (miten nainen tyydytetään). Juuri sinä aikana sain tarpeekseni tuosta baari-iskemisestä, eikä se minua enää millään tavalla houkuta. En siis halunnut brassailla "taidoillani" vaan ainoastaan kertoa, että ymmärrän täysin sen asian merkityksen parisuhteessa.

Kännihän ei ole syy pettämiseen, jokainen joka on kännit vetänyt edes joskus tietää silloinkin pystyvänsä olemaan pettämättä näin halutessaan, monasti vaan ihminen on oikeasti oma itsensä kännissä eli uskaltaa näyttää tunteensa.....ym ja monikohan pystyy kamalassa koomassa seksiä harrastamaan täytyy sitäkin ihmetellä.
Todellakin vaimosi on sinua pettänyt ja nyt teidän käymä morkkis vaimosi osalta onko todellistaa katumusta vai sitä, että onkin jäänyt kiinni, onko moniakin kertoja jolloin ei ole jäänyt kiinni?
Oletko myös miettinyt, että jos et pysty asiaa unohtamaan kaiken jälkeen ja suhteenne on täynnä negatiivisia tunteita on se kuitenkin pahempi lapsille kuin erota ja elää vapaammassa ilmapiirissä.
Sinulla on monta vaikeaa asiaa mietittävänä ja elettävänä juuri nyt ja aika näyttää mitkä ovat tuntemuksesi puolenvuoden vuoden päästä tarkoitan tällä sitä, että anna ajan kulua niin ei tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja. Huomioi myös jos annat anteeksi uusimisen mahdollisuus monillahan on kuva saadessaan anteeksi sen olevan mahdollista kerta toisenssa jälkeenkin. Monet suhteethan elävät tällaisessa noidankehässä vuosikymmenet onko sekään ihanteellisin ratkaisu kuitenkaan?

En todellakaan yritä puolustella vaimosi tekoja, mutta humalatila, varsinkin naisilla voi tosiaan joskus olla niin vahva, että ei seuraavana aamuna muista yhtään mitään eikä todellakaan ole osanut kontrolloida tekojaan tuossa tilassa. Siihen tilaan pääseminen kyllä kielii jo pahasta alkoholiongelmasta, eli ei osata lopettaa ajoissa eikä tunneta omia rajojaan. Jos vaimosi ymmärtäisi alkoholiongelmansa, olisi hän jo lopettanut juomisensa. Toisille ihmisille viina ei vain sovi, ei pisarakaan, piste. Jos ei vaimosi sitä voi käsittää, ja luopua juomisestaan sataprosenttisesti, niin näytä ovea. Käykö hän useinkin ilman sinua baareissa, kuinka paljon hän ylipäätään käyttää alkoholia viikottain?

Jos haluat vielä yrittää vaimosi kanssa, tee selväksi, että se luottamus on nyt menetetty, ja se pitää ansaita pala palaltaan takaisin, joten voi unohtaa tyttöjen illat ja viinan naukkailut. Ihan lopullisesti. Ja sen pitää lähteä vaimosta itsestään, halu lopettaa tuollainen kokonaan, halu keskittyä perheeseen ja halu jättää kaikki ulkona käymiset ja ryyppyreissut menneisyyteen. Hyväksyttävä tosiasia, että minusta ei ole ihmiseksi, joka kykenee käymään ulkona ilman miestään hairahtumatta vieraisiin tai liikaan juomiseen. Kysy vaimolta, onko tosiaan valmis muuttumaan. Jos ei siihen itse pysty, niin ammattilaisen avulla.

Ja oli kuinka rankka lapsuus tahansa, ei sitä voi käyttää puolustuksena tuollaiseen käytökseen. Eihän hän itse nyt muuta tee kun aiheuta omille lapsilleen samaa. Vanhemman juomista on todella raskasta lapsen seurata vierestä, oli kuinka vanha lapsi tahansa kyseessä. Mitä nuorempi, sen pahempi.

Tämä on yllättävän hyvä keino käsitellä omia ajatuksiaan. Huomasin tässä kirjoittaessani parikin osui ja upposi kohtaa, missä minun olisi itse pitänyt paljon aikaisemmin olla paljon aktiivisempi. Ei minusta oikein ole ollut apua tuossa alkoholismissa, kun tartun pulloon itse yhtä helposti. Sellainen lievä ero on, että pystyn ottamaan myös yhden tai 2, minulla ei juominen aina ole humalahakuista. Mutta molemmilla on tullut tavaksi vetää perjantaikännit ja tissutella arkisinkin. Ainoa ero on oikeastaan siinä, ettei minulla ole mitään tarvetta lähteä bilettämään, vaan voin kännätä kotonakin raskaan työviikon päätteeksi ja nollata sillä pahimman stressitilanteen. No, lupasin tietenkin pistää korkin kiinni itsekin niin kauaksi aikaa kun tarvitsee. Vaikka lopullisesti, jos alkaa tuntumaan siltä, että suhde vielä korjaantuu ja elämä muuttuu paremmaksi tämän ansiosta. Voin tosin jatkossakin sen kaljan joskus vaikka juna-asemalla ottaa, mutta kun vaimolla tuo juominen on on/off tyyppistä, niin kotona ei voi enää ottaa mitään. Itse en usko noihin terapioihin yms. kerhoihin kovinkaan paljon, koska muutostarve lähtee ihmisen itsensä sisältä. Mutta ehkä niistä sitten joillekin muille apua on. Kai se täytyy sitten lähteä tukemaan, jos vaimo haluaa sellaiseen mennä. Mutta tämä kaikki on nyt vain näin normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Samalla tavalla auttaisin kaveriakin. Vaikka näihin toimiin ryhdytään, en silti osaa tunteistani sanoa, millaiset ne ovat 2 tai 4 kk:n kuluttua. Ja onhan tässä vielä tuo sukupuolitautien riski. Jos sieltä tulee pahin mahdollinen yllätys, niin sitten on tilanne taas pedattu ihan uusiksi. Ihan hyvä neuvo tuokin, että tämä on viimeinen tilaisuus. Niinhän sitä aina sanotaan, että ei koskaan enää. Mutta nyt se taitaa sitten todellakin olla aika ehdoton asia. Lähinnä pelottaa se, että jos menee vaikka 4 kk hyvin ja olen unohtanut, antanut anteeksi, niin sitten annankin luvan ottaa muutaman. Ja seuraavaksi sitten mietin, että olenhan minä niin reilu jätkä, että annan sen mennä kavereiden kanssa baariin... Ja sitten on sama taas epäilykset ja pelko pettämisestä päällä. Kyllä tässä on vielä paljon miettimistä. Tuollainen ehdottomuus ja mustavalkoisuus on niin pelottavan äärimmäistä. Vaikka ymmärrän kyllä toisaalta, ettei alkoholismissa ole välimuotoja.

Mulla kävi niin, etten päässyt ylim pettämisestä. Siitä on jo 2 vuotta ja inho ja viha vaan kasvaa. Vaikka luulin että kun annan anteeksi, kaikki unohtuu. Sen jälkeen ei ole tapahtunut tietääkseni mitään, mutta mun tunteet on muuttuneet. En kai rakasta enää, ainakin joka asia toisessa ärsyttää.. Sen puheet ja eleet, kaikki. Pettäminen tulee nykyään mieleen päivittäin. Se kaikki valehtelu.

Minulle tuskin näin kävisi. Veikkaan, että viha hiipuu vähitellen. Samalla saattaa tosin rakkauskin kadota. Ainoa ongelma tässä keskustelussa on, että tämä on kovin teoreettista, kun vaimo ei ole mukana. Jos nyt yritän vähän objektiivisemmin asiaa ajatella, niin kyllä tästä nyt puuttuu toinen puoli. Onhan se vaimo nyt pahoillaan ja katuu. Mutta ei se ole miksikään muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana. Ei siis minkäänlaista rauhoittumista tai paikoilleen asettumisen tunnetta. Jotenkin en jaksa uskoa, että se tuon bilettämisen lopettaisi ainakaan ennen kuin on 55. Taitaa olla vain minun haihattelua muut kuvitelmat.

Onks tää nyt ihan normaalia nykyään, että kolmen lapsen vanhemmat istuu kapakoissa ja vetää viinaa minkä kerkee?
Jospa kehittäisitte jonkin koko perheen harrastuksen, niillä juopottelurahoilla ostais vaikka veneen tai jotain. Mä en ainakaan haluais että mun lapset sais tollasen juomisen ja elämisen mallin kotoaan. Tää on moralisointia, ok, mut joskus sitäkin tarvitaan avaamaan silmät.

Tässä omat silmät alkaa avautumaan. Juttelin tuossa vaimon kanssa ja alkoi jo perumaan, ettei hän tarkoittanut pysyvää lopettamista, vaan ainoastaan taukoa juomisessa. Alkutarina oli paremminkin sellainen toiveuni siitä miten asiat voisivat kehittyä. Mutta jos oikein tarkasti ajattelen, ei vaimo halua elämäntyyliään muuttaa. Se on saippuasarjaa loppuun saakka. Jotenkin maailmankuvan on enemmän TV-sarjoista kuin todellisuudesta kotoisin. Ehkäpä nuo lapsuuden traumat todella on parantumattomia. Eli on sen verran vakava persoonallisuushäiriö, ettei se mitenkään lievene iän mukana. Päätin itse lopettaa tuon kännäämisen ja panna oman elämäni kuntoon, riippumatta vaimon ratkaisuista. Tuo uskottomuuden yhteydessä vedetty känni oli se viimeinen ylitetty raja. Olisin voinut kuolla alkoholimyrkytykseen tai tehdä jotakin, mistä joutuu linnaan. Mutta kun tarkemmin mietin, en kyllä jaksa uskoa, että vaimo tällaista lopetuspäätöstä tekee. Se katuu muutaman viikon, jos pystyy siihenkään. Eikä se myöskään ole valmis tuosta bilettämisestä luopumaan. Jos sen pitää valita minut tai oma elämäntapansa, se valitsee jälkimmäisen. Näin se vain taitaa olla. En voi sitä väkivalloin estää baariin lähtemästä ja muuta konstia tuskin on. Olen nyt tukena sen aikaa kun pystyn, mutta sävy muuttui kovin kyyniseksi, koska näen jo nyt ensimmäiset rakoilun merkit sen päätöksessä. Jos tuo parantumisen tarve kesti vajaan viikon, niin ei tässä mitään toivoa ole - paitsi ehkä minulla. Ota muuten monikko pois tuosta "vanhemmat". Olen kapakassa käynyt kerran vuodessa pikkujouluissa kavereiden kanssa. Ja pari-kolme kertaa vuodessa vaimon kanssa. Ei silläkään näitä tyttöjen välisiä reissuja kovin montaa ole, mutta jäljet on sitten olleet tuhoisat. No moralisointi paikallaan siinä mielessä, että ei se perjantaikännääminen kotonakaan ainakaan parempi malli lapsille ole. Se sovittiin jo aikaisemmin vaimon kanssa lopetettavaksi. Realismia tässä nyt vain taitaa olla se, että minä lopetan kokonaan ja vaimo lähtee baariin, sitten kun ei taas enää kestä ilman viinaa.

Joo sen kännäämisen tilalle pitäis vaan löytää joku muu tapa rentoutua. Jos on tottunut perjantaisin nollaamaan itsensä, niin pian sitä brenkkua alkaa kaipaamaan jos ei ole mitään muuta tilalle. Mut hatunnosto sulle, että oot ryhdistäytynyt. Mun lapsuudenkodissa faija dokas joka vkl ja se on jättänyt elinikäiset traumat. Enkä ole varmaan ainoa Suomessa, joka on elänyt lasisen lapsuuden.
Surullista vaan, että raittiiksi ei ketään voi pakottaa. Ja surullista on myös se, kuinka paljon vaimosi aiheuttaa vahinkoa omalle terveydelleen ja ihmissuhteilleen tolla dokaamisella. Ja kännipäissään on paljon alttiimpi onnettomuuksille ja väkivallan uhriksi joutumiselle. Puhumattakaan paljonko fyrkkaa palaa kapakkailtoihin.
Tsemppiä toivotan sulle oikein paljon.

Voi jumalauta AP, kyllä se sinun naisesi on SYYLLINEN eikä se joka sitä pani.

Tuosta juomisesta vielä. Mielestäni vanhempien kohtuujuopottelu ei aiheuta lapsille minkäänlaisia traumoja, päinvastoin. Olen itse paljon tavallista mukavampi isä perjantaina muutaman kaljan jälkeen. Tässä tilanteessa lopetuspäätös on vain pakko tehdä, koska pelkään että aletaan sitten kännissä vaimon kanssa riitelemään. Ja tietenkin tuon vaimon orastavan alkoholismin vuoksi. Itsellä siis homma menee överiksi lähinnä silloin, kun tulee tällaisia isoja vastoinkäymisiä, riitoja ja muita. Silloin mopo karkaa käsistä, muuten ei. Kyllä tässä muutakin tehdään kuin ryypätään. Esim. töitä matkoineen 11 h/päivä ja kuntoilua 3 h viikossa yms. Tässä nyt omat mielialat suhteen jatkon ja keinojen kannalta vaihtelevat niin nopeasti, että ehkäpä palaan samalla nimimerkillä asiaan 3 kk:n kuluttua. Katsotaan sitten mikä on tilanne. Nyt voi olla turhaa kommentoida enempää kun mielialat vaihtelevat nopeasti.

Ihmettelenpä, eikö kellään ole läheistä suhdetta aviopuolisoon, avointa ja rehellistä. Sellaista, jossa voi puhua kaikki asiat pelkäämättä rangaistusta tai hylätyksi tulemista. Eikö sellainen olotila ole enemmän kuin tuhat jänistä tai pillua tai kullia. Minä ainakin haluaisin ajattelevan ihmisen kumppaniksi enkä aivotonta pillun/kullinjahtaajaa. Valitettavasti valitsin jälkimmäisen nuoruuden sinisilmäisyydessäni. Onko oikeinvalinneita täällä palstoilla tai tietääkö kukaan kenestäkään???

Minkä ikäisiä lapsenne ovat?
Mitkä ovat olleet lasten reaktiot juomiseen?

Ei lapset reagoi juomiseen mitenkään. Eihän ne sitä koskaan nää. Jos vaimo lähtee ulos, niin ei lapset sitä ole näkemässä. Ainoa mitä nyt näkivät, oli se kun isä sekoili kännissä kotona yhden vuorokauden äitin jäätyä pettämisestä kiinni. Se oli varmasti traumaattista. Äitiähän ne eivät ole nähneet kaatokännissä, eikä 2 nuorimmaista vielä ymmärrä, mitä pettäminen tarkoittaa. Ihmettelevät vain, mitä isi oikein sekoilee. No, vaimo kyllä otti syyt niskoilleen lasten edessä, mutta nuorimmaisten silmissä minä taisin ne kuitenkin saada. Normaalisti perjantaina lapset menee nukkumaan ja vanhemmat jää tissuttelemaan keskenään lasten nukkuessa. Ei siitä mitään traumoja tule. Ongelma on nyt se, että jos tässä parisuhdetilanteessa vedetään perjantaina mäyräkoirallinen/naama, siitä saattaa tulla tappelu. Edellisen kerran tällaista aviokriisin poikasta oli viime syksynä (ei tosin pettämisen vuoksi, mutta erilleen oltiin jo melkein lähdössä). Silloin on saattaneet joutua jotain riitoja kuuntelemaan. Ja sitten toisaalta se, että tämän kesän aikana on alkanut tuo tissutteluputki lähtemään käyntiin jo viikolla ja vaimo on alkanut juomaan enemmän kuin minä. Mutta ei lapset reagoi juomiseen, vaan ainoastaan kännissä riitelyyn. Niitä on ollut suhteellisen harvoin. Monella täälläkin tuntuu olevan aika selvä mielipide siitä, että muija pihalle ja 5 min aikaa pakata. Ja jopa niillä kavereilla, jotka itse pettävät vaimoaan jatkuvasti (toisin päin ei kuitenkaan siis ole sallittua...) Mutta tässä on vain sellainen kääntöpuoli, että kumpikin osapuoli rakastaa vielä toistaiseksi toista vahvasti. Eli tässä on molemmilla kuitenkin se elämän rakkaus kyseessä ja aikaisemmat suhteet ovat olleet merkityksettömiä tämän rinnalla. Eron tullessa molemmat häviävät. Riskinähän on myös sitten se, että eron jälkeen kummatkin ovat masentuneita, eikä lapsilla sitten ole sen "positiivisempi" ilmapiiri kotona (tai kodeissa). Ja kyllä tämä nyt lasten vuoksi sitten jo hoidetaan joka tapauksessa niin, että mahdollinen asumusero otetaan ensi kesänä, että saadaan asunnon myynnit yms. hoidettua kesäaikana ja asiat on lasten kannalta helpompi hoitaa. Sellainen tunnustus täytyy itsellä vielä tehdä tuohon toisistamme vieraantumiseen liittyen, että taisin tehdä pari vuotta aika usein 16 tuntisia työpäiviä. Joten ei me olla edes nähty toisiamme kovinkaan usein. Samaan aikaan ollut vielä jatkuvia rahaongelmia. Joten kyllähän niitä taustatekijöitäkin löytyy. Niiden varjolla ei saa tekoja anteeksi, mutta ehkä selittävät huomionkipeyttä. Sain nyt vaimon kanssa sovittua karkean suunnitelman seuraavan 2 kk:n osalta, miten yritetään selvitä arjesta hengissä. Katsotaan onnistuuko. 10-vuotissuunnitelmaa on mahdoton tehdä, joten katsotaan kk kerrallaan. En nyt aio kaivautua syvemmälle ongelmiin vaan yritän ajatella asioita ratkaisukeskeisesti. Ja kun nyt joku tuossa epäili, että "paha vaimo" on pettänyt koko ajan, niin 2 edellistä kertaa se kuitenkin tunnusti itse. Eli soitti minulle, ettei voi tulla kotiin kun on käynyt vahinko. Ensimmäisen kerran se tosin sitten käänsi niin, että "melkein" petti ja vasta nyt tunnusti loput. Mutta kyllä se niin koville on joutunut viimeisen viikon aikana, että uskon näitä loppuun asti menemisiä olleen juurikin tuon 3 tapausta, joista siis kaksi edellistä 1998 ja 2001. Itseä alkaa myös tämä ylianalysointi jo hieman ärsyttämään siinä mielessä, että aina siellä taustalla ei välttämättä ole mitään sen kummempaa syytä (tai sitten tosiaan syy on siellä hyvin kaukana taustalla - jo lapsuudessa muotoutuneessa persoonallisuudessa). Tämä on kuitenkin varmaan jossain määrin niin, että shit happens when you are drunk enaugh. Senpä vuoksi on varmaan nyt katsottava tuo viinakortti ainakin vielä loppuun saakka, että kuinka kauan pystyy sen lupauksensa pitämään. Epäilen, että nillä, joiden mielestä ratkaisu on helppo, ei ole koskaan mitään kunnollista parisuhdetta ollutkaan. Siis sellaista, mihin liittyy vahva rakastumisen tunne? Yritän nyt lopettaa tämän "blogin" ja kerron sitten kuulumiset 3 kk:n päästä. Vieläkö ollaan yhdessä vai onko erottu.

Jos sinun jotain pitäisi rangaista olisi se huoravaimosi, ei häntä paneva mies. Sinähän ihmemies olet, narttu jota vaimoksesi kutsut on viaton kun taas häntä panevalta mieheltä tahtoisit murskata polvilumpiot?!

Se on aivan sinun oma vikasi että olet tuollaisen huoran kanssa. Syytön kai naistasi panevat miehet siihen ovat että olet munaton nyhverö joka vaimosi peliä sietää. Ole kerrankin mies ja heitä huora ulos!

Valitettavasti alkoa otetaan omasta mielestä aina asiallisesti ja kuvitellaan ettei siitä lapsille ole haittaa vaikka tosiasia on että ihan joka ainoa kerta lepset huomaavat ja haistavat ettei kaikki ole kunnossa.
Lapset pienetkin jopa koittavat hoitaa ja peitellä vanhempiensa juomista.
Se nolottaa lapsia ja pelottaa.
Äiti ja isi ei olekkaan nyt se joka kykenee pelastamaan jos jotain sattuu.
Teidän pitäisi selvitellä välinne ensiksikin selvinpäin ilman hurjaa huutoa ja tappelua jos selvittely tapahtuu kotona lasten kuuloetäisyydellä.
Jokaisesta isosta tappelusta tai kiivaasta keskustelusta jää lapselle sisimpään pieni pelko miten tässä käy.
Itse olen lapsuudessa kokenut niitä vanhempien koviakin riitoja ja aikuisena vapaaehtoistyössä nuorten ja lasten parissa huomannuit kuinka vähästä se pelko alkaa.
Aikuiset ei tajuta varsinkaan siinä hauskassa hiprakassa rentoutuneena kuinka tarkkaan lapset meitä tarkkailee, vaikka sängyssä jo ovat ns. nukkumassa. Kuuntelevat ja oikeasti pelkäävät.
Jos ette itsenne vuoksi halua alkoa jättää jättäisitte omien lastenne vuoksi.
Uskon että sen jälkeen pystytte paremmin pohtimaan myös ongelmat uskollisuus asiassakin.