Tutustuimpa tässä kesän aikana eräässä etelä-suomen kaupungissa mielenkiintoiseen mieheen. Tapasimme torstaina, kuinkas ollakkaan, vanhanaikaisesti ravintolassa tietysti ja aika tuiterissa molemmat. Vietimme koko pitkän viikonlopun yhdessä. Sunnuntaina palasin omaan kotikaupunkiini ja puhelin linjat oli kuumina yötä päivää seuraavat viikot. Puhelimessa tuli puhuttua ummet ja lammet, tuli käytyä syvällisempiäkin asioita. Jotenkin rivien välistä ymmärsin, ettei kaikki asiat olleet ihan kohdallaan. Alkoholia tuntui kuluvan tällä uudella tuttavuudella reippaasti, hän kärsi ajoittaisesta unettomuudesta. Kaikki nämä kuitenkin sotivat herran ulkoista habitusta vastaan. Alkoholinkäyttöä selitteli pitkällä kesälomallaan ja kuumilla ilmoilla, unettomuuttaan talonyhtiössä tapahtuvilla remonteilla. Päällisin puolin kaikki näytti olevan kunnossa, oli asunnot, autot, useampikin tutkinto ja vakituinen työpaikka.
Sovimme, että menen hänen luokseen uudelleen kyläilemään kesälomani alettua.
Olin täpinöissäni uudesta suhteen alusta ja tyypilliseen naiselliseen tapaan, rakentelin jo pilvilinnoja, mietin asunnon myymistä, työpaikan vaihtoa ja muuttavani talven aikana samaan kaupunkiin. Tietysti oli kertonut kavereillenikin tästä uudesta orastavasta suhteesta, kunnes tyttökaverini ihan ohimennen mainitsi lehdessä olleesta raiskausuutisesta. Etsin lehden käsiini netistä ja kammottavan moni yksityiskohta sopi yhteen raiskaajan ja tämän uuden miestuttavani kanssa.
Asia jäi tietysti vaivaamaan ja kysyin herralta suoraan, tunsikohan mahdollisestä tätä raiskaajaa, olivathan he samassa työpaikassa, jossa tosin oli satoja muitakin henkilöitä työssä. Hän kielsi, sanoi kuullensa tapauksesesta, mutta ei tuntenut tapausta, eikä muutenkaan tiennyt asiasta mitään, koska oli ollut niin pitkällä lomalla. Kun olin aijemmin ihmetellyt tätä superpitkää kesälomaa, hän kertoi yhdistelleen pitämättömia lomia ja sairaslomiakin oli ollut välissä.
Mulla edelleen raksutti päässä, asia vaivasi ja päätin, että selvitän raiskaajan henkilöllisyyden, ennen kuin menen kesälomillani hänen luokseen.
Suomessa laivoimaiset tuomiot ovat julkisia, sain suoraan käräjäoikeudesta tuomiolauselman ja pahin epäilys kävi toteen. Raiskaaja oli sama mies, jonka kanssa olin viettänyt pitkän viikonlopun ja jonka kanssa olin jutellut kymmeniä tunteja puhelimessa.
Soitin samantien tälle uudelle tuttavuudelleni ja kerroin tietäväni hänen olevan "se" sama mies. Mies myönsi asian, kertoi asia olevan eritavoin, mitä lehdessä luki ja asian olevan hovioikeuden käsittelyssä, jossa toivoo saavansa puhtaat paperit. Hän ei halunnut keskustella koko asiasta ja halusi vain unohtaa. Vakuutteli minullekin, että pitäisihän minun tietää, ettei hän ole sellainen
Hän ei tiennyt, että olin tilannut oikeudenkäyntiasiakirjat ja tiesin asioiden ”todellisen” kulun. Tuomiolauselma oli aika karua luettavaa.
Työpaikkansa hän menetti nyt jo alioikeuden päätöksellä mutta jääkö se pysyväksi vai väliaikaiseksi, selviää aikanaan. Jos hovioikeus muuttaa kaiken, voi olla että hän selviää puhtain paperin tai vastaavasti tuomio voi myös hovissa koventua.
Mua suoraan sanoen vituttaa. Olisin toivonut, että se olisi ollut joku muu. Kerkesin ihastua. Mä en aijo jatkaa suhdetta, oli hovioikeuden päätös mikä tahansa. Tai eihän se miksikään suhteeksi kerinnyt edetäkään, alku vaan näytti lupaavalta molemmipuolin. Mun lomasuunnitelmat meni nyt uusiksi, se on kuitenkin pikku juttu
Toisialta mua kauhistuttaa, mitä kaikkea tuolla vapaana liikkuukin. Ei näy naamasta, eikä lue otsassa oliko kyseessä joku murhamies tai raiskaaja. Voin vaan kuvitella miltä raiskatusta tuntuu, kun mullakin tuli fiilis, että äkkiä suihkuun ja jokapaikan pesu juuriharjalla. Mua ei ole raiskattu, ihan suosiolla lähdin tietämättäni raiskaajan matkaan ja pyörin samoissa lakanoissa koko viikonlopun. perkele!
Ja kuitenkin vaikka mun niskavillat on jo valmiiksi pystyssä, jollakin sairaalla tavalla tunnen sympatiaa tätä raiskaria kohtaan. Mä kuitenkin, kerkesin tutustua häneen ja luoda mielikuvan, ennen kuin sain asian tietooni ja tuomio tuli lainvoimaiseksi.
Mitä jos kuitenkin hovioikeuden päätös on vapauttava? Mitä jos kuitenkaan ei mitään "pahaa" ollut tapahtunut?
Tässä tapauksessa molemmat osapuolet ovat olleet umpihumalassa ja molempien muistikuvat ovat hatarat. On vain sana sanaa vastaan, selvää näyttöä ei ole, mutta asiaolettamuksia kylläkin. Mä olen nyt pyöritellys asiaa päässäni pari päivää, en ole tullut hullua hurskaammaksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä että julkisella paikalla voin tavata juoda kahvit tai jotakin, mutta hänen asuntoonsa en uskalla enää mennä. Onneks maailmassa riittää näitä miehiä, mutta pitäiskö tässä heti alkumetreillä kysyä rikostausta ja kiskoa kaikki luurangot kaapista, koska ne näyttää joillakin olevan aika suuriakin.
Sovimme, että menen hänen luokseen uudelleen kyläilemään kesälomani alettua.
Olin täpinöissäni uudesta suhteen alusta ja tyypilliseen naiselliseen tapaan, rakentelin jo pilvilinnoja, mietin asunnon myymistä, työpaikan vaihtoa ja muuttavani talven aikana samaan kaupunkiin. Tietysti oli kertonut kavereillenikin tästä uudesta orastavasta suhteesta, kunnes tyttökaverini ihan ohimennen mainitsi lehdessä olleesta raiskausuutisesta. Etsin lehden käsiini netistä ja kammottavan moni yksityiskohta sopi yhteen raiskaajan ja tämän uuden miestuttavani kanssa.
Asia jäi tietysti vaivaamaan ja kysyin herralta suoraan, tunsikohan mahdollisestä tätä raiskaajaa, olivathan he samassa työpaikassa, jossa tosin oli satoja muitakin henkilöitä työssä. Hän kielsi, sanoi kuullensa tapauksesesta, mutta ei tuntenut tapausta, eikä muutenkaan tiennyt asiasta mitään, koska oli ollut niin pitkällä lomalla. Kun olin aijemmin ihmetellyt tätä superpitkää kesälomaa, hän kertoi yhdistelleen pitämättömia lomia ja sairaslomiakin oli ollut välissä.
Mulla edelleen raksutti päässä, asia vaivasi ja päätin, että selvitän raiskaajan henkilöllisyyden, ennen kuin menen kesälomillani hänen luokseen.
Suomessa laivoimaiset tuomiot ovat julkisia, sain suoraan käräjäoikeudesta tuomiolauselman ja pahin epäilys kävi toteen. Raiskaaja oli sama mies, jonka kanssa olin viettänyt pitkän viikonlopun ja jonka kanssa olin jutellut kymmeniä tunteja puhelimessa.
Soitin samantien tälle uudelle tuttavuudelleni ja kerroin tietäväni hänen olevan "se" sama mies. Mies myönsi asian, kertoi asia olevan eritavoin, mitä lehdessä luki ja asian olevan hovioikeuden käsittelyssä, jossa toivoo saavansa puhtaat paperit. Hän ei halunnut keskustella koko asiasta ja halusi vain unohtaa. Vakuutteli minullekin, että pitäisihän minun tietää, ettei hän ole sellainen
Hän ei tiennyt, että olin tilannut oikeudenkäyntiasiakirjat ja tiesin asioiden ”todellisen” kulun. Tuomiolauselma oli aika karua luettavaa.
Työpaikkansa hän menetti nyt jo alioikeuden päätöksellä mutta jääkö se pysyväksi vai väliaikaiseksi, selviää aikanaan. Jos hovioikeus muuttaa kaiken, voi olla että hän selviää puhtain paperin tai vastaavasti tuomio voi myös hovissa koventua.
Mua suoraan sanoen vituttaa. Olisin toivonut, että se olisi ollut joku muu. Kerkesin ihastua. Mä en aijo jatkaa suhdetta, oli hovioikeuden päätös mikä tahansa. Tai eihän se miksikään suhteeksi kerinnyt edetäkään, alku vaan näytti lupaavalta molemmipuolin. Mun lomasuunnitelmat meni nyt uusiksi, se on kuitenkin pikku juttu
Toisialta mua kauhistuttaa, mitä kaikkea tuolla vapaana liikkuukin. Ei näy naamasta, eikä lue otsassa oliko kyseessä joku murhamies tai raiskaaja. Voin vaan kuvitella miltä raiskatusta tuntuu, kun mullakin tuli fiilis, että äkkiä suihkuun ja jokapaikan pesu juuriharjalla. Mua ei ole raiskattu, ihan suosiolla lähdin tietämättäni raiskaajan matkaan ja pyörin samoissa lakanoissa koko viikonlopun. perkele!
Ja kuitenkin vaikka mun niskavillat on jo valmiiksi pystyssä, jollakin sairaalla tavalla tunnen sympatiaa tätä raiskaria kohtaan. Mä kuitenkin, kerkesin tutustua häneen ja luoda mielikuvan, ennen kuin sain asian tietooni ja tuomio tuli lainvoimaiseksi.
Mitä jos kuitenkin hovioikeuden päätös on vapauttava? Mitä jos kuitenkaan ei mitään "pahaa" ollut tapahtunut?
Tässä tapauksessa molemmat osapuolet ovat olleet umpihumalassa ja molempien muistikuvat ovat hatarat. On vain sana sanaa vastaan, selvää näyttöä ei ole, mutta asiaolettamuksia kylläkin. Mä olen nyt pyöritellys asiaa päässäni pari päivää, en ole tullut hullua hurskaammaksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä että julkisella paikalla voin tavata juoda kahvit tai jotakin, mutta hänen asuntoonsa en uskalla enää mennä. Onneks maailmassa riittää näitä miehiä, mutta pitäiskö tässä heti alkumetreillä kysyä rikostausta ja kiskoa kaikki luurangot kaapista, koska ne näyttää joillakin olevan aika suuriakin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos susta tuntuu hyvältä olla miehen kans, niin kuuntele miehen versio tapahtuneesta. Mieti sen jälkeen uskotko ja mitä teet. Myös naiset saattaa valehdella ja millä sen todistat ettei ollu raiskaus vaan kännipano ja jälkeenpäin kaduttaa. Tosin jos mies on oikeesti raiskannu niin onhan se paha juttu.
Oikeudessa harvoin saa oikeutta, lähinnä siellä taistellaan siitä tuleeko syyte vai ei ja mikä on tuomio.
On aina huono juttu joutua oikeuteen tai hakea oikeutta oikeusteitse, asioihin vaikuttaa molempien osapuolien rehellisyys, jos toinen alkaa valehtelemaan, vastaa toinen osapuoli aivan varmasti samalla mitalla, näin neuvoo jo hyvä asianajajakin.
Lopputulos voi kääntyä mihin suuntaan tahansa ja moneen kertaan riippuen miten korkealle valitetaan.
Kuka HULLU haluaa jatkaa raiskaajan kanssa?
"Jos susta tuntuu hyvältä olla miehen kans, niin kuuntele miehen versio tapahtuneesta. "
Nojaa,huonolla lykyllä on vielä narsisti ja ne osaa tehdä puheillaan syyttömästä syyllisen ihan noin parisuhde kuvioissakin niin puhumattakaan tälläisessä.
Riski,ei ole mielestäni miehen väärtti.Anna mennä, kyllä meressä kaloja on.
No siis haloo?? tää kaverihan valehteli sulle ettei ollu syytetty.
Jos olis ees kertonu rehellisesti että häntä syytetään, mut kun valehteli senkin.
Oikeudenpöytäkirjoista et totuutta löydä ja toi on jo epäluottamus että meet tollasia asiakirjoja tilaamaan, et luota häneen.
Ei ole kovin paljon miestä pahemmin leimaavaa syytettä kuin raiskaus. Sellainen voi pilata miehen elämän perättömänäkin - ja usko tai älä, mutta sellaistakin tapahtuu. Naiset voivat todellakin valehdella, väittäisin jopa helpommin kuin miehet. Jos naisella on jokin etu valvottavana (toinen mies), niin juttu kyllä taipuu sopivaksi luovasti.
Mutta oikeille raiskaajille on vain yksi oikea tuomio: munat rautasahalla poikki, sen jälkeen isolla lekalla munaskuiset mäsäksi ja lopuksi ruosteinen korkkiruuvi sisään sinne, mitä on jäljelllä - ja tämä oli se sääliä täynnä oleva kevyempi versio.
Bussiraiskaajat sun muut saisi kiduttaa kuoliaaksi.
Aika kinkkinen tilanne, ettenkö sanoisi.
Väkisin tulee mieleen eräs puolustusvoimiin liittyvä juttu..
Pahaan sotkuun jouduit tietämättäsi ja vaikea on ottaa kantaa, kun ei asiasta tiedä.
Voit yrittää pysyä väleissä ja katsella, mihin suuntaan asiat kallistuu.
Paha juttu jos tosiaan on syyllistynyt raiskaukseen, mutta entä jos ei olekkaan.
Aika oikeaan osuit!
Kyllä jos itse tälläiseen tapaukseen tutustuisin niin lähtisi myös elämästäni yllättävän nopeasti pois. On niitä miehiä sen verran maailmassa, ettei tarvitse jonkun raiskaajan kanssa ruveta hengaamaan.
Ja mielestäni on muutenkin typerää ruveta väittämään että "no varmasti nainen niinq valehteli!11!1" Aika harva valehtelija vetää oman valheensa ihan oikeuteen asti. Ei se oikeudessa oleminen mitään helppoa ole, jokainen joka on käynyt pidemmän prosessin oikeudessa tietää asian.
Moni raiskattu jättää jopa ilmoittamasta asiasta, koska oikeusprosessi on niin voimiavievää ja rahaa siihen voi palaa.
"Hän ei tiennyt, että olin tilannut oikeudenkäyntiasiakirjat ja tiesin asioiden ”todellisen” kulun. Tuomiolauselma oli aika karua luettavaa.
...
Tässä tapauksessa molemmat osapuolet ovat olleet umpihumalassa ja molempien muistikuvat ovat hatarat. On vain sana sanaa vastaan, selvää näyttöä ei ole, mutta asiaolettamuksia kylläkin"
Jotenkin tämä juttu tuntuu hieman ristiriitaiselta. Siis "karu" tuomiolauselma mutta näyttöä ei silti oikein ole, vain olettamuksia? Ja molemmat tukevassa humalassa ja aika muistamattomia. Siis tuliko tuomio tosiaan vain pelkkien olettamuksien perusteella?