Maatalon anoppi ja appi

Asiahan on selvä kuin pläkki, mitä tuota enää mietit?

Mieluummin ilman miestä kuin vapaaehtoisesti tuollaiseen tilanteeseen.

Minusta sanoit selvin sanoin, että et halua tähän taloon emännäksi.

Eiköhän se ole siinä.

No lopeta suhde.
Ihan järkevää, jos ja kun et kuitenkaan pysty maatalon emännyyttä hoitamaan. Se on ammatti johon kasvetaan, ei siihen noin vain pysty.

Katsele itsellesi toinen vaihtoehto.

SE lypsyhomma selkeytyy kun käyt tila ulkopuolella toissä ja älä missään nimessä jää emännäksi taloon koska silloin sosiaaliturva on heikko kun ei tule eläkekertymää ja muita etuuksi ja jos 20 vuoden päästä menee sukset ristiin miehen kanssa niin silloin on vitsit vähissä. Pidä oma työpaikka tilan ulkopuolella niin pääset paljon helpommalla ja kun on oma työ ja omat rahat niin olet itsenäien etkä kiinni maatilassa ja niin edelleen. Jos jäät emännäksi niin muista pyytää virallisesti palkka tekmästäsi työstä niin ei tarvitse olla toisesta riippuvainen.

Olet väärä nainen maatalon miehelle ja mies sinulle.
Niin se vain on.
Jos lähtee karhua jahtaamaan saa karhun. Sehän on selvää.
Et ilveelläkään saa karhusta sutta.

Miehellä on pelissään liian isot eväät menetettäväksi ne sen vuoksi, että sinä et kestä maataloudesta elävän elämänmuotoa ja kulttuuria.
Mies on varmasti ihmisenä mukava ja kiva ja tietyssä rajassa teillä menee hyvin.
Siinä se sitten onkin.

Se, mitä kerrot toiveista "unelmasuhteelle", että miehen vanhemmat asuisivat 100 km päässä ja tavattaisiin vain harvoin, on harvinaista vaikka ei oltaisikaan maajussilaisia.

Sinussa voisi olla vanhapiika-asennetta näillä eväillä tai sitten on parempi, että uutta miestä valitessa etsit täysorvon tyypin.
Reiluuden vuoksi uudessa suhteessa miehesi ei tarvitsisi tavata vanhempiasi kuin kerran vuodessa. Parhainta olisi, että teillä ei kummallakaan olisi vanhempia.

Yleensä voisi laittaa uudessa suhteessasi kaikki sukulaisuussuhteet poikki. Kumpikaan ei tapaisi edes puoliserkkujaan.
No, tämä oli parodiaa.

Yksi vinkki vielä: joustoa vaaditaan joka tapauksessa, oli avio/avoliitto millainen hyvänsä. Ilman kompromisseja, kärsivällisyyttä, joustoa ei mistään tule mitään.

Kyllä se seksi naisen kanssa on paljon tärkeämpi kuin joku lehmä navetassa ja jos lehmä kuolee niin voi ostaa uuden. Jos työ on noin tarkeää henkilölle niin äkkiä karkuun koska jos teet lapsia miehen kanssa niin joudut ne hoitamaan yksin koska mies on kasvatettu ett äon naisten työt ja miesten työt. ett äsilleen.
Kännykän voi aina sammuttaa kun sekstailee,

Olet ainakin jonkin sortin "kulttuurishokin" kokenut ja törmännyt siis elämänmuotoon, jossa kahvittelut naapurin kanssa ovat arkipäivää. Elämä hyrisee käytännön töiden parissa niistä 24/7 huolehtien ja tulotkin sitten, mitä ovat. Vähän tapahtuu lähikylässäkin ja jos miehesi asuu pitemmän ajomatkan päässä palveluista on sinun vierailusi myös anopille tevetullutta vaihtelua maailmalta. Liekö lähintä tietäkään valaistu,joten marraskuun iltoina voi mieli tehdä jäädä vain kotiin telkkua tuijottamaan. Kaverit ja sukulaiset tuppaavat mieluummin kylään vain kesäisin ja hyvien hiihtokelien vallitessa. Olet siis todellakin miehesi ja appivanhempiesi armoilla, jolloin sinulla itselläsi täytyy olla kyky kehittää omaa tekemistä ja harrasteita. Tarvitset nimittäin oman aikasi ja virkistyshetkesi, jolla lataat taas voimaa aloittaa uusi päivä tutussa arjen hyörinässä. Jos olet tottunut kipaisemaan leffaan, lähikapakkaan tai makean himon yllättäessä kiskalle joudut nyt kaiken sen helppouden tilalle kehittämään muuta tai ennakoimaan varastoimalla komerosi täyteen kaamoslohdutusta.Jos et muutenkaan ole innostunut marjastamaan, sienestämään, kalastamaan, askartelemaan luonnon materiaaleilla tai edes etäopiskelemaan saatat pitkästyä maalaistalon emäntänä yhdessä talvessa.

Lopeta suhteenne. Jos hälytyskellosi jo nyt soivat ne tekevät sen ihan aiheesta. Ei ole väärin muuttaa mieltä ja ajatella järkevästi onko sinusta ja rakkaudestanne moneksi vuodeksi eteenpäin paikassa, jossa voit henkisesti huonosti.

Ota kaikki kokemuksena, mutta älä tuomitse miestäsi saati appivanhempiasi. He elävät niin kuin maalla eletään ja muuta et tule saamaan. Sinulta odotetaan sopeutumista, ei heiltä, sillä he elävät elämäänsä jo muutenkin sellaisena kuin se maalla on.

Kiitos kommenteista, vähän noin arvelinkin... Suhteen lopetus olosuhteiden pakosta ja etten tuhlaisi enemmän miehen aikaa, on käyny mielessä, mutta kuitenkin pidän miehestä sen verran paljon etten ole pystyny niin tekemään :( Olen onnellinen kun olemme kaksistaan...mutta ilmeisesti en sovellu maataloon kun en halua toisen koko suvun pyörivän siinä ympärillä, samaan aikaan kun oma rakas suku on kaukana.

Ihmettelen yhtä asiaa. Nimittäin kuka sanoo että aloittajan pitäisi tehdä elmäntyönsä siellä tilalla. Lienee lähellä kumminkin kylä tai kaupunki jonne mennä töihin.. Ei tänäpäivänä kenenkään ole pakko hautautua maataloonsa vaikka sellaisen omistaisikin. Lomittajatkin on keksitty, autot sun muut.. Pihat voipi valaista itse jne..

Aloittaja entäs jos puhut sen miehesi kanssa siitä mikä ahdistaa, saat varmaan asiasi helpommin käsiteltyä..Täällä on tullut hieman kummalisia neuvoja lopettaa suhde kun ei pidä appivanhemmistaan. Eiköhän siihenkin ole ratkaisuna ettet itse käy näiden luona niin usein..

Itse olin 20 vuotta sitten samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Minuakin epäilytti se miten tulisin pärjäämään maatalossa kun minulla ei ollut mitään kokemusta lehmistä saati peltotöistä. Appivanhammat tuntuivat oudoilta ja näyttivät odottavan minulta enemmän kuin mitä kykenin tekemään.

Minä kuitenkin olin umpirakastunut ja ajattelin, että kyllä minä pärjään maatalousyhteisössäkin. Miehen vanhemmat rakensivat oman talonsa naapuriin ja minä päätin alkaa ainakin kokeeksi lypsykaveriksi miehelleni. Tässä on nyt vierähtänyt se parikymmentä vuotta. Lapsia on kolme ja koulutus on tuonut varmuutta tilan töihin.

Jos sinä päätät jatkaa suhdettasi tähän mieheen niin lupaan, että helppoa elämä ei tule olemaan. Oman paikan löytäminen maatalousyhteisössä vie aikansa ja miehen suku taatusti olettaa sinun sopeutuvan "talon tavoille".Minä neuvoisin sinua kuitenkin olemaan oma itsesi ja tuomaan taloon heti omat toimintatapasi. Kunnioitus vanhempaa polvea kohtaan on kuitenkin tärkeää. Vaikka toimiikin itse eritavalla ja elää elämää niin kuin itse parhaaksi näkee, ei kuitenkaan ole tarpeen halveksia miehen vanhempien tapaa elää. Heille pitää selittää, ettei ole tarkoitus loukata heitä vaan toisenlainen elämäntapa vain sopii teille paremmin. Ja jos he asuvat eri talossa, niin ei heitä tarvitse siltikkään joka päivä käydä tapaamassa.

Se mitä kerroit puhelimeen vastaamisesta kesken hellien hetkienkin, niin siihen joudut valitettavasti tottumaan. Eläimistä on vastuussa 24/7. Jos lehmällä on joku hätä siihen on mentävä apuun heti eikä puolen tunnin päästä. Parisuhdetta hoidetaan sitten kun on taas aikaa.

Otappa asia puheeksi, ensin miehesi kanssa ja sitten koko porukalla. Pitäähän sellaisessa tilanteeessa olla tiedossa mitäkukakin tilanteesta ajattelee ja etenkin miniään liittyen. Mitä miniältä odotetaan ja mitkä ovat miniän ajatukset.

Onko miniä halukas jakamaan esim lasten kasvatusasiat yms siten että vanhemmat hoitaa tavallaan ja isovanhemmat tavallaan vai kuinka.

Jos ei etukäteen tiedä miten asioiden oletetaan olevan, ei tule kuin pettymyksiä. Miniää tarkaillaan ja arvostellaan tai kehutaan tekemisiä riippumatta siitä ovatko ne kuinka henkilökohtaisia tahansa.

Oman elämän rauha pitää tehdä selväksi jos sellaista kaipaa, anoppi ja appiukko eivät sellaista varmaankaan ole edes osanneet ajatella.

Jos tilan jatkaminen on ollut tarkoituksena ja se toteutuu, on heillä mielikuvana sellainen vaimo pojalle, joka toimii kuten äitikin on toiminut.
Ei pidä valittaa mistään ja tila on kaiken a ja o. Urhautua täytyy, eikä saa ajatella mitään itsessään tärkeämmäksi.

Nämä asiat kun käytte läpi ja toteatte miten ritsiin ajatukset menevät, niin silloin teillä on pohja alkaa rakentamaan kaikille sopivaa suunnitelmaa. Jos tuntuu että sellaista ei synny niin eikai sillä suhteellakaan sitten tulevaisuutta ole.

Voi olla että anoppisi ja appiukkosi ovat nykyaikaisia ajatukseltaan ja haluavat antaa teille mahdollisuuden omaan elämään, vaikkakin asutte lähekkäin. Asuuhan kaupungeissakin ihmisiä omakotitalossa 500m2 tonteilla vieri vieressä ja silti yhteiselä useimmin on vain sitä että tervehditään kun satutaan näkemään. En edes uko että kenelläkään on tarkoitusta sukupolven vaihdoksen jälkeen asua samasa talossa appivanhempien kanssa, kyllä siinä tilanteessa aina rakennetaan toinen talo tilan maille ja aseminen järjestetään kahdessa taloudessa.

ei siitä voi mitää tulla jos epäröit etkä halua talon emännäksi.

Tuolla typerällä minäitse asenteella ei ole sinusta maatilan emännäksi.Emännyys otetaan ja ansaitaan.
Lähde pois ja äkkiä sinne kaupungin elätiksi.
Äläkä häiritse enempää työtätekevien ihmisten elämää.

Meillä ei ollut maalaistalosta eikä karjanhoidosta kyse,mutta anoppi olisi halunnut,että tulisin heille asumaan. Olin kuitenkin jo 31v. ja elänyt elämää omalla tavallani. Minulla oli oma pikku vuokrayksiöni,jonka olin kalustanut mieleisekseni. Mihin minä olisin laittanut kaikki omat tavarani,jotka olivat minulle tärkeitä? Olisin saanut mukaani vaan vaatteet ja hammasharjan. Sitten selitin tulevalle anopilleni,että jos minulla on jotain kahdenkeskistä asiaa mieheni kanssa joudun kodissani pyytämään hänet toiseen huoneeseen. Siinä se anoppi olisi ihmetellyt,että mitä se asia koskee kun ei voi hänen läsnäollessaan asiaa toimittaa. Entä hellyydenosoitukset,halit ja pusut ja sanat. Anopin silmien alla. TAIVAS VARJELE: EIIIII !!!!!! Asiat järjestyivät niin että tuleva mieheni muutti Ruotsista Suomeen ja meillä oli sentään Pohjanlahti välissä. Vähempi ei olisi riittänyt. Anoppi oli voimakstahtoinen johtajahahmo.Nyt hän vainaa.Ei anopin lapsetkaan tulleet hänen kanssaan toimeen. Ärsyyntyivät helposti. Anoppi oli kova täti puuttumaan toisten asioihin. Ota aloittaja selville mikälainen appivanhempiesi suhde on poikaansa, ovatko omistusushaluisia? Millälailla suhtautuvat sinuun? Ota ajoissa selvää. Mutta:ÄLÄ mene saman katon alle asumaan!!!

Jos tuo miehen haluat niin muutatte vaikka kylälle rivariin tai jonnekkin ja mies käy siellä kotonaan hommissa.
Mies kun saa tilan nimiinsä niin muutatte sinne ja vanhukset pois. Hampaitten kiristelyä tulee mutta entä sitten? Välit menee jos kaikki yrittää asua samaa taloa.
Niin ja sinuna en alkais lehmänlypsäjäks. Ota oma palkkatyö niin saat omat rahat käyttöön ja miehellä on maatila.
Jos ei miehelle käy ja haluais susta ilmasen piian niin voipi sanoo sillon heihei.

Muuta vasta kun tontilla on teille oma talo. Ja ei se mitään "Maajussille Morsian" juttua tule olemaan, sen voin vannoa.

Mutta vanhapolvi on hyödyksi tietotaitoineen, ja metsä ruukaa vastata kuten sinne huudetaan.

Naapurit tulevat tietämään asiasi paremmin kuin sinä itse. Menee kolmisen vuotta kun pääsen siitä sinuiksi, etkä välitä sonnan sopeltajista.

Muista, että lehmät tulevat aina ennen sinua, ihan aina.Se on se, mistä raha tulee. Kaikki muut työt päälle. Yksikään aito maajussi ei ehdi iltasouduille ja muuhun, paitsi kun on lomittaja, 25 pv vuodessa.

Kun pelkkä ajatuskin ahdistaa, niin tuskin sinun kannattaa edes yrittää koko juttua. Kuulostaa pahalta!

Sen verran haluan antaa palautetta.. mk, tää väite ei pidä suinkaan paikkaansa.."SE lypsyhomma selkeytyy kun käyt tila ulkopuolella toissä ja älä missään nimessä jää emännäksi taloon koska silloin sosiaaliturva on heikko kun ei tule eläkekertymää ja muita etuuksi ja jos 20 vuoden päästä menee sukset ristiin miehen kanssa niin silloin on vitsit vähissä."
Missä muussa ammatissa voit itse hoitaa lapset kotona ja eläke KERTYY?? Meillä päin ainakin kertyy maanviljeliöillä eläke. En koe asiaa nuin...Olen itse ollut 8 vuotta maatalonemäntänä, tullut ihan ö aapisen laidalta eli kaupungista, ollut ensin muualla töissä pidempään ja aina oli väittänyt samaa ettei minusta ole maatilalle ym..Se on totta et työ on raskasta ja sitovaa mut maatilalla jos jossain on yhteistä aikaa. Ja jos lapset joutuu yksin hoitamaan niin ei tosiaankaan oo siitä kiinni et on maatalonemäntä, kyllä se on ihan miehestä itsestä kiinni haluaako hoitaa lapsia ja olla vaimolla apuna. Missä muualla sulla voi olla lapset töissä mukana ja järjestää vaimolle vapaa aikaa?? Meillä ainakin on lapset isänsä mukana usein.Eikä asuta missään sukuyhteisössä, vaikka appivanhemmat asuvatkin samalla paikkakunnalla mut me saahaan olla ja asustella ihan kaikessa rauhassa.

Isäntämiehenä voin vastata, että harkitse tarkkaan mihin pääsi pistät. Ehkä koeaika voisi olla hyvä ratkaisu, niin ei tarvitse sitten katua kumpaankaan suuntaan. Jos naimisiin aiot, varmista helppo lähtö, sillä sukutilalta voipi olla vaikea iratutua.

Niin se vain on, että vanhempi sukupolvi ei tule koskaan luopumaan reviiristään.Vain kuolema tai sairaus saa otteen siitä kirpoamaan. Olemme hoitaneet tässä "kotitilaani" vajaat kaksikymmentä vuotta ja käytännössä koko ajan silmälläpidon alaisena, vaikka ihan saman katon alla ei asutakkaan vanhan väen kanssa.. Päivittäiset tarkastuskäynnit ovat rutiinia ja kaiken yksityisyyden voit unhoittaa saman tien. Jos joskus haluaisit heittää vapaalle ja korkata vaikka olutpullon rappusilla, niin ei onnistu. Jostain sitä vaan taas "asiaa" löytyy ja rauhasi on mennyttä.

Lomat kannattaa pitää kaukana tilalta. Yksityisissä hetkissä puhelin kiinni ja ovet lukkoon.

Unohda koko juttu!

Kylmät väreenaallot meni sellässäni lukiessani textiäsi ja kuvitellessani itseni tuossa tilanteessa,samankaton alla pitäisi asua.Huhhu,kyllä sitä jonkin aikaa hammasta purren,saattaa olla viidenvuoden kuluttua ikenet melkoisen hellänä.
Mieti ja taasen pohdi ja mieti,tilanne on lähellä harakiriä.

Tuolla typerällä minäitse asenteella ei ole sinusta maatilan emännäksi.Näin juuri parempi että laitat vaikka tälle tosimiehelle postia niin saat mitä ansaitset

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011082914282324_ul.shtml

sanot että mies on parasta mitä saattaisit saada toivottavasti miehesi tajuaa ja etsii paremman naisen,nykyajan ämmien pitäisi saada mitään vaivaa näkemättä kaikki luksus autot kesämökit luksusasunnot jumalauta mutta töitä ei haluta tehdä.

jos mieskin on vain "ihan ok" ei suhteessa ole järkeä jos et hänestä sen suuremmin välitä

Jumankauta kasva aikuiseksi!

Mieti vielä ihan rauhassa, mikä sinua tosiasiassa pelottaa. Ehkäpä huomaat, että tosiasiassa pelkäät vaikkapa sitoutumista toiseen ihmiseen, jos tämä kerran tuntuukin nyt juuri sinulle sopivalta. Omalla kohdallani tajusin, että kyse olikin juuri siitä. Keksin kaikenlaisia verukkeita, kuten etten pitänyt anoppikokelaasta tai mieheni veljistä tai heidän tavoistaan toimia. Kun tajusin, mistä on kyse, asiat alkoivat selvetä. Päätin vain uskaltaa ja sitten se oli menoa.

Miehen vanhemmat voivat olla hyvinkin ihania ihmisiä, kunhan tutustutte kunnolla. Synkkä isäntä voi ollakin ujo tai hitaasti lämpenevä ihminen, joka arastelee uutta ihmistä. Se, että emäntä on erilainen kuin sinä, ei ole mikään sinua kohtaan esitetty vaatimus. Emäntiä on erilaisia, on suulaita ja hiljaisia, vilkkaita ja rauhallisia. Sitten on niitä, jotka tekevät kaikkia tilan töitä lypsämisestä rehunajoon ja niitäkin, jotka pääasiassa huolehtivat muun väen ja kodin kunnossapidosta. Onko tila niin iso, että sinun työpanostasi edes tarvittaisiin navetassa? Tilan ulkopuolinen työ voisi tosiaan tuoda tarvittavaa omaa tilaa.

On totta, että karjatilalla eläinten hyvinvointi on tärkeää. Eläimet ja tila on pidetTävä kunnossa, jos meinaa saada työstään palkkaa. Aikuinen ihminen ei kyllä voi loukkaantua siitä, jos hellä hetki keskeytyy joskus... Hyvänen aika sentään! Toki harmillista on, jos niin kävisi jatkuvasti.

Maatilalla eläminen voi olla vapauttavaakin. Kukaan ei ainakaan määrää pomona asioista, itse saa olla itsensä pomo. On omaa lääniä, missä olla ja kulkea vapaasti. Mahdolliset lapset saavat turvaa ja huolenpitoa monin verroin, jos isovanhemmat asuvat pihapiirissä. Oma koti on kuitenkin tärkeä yksityisyyden vuoksi, vaikka meillä onkin useimmiten tapana juoda päiväkahvit ja syödä päivällinen yhdessä. Aamu- ja iltapalat syödään sitten omissa kodeissa.

Älä nyt vielä hylkää miestä, kokeile yhteiseloa vaikkapa loman ajan ja tunnustele rauhassa. Jutelkaa paljon sinua mietityttävistä asioista. Tutustu hänen vanhempiinsa ja osallistu muutaman kerran päivän puuhiin. Näytä, että haluat kokeilla ja opetella. Ehkä huomaatkin viihtyväsi. Tsemppiä ja hyvää jatkoa!

Unohda koko juttu. Mies itse ok( varmaan parasta mitä voisin saada) . Kertoo aivan tarpeeksi sinusta. Unohda siis.

Juuh eiköhän tuossakin paista, vaan taustalla tuo varallisuus johon haluaisit päästä käsiksi joten mielestäni sinun olisi syytä unohtaa koko juttu....

Hyvä, että on vaistoa, kuuntele sitä. Appivanhemmat on liian lähellä. 100km on ehkä liooittelua, mutta sen verran etäällä, että eivät tuppaisi kun ei kaivata. Kutsua voisi puolin tai toisin kylään ilman että ovat aina hollilla. Mies on töissä kiinni, sille ei voi mitään. Voitte miettiä yhdessä asumisen ja töitten vaihtoehtoja sekä rajoja suhteessa miehen vanhempiin vai laitatteko toisen henkilön hakuun.

Tuskinpa sinusta on maajussin emännäksi, sen verran pelkäät elämää maalla.

Mun mielestä TOSIrakkaus voittaa kaikki esteet. Nyt sä olet vaan tavannu miehen, joka on "ihan ookoo". Jos sä tosissas rakastaisit sitä miestä, tää appi- ja anoppihomma ei tuntuis niin ylitsepääsemättömän vaikeelta.

Sä taidat olla vaan joku hienohelma-nirppanokka kaupunkilaisvosu, joka ei ymmärrä maaseudun elämästä mitään. Sä sipsuttelisit aamulla navettaan korkkareissa ja täys sotamaali naamassa.. muahahhhaa.. Pysy vaan kaupungissa ja ota joku sliipattu pukumies.

no, huh! miksi kyselet täällä, kun ei homma kelpaa? maalla on maaseudun meininki ja sinne ei tuolla asenteella mennä. ystäväpiirissäni on akateemisia emäntiä, jotka tekevät päivätyötä muualla ja oman osansa tilalla, ihan samoin on rouvia, jotka hanskaavat miestensä duunien mukaiset edustustehtävät muualla.
se on vaan semmoista parisuhteessa. itse elän sinkkuna ja teen mitä tykkään! :-) yksi malli sopii yhdelle ja toinen toiselle.

Sun viestistä selkeesti paistaa läpi se, ettet sä ymmärrä maatilan elämästä yhtään mitään! Maatilalla ei oo mitään säännöllistä kaheksasta neljään -työaikaa, vaan siellä ollaan töissä AINA! Joten sori ny vaan, mutta varmasti tulis hetkiä, jollon ne lehmät ajais sun ohi. Ja sillon sä sitte vaan niiskuttaisit sohvannurkassa ja poraisit facebookissa, ku miehellä ei oo aikaa sulle..

Ja hei haloo, se on ihan normaalia että appi ja anoppi kuuluu elämään! Jollet sä sitä tajuu, ni älä sitte ees ala seurustella kenekä kans. Tai ota mies jonka vanhemmat on jo kuollu.. Tsiisus mikä nauta taas tämäkin...

"en halua mahdollisesti tuleville lapsilleni sellaisia isovanhempia. Ei ehkä niin häiritsisi jos asuisivat 100km päässä ja kyläilyt olisivat harvinaisia."

Meepä sanomaan toi miehelles!

Vieläkö karjatiloille sais emäntiä? vaikka kumppaniksi, ei navettaorjaksi.

Älä missään nimessä mene tälle isännälle emännäksi koska epäröit ei siitä mitään tulisi ja monilla isännillä on niin sanoisinko pätevät vanhemmat jotka määrää kaapinpaikankin ja kaikki tekemisesi vaikka teillä olis omat asunnot .Minä itse olen kokemuksen kautta saanut kokea kuinka isäntä ei olekkaan isäntä vaan hänen äitinsä määrää kaiken vaikkei asuisikkaan samassa huussollissa.Ajattele tarkasti asiaa jos nyt jo epäröit.

Heippatirei!
Eräs nainen sanoi minulle,et miksen menis maajussille morsian ohjelmaan,kun sopisin sinne paremmin kun ne Feikit,jotka telkkariin tunkevat...ja tämä nainen oli tuntenut minua vasta sen päivän..Niin että ehkäpä sun appivanhemmat myös vaistos sinusta,ettei siitä mitään tule...Ensinnäkään et tainnut mainita että tykkäätkö edes eläimistä...Minä rakastan itse kaikkia eläimiä,jos ei nyt hämppiksiä ym.mutta ethän sinä siellä viihtyisi,jos et rakasta....Lehmätkin on suloisia...Voisit sinä hankkia muunkin työn,vaan näkisit miestäsi sitten harvemmin ja ehkä te ette niin hyvin hitsautuisi yhteen...Mutta mikä minä siihen olen neuvomaan...Ja tärkein...onko sinun miehesi muka niin hissukka,ettei kehtaa pyytää hiukan omaa rauhaa teille sitten ku olisitte tilan pitäjiä...Mä en semmosta hissukkaa huoliskaa...En mäkään mene jatkuvasti lapsiani häiritsee...Työasian tiimoilta asia erikseen sitten...Mutta kokeile nyt ensin,ni et kadu päätöksiäsi.....

Hevletillistä elämää ja rehvakkaita agrimarketin lippiksen viskelijötä päänsyrjältä toiselle ja valehdellessa silmille. Minä seurasin tuota elämää 19 ensimmäistä elinvuottani ja päätin jo kymmenen vuotiaana lähteä heti kun päässen. Nyt olen täällä kehä kolmosen sisällä turvassa. Desinfioin aina autoni, jos joudun käymään maaseudulla ettei vain tietyn aatteen bakteereita ole jäänyt renkaisiin, alustaan ja koriin. Perskeleellistä elämää, perskeleellisinä ahtaine arvoineen.

pysy sää helvetin viherterroristi kommari siellä betonihelvetissäsi äläkä tuu uikkii tänne ruipelo.

kyllä jos emännäksi niin oot kun mato paskassa, et pääse mihinkään ja illat navetalla kun naapurin täti katsoo kaunista ja rohkeeta niin sinä katot lehmien utareita ja paskakasaa siinä eessääs jonka juuri äpyli murjas, mutta jos hellapolliisiks niin mikä ettei, mutta mieti tarkkaan..

Älä ihmeessä ala maajussin emännäksi,hän puuhaa vaan traktoreitten kanssa ja saat yksin tehdä kotityöt tiedän useampia tälläisiä tapauksia

Parempi vaihtoehto olisi naida kauppamatkustaja tai muu merkantti.
Sais elää vapaata elämää yksin kotona, kun mies luuhaa maailmalla. Hoitaa vapaasti yksin lapsia ja käydä vapaasti yksin kaupassa.
Ja niitä ihania hetkiä, kun mies palaa perjantai-iltana kotiin haisevat pyykit mukanaan.

Kyllä kaupunkielämä kerrostalossa on auvoista onnea.

Tiedät varmasti perinteiset arvot, perinteiset miehen ja naisen työt, perinteinen lapsen rooli, ynnä muut perinteiset asiat. Maatalossa ei muuta olekaan. Miehesi huolehtii vanhemmistaan viimeiseen asti, perinteen mukaan. Hienoa vai mitä.

Jos olet urbaani city-ihminen, niin kulttuurishokilta et voi välttyä. Joustoa vaaditaan ja ainoastaan sinulta.

niin teillä on vasta suhde alussa. mulla on lypsykarja tila ollut jo pitkään, työtä 7 päivää viikossa. keskimäärin 12 tuntia päivässä. voin sanoa että työ hieman sitoo. tyotä voidaan tehdä myös öisin, lehmiä poikii yms.. vanhemmista on tosi iso apu tilan töissä vaikka he ovat eläkkeellä. kyllä lähellä asuminen tietysti tuo omat haasteensa elämään, mutta maatilalla ja eläinten kanssa voi sattua aivan mitä tahansa. turvallisuudenkin takia on hyvä että tilalla ei olla aivan yksin. jos et ole tottunut siihen että työt tehdään silloin kun ne on pakko tehdä niin ei sun kannata tulla maatilalle. tätä työtä teen kuitenkin niin kauan kuin pystyn, itseeni ja omaan ammattitaitoon luotan tosi paljon ja kai tähän on jäänyt koukkuun. pitäähän noihin marketeihin jonkun hommata myytävää, teistä ei taida juuri kukaan tietää miten kovalla työllä se sinne tulee. jotka kadehtivat tukia niin sopii hommata tila ja kokeilla miten selviää. kannattaa aivan ajan kanssa tutustua siihen toiseen ihmiseen ja sen elämäntapaan että sopiiko se itselle. mulla ainakin on iso kynnys alkaa kenenkään kanssa elämään. tässä tilalla on niin suuri vastuu taloudellisesti ja henkisesti. ettei jaksa enää katsoa ketään joka ei ole tosissaan ja joka etsii vaan jotakin helpompaa elämää. sun pitää olla rehellinen sille viljelijälle ja itsellesi.

No, tuohon on varmasti olemassa monenlaisia ratkaisuja asumismuotoon nähden. Sä vois asua kaukana ja olla etäavioliitossa. Mutta pidemmän päälle sitä ei ehkä jaksa.

Se kuitenkin kannattaa muistaa, että karjataloudesta tulee väistämättä ajoittaan lannanhajua sisällekin. Esim mieheen tarttuu hajua lannanluonnista tms. Ja jos et hienona naisena tuota kestä, niin ei ole sun juttus. Toisaalta ihminen on sopeutuvainen ja ylipäänsä elämän arvot ja tehtävät eri puolilta kannattaa miettiä. Ei kai tuota päätöstä tarvitse heti tehdä. Mieti/miettikää ajan kanssa. Eiköhän se siitä.

Jos sun pitää täältä udella oman elämäs pääviivoja niin ihan kaameen vahvasti en usko, että sussa maatalon miniäksi on ainesta.
Ne elikot takaa muonan pöytään ja siinä saa jäädä rouvakokelas yksin pyöriin peittonsa alle kun elinkeino kutsuu. Turha sinne on lähtee muiden mieltä pahottaan jos ei ittellä oo siihen eväitä. Löydät varmasti jonkun piahkoin Nokian palkkalistoilta vapautuvan kaupunkilaispojan kaveriksesi, mutta maajussille susta ei morsioo saa, edes tekemällä. Ehkä ikävästi lausuttu, mutta kuiteskin faktaa alotukses pohjalta.

ROJENTULUS EISSSSS.!!! LIETE WAUNUW KOMODO

KIRK WAH METALLICA DREAMTHEATER EI OO PROGEA!

ota mikä tahansa muu mutta älä maanviljelijää... hetken se kirpasee kun lopetat suhteen, mutta myöhemmin huomaat sen olevan olleen elämäsi paras ratkaisu.

Miksi seurustelet miehen kanssa jonka suku ja elämäntyyli ahdistaa... oletko idiootti?

Ei voi olla totta??? Siis et todellakkaan sovi.. ja kaikessa on hyvät ja huonot puolet -maalla elämisessä ja kaupungissa,, mutta et todellakaan ole maalaistaloemäntä tyyliä, sori.. se on elämän tapa.. raskas mutta oikealle ihmiselle paljon antava.. ei rahalliseti vaan henkisesti. On tilaa hengittää ja rakkaat ihmiset ympärillä... olen pahoillani kun et ole emäntä tyyliä ja toivon että mieskin sen huomaa..tai ainakin tekee hyvän avioehdon..ei pahalla.

Et ole sopiva tuohon pestiin...ihminen joka alkaa/pääsee/joutuu emännäksi
täytyy olla innostunut ja kiinnostunut maalaiselämästä..
Ja ne appivanhemmat....ei pidä mollata suoraltakädeltä,että ovat vastenmielisiä.
Tunne voi olla molemminpuolinen. Unohda koko juttu.Löydät jostain uuden miehen ja tilan isäntä löytää maalaiselämästä kiinnostuneen naisen rinnalleen.
Jos jo alkuasetelmat/asenne on noin huono,luvassa ei ole mitään parempaa
kenellekkään.

Kyllähän sinä itse jo ihan selvästi tunnet ja tiedät, ettei sinusta siiheen ole.
Ole kuitenkin rehti ja reilu ja sano tämä miehelle heti, ettei turhaan elättele ajautusta sinusta emännäkseen..

hei typy

ota parit hiivat ja lähe veke
kyl se siit´

Älä ihmeessä mene naimisiin tämän miehen kanssa, jos sulla on tuollaisia tuntemuksia.Siis ihan omasta kokemuksesta sanon, ettei siitä tule mitään, jotta miniä ja anoppi asuu samassa talossa.Saat vaan särkyneen sydämmen ja paljon kyyneleitä.Lähde hyvän sään aikana eri teitä.Niin minä tein, enkä ole katunut tekoani.

Mene vasta sitten kun isovanhemmat muuttavat pois.
Miehesi kanssa varmaan pärjäät. Olet hyvännäköinen mies. Mies varmaan ymmärtää jotain seksi seksin päälle, niin kyllä se siitä.

Jotekin tuntuu että suurimmalla osalla naisia on samanlaisia ongelmia ja ongelmasi ei liity mitenkään maatilaan. Ihan samaa kokisit varmaan vaikka miehesi asuisi Helsingissä ja hänen vanhempansa asuisivat myös samassa kaupungissa. Naisia yksinkertaisesti vain ahdistaa se kun mies on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa, koska tämä pohjimmiltaan loukkaa naista jollain asteella. Miehen vanhemmat ovat uhka (niinkuin kuvailit miehesi isää joka on synkkä ja pyylevä/hyväntahtoinen mutta jotenkin silti häiritsevä). Todennäköisesti oman lisänsä soppaa tuo myös oma suhteesi omiin vanhempiisi, jotka melko varmasti asuvat kauempana sinusta ja joihin omat välisi eivät ole ihan niin hyvät.

Miehillä näitä ongelmia ei juurikaan esiinny, vaan miehet tulevat ihan hyvin toimeen kumppanin vanhempien kanssa olivat he sitten ihan tuppisuu taviksia tai alkolisoituneita ja omalaatuisia.

Sinun tapauksessasi vaikuttaa vielä sille että oletat paljon enemmän kuin tiedät, mikä ei koskaan ole hyvä asia. Yleisellä tasolla monet vähän kokemattomat naiset lukevat rivien välistä mitä sattuu. Miehet eivät taas yleensä lue rivien välistä niin paljoa vaan rupeavat vasta sitten miettimään asioita kun siihen on oikeasti syytä.

käyn työssäni maatiloilla. Kyllä siellä on ihan samanlaisia perheitä ja avioliittoja kuin missä hyvänsä. Jos ihmissuhde on hyvä on elämä hyvää kun saa tukea ja voi itse auttaa kumppaniaan. Jos vanhaa polvea on jäljellä se yleensä vain hyödyttää kaikkia kun töitä voi delegoida ja saa joskus vapaata. Moni emäntä myös käy tilan ulkopuolella töissä. Tilalla voi silloin olla palkattu työntekijä navetassa. Ihan järjestelykysymys.

Jos mies on valmis tukemaan sinua uskaltaisin yrittää. Avioehtoon olisi kyllä hyvä suostua jos naimisiin menee, silti jos teet työtö tilalla sinulle maksetaan silloinkin korvausta jos ero tulisi. Puhu miehen kanssa epävarmuudestasi. Se keskustelu voi jo antaa suuntaa, saatko tukea ja vaihtoehtoja vai ohitetaanko pelkosi ja vähätelläänkö niitä.

Onhan ne lomittajat keksitty, mutta ei niille viikkoksi pitemmäksi aikaan voi taloutta jättää, ne tekkee silloin vaan ne navetta työt ja tietyt pakolliset hommat, muttei mitään korjaushommia. Eikä kaikki lomittajat ees tosi paikassa osaa kunnollla poijittaa vaan soittavat eläinlääkärin ja se on kallista hupia.
Kokemusta on, oon ikäni asunut karjatilalla
Ja sen sanon vaikka asia ei tähän ees liity että haistakaapa kaikki jotka luulee että maatalous on vaan navetassa käyntiä ja tukien nautiskelua. Niitä kaikkia tukia ei ees saaha joka talossa jos ei esim. oo tajunnut aiemmin anoa.
Ja se että seksin aikana tulee puhelu navetalle pitää hyväksyä. Oisko susta kiva jos kirurgi sanos hätätilanteessa, kun oot tyylin kuolemassa, et joo tuun kohta mut teen ensin panon loppuun

Työtä vuorotta.

Jos nyt jo ahdistaa,niin turha kuvitella että onni alkaisi sitten kun todella asuisit maalla.Et sopeutuisi niihin kuvioihin ikinä.Hän on väärä mies sinulle,vaikka olisi miten ihana tahansa.
Etsiydy piireihin,jossa voit tavata muita kuin maatalon isäntiä.Aloita vaikka chattailemalla.
Onnea uuden onnen etsintään!

Mistä näitä oikein tulee? Toimitukselta. Eika j**a kukaan kysele
tällaisissa asioissa neuvoa SUOMI24:n "keskustelu"foorumilla!? Eihän?

No Hei!

Ei ole susta tosiaan tuohon saumaan, niinkuin itsekin toteat. Jo se että tällaisia tällaisella palstalla kyselet, osoittaa kypsymättömyytesi , maatalon emännäksi, avioliittoon yleensä, ja vähän puuttuu ymmärrystä koko elämästä. Odottele, kasva ihmisenä ja jos se tapahtuu joskus, niin kaipa joskus löytyy sinullekin sopiva "tapaus". Ei millään pahalla, mutta näin se vain on. Kaikkea hyvää sinulle.

Yrittäjä

Ole reilu mukavalle miehelle ja anna hänelle mahdollisuus löytää sopivampi kumppani, joka on valmis, innostunut ja pystyvä asettumaan maalaiselämään ja kasvattamaan myös lapsensa mahdollisena sukutilan jatkajana. Näin säästyy taas useampi ihminen skismaisen vaimo-appivanhemmat-mies suhdeverkon tuomilta ristiriidoilta ja ongelmilta. Eikö kumminkin ole aika luonnollista, että anoppi suhtautuu miniään ystävällisesti ja että appivanhemmilla on rooli poikansa ja lapsenlastensa elämässä? Nyrppynenäisenä miniänä saat paljon pahaa aikaiseksi eikä onnelliseksi tule oikein kukaan! En neuvois kokeilemaan!

Sinulla oli tuossa näytillä ainakin niin paljon negativiisia asioita että tuolla asenteella liittonne tuskin tulisi kestämään.
Onko sinulla oma ammatti, vai haluaisitko päästä viettämään vapaata maalle ? Jos sinulla on ammatti ja työ, sinun tuskin odotetaan lypsäjäksi ryhtyvän, onhan sen nytkin joku muu tehnyt, eikä se lypsäminen ja siihen liittyvä pikainen eläimen tarkkailu onnistu jos ei ole kokemusta ja koulutusta. Niiden koneiden käytössäkin kun täytyy olla huolellinen, ettei laatuluokka laske.
Oletko ajatellut appivanhempien läheisyyden onnea silloin kun sinulla pyörii pieniä jaloissa, innokas anoppi on silloin siunaus. Sanon tämän kahden pienen äitinä joka ei apuja saa. Voithan sinä keskustella miesystäväsi kanssa avoimesti kuinka olet tottumaton niin tiiviiseen kanssakäymiseen ja toivoisit hieman etäisyyttä hänen vanhempiinsa, mies varmaan ymmärtää jos asiallisesti asian esille otat.
Kyllä maatilallakin saa olla erakkona jos niin tahtoo, kuitenkin noiden eläinten hoidon pitää olla tärkeää. Sanon tämän entisenä maajussin heilana jonka eläintenpidossa ja kaikessa muussakin elämässä oli huomattavia puutteita.
Lypsytilallinen on valmiudessa 24/7, ja työssäkin aamusta iltaan, tosin mahtuu siihen yleensä päivällä taukoa lypsyjen ja eläinten hoidon välillä. Ainoan pokkeuksen tekevät lomat. silloin saa unohtaa eläimet mutta lomaankin tulee valmistautua hieman erilailla kuin normaalityöntekijät, lomittajat eivät kaikkea tilan töitä tee.
Muista kuitenkin että, olet ennenkaikkea ottamassa miestä, elämänkumppania ja tulevien lastesi isää, et ensisijaisesti niitä appivanhempia ja tilaa :)

"Rohkenenko maajussin emännäksi?"

Siitä vaan jos jaksat kuunnella ainaista valitusta kuinka huonosti menee ja iksei niitä tukia saada enempää ja kuinka rankkaa on täyttää muutama kuponki keväällä jotta saadaan kymmenien tai satojen tuhansien tuet...

Hei Tyyteli, jos olet vielä täysin "kaupunkilainen", vähän kurjalta tilanteesi näyttää.
En ole maatalon emäntä, mutta ymmärrän, etten myöskään olisi tahtonut tavata appivanhempiani joka kerta kuin miestä. Mutta hyväähän he tarkoittavat (kai) kahveineen.Se voi olla ahdistavaa kuitenkin. Ethän ole seurustelemassa suvun kanssa, vaan miehen.Jos et ollenkaan pidä miehen vanhemmista, tilanteesi voi tulla rankaksi. Poika varmaankin ainakin jollain lailla pitää vanhemmistaan ja toisin päin. Oletteko nuoria? Jos jo tiedät, ettet halua lapsellesi sellaisia isovanhempia, asia näyttää näin ulkopuoliselta aika selvältä. Älä pistä itseäsi onnettomaan asemaan. Etkö voi keskustella miehen kanssa, ettei aina anopille kahville jne. Erilliset huushollit kokonaan, ei puututa toisten asioihin, jne.

mulla ei olekokemusta asiasat

Tuolla asenteella sinusta ei ikinä tule hyvää emäntää.

Vain sosiaalinen ja hyvän itsetunnon omaava pärjää kuvaamassasi tilanteessa.

Lopeta seurustelu ja nai joku nörtti.

Kuulehan, siinä vaiheessa kun pappi on saanonut amen et omista edes hiekan jyvää tilasta. Olet pelkkä orja ja pentujen teko kone. Sinun ihmisarvo on olematon ja käsketään kuin koiraa. Ainoa joka hyötyy on ukko, sinun nimesi saatu papereihin pudottaa tilan verotusksen puoleen, sinä itse et hyödy siitä mitään. Mutta ole viisas jos menet maajussin pentujentekokoneeksi ja orjaaksi. Tee asiakirja, jossa sinun nimissä saatu hyöty verotuksesta maksetaan sinun tilillesi, näin takaat elämäsi siinä vaiheessa kun ero tulee ja maajussit on porukkaa jotka vaihtavat akkaa uutterasti.

Kaikista ei ole maatalon emänniksi perinteiseen tapaan. Mitään pahaa siinä ei ole, mutta rehellisesti kannattaa kohdata faktat. Maajussin kanssa joskus muutaman kerran tapailtuani havaitsin ongelmaksi, sen että nuorella parilla ei käytännössä ole omaa rauhaa lainkaan. Ja vanhemmat edelleen sanelivat päivän työt ja tahdin.

Tietyt rutiinit on yhtä tiukassa, kun paska junttilan tuvan seinässä. Sanouduin irti näistä odotuksista joita en kokenut voivani täyttää ja suvaita osaksi omaa elämääni.

Tunnen miehen joka viljelee sukutilaa. Nuori, komea, lenkkeilevä ja huumorintajuinen. Mutta kun äiti ja isä asuvat saman katon alla. Eipä siinä ole vaimokandidaatit kauan viihtyneet.
Turha kysyä miksi.
Maaseudun ihmiset ovat reisiään myöten suossa. Harvaa kiinnostaa matkustelu maailmalla - siis toiset kulttuurit. Jos maailmankuva on täysin toisenlainen, niin kysymys kuuluu: mihin/keneen ihastut?
Kun silmät aukeavat (jos aukeavat...) kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua, niin itsesyytökset vain kasvavat.
Meillä on vapaa tahto.
Vai onko?

Aloittajan kannattaisi ottaa puoli vuotta tai vuosi koeaikaa. Ja avata suunsa miehelle ihan kunnolla! Että haluaa joskus nähdä ihan ajalla ja rauhassa, ilman appivanhempia, voisitteko vaikka häipyä johonkin lomamökkiin tai pikkuhotelliin vuorokaudeksi tai ainakin muuksi ajaksi kuin karjanhoito vie? Miehellä varmaan on varaa kustantaa tällainen pikku lomanen teille silloin tällöin. Hyvää anoppi vain tarkoitti, olla kohtelias, kahveineen ja kutsuineen. He kovasti pelkäävät miehen jäävän lapsettomaksi vanhaksipojaksi, ja tilan ilman jatkajaa. Se olisi heille paljon pahempaa, kuin moderni miniä.

Olen itse maatalosta ja ammattinikin puolesta paljon tiloja kierrellyt.
Jos ei lehmiä ole kuin se tavanomainen pari-kolmekymmentä, on ajanmukainen ratkaisu että emäntä on muualla toimessa, esim. sairaanhoitaja, opettaja tms. ja isäntä lypsää ja hoitaa karjan itse. Et siitä kunnolla selviäisikään ilman alan koulutusta ja kokemusta. Tulee vain turhaa riitaa jos lehmä sairastuu, maidon laatu huononee tms. , jos yrität kylmiltään jotakin mitä et voi osata. Siis toistan, molemmat puolisot elättävän karjatilan tulee olla vähintään 50 - 100 lypsävää, muussa tapauksessa ilman muuta järkevintä on sinun olla muualla töissä.
Kovin olet ennakkoluuloinen asioihin, luulet paljon ja tiedät vähän nyky-maaseudusta. Ei enää ole niin sosiaalista kuin suomi-filmeissä, kukin naapuri elää omaa elämäänsä, huristelee autollaan omiin menoihinsa. Sosiaalisuus on vapaaehtoista, ei väkisin tunkeilevaa. Ihan kivahan se sitten on ottaa osaa esim. kylätoimintaan kun lapsia on ja käyvät lähikoulua, eikö.
Ota ihan reilusti puheeksi anopin ja apen kanssa se, että et pysty näkemään asumista samassa talossa/samalla tontilla, kaipaat omaa rauhaa. Kyllä he ymmärtävät että ajat muuttuvat, ovat osanneet odottaakin tällaista.

Ota vain härkää sarvista ja naimisiin!
Mutta muista:
-pidä oma työsi
-taloon et muuta ennenkuin appivanhemmat ovat muuttaneet
-avioehto ja keskinäinen testamentti
-toisten kunnioitus, puolin ja toisin

Lapsenne saavat upean alun elämälleen.

Eiköhän totuus sulle valkene viimeistään siinä vaiheessa kun sitä esikoista koitat kylvettää viimeksi 70 luvulla remontoidussa neliön kylpyhuoneessa, isännän mielestä kun se viihtyvyys, käytännöllisyys ja ergomia merkkaa jotain vain traktorin ohjaamossa, kyllä se lypsytyö menee pari pyrähdystä päivässä yksinkin siellä vanhemmassakin navetassa kun pellolla on niin kiire. 300 euron hotelliviikonloppu jonkin kivan artistin keikalla rentoutuen on aivan käsittämättömän kallista mutta moottorikelkan vakuutusmaksuissa ja bensoissa ei edes mainitsemisen arvoinen asia. Kylälle tai vieraisiin jos aijot pukeutua muutoin kuin niihin kauhtuneisiin farkkuhin ja tuulipuvun takkiin saat olla varma että silmät polttaa seljässä tulisesti vanhan parin taholta ja elitellä saat mihin olet lähdössä.
Jos siis tuolle maatilalle aijot tosissasi ja siellä meinaat asua niin vaadi EHDOTTOMASTI että vanha sukupolvi muuttaa näköetäisyyden päähän ja ilmaantuu tilalle vain kutsusta töihin rauhallisimpina aikoina, kiirehuippuina toki luonnollista että tulevat automaattisesti!
Vanhaa sukupolvea kummasti rauhoitti kun sain ex-isännän heille maksamaan vähän palkkaa noilta kiire-ajoilta, antoi heille kuvan että tilalla pärjätään, olivat oikein kylillä kehuneet miten hyvin siellä menee ja syynäyskäynnit väheni...

Aloittaja on ihanne-emäntä. Jos miehen kanssa synkkaa, niin sen kun vaan menoksi. Jos oikein käsitin, niin miesystäväsi ei vielä ole isäntä, vaan on tilalla ainostaan töissä. Voisikohan hän hankkia oman asunnon jostakin läheltä, niin voisitte seurustella muuallakin kuin tulevien appivanhempien nurkissa? Sitten vain vaihtaisitte asuntoja, kun teistä tulee uusi isäntäpari.

Maajussi 61: oma sukulaiseni lähti kaupungista jo nuorena maatalon emännäksi ja aivan hyvin on pärjännyt, vaikkei ollut aiemmin lehmiä hoitanut. Asiat oppii ja niitä voi opiskella. Eipä ne kaikki maaseudun lapsetkaan osaa lehmiä hoitaa...

Ap, vaikea tilanne. Sitä en ymmärrä että lehmien hoito haittaa, tottakait elanto tulee ekana että saa laskut maksettua. Mutta tuo isovanhempien asuminen samas talos kyllä tuo yleensä ongelmia. Sukulaiseni tapauksessa isovanhemmat muuttivat omaan taloonsa ja sillä ratkesivat pahimmat kiistat. Koita puhua miehelle, jos hän ei ollenkaan ymmärrä kantaasi niin huonolta näyttää. Sinunkaan ei tarvitse kaikkeen alistua, ja omat tavat saa pitää ja omaa työtä tehdä. Kaikki maajussien vaimothan eivät ole tilalla töissä.

Lähe lätkimään ja lopeta se toisen tunteilla leikkiminen...josset oo tosissas!

Noup, ei kannata jos nyt jo olet tuota mieltä.

Tosiasiat tulisi tunnustaa ja tuntea vähän koko elinkeinon
,siis maatalouden taustaa. On ihastuksen ja rakkauden huumassa aivan turha rakennlla pilvilinnoja tyhjänpäälle,
oli sitten sukutila tai ei. Tämä tausta on sellainen ettei
mitään siis mitään taloudellisia edellytyksiä ole nykymenolla
jatkossa normaalilla maatilalla. Sellaiseksi on aika muuttunut
viimeisen 15v aikana. Eli jos aikoo hoitaa karjaa tai viljellä
sitä sukutilaa siihen toimintaan tarvittavat varat tulee
tienata muualta.

Pakoon, se ei ole ihmisarvoista elämää.

Minä menin naimisiin karjatilallisen kanssa, ja sain samaan talouteen anopin ja appiukon. Appiukko kuoli kolme vuotta naimisiin menomme jälkeen, mutta anopin kanssa elettiin yhdessä noin 20 vuotta. Appeni kanssa en oikein tullut juttuun, sillä olin itse, vaikkakin maalaistalosta kotoisin, tottunut sukupuolten väliseen tasa-arvoon aivan eri tavalla, kuin mieheni talossa asia ymmärrettiin. No, eihän appi siinä kauan elänyt, vaikka en minä sentään hänen kuolemaansa toivonut, riitelimme vain joskus, että ovet paukkuivat. Anopin kanssa en riidellyt koskaan, kun kerran olin niin päättänyt, vaikka olisi niitä tilanteita vuosien varrella ollut. Olimme täysin vastakkaiset luonteet, kuin yö ja päivä. Anoppi oli tavattoman arka ihminen, jolle oli hirveän tärkeää se, mitä "ihmisetkin sanovat". Siitä huolimatta pystyimme elämään parikymmentä vuotta saman katon alla.
Oli anopista hyötyäkin. Hän vahti erityisesti iltaisin lapsia, kun olin karjahommissa. Aamuisin lapset yleensä nukkuivat, sillä annoimme heidän aivan tarkoituksella valvoa melko myöhään.
Mutta ethän sinä miehesi kanssa samassa talossa asuisi appivanhempien kanssa. Samaan pihapiiriin he ehkä jäisivät, mutta ota huomioon, että voisit myös hyötyä tilanteesta sitten, kun teillä on lapsia. Ei sinun tarvitsisi appivanhemmistasi pitää, riittää, kunhan olet korrekti ja asiallinen. Itse olin elänyt anoppini kanssa samassa talossa 15 vuotta, ja eräänä päivänä ovesta käveli naapuriin muuttanut mummo, joka oli minulle tutumpi ja läheisempi 10 minuutissa kuin anoppini koskaan.
Eniten ongelmia sinulle voisi tuoda karja. Jos sitoutusit hoitamaan sitä, olisit käytännössä kiinni 24 tuntia päivässä, lomaa 26 päivää koko vuonna. Kesken hellien hetkien on oltava valmis lähtemään navettaan, jos siellä tarvitaan apua eläinlääkärille, semonologille (keinosiementäjälle) tai vaikkapa poikimisessa. Ja mies on varsinkin keväällä, kesällä ja syksyllä kaiket päivät töissä. Keväällä toukotyöt, kesällä rehunteot ja kasvinsuojeluruiskutukset, syksyllä sadonkorjuu ja peltojen muokkaus. Ja ruokaa on tehtävä joka ainoa päivä. Kyllä sinä siitä selviät jos haluat, ja sitten kun pääset eläkkeelle, voit olla elämäntyöhösi hyvinkin tyytyväinen. Mutta jos aiot tuon miehen ottaa, sinun on aivopestävä itsesi hyväksymään kaikki se, mitä sinulle uudenlainen elämä tuo tullessaan. Ei se helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan. Ja lapsesi voisivat hyvinkin tykätä mummusta ja vaarista, vaikka sinä et heihin niin innostunut olekaan. Kunhan et kertoisi sitä lapsillesi. Eikä miehellekään välttämättä tarvitse kertoa, ettei tykkää hänen vanhemmistaan, ovathan he sentään hänen äitinsä ja isänä.
Pystyt siihen jos haluat, mutta ei se helppoa ole ja monista asioista joudut tinkimään. Millaista elämää oikein odottaisit itsellesi tulevaisuudessa?

Meitä maalaisiakin on hyvin monenlaisia. Tilat ja tilanteet ovat myös kovin erilaisia.

Jos aloittajalla soi jo nyt noinkin voimakkaat hälytyskellot, ehkäpä hän on jo päätöksensä tehnyt. Kirjoittelen silti - noin niinkuin yleisellä tasolla.

Parinmuodostuksessa on ensin kiinnostuminen, ihastuminen, rakastuminen. Ei tuossa vaiheessa juurikaan ajatella toisen ammattia eikä sukutiloja eikä lehmiä. Käytännön asiat ja niiden puntarointi tulee myöhemmin.

Jos suhde muodostuu ja etenee toki ennen sitoutumista on syytä miettiä hyvinkin tarkkaan, miten kummankin elämä sekä toiveet ja tavoitteet on yhteensovitettavissa riittävän toimivaksi paketiksi.

Ainahan parisuhde on haaste (ja riski?) ja jotkut tilanteet ovat todella haasteellisia. Esim uusperhekuviot ja juurikin maanviljelijöiden liitot voivat olla kinkkisiä. Kun on sovitettava niin monta asiaa mallaamaan yhteen.

Maatila voi olla molempien työpaikka tai vain toisen. Aina ei työtä ja toimeentuloa riitä molemmille tai jos isännän tai emännän työ ei kiinnosta tarpeeksi, niin ilman muuta pitää ja voi katsella muita töitä. Silti voi olla liitossa ja asua sen viljelijän kanssa.

Ei täällä maalla mitään kaavaa ole miten asiat pitää järjestää. Mahdollisuuksia on monenlaisia, mutta hommiin pitää olla vahva intohimo. Ja jos sellainen on, niin tilalta voi saada monipuolisen ja mielenkiintoisen työn.

Tilan väistyvä vanhempi pari on yksi melkoinen tekijä. Mielestäni ainoa toimiva järjestely on se, että molemmilla pareilla on oma tupa ja oma lupa. Asuntojen välimatka pitäisi olla sellainen, että edes valot eivät näy.

Tilasta ja työstä luopuminen ja sukupolvenvaihdoksen toteuttaminen ovat isoja asioita, joissa ei pidä hötkyillä. Asiat on pohjustettava ja suunniteltava huolella ja ajan kanssa ja toteutettava niin, että jokaisen osapuolen ajatukset ja toiveet tulee kuultua.

Samassa talossa tai pihapiirissä asuminen ei ole nykypäivää, mutta vanhempaa paria ei niin vain käsketä siirtymään muualle. Tila ja talo on heidän kotinsa kunnes toisin päätetään ja järjestetään. Ja toisen kotiin ei pidä mennä asumaan eikä säätämään.

Tilallamme ei enää ole eläimiä, mutta sekin vaihe on koettu. Jos lehmä tarvitsee poikimisapua tai karja on karannut naapurin viljapeltoon - tilanne on lähdettävä hoitamaan heti eikä lemmenhetken jälkeen.

Maale tulevalla voi olla kimurantti tie edessään. Meillä täällä jo olevilla useillakin on melkoinen polku takana: kuoppainen, mutkainen ja perin mielenkiintoinen.