Naiset monesti (täälläkin) toitottaa, ettei miehessä ulkonäkö ole tärkein, vaan luonne jne...
Kyllä se asia kuitenkin niin on, että vaikka yrittäisi olla kuin mukava ja kohtelias naisille, niin ei siittä ole mitään hyötyä jos sattuu olemaan vähänkin rumempi mies, kuten minä. Ikää on kertyny 26 ja olen seurustellu vasta yhden naisen kanssa!! Hänkin jätti minut sen kummempaa syytä kertomatta, luulen että ulkonäköni senkin ratkaisi. Kerrottakoon se, etten ole lihava vaan ihan normaali painoinen ja pituinen, mutta pärstä on ilmeisesti niin vastenmielinen.
Nyt olen epätoivoisena alkanut pyörimään chateissa ja siellä tutustuinkin mukavan oloiseen tyttöön jonka kanssa on kuvatkin vaihdettu, joten hän kyllä tietää minkä näköinen olen. Ensi viikonloppuna olisi sitten ensitapaaminen, mutta olen jo etukäteen aivan masentunut kun tiedän tasan tarkkaan, että se jää myös viimeiseksi tapaamiseksi kun tyttö näkee minut oikeasti eikä pelkästään kuvasta.
Joten älkää te naiset viitsikö puhua paskaa, kyllä se on ulkonäkö joka teille miehessä merkkaa, ei mikään muu. Kiva mennä baarissakin naisille juttelemaan, kun on käyny monesti niinkin, että purskahdettu nauramaan päin naamaa... jotkut kyllä pyydelleet anteeksi, mutta eipä se paljon lohduta siinä vaiheessa. Pää painuksissa saa sitte kotia kävellä nukkumaan, yksin. :( Ainoa toive olisi, että saisin kumppanin itselleni, mutta kannattaako tässä enää haaveillakaan sellaisesta.
Kyllä se asia kuitenkin niin on, että vaikka yrittäisi olla kuin mukava ja kohtelias naisille, niin ei siittä ole mitään hyötyä jos sattuu olemaan vähänkin rumempi mies, kuten minä. Ikää on kertyny 26 ja olen seurustellu vasta yhden naisen kanssa!! Hänkin jätti minut sen kummempaa syytä kertomatta, luulen että ulkonäköni senkin ratkaisi. Kerrottakoon se, etten ole lihava vaan ihan normaali painoinen ja pituinen, mutta pärstä on ilmeisesti niin vastenmielinen.
Nyt olen epätoivoisena alkanut pyörimään chateissa ja siellä tutustuinkin mukavan oloiseen tyttöön jonka kanssa on kuvatkin vaihdettu, joten hän kyllä tietää minkä näköinen olen. Ensi viikonloppuna olisi sitten ensitapaaminen, mutta olen jo etukäteen aivan masentunut kun tiedän tasan tarkkaan, että se jää myös viimeiseksi tapaamiseksi kun tyttö näkee minut oikeasti eikä pelkästään kuvasta.
Joten älkää te naiset viitsikö puhua paskaa, kyllä se on ulkonäkö joka teille miehessä merkkaa, ei mikään muu. Kiva mennä baarissakin naisille juttelemaan, kun on käyny monesti niinkin, että purskahdettu nauramaan päin naamaa... jotkut kyllä pyydelleet anteeksi, mutta eipä se paljon lohduta siinä vaiheessa. Pää painuksissa saa sitte kotia kävellä nukkumaan, yksin. :( Ainoa toive olisi, että saisin kumppanin itselleni, mutta kannattaako tässä enää haaveillakaan sellaisesta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Entäs itse, kuinka korkea rima sinulla on naisten ulkonäön suhteen?
Muuten, jos valmiiksi ajattelet että olen ruma kumminkin, niin varmasti myös näytät rumalta tai annat luotaantyöntävän vaikutelman. Kun tapaat sen tytön niin unohda itsesi ja keskity häneen...
Rima korkealla, tottakai olen jo hyväksynyt sen realiteetin, etten edes kaunista naista voi koskaan saadakkaan. Ja en todellakaan nyhjötä ja yritä näyttää mahdollisimman kurjalta vaan koitan aina jutella iloisesti ja olla hyvä "seuramies". Mutta se ei näytä riittävän, siksi tästä kirjoitinki.
"Etten edes kaunista naista voi koskaan saadakaan..."
Kukas se nyt puhui itsensä pussiin?
Hei muista se karisma, se on jotain, pärstävärkistä viis. Koska luojan luomalle emme paljonkaan voi, mutta karismaattisuus yhdistettynä sydämellisyyteen, niin hyvää tulee.
Siis millä tavoin puhuin itseni pussiin? Tottakai kauniitkin naiset kiinnostaisivat, mutta olen hyväksynyt sen tosiasian, että sellaista ei minun kohdalleni satu.
Eikö tavallisen näköiset naiset kelpaa?
Tiiätkö, enemmän naisia vaivaa sun huono itsetuntosi kuin sun ulkonäkösi. jos sulla on jo valmiiksi sellainen asenne, että olen ruma kukaan ei halua minua tuokin nainen varmaan kohta jättää, niin et tasan saa pidettyä ketään itselläsi päivää pidempää! Nyt hei mies vähän asennetta vaihtoon! Ei kukaan voi olla niin ruma, ettei KUKAAN nainen koskaan voisi kiinnostua. ihan oikein, ulkonäkö ei merkitse meille kaikkea, mutta jos omalle ukolle tarvii kokoa ajan hokea että et ole ruma rakastan sinua vielä usko jo olet ihan söpö, niin kyllä vähemmästäkin tympääntyy ja nostaa kytkintä. Eli siis: asenne vaihtoon!!!!!
Jep, kiinnostuuhan hänestä joku nainen...nimittäin vähintään yhtä ruma. Ja sen takaan, ja vannon, että rumalle miehellekään ei käy ruma nainen.
Siis minähän kerroin tuossa yhdessä viestissä, että en todellakaan käyttäydy siten, että anteeksi kun olen olemassa. Aina kun menen juttelemaan naisen kanssa niin koitan olla mahdollisimman iloinen ja muutenkin sosiaalinen, enkä tietenkään mene voivottelemaan rumuuttani. Jos mulla olis asennevamma tyyliin, että ei mulle tarvitse jutella kun olen ruma niin tuskin edes vaivautuisin yrittämään ketään!! Ei vaan huvita enää mennä pöydän naurunaiheeksi jos esim. kapakassa menen jonkun juttusille, se sattuu joka kerta niin perkeleesti. Ei sitä pysty sellainen edes ymmärtämään joka ei ole sitä kokenut. Ja minulle todellakin kelpaa minkänäköinen nainen hyvänsä kunhan hän on luonteeltaan mukava. En pidä ainuttakaan naista rumana.
tärkeämpiä kuin ulkonäkö.
itse esimerkiksi juttelen muuten hyvin mutta jos nainen on sellainen josta olen kiinnostunut, nousen puihin, menen hämilleni jne.
monestikaan naiset eivät ole kiinnostuneita miehistä joilla on täysin erilaiset harrastukset ja elämä, monestikin rahaakin pitäisi olla jne.
hei katso iltsiä kansikuvassa hirvio harkimo sai taas kauniin blondin ja mites joku lipponen puolet nuorempi misu vaikka naama on aivan perseestä. siis jos sulla on lahjoja sä saat kenet vaan...
Tämä ulkonäkö juttu on iäisyyskysymys!
Mikäs sinussa mielestäsi on niin rumaa?Koska et näytä joltain mallilta?
Itse olen kauniiksi sanottu nainen ja voisi luulla, että minulla on komea mies. Noh, en nyt niinkään sanoisi. Enemmänkin sellainen nallekarhu, pitkä ja hieman ylipainoinen, todella söötti ihminen. Alussa hänen pyöreytensä vaivasi minua hieman, mutta silmät ja luonne hurmasi. Kasvoiltaan hän on hyvin miehekäs. Ajan mittaa opin tuntemaan hänet ja ihastuin todenteolla, koska hänellä oli karismaa!!!
Nyt rakastan häntä todella, olen rakastanut jo pari vuotta. Kun en katsonut sitä ulkonäköä niinkään vaan luonnetta, löysin elämääni todella kultaisen ihmisen!Nyt en voi vastustaa hänen nallemaista syliään, suuria käsiään ja masua, kaikki on niin ihanaa hänessä!
Niin, että tyhmiä on ne naiset, jotka miettivät vain ulkonäköä, ihmisessä voi olla niin paljon muutakin!
Sinulla on enemmän itsetunto-ongelma ja sitä ei naiset helposti sulata. Sinun pitäisi olla sujut oman ulkonäkösi suhteen, kyllä naiset sen aistii.
Ei muuta kuin hymy päälle ja menoksi sinne treffeille!
Olen itsekin kauniiksi mainittu 33v nainen ja rakastuin ensisilmäyksellä ja olen nyt viisi vuotta ollut erittäin ruman miehen kanssa.Ei se tosiaankaan ulkonäöstä ole kiinni sit ku kolahtaa, ei vaan voi olettaa että kokoajan kolahtelis, jos kerran tai kaks koko elämän aikana ni saa olla onnellinen.
Olen itsekin erittäin kaunis (miesten kertomana) ja katseita kääntävä nainen. Miesystäväni ovat olleet rumia kavereitteni mielestä.
Kartan hyvännäköisiä ja macho-miehiä jostain syystä, pikemminkin haen jotain söpöä yksityiskohtaa ja tiettyä luonnetta (A ja O). Silmät ja hymy mua kiehtoo. Että näin.
Mene treffeille selkä suorana, mies!!! Tsemppiä!
mieheltäsi varmaan löytyy sitä rahaa ihan kivasti...ei se ulkonäkö, kunhan on "massia".
edelliselle...raha saa ulkonäönkin sivuseikaksi.
Olen kokenut saman kuin sinä, mutta olen nainen. En ole itsekkään naamasta mikään päivänsäde päinvastoin, mutta luonnettani on kehuttu. Puhelimessa ja netissä miehet jopa ihastuvat minuun, mutta kun tulee aika näyttäytyä tai kuva lähettää nii loppuupa kiinostus lyhyeen. Kaikki sanovat alussa, että ei ulkonäöllä ole nii merkitystä, valetta! Joku joka ihatuu minuun itseeni eikä inhoa naamaani, sitä saa etsiä, ehkä loppuelämänsä.
ihan sama se on kaikille, oli minkälainen naama hyvänsä, ni sitä voi joutua etsimään koko ikänsä, sori vaan mut ei se naamasta johdu, itse olen kaunis enkä miestä itselleni löydä,moni mies haluaa kyllä panna kerran tai pari mut sit häviää kuin pieru saharaan, joko itselläni on se kirous että viehätyn aina niistä vääränlaisista miehistä tai olen muuten ei-seurusteluun tarkoitettua tyyppiä.
Itse olisin paljon mieluummin vähän rumempi jos olisin sosiaalisempi mukava jätkä kuin tällänen ujo ja hiljanen komea koulukiusattu paska. Ei sillä ulkonäöllä ole loppujen lopuks paskaakaan väliä, naiset luulee että oon joko varattu tai homo... hyvä että oon kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ees parin naisen kanssa ollut.
mulla. Oon nainen, enkä ainakaan ympäristön kommenttien mukaan sieltä rumimmasta päästä, mutta kun luonne on niin perkeleen epäsosiaalinen, arka ja "kankea"... Syynä on se, että olen myös aikoinani ollut koulukiusattu. On multa kysytty, että "miten sä et löydä miestä" tai "miten tuollaisella naisella ei oo ketään??" Mutta niin se vaan on, että kun tarpeeksi paljon on saanu kuulla, miten "huono, surkea ja ruma" on ja juuri siinä herkimmässä iässä, niin se jättää kyllä semmoiset arvet että ne ei hävii ikinä. Ja vaikuttaa todenteolla näin aikuisenakin vielä, great...
Sensijaan, että yrität olla hyvä "seuramies" tms,
mitä jos olisit vain oma itsesi, juuri sellainen kuin olet. Silloin sinusta välittyy se sisäinen kauneutesi, joka ihan varmasti sopii jollekulle.
Tietysti on hyvä päästä puheisiin pitemmäksi aikaa, koska eihän se muuten tule esiin. Minulle henkilökohtaisesti on aina merkinnyt paljon, se mitä mies suustaan päästää ) Niin on käynyt, että komea mies on muuttunut mitättömäksi ja vähemmän komea kiinnostavaksi, näin se vaan on, enkä usko, että olen ainoa nainen, jolla on tällaiset mietteet. Se vain löytyy jostain se ihminen, ei niitä muutenkaan ole maailma pullollaan, niitä sopivia ) Kattele ja odottele, älä luo paineita itsellesi, sekin näkyy sinusta.
Ole oma itsesi! Älä yritä olla jotain muuta mitä et ole. Minä en itse ole mikään ruusu, mutta kuten sanotaan, kukkiihan se perunakin :) ja silti miehiä on piisannut ihan tarpeeksi, asennekysymys?
Minä arvostan, että mies tulee juttelemaan omana itsenään eikä yritä liikaa (tai sitten menen itse juttelemaan). Ja vielä siitä ulkonäöstä, ihmisiä on niin monen näköisiä ja toisen silmissä joku näyttää komealta kun taas toisen silmissä ei. Ei kai ole tarkoituskaan että kaikki tykkää kaikista? Joku tykkää Brad Pittistä, minä en. Minä tykkään sanotaan nyt vaikka Ville Pusan oloisista miehistä, joku toinen taas ei voi sietää.
Älä yritä liikaa, kyllä sinä vielä sen naisen löydät!
minkälaisia naisia yleensä yrität?
ja tiesitkö,komeus on katsojan silmissä!! (onko sulla kuvaa netis?;)
No en varmasti pistä pärstääni nettiin tämän vuodatuksen jälkeen tai ainakaan kerro kaikille mistä sen löytää :)
...Miehille syötetään sellaista skeidaa, ettei ulkonäkö muka ratkaise? Lakatkaa jo naisetkin valehtelemasta itsellenne, niin saadaan nämä epätoivoiset miehet ymmärtämään. Kyllä ulkonäöllä on merkitystä tässä maailmassa.
Kyllä se ulkonäkö tuntuu kieltämättä olevan se määräävä tekijä, ainakin vapaiden tämän ikäisten keskuudessa. Varmasti löytyy naisia jotka ovat kiinnostuneita muistakin miehen ominaisuuksista, mutta viimeistään ulkonäköön se homma kompastuu jos ei satu hyvää sellaista omistamaan. Paksulla lompakolla tuota saattaa pystyä kompensoimaan, joten pitäisi varmaan tässä aloittaa lottoaminen..
Huonomminkin tosin voisi mennä. Olet sentään jo yhden naisen kanssa seurustellut, mikä sekin jo osoittaa ettet ole toivoton tapaus. :)
Ja näinhän ne väittävät, että vaatimustaso laskisi ihmisillä iän myötä. Itse 25 kesää "sinkkuna" kituuttaneena toivon että tuo ikä alkaisi jo vähitellen lähestyä..
mä sanon ihan suoraan että kyllä se ulkonäkö merkkaa, mutta ei kaikkea. yleensä tosi komeet miehet on itteensä täynnä ja sama pätee myös naisiin. itse katson ensimmäisenä ulkonäköa, ei varmaan ketään ihminen ajattele että: onpa ruma, mutta sillä on varmaan ihana luonne.
No kyllähän se taitaa olla niin, että ulkonäöllä ei ole paljonkaan väliä, jos on noin epätoivoisella ja alistuneella asenteella liikkeellä. Ulkonäkö merkkaa niin naisille kuin miehillekin, se on totta, mutta kuinka paljon, se riippuukin jo vähän ihmisestä.
Jos ainoa toive elämässä on saada kumppani itselle, maksoi mitä maksoi, niin vaikeaksi voi mennä. Ehkä kannattais ensin opetella olemaan tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on, niin sitten varmaan onnistaa naistenkin kanssa paremmin. Oman olemassaolonsa anteeksipyytely ei tee yleensä vaikutusta kehenkään.
Jos masennus jatkuu, käänny lääkärin puoleen, koska tämän palstan neuvot tuskin nostavat ketään pinnalle synkkien ajatusten syövereistä.
Mää oon kasvoilta aika keskiverron näköinen mutta kun pituutta on 185 ja painoa 90 niin hoikaksi ei voi sanoa. No... äkkiäkös sitä 5-10kg laihduttaa :)
Tiedoksi nyt teille, että treffit meni oikein hyvin vaikka etukäteen kerkesin murehtia. Uudelleen tavataan heti kun mahdollista ja ollaan keretty soitella jo moneen kertaan =)
Rupee nahistelemaan punttien kanssa niin ei ainakaan naurua tarvitte peljätä kun on massaa alla väh.90kg.
Sitte kaikki pölöt rujoista prätkäjätkistä haaveilevat plikat voit viedä kotiin pantavaksi!
...minä vain olen 23, enkä ole seurustellut vielä kertaakaan. Minulla tosin on luonteessakin vikaa, kun olen kuulemma kylmä ja etäinen ihmisille, joita en tunne. Eli tuskin kukaan haluaa edes tutustua tähän 'tuimakatseiseen' minääni.
Sen oikean löytäminen tuntuu aivan toivottamalta, kun olen vielä niin ujokin naisen seurassa. Eli ei tule yritettyä mitään kovin usein. Ehkä pari kertaa vuodessa.
Että mitäs teet, kun kukaan ei kiinnostu ja itse ei koskaan uskalla tehdä mitään. Tosi hauskaa tämä elämä...