Ei, ei, ei.. pakko on loppua tää unelmointi, toivominen jostakin mitä en ikinä tule saamaan takaisin. Tyhmä ihminen olen kun en tajua hän jätti minut, hän satutti minua, hän ei rakasta minua enään. miksen voi jo luovuttaa..?
Täynnä turhaa toivoa
Once
142355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se vain on vaikea yhtäkkiä lopettaa kun vielä jokin aika sitten yhdessä rakennettiin tulevaisuuden suunnitelmia ja vannottiin ikuista rakkautta. Sitten hän vain heitti kaiken roskiin enkä ole sen koommin hätä nähnyt.
Toivo ja katkeruus tuntuvat kilpailevan keskenään.. toivottavasti pian jo unohtaisin ja ymmärtäisin ettei ihminen joka oikeasti rakastaa toimi noin....
samassa veneessä kaikki keikutaan ja samoja kysymyksiä mielessämme pyöritellään.ilman vastausta..
voimia teille kaikille joiden sydän on tuhansissa osissa..
pakko myöntää et sattuu ja kovaa :(
siitä on aikaa, kun hän jätti sinut?
Miten hän satutti?Mistä tiedät, ettei hän rakasta sinua enää?
voithan yrittää. jos et ota yhteyttä, voit katua koko loppu elämän...minäpä en uskalla, enkä ole valmis siihen.
Voi kuinka tuttua. Vaikka olen ollut paljon iloisempi ilman exääni, ajattelen häntä ainakin 58 kertaa päivässä, enkä voi kuvitellakaan ketään muuta vierelleni. Miksiköhän ei voi muistaa sitä kuinka paha oli olla silloin kuin oli vaikeaa vaan muistaa vain sen kuinka ihanaa oli kun kaikki oli hyvin...
hassua nähdä, on niin monta jolla on aivan sama tilanne päällä.
Ihan tuore tuska tämä on. Hän jätti minut 2,5kk sitten. Enhän minä voikaan tietää rakastaako hän edelleen minua vai ei. Mutta jos hän rakastaisi miksi hän silloin jätti minut, muutti toiselle paikkakunnalle ja aloitti "uuden elämän" toisen naisen kanssa?
On sama tilanne, en osaa päästää irti, en osaa tehdä oikeastaan mitään.
Olen aivan lapsellinen. epälooginen ja säälittävä, tiedän sen, mutten voi tällä mitään. Sattuu vaan niin paljon!
Hyvinä hetkinä(kovin harvoin siis) osaan ajatella järkevästi mutta sitten taas tunnepuuska vie mukanaa, ja lähettelen hänelle tekstiviestejä ja kinuan häntä takaisin.
Hän jätti minut 2vkoa sitten, asuttiin yhdessä vuosi. Ja meillä oli ongelmia. Minä vain uskon että niistä voisi selvitä, olemme vahvoja yhdessä.
Hän on minun elämäni mies, enkä halua menettää häntä. Hinnalla millä hyvänsä!
Haluaisko joku samassa tilanteessa oleva meilailla? Asun ulkomailla, eikä minulla siksi ole juuri ketään jolle voisin puhua. Tarvitsen ystävää! jaettaisiin tukea.
Siis aivan kuin minun tarina :( meillä oli niin pitkällä että suunniteltiin häitä.
Nyt ollaan siinä pisteessä että kokeillaan jutella perjantaina asioista, tiedän kyllä että huonosti siinä käy ja siks tuntuu että en edes tiedä haluanko puhua.
Tiedän minäkin että ihan väärin käyttäydyin kun hän halus lopettaa suhteen, itkin, raivosin, uhkailin ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta, koko viikonloppu meni ihan sumussa.
Voimia!!!
Lohduttavaa sentään tietää että on joku muukin jolla on sama tilanne. Oltiin yhdessä 3 vuotta, suunniteltiin perhettä ja kaikki tuntui olevan hyvin. viikko sitten mies ilmoitti että haluaa minun muuttavan pois, kantoi tavarani pihalle ja otti avaimen pois, muutin väliaikaisesti vanhempieni luo. Kuulin ystävältäni että pari päivää sitten uusi nainen on muuttanut "vanhaan" yhteiseen kotiin! tuntuu kauhealta, miten joku voi satuttaa noin ihmistä jota on sentään joskus rakastanut, tai ainakin luulen että on! Nyt olen täysin lamaantunut, töitä en saa tehdyksi ja epätoivoissani lähettelen viestejä ja soittelen perään, hän ei vastaa kumpaankaan. Olen jopa mennyt niin pitkälle että ajelen välillä ohi vaan tarkastaakseni onko uuden naisen auto pihalla, ja onhan se. tuntuu että voisin tehdä jotain tosi kamalaa, niin syvä tuska ja epätoivo on sisälläni, mietin että loppuuko tämä koskaan? voimia kaikilla, kyllä me varmasti tästä selvitään!
Voimia teille kaikille muillekkin samassa tilanteessa oleville! Eiköhän se tuska joskus lopu.. Oikeastaan haavat paranee paljon nopeampaa kun ei tarvitse koskaan enään nähdä tai kuulla hänestä. Olisi täys helvetti mulla jos hän vielä asuisi samalla paikkakunnalla.
Kunpa vaan olisi tiennyt että tässä käy näin.
Nyt meidän tuleva lapsemme syntyy tähän maailmaan ilman isää. :(
mul tuli yli vuoden suhteen jälkeen ero ja tää on aivan kamalaa. kokoajan vaan itken ja itken. en tiedä pääsenkö tästä koskaan yli..? munkin on aivan tajuttoman vaikee päästää irti ja haluaisin tosi kovin et voitas yrittää uudestaan.. mut se vois tuottaa vaan lisää tuskaa..
Moi.
Näyttää siltä että ollaan samassa veneessä.
[email protected]
toivottavasti otat pian yhteyttä!
niin minä tein. Kehotan suakin ajattelemaan miten halveksittavaa ja lapsellista käytöstä miehen puolelta ollut (oletan että myös), niin johan alkaa helpottaa.
Mitä sitä tuollaisen omahyväisen p...n perään itkemään. Vaikka oli joskus ihana mies jne, mutta ei ole enää minun silmissä tapahtuneen jälkeen.