Avopuolisoni on 30 vuotta, lapseton, naimaton, työssä käyvä "aikuinen". Nykyisin hänen viikonloppunsa kuluvat (Huom. jokainen viikonloppu) kavereiden kanssa kaljotellen, baarissa tai jonkun kaverin luona juopotellen. Alkoholin käyttö on siis joka viikonlopussa mukana. No nyt hän yhtenä päivänä kertoi, että häntä pyydettiin Saksaan, ystävänsä mukaan. Olen jo aikaisemmin kertonut kantani, että matkusta ihmeessä Suomen rajojen puolella, käy keikoilla, laivallakin yms, mutta että ulkomaan matkat haluaisin toteuttaa yhdessä, koska en itsekään ole nähnyt paljon maailmaa. Ja haluaisin nähdä ja kokea ulkomaat hänen kanssaan.
Hänen monessakin asiassa manipuloiva ystävänsä yllyttää häntä jatkuvasti joka paikkaan, ja nyt on miehestä tullut todella kummallinen, kun reissu ajankohta lähenee, eikä me olla kotona sovussa. Yhden äkin on kylmä, sanoo että ei haluakaan tällaista elämää (vakiintua, käydä töissä, olla kotona) vaan "haluan mennä" yms. Käyn itsekkin paskamaisissa työvuoroissa töissä ja tiedän todellakin mitä arki on (vielä ilman lapsia). Mutta tämä kummajainen luulis olevan siinä iässä että ajattelee kypsästi, pitää huolta Omasta asunnosta, kunnostaan, elämäntavoistaan, terveydestään, suhteestaan, ja tulevaisuus edes jotenkin näkösällä jne.... mutta on päässyt repsahtamaan ulkomuodollisestikin, kun on koko ajan olut tuoppi kädessä.
Saksan matka siis on tärkeämpi kuin minä, kun on valmis sanojensa mukaan" luopumaan tästä suhteesta jos en myönny asialle".
Pitkä suhde on yhtä nollan kanssa. Minä = Zero
PS. Vihaan tätä kaveria yli kaiken tällä hetkellä, houkutelkoon itsensä kaltaisia mustan tulevaisuuden saavia *******.
Hänen monessakin asiassa manipuloiva ystävänsä yllyttää häntä jatkuvasti joka paikkaan, ja nyt on miehestä tullut todella kummallinen, kun reissu ajankohta lähenee, eikä me olla kotona sovussa. Yhden äkin on kylmä, sanoo että ei haluakaan tällaista elämää (vakiintua, käydä töissä, olla kotona) vaan "haluan mennä" yms. Käyn itsekkin paskamaisissa työvuoroissa töissä ja tiedän todellakin mitä arki on (vielä ilman lapsia). Mutta tämä kummajainen luulis olevan siinä iässä että ajattelee kypsästi, pitää huolta Omasta asunnosta, kunnostaan, elämäntavoistaan, terveydestään, suhteestaan, ja tulevaisuus edes jotenkin näkösällä jne.... mutta on päässyt repsahtamaan ulkomuodollisestikin, kun on koko ajan olut tuoppi kädessä.
Saksan matka siis on tärkeämpi kuin minä, kun on valmis sanojensa mukaan" luopumaan tästä suhteesta jos en myönny asialle".
Pitkä suhde on yhtä nollan kanssa. Minä = Zero
PS. Vihaan tätä kaveria yli kaiken tällä hetkellä, houkutelkoon itsensä kaltaisia mustan tulevaisuuden saavia *******.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehellä on kolmenkympin kriisi. Usko mua. Itsellä se aiheutti aikanaan avioeron, joten tunne kyllä nuo merkit. Miestä ei pitele villit hevosetkaan jos se nyt päättää että nuoruus ei VOI olla vielä ohi. Sitten se riehuu pari vuotta, toteaa että jaa, vois kai sitä asettua, ja tapaa jonkun sopivan naisen jonka kanssa aletaan lisääntyä ja vakiintua.
Näitä on nähty. Jos kolmenkympin kriisi on tuota luokkaa se vie mukanaan. Älä syytä sitä kaveria liikaa, se on vaan katalysaattori siinä. Ehkä sinunkin on tarkoitus vakiintua jonkun muun kanssa.
Kolmenkympin kriisi yksinkertaisuudessaan.
Toinen kriisi tulee viidessäkympissä.
Ikävää, mutta tapahtuu tosi usein.
Sanoit että suhteenne on ollut pitkä suhde. Eli toisinsanoen: olette alkaneet seurustella kakskyt-jotain ikäisenä. Silloin aika monet vielä (valitettavasti) sinkkuilee ja juhlii ja käy villeissä bileissä. Te olette varmaan olleet vähän rauhallisemmin, kuten useat pariskunnat tekevät. Ja se on ok!
Nyt miehesi kokee että on missannut jotain. Hän miettii että miksei hän ole bilettänyt? No siksi hän ei ole bilettänyt, kun hän on seurustellut kanssasi. Nyt hän tahtoo elää sen kakskyt-jotain-ikäisen biletysvaiheen ja kokeiluvaiheen.
Ikävää todellakin.. Mutta niiiiin yleistä.
Ette välttämättä ole tehtyjä toisillenne. Koska hei ihan oikeasti nyt: jos ei kolmekymppisellä miehellä käy MIELESSÄKÄÄN vakiintuminen, rauhoittuminen, elämän priorisointi ja yhteisen elämän (lapsien?) hankkiminen, niin kyllä se kertoo miehestä jonkin verran.
Hän ei välttämättä ole sinulle nyt oikea.