Voi tietysti olla, että kyse on vain omasta mielikuvituksestani, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ihmisistä on tullut jollain tavain aikaisempaa varautuneempia. Siis sekä miehistä, että naisista.
Minulla on kokemusta työelämästä, harrastuksista, baareista yms jutuista yli kymmenen vuoden ajalta, ja jotenkin tuntuu siltä, että silloin aikaismmin oli paljon helpompaa saada kontaktia ihmisiin. Sitä saattoi baarissakin heittää jotain juttua jonkun tuntemattoman, samassa pöydässä sattumoisin istuvan ihmisen kanssa ilman sen ihmeempiä juttuja. Ja myöskin löysin pari ystävää itselleni harratusten parista.
Ja nyt kun koitat tehdä samaa, niin asenne on "mitä h*lvettiä sä mua häiritset." Ja ihmiset käyttäytyy kuin se olisi maailman suurin loukkaus, että kehtaat yrittää tutustua ihmisiin. Ja lisättäköön vielä, että itse olen nainen ja samanlaista olen huomannut sekä miesten, että naisten taholta.
Minulla on kokemusta työelämästä, harrastuksista, baareista yms jutuista yli kymmenen vuoden ajalta, ja jotenkin tuntuu siltä, että silloin aikaismmin oli paljon helpompaa saada kontaktia ihmisiin. Sitä saattoi baarissakin heittää jotain juttua jonkun tuntemattoman, samassa pöydässä sattumoisin istuvan ihmisen kanssa ilman sen ihmeempiä juttuja. Ja myöskin löysin pari ystävää itselleni harratusten parista.
Ja nyt kun koitat tehdä samaa, niin asenne on "mitä h*lvettiä sä mua häiritset." Ja ihmiset käyttäytyy kuin se olisi maailman suurin loukkaus, että kehtaat yrittää tutustua ihmisiin. Ja lisättäköön vielä, että itse olen nainen ja samanlaista olen huomannut sekä miesten, että naisten taholta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On.
Paljon on väliä myös missä päin maata liikutaan. Olen kuullut että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla täysin tuntemattoman juttelu yritys varsinkin sukupuolten välillä on välitön iskuyritys eli nainen voi haistataa pitkät ihan yksinkertaisesta juttelusta.
Käsitykseni mukaan ihmisistä on tullut kolkompia sekä etäisempiä. Tähän osaltaan vaikuttaa se ettei tunneta enää kuuluvan osaksi suomalaista yhteiskuntaa vaan jokainen asuu erillään toisista varsinkin sinkkuina ollessa ja jokaisella on ne omat porukkanssa jossa toki voidaan olla varsin läheisiä.
Olen mies ja sen tyyppinen joka voi heittää juttua ihan täysin vapaasti kenen kanssa tahansa, tuntemattomienkin ja olen huomannut että se on yleistynyt.
Nykyään jokainen haluaa itsenäisyyden lisäksi olla oma eriytynyt oman ympyränsä omistava superyksilö joka on linnoittautunut niihin ympyröihinsä ja ihmisiin lähellään. Muut eivät ole mukavia uusia tuttavuuksia vaan jopa mahdollisia uhkia ja häiritsijöitä.
Tietysti Internet- ja sen sosiaaliset kanavat eivät välttämättä lisää ihmisten sosiaalisuutta muualla elämässä vaan päinvastoin joku voi ihmetellä miksi kontaktia edes otetaan muualla elämässä, kun "mehän ei tunneta ennestään".
Itse olen sen verran maalta kotoisin sellaisella reippaalla asenteella että kenen kanssa tahansa voi jutella.
Junassakin on joskus joku ihmetellyt että miksi kommentoin jotain tai miksi alna juttelemaan.
Varsinkin näin miehenä tuntuu että naiselle puhuminen ellei kyseessä ole joku vanha mummo tai lapsen kanssa kulkeva äiti että sitä on joku mahdollinen ahdistelija, raiskari tai sitten vain epätoivoinen yli-innostunut poikamies jos alkaa nuorelle tai nuoremmalle naiselle jutella.
Kovasti puhutaan avoimuudesta, ennakkoluulottomuudesta, rohkeudesta ja sosiaalisuudesta mutta olen käsittänyt että ne tarkoittavat vain "oikeita kaveripiirejä" ja "menemisen meininkiä" tiettyjen tyyppien kanssa. Ei niinkään että yleisesti olisit ihmiselle tuota. Puhumattakaan nyt herran jumala kohteliaisuudesta.
Mie oon tietyssä määrin samaa mieltä. Ihan kaikkiinhan se ei päde, mutta mikä yleisvaikutelma on, ni ihmiset on paljon varautuneempia ja itteensä sulkeutuneempia. Yhteisöllisyyttä ei oo enää yhtään niin paljon kuin mitä sitä on joskus ollut. Maailmasta on tullut niin minä-keskeinen. Pijetään huoli vaan omista asioista, siitä että ittellä on kaikki on hyvin, ja muista ei sitten mitään väliä. Ollaan vetäydytty niin kauas muista, ettei oo mitään väliä, mitä niille käy.
Sellanen yleisinhimillisyys, yleinen huomioonottaminen ja auttaminen on hävinny, ei aatella että samassa veneessä tässä ollaan, että toinenkin ois yhtä arvokas ja tärkee ihan jo siksi, että sekin on ihminen, vaikkei sitä tunnekaan. Ennen oli ihan luonnollista, että muista pijetään huolta, se ei ollut mikään päivän hyvä teko -juttu. Nykysin käännetään pää toiseen suuntaan ja kävellään askeleita nopeuttaen ohi.
Uskoisin myös, että nää nykyajan ongelmat ja lisääntynyt masentuneisuus ja muu johtuu ihan just siitä, että yhteisöllisyys on vähentynyt. Ei enää koeta, että oltaisiin tärkeitä jollekin, että oltaisi merkittävä osa yhteisöä. Ollaan vaan niin yksin niissä kerrostaloyksiöissä. Jokunen aika sitten kokoonnuttiin yhessä vielä talkoisiin, pijettiin yhteisistä asioista huolta, autettiin jos joku apua tarvis. Nyt kukaan ei voi auttaa, koska on niin kiire haalia etuja ittelleen.
Jotain aatoksia. Ei kovin selkeesti, mutta pitää lähtee viemään koira pihalle :)