miksi ihmeessä alistutte?

En minäkään voinut käsittää, ennen kuin huomasin eläväni siinä suhteessa. Enkä mä siltikään elä missään hellan ja nyrkin väkissä. Eikä mies ole itsekeskeinen kusipää, vaan ihana rakastava mies, joka kärsii impulssinkontrolliongelmasta. Eli hänellä menee yli suutuspäissään. Olen itse vähän samanlainen, mutta mulla kontrolliongelma näkyy vain tavaroiden paiskomisena ja loukkaavien sanojen syytämisenä. Mies taas pyrkii väkivallalla tukkimaan suuni. Pitää kiinni, tönii ja heittää mut ulos. Tosin, sittemmin viimeinen väkivaltainen kohtaus sattu maaliskuussa -10. Mies on käynyt hoidossa ja ollaan työstetty suhdetta keskenämme. rakastan häntä ja hän minua ja hän itkee viikoittain sitä, että on satuttanut minua ja ettei ikinä enää niin tee. Varmasti en voi häneen luottaa, mutta rakkaus voittaa tässä tapauksessa ja tuen hänen muutostaan kaikin keinoin. Jos hän vielä minua satuttaa, lähden.

Asiat eivät ole yksinkertaisia ja mustavalkoisia koskaan.

Tiedätkö että olen tänään kysynyt itseltäni sen sata kertaa että MIKSI? Miksi minä jaksan tuon hullun kanssa olemista. Rakkaus häntä kohtaan ei ole enää sama kuin joskus aiemmin. Enemmän tunnen vihaa häntä kohtaan. Tänään minut on haukuttu tyhmäksi. Verrattiin jopa entiseen tyttöystävään että pitikin vaihtaa oma muija tollaseen tyhmään. En saanut tulla aamupalalle lapsien ja miehen kanssa yhtäaikaa koska olen kuulema palvelusväkeä. Olen läski ja luuseri. Olin eilen kaupassa ja kappas puhelin olin jäänyt äänettömälle ja en kuullut sen sointia. Siitäkös tämä veti herneet nenäään ja kun olin tulossa kaupasta he olivat juuri lähteneet. Yritin soittaa hänelle mutta hän ei vastannut. Sitten 40minuutin päästä hän kyllä tuli ja pyysin anteeksi kun en kuullut puhelinta. Mutta tämä anteeksi pyyntöhän ei riittänyt vaan se piti vittuilemalla pyytää pari kertaa uudelleen. ja kaikki tämän päivän paskan niskaani sai alkunsa illalla siitä kun sanoin että sinun teot muistuttaa narsistin tekoja. Ja nyt kuulema ollaan pari viikkoa puhelakossa jos en pyydä häneltä syvimpiä anteeksi pyyntöjä. Hän on myös opettanut lapsellemme että jos ei leikkipuistossa saa keinua niin silloin pitää lyödä kaveria kasvoihin.

Nuorempana olen kärsinyt paniikkihäiriöstä. Nyt hän sitten viittailee siihen että olen hullu ja mun pitää hakea mielialalääkkeet että voisin olla normaali. Kärsin myös rytmihäiriöistä ja hän nyt kuulema ärsyttää minua niin paljon että yölllä tulisi niitä. Se on kuulema kosto minulle minun huonosta käyttäytymisestä. Että näin ihanan rento sunnuntai päivä.Pitkän aikaa meni todella hyvin.Ei ollut mitään ja olin todella onnellinen. Vielä pari päivää hehkutin että mitenkä on hyvä olla.

Olen oikeesti ihmetellyt ett miksi ihmeessä minä tässä suhteessa olen? Hullu kait olen...

Sitä jotenkin selittää itselleen et jos tämän kerran vielä annan anteeksi ja tosiaan sitä alkaa nähdä itsensä sinä miksi puhutellaan jos sitä jatkuu tarpeeksi kauan. Yksi aivopesun muoto joka tapahtuu salakavalasti. Sanat tyhmä, läski, luuseri, täyspaska yms ovat yleisiä ja hulluksi sanominen myös. Onneksi tuo totaalinen mitätöinti ja tavaroiden tuhoaminen, sekä humalassa kuristamiset, potkimiset, kaatamiset yms. eivät kuulu enää omaan elämääni. Tsemppiä niille jotka vielä ovat tuossa tilanteessa, on olemassa ulostie mutta se ei ole helppoa.

Samaa mietä olen ap:n kans.
Surullista se, jos lapset joutuvat tämmöisessä "kodissa" kasvamaan ja saavat huonon lähtökohdan elämälleen.
Eri asia jos tilanteessa ei ole lapsia, pieksättäköön naiset sillon itteensä jos sitä haluavat.

Monet ovat investoineet suhteeseen niin paljon, että mieluummin sietävät väkivaltaista käytöstä kuin lähtevät kävelemään.

Eipä voi muuta sanoa, kun voi herranjestas sentään. Siis voiko tosiaan olla olemassa niin tyhmiä naisia, että alistuvat tuollaiseen väkivaltaan ???

Siis vaihtoehtojahan on tasan kaksi : joko he todella nauttivat siitä lyömisestä ja haukkumisesta , alistamisesta , tai sitten ovat niin tyhmiä, etteivät älyä mitään ulospääsyä tilanteesta.

Hakeutukaa hoitoon ja nopeasti, varsinkin jos on lapsia.

Jos ei ole lapsia, nauttikaa - mutta älkää märiskö näillä palstoilla.

En minäkään sitä ymmärrä mut siltin sitä tapahtuu. ilmeisesti kiltit miehet eivät ole tarpeeksi jännittäviä tai ne ovat muuten tylsiä niin naisen on sitten pakko olla miehen kanssa joka lyö turpiin. Olen nähnyt sen niin monta kertaa.

Jos uskoo "miehen" haukut, niin olisihan kuitenkin parempi olla yksinään huonoitsetuntoinen kuin p*skamaisen kiusaajan kanssa sellainen, ja ihan vapaaehtoisesti. Ne ukothan näissä naisissaan roikkuu kuin henkensä hädässä, pelkäävät että vähänkin parempi itsetunto saisi katsomaan suhdetta ja "miestä" vähän tarkemmin. Lähtekää vaikka kuinka itsenne mitättömiksi tuntien näistä latistavista suhdeviritelmistä ja hakekaa sitten jossain vaiheessa terapia-apua. Ajatelkaa, miten ihanaa on asua rauhassa ja seurustella vain teitä arvostavien ihmisten kanssa.

Jos itse saisitte suunnitella, niin minkälainen apu sopisi juuri teille tilanteesta irti pääsemiseksi ja eheytymiseksi? Mitä kaikkea muiden tahojen pitäisi tehdä, jotta vahvistuisitte?

Kun mies hakkaa hän tekee sen siksi jotta saa naisen alistettua tilaan jossa ei ole voimia lähteä ja voimia hakea apua.

Itse ihmettelin tosissaan kun sain tietää että lähelläni olevia ystäviä oli mies hakannut ja he olivat jääneet tilanteeseen eivätkä edes olleet kertoneet minulle kyseisestä tilanteesta. Aloin pohtia että taustalla on pakko olla muutakin kuin vainb tyhmyyttä. Se tuntui vaan niin uskomattomalta, kuinka he jäivät tilanteeseen.

En vieläkään ymmärrä täysin miksi nainen jää hakattavaksi mutta niin mä olen sen käsittänyt että mies tekee kaikkensa jotta naisella ei ole voimavaroja lähteä. MIehellä on huono itsetunto ja niinkuin joku tuossa aiemin sanoi että "Ne ukothan näissä naisissaan roikkuu kuin henkensä hädässä, pelkäävät että vähänkin parempi itsetunto saisi katsomaan suhdetta ja "miestä" vähän tarkemmin".

Jos ei ole sisäistä tasapainoa sitä helpommin ajatuu ihmissuhteisiin jotka eivät ole hyväksi. Siitä huolimatta ihminen roikkuu näissä suhteissa koska kokee että tilanne olisi huonompi ilman ko suhdetta. Kysehän on siitä että ei usko itseensä ja elämäänsä. Olen itse kokenut tuon kaiken ja koen että kun vertaan nykyistä tilannettani aiempaan on helppo ihmetellä, mitä ihmettä päässäni liikkui, mutta tajuan että minulla ei ollut voimavaroja ja itseluottamusta parempaakaan.

Terapiasta oikeasti saa apua ja ei todellakaan kannattaisi hävetä avun hakemista, Myös ystävät auttavat.

Tänään minut on haukuttu tyhmäksi .... jne. Jos oma mieheni haukkuisi minua tyhmäksi, tietäisi se heti avioliittomme päättymistä. Puhumattakaan, että monet ovat saaneet kuulla ikävämpiäkin nimityksiä.
Huonoja miehiä ei yksinkertaisesti olisi, jos heitä heti rangaistaisiin, mitä ilkeää tekevätkään vaimoilleen. Huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä. Meidän perheessä otan herneen nenään jo pelkästä kiroilemisesta, jos sitä sattuu vahingossa. Mies tietää, että pidän kiroilevia ihmisiä tyhminä. Sitähän he toki ovatkin.

Jos mies haukkuisi minua "tyhmäksi". Istuttaisin miehen pöydän ääreen - ja sanoisin hänelle: että ikävää kyllä olen liian tyhmä vaimo sinulle ja todella sinä ansaitset paremman kumppanin ! Voin jo heti aamulla pakata tavarani ja lapset, olet saanut kestää jo aivan liikaa minun tyhmyyttäni. Näin ollen on parempi erota. Koska ero olisi miehen itse aiheuttamaa, miten hän voisi siitä vihastua, kuten jotkut miehet reagoivat eron jälkeen.

Siis jotkut teistä ovat oikeastikin tyhmiä, manipuloivia, riitaa haastavia, suoranaisia riivinrautoja! mutta tunnustaako tai näkeekö kukaan teistä vikaa omassa toiminnassanne??? ;)) AINA on syy toisessa osapuolessa, teidän kirjoittajien mielestä.... luuletteko että asia oikeasti on näin että kenessäkään teissä ei ole vian häivääkään!?

Jos mulle olis vaikka viitisen vuotta sitten sanottu, että elän hakattavana ja uhkailtavana, olisin kehottanut tarkistuttamaan lääkityksensä. Nyt en enää sano mitään. Uusi suhde ja kaikilta ennusmerkeiltä suljin silmät. Minä, joka olin jo lähes viiskymppinen ja elin vakaassa avioliitossa. No pistettiin sitten hynttyyt yhteen ja pikkuhiljaa alkoi helvetti. Ensin uskoi, toivoi ja nyt jäljellä on enää häpeä ja toive, että elonpäiviä ei enää olis paljoa. Tätä häpeää ei kellekään voi jakaa, koska todellakin olen samaa mieltä kuin aloittaja, että ei väkivaltaa tarvitse tai pidä sietää. Häpeä on suurin asia, joka haittaa elämää noiden mustelmien ja ruhjeiden lisäksi. Sitä vain kutistuu pienemmäksi ja pienemmäksi, sulkee ystävyyssuhteet ja lopulta välit omiin lapsiin ja vanhempiin käyvät aina vain pintapuolisemmaksi. Ei halua sälyttää kellekään taakkaa, että ei voi hyvin. Ja kuten kunnon mies, hän pitää minua itseäni syyllisenä väkivaltaan, kun en käyttäydy kunnolla.
Ehkä joiltain kolhuilta säilyisin, jos osaisin olla huomaamatta valheet, uskoisin kaiken ja uskoisin pilvilinnoihinsa. Mutta siinä olen todella tyhmä, en sitä vieläkään osaa, vaan itken, kun petyn....kerta kerran jälkeen.

Mutta pliis, älä tuomitse kaikkia naisia, kaikki eivät todellakaan hallitse elämäänsä niin kuin sinä.... Onneksi meillä ei ole lapsia, he asuvat jo omillaan ja kuvittelevat, että äiti pärjää..

Ja joo olen tuon yhden ketjun aloittaja, joka haluaisi hoitaa nuorta koiraa kunnolla ja elää rauhassa, mutta se nyt vaan ei onnistu. Osa syytä tässä kitumiseen on siis myöskin tuo koira, jota en vain voi jättää heitteille.

minun exäni oli aluksi aivan ihana poikaystävä. hän oli rento, iloinen, elämänmyönteinen, huumorintajuinen, itsevarma, tuki minua ja laittoi minut ykkössijalle. hän halusi viettää kaiken aikansa minun kanssani, mutta niinhän usein ihastusvaiheessa monet haluavat.
asuimme eri paikkakunnilla eli muutimme aika nopeasti yhteen.

mies ei löytänytkään töitä ja halusi edelleen kaiken aikani. minä kävin töissä ja olisin tarvinnut enemmän omaa aikaa. tässä vaiheessa aloimme riidellä useammin, mies alkoi kiroilla, haukkua minua nimillä ja oli ahdistunut kaikesta. verhojen täytyi olla kiinni iltaisin, kun miestä ahdisti. minä en saanut käydä baareissa, kun mies saattoi saada rytmihäiriö/paniikkikohtauksia. minä en edes saanut käydä ruokakaupassa tai viemässä roskia iltaisin. mies kyttäsi kokoajan tekemisiäni, jos olin kaupungilla tai näkemässä kaveria mies soitteli minulle vähän väliä. me riideltiin usein, mies rikkoi huonekaluja, teki reikiä seinään ja löi minua. halusin erota, mies paikkasi reiät seinissä ja onnistui manipuloimaan minut takaisin, kun kävi terapeutilla ja löysi töitä.

kun jatkoimme suhdetta mies yllättäen lopetti terapeutilla käynnin ja parin kk työnteon jälkeen lopetti työnteon, kun työnteko ahdisti. mies kuitenkin oli jossain määrin rennompi, sain käydä baareissa ja matkustella ilman miestä. meillä oli noin 4kk tasainen normaali kausi, kunnes riidat taas alkoivat ja pahentuivat. mies löi minua ja rikkoi tavaroitani vuokra-asuntoani. minä halusin pois suhteesta kesällä, mies syyllisti minua kun hän oli luopunut asunnostaan/tavaroistaan kun muutettiin yhteen. niinpä annoin hänelle pari kk aikaa etsiä uutta asuntoa ja saada asiat kuntoon. parin kk päästä tilanne oli sama. kuka nyt haluaisi vuokrata asunnon miehelle, jolla on luottotiedot mennyt ja kenellä ei ole työtä? annoin hänelle aina kk lisää aikaa, ja mies edelleen oli samassa tilanteessa. vasta kun hän rikkoi paljon lisää tavaroitani ja vuokrakämppääni uhkasin soittaa poliisit ja heittää hänen kamat pihalle, jos hän ei lähtisi. tänään hän lähti ja minulla on uskomattoman hyvä fiilis vaikka olen opiskelija ja kärsin monen tuhannen euron taloudellisista tappioista kaikesta mitä mies on rikkonut.

olisit heittänyt miehen pihalle heti kun alkoi skitsoilemaan niin olis sun tavaratkin säästynyt.

Niin...alistuminen ei sopinut minulle. Lähdin. Vaan miten tilanteeseen jouduin? Mies oli kuin kultaa ennen kuin asuimme yhdessä. Emme muuttaneet ensin vuokralle yhteen vaan ostimme suoraan oman talon ja muutimme sinne. Mehän sovimme niin täydellisesti yhteen ja käytännössä olimme jo asuneet tositemme luona 24/7.

Ja niin se idylli jäi rakentumatta. Yhteinen velka oli otettu, ja mut oli "sidottu" taloon kiinni. Velkaa oli paljon. Ensin alkoi henkinen väkivalta, joka kärjistyi parin kuukauden yhdessäasumisen jälkeen fyysiseksi. Otin välittömästi hatkat talosta, muutin kaverin luo, talo laitettiin myyntiin. Mies tunnusti, että tällä oli mielenterveydellisiä ongelmia (masennusta) ja oli jättänyt hieman ennen muuttoa lääkkeet ottamatta lääkärin kiellosta huolimatta. Muutos olisi siis selittynyt tällä. Noh, ajattelin etten mitään menetä vaikka antaisin vielä mahdollisuuden. Eipä mennyt kauaakaan, kun seuraava käsiksikäyminen tapahtui ja se jäi viimeiseksi. Lähdin jälleen kaverille evakkoon ja sieltä vuokrasin oman kämpän, ja talo myyntiin.

Miksi sellaiseen suhteeseen ajaudutaan? Koska mies/nainen ei näytä todellisia karvojaan ennen kuin toinen on riittävällä tasolla sidottu suhteeseen. Lapsi toimii hyvin, ja toimii velkakin.

Miksi sellaisesta suhteesta on vaikea lähteä? Toivotaan miehen paranemiseen. Omalla kohdalla velkataakka motivoi yrittämään. Lähtö tuli maksamaan mulle lähes 23 000e..kun talosta ei saatu niin paljoa kuin maksettiin välittäjän palkkiot, muutto yms. Kaikilla ei tuollaisia summia rahaa ole. Onneni oli, että olin säästänyt lähes kaikki huonekaluni ja tavarani. Olisko aloittajalla varaa tällaiseen eroon?

minä menetin yli 30.000 euroa, kun uskoin valheita vielä ja luotin, vaikka olin kärsinyt väkivallasta jo vuosikymmeniä, mutta nyt olen onnellinen, että lähdin ja rahalla ei ole merkitystä, vain oma terveys on se tärkein asia.
Olin niin loppu, etten jaksanut pitää puoliani, mutta niin kuin jo kerroi, raha ei ratkaissut vaan oma hyvinvointi.