mä olen alkoholistiperheestä ja olen seksuaalivähemistään kuuluva nainen.
Olen lähtenyt kotoa nuorena, kun en halunnut elää sellaista elämää.
Mutama vuosi sitten kerroin perheelleni, että olen sukupuolivähemmistään kuuluva ja sen jälkeen ovat jättäneet minut kokonaan ulkopuolelle.
Olen muutaman kerran käynyt vierailulla, mutta on tullut sellainen tunne, että en ollut tervetullut. Äitini ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu ja miten minulla menee.
Kertoo vaan kuinka hyviä ihmisiä vanhemmat sisarukseni ovat. Sama meno jatkuu ja muutama sisarukseni ryyppääja pyörii siinä äidin helmoissa.
En ole enää antanut puhelinnumeroa, kun soittelivat humalassa.
soitin äitille muutama viikko sitten ja sanoi vaan, että kiire ja ei kerkiä juttelemaan kanssani ja ei kysyny multa mitään.
Taidan pitää etäisyyttä ja jos haluavat ite ottaa yhteyttä niin ottakaan.
Nainen 36v.
Olen lähtenyt kotoa nuorena, kun en halunnut elää sellaista elämää.
Mutama vuosi sitten kerroin perheelleni, että olen sukupuolivähemmistään kuuluva ja sen jälkeen ovat jättäneet minut kokonaan ulkopuolelle.
Olen muutaman kerran käynyt vierailulla, mutta on tullut sellainen tunne, että en ollut tervetullut. Äitini ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu ja miten minulla menee.
Kertoo vaan kuinka hyviä ihmisiä vanhemmat sisarukseni ovat. Sama meno jatkuu ja muutama sisarukseni ryyppääja pyörii siinä äidin helmoissa.
En ole enää antanut puhelinnumeroa, kun soittelivat humalassa.
soitin äitille muutama viikko sitten ja sanoi vaan, että kiire ja ei kerkiä juttelemaan kanssani ja ei kysyny multa mitään.
Taidan pitää etäisyyttä ja jos haluavat ite ottaa yhteyttä niin ottakaan.
Nainen 36v.
Vastaukset 3
Vanhimmat
useasti saa vain ihmetellä miten niitä äidin tunteita on niin harvalla ? ei ihmistä voi tuomita erinlaisuudesta ja varsinkin kun se ei loukkaa toista ihmistä. olet rikkinäisestä perheestä joka ei helpota asiaa.
harki tarkkaan jos elämäsi tulisi olemaan helpompaan jos katkaiset välit. itse olen katkaissut riitojen takia. en viitsinyt näytellä ja mieliskellä kun tiesin mitä kieroilua on ollut selkääni takana. silloin tein valinnan. mikä tekee että voisin paremmin ? tulin siihen tulokseen että poissa silmistä poissa sydämestä. ei kokonaan mutta kummasti helpotti. joskus sattuu mutta kutienkin...
Yhdyn edellisen kirjoitukseen ja samalla sanon sinulle, että joskus asiat todellakin satuttavat, mutta sun kannattaa miettiä mikä sinun hyvinvoinnin kannalta on helpointa ja parasta. Itsekin olen kärsinyt "oman äitini" toilailuista ja ilkeilyistä ihan hirveän kohtuuttomasti ja vasta nykyään tänä päivänä tajunnut sen kylmän tosiasian, että minun kannaltani on parempi ettei olla tekemisissä.
Minun äidilläni on vain kateus minua kohtaan,nuorta kaunista tytärtään kohtaan. Niin älytöntä kuin se onkin! monien vuosin mietinnän ja pohdinnan tuloksena päädyn yhä uudestaan ja uudestaan siihen tulokseen.
Koita tehdä omasta elämästäsi sellainen kuin tahdot, niin minäkin tein ja usko pois se satuttaa vähemmän kuin olla tekemissä sellaisen akan kanssa, joka ei arvosta ja joka tuottaa vain mielipahaa! Siinä se on lyhykäisyydessään!
Yhdyn edellisiin mielipiteisiin. Vanhempasi tekevät ison virheen huolelliseti harkiten toimimalla menettääkseen sinut. Mutta se on heidän tarkkaan harkittu valinta.
Sinun vain täytyy hyväksyä se, vaikka joskus saattaa pikkuisen kirpaistakkin.
Keskittäydy nyt vain täysillä omaan elämääsi. Tee siitä tarkoituksenmukainen, tuottava ja kaunis. Maailma on täynnä hyviä piirteita, luotettavuutta, kauneutta ja rakentavaa. Perheesi ei edustä mitään noista. Laske heidät pois mielestäsi, vain jätä heidät elämään omaa sairasta elämäänsä ja keskittäydy sinä omaasi tekmällä siitä parhaan mahdollisen.