minua on petetty. Sain mieheni kiinni jo vuosia jatkuneesta sivusuhteesta:( Erohan siitä tuli. Ja tuntuu, että samantien tulee "ero" myös omista kuin miehenkin sukulaisista. Kukaan muu kun ei tunnu näkevän miehessäni mitään vikaa, vaan äitinikin jopa raivokkaasti puolustaa miestäni, puhumattakaaan ex-anopista. Vika kun ei kuulemma ole miehessäni, vaan tässä salarakkaassa.
Jos minä olisin tämän sukuni mielestä hyvä vaimo ja kunnon ihminen, antaisin miehelleni vielä mahdollisuuden. Sukuni mielestä mies kun on vietelty ja vikitelty ja VIETY minulta ja minun pitäisi nyt siis "pelastaa hänet ja taistella" hänet takaisin. Ja jos en sitä tee, minä olenkin siis nyt tämän avioeron suurin SYYPÄÄ.
EN tajua tätä logiikkaa. Tuntuu jo karmealta muutenkin ja kuvittelin petettynä osapuolena saavani jonkinlaista tukea ja sympatiaa eroni hetkellä, mutta kuinkas kävikään?
Olen yrittänyt keskustella sukulaisteni kanssa asiasta ja olenkin todennut heille, että MIES minua petti, ei tuo täysin tuntematon naikkonen. MIES oli minulle ja lapsillemme vastuussa tekemisistään, ei tuo nainen. MIES oli luvannut minulle uskollisuutta ja rakkautta, ei tuo nainen.
Kysyin anopilta suoraan , että pitäisikö minun olla naimisissa noin vietävissä olevan miehen kanssa? Että jos nyt joku nainen sen keksii minulta "viedä" ja mies on vietävissä- niin sellaisenko tossukan kanssa minun pitäisi olla ja siitä taistella? Suuttuessani vielä kysäisin, että miten on anoppi onnistunutkin sitten noin tossun miehen kasvattamaan, joka vaan "viedään ja viekoitellaan" VUOSIKSI, kun kotona on vaimo ja lapsia?? Anoppi loukkaantui ymmärtämättä pointtiani.
Kertokaa nyt kokeneemmat, miten tämä on mennyt tällaiseksi? Oman äitinikin mielestä minun nyt pitäisi katsoa peiliin, että mitä MINÄ olen tehnyt väärin, että mies lähti toisen matkaan?? VArmasti paljonkin, mutta mikään, ei mikään, mielestäni oikeuta pettämistä.
Kaikki nämä vuodet mies on tietoisesti pettänyt minua ja siinä sivussa lapsemmekin:( Ja nyt , nyt miehessä ei olekaan mitään vikaa, vaan kaikkien viha ja katkeruus tuntuu kohdistuvan tähän toiseen naiseen, jota minä en tunne, enkä edes osaa vihata. Ei minulta riitä vihaa enää jollekulle eukolle, kun kaikki katkeruus ja viha kohdistuu tuohon kohta entiseen aviomieheeni.
Onko tämä yleistäkin, että petetty jääkin vaille tukea? Että pettäjästä tehdäänkin viaton uhri?
Jos minä olisin tämän sukuni mielestä hyvä vaimo ja kunnon ihminen, antaisin miehelleni vielä mahdollisuuden. Sukuni mielestä mies kun on vietelty ja vikitelty ja VIETY minulta ja minun pitäisi nyt siis "pelastaa hänet ja taistella" hänet takaisin. Ja jos en sitä tee, minä olenkin siis nyt tämän avioeron suurin SYYPÄÄ.
EN tajua tätä logiikkaa. Tuntuu jo karmealta muutenkin ja kuvittelin petettynä osapuolena saavani jonkinlaista tukea ja sympatiaa eroni hetkellä, mutta kuinkas kävikään?
Olen yrittänyt keskustella sukulaisteni kanssa asiasta ja olenkin todennut heille, että MIES minua petti, ei tuo täysin tuntematon naikkonen. MIES oli minulle ja lapsillemme vastuussa tekemisistään, ei tuo nainen. MIES oli luvannut minulle uskollisuutta ja rakkautta, ei tuo nainen.
Kysyin anopilta suoraan , että pitäisikö minun olla naimisissa noin vietävissä olevan miehen kanssa? Että jos nyt joku nainen sen keksii minulta "viedä" ja mies on vietävissä- niin sellaisenko tossukan kanssa minun pitäisi olla ja siitä taistella? Suuttuessani vielä kysäisin, että miten on anoppi onnistunutkin sitten noin tossun miehen kasvattamaan, joka vaan "viedään ja viekoitellaan" VUOSIKSI, kun kotona on vaimo ja lapsia?? Anoppi loukkaantui ymmärtämättä pointtiani.
Kertokaa nyt kokeneemmat, miten tämä on mennyt tällaiseksi? Oman äitinikin mielestä minun nyt pitäisi katsoa peiliin, että mitä MINÄ olen tehnyt väärin, että mies lähti toisen matkaan?? VArmasti paljonkin, mutta mikään, ei mikään, mielestäni oikeuta pettämistä.
Kaikki nämä vuodet mies on tietoisesti pettänyt minua ja siinä sivussa lapsemmekin:( Ja nyt , nyt miehessä ei olekaan mitään vikaa, vaan kaikkien viha ja katkeruus tuntuu kohdistuvan tähän toiseen naiseen, jota minä en tunne, enkä edes osaa vihata. Ei minulta riitä vihaa enää jollekulle eukolle, kun kaikki katkeruus ja viha kohdistuu tuohon kohta entiseen aviomieheeni.
Onko tämä yleistäkin, että petetty jääkin vaille tukea? Että pettäjästä tehdäänkin viaton uhri?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lopulta ero päätöksen tekee vain itse, ja joku muu ulkopuolinen tuki sais olla, mutta sukulaiset ei ole hyviä tukijoita, koska heillä on omat näkemykset ja kokemukset asioissa, siitä ei pidä loukkaantua.
Voimaa ja paljon, olen kokenut myös uskottomuuden ja muun huonon kohtelun parisuhteessa, meni vuosia, että tein päätöksen lähteä siitä, koska se ei muuttunut.
Kaikilla ei mene samalla lailla, joten en sano, eroa, vaan mieti ja tee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, älä kuuntele muita!
Tuttuja nuo tuntosi. Itse kun aikanani kerroin tulevasta erosta omille vanhemmilleni, niin äitini kysyi heti, että mitä niin pahaa minä olen tehnyt, että erota pitää. Puolisossani ei tuntunut olevan mitään vikaa, vaikka hänellä olikin uusi nainen kierroksessa. Minä olin se paha. Minun takiani mieheni meni vieraisiin. Melkein uskoin itsekkin, että näinhän sen täytyy olla.
Mun mielestä päätös on aivan sinun omasi, älä anna muiden siihen vaikuttaa. Pahalta se tuntuu, ettei saa tukea edes omilta sukulaisiltaan. Minun kohdallani tilanne johti siihen, että suhde omiin vanhempiini on aika kylmä edelleenkin. Eks-anoppini ei ole puhunut minulle sanaakaan eron jälkeen ja siitä on jo vuosia. En heitä ole erollani vaivannut, päätin pärjätä omillani.
Onko sinulla ketään ystävää, jolle voisit tuntojasi purkaa?
On onneksi ystäviä, jotka ovat minun tukenani. Mutta koen, että lapsilleni ja minulle olisi nyt ehdottoman tärkeää saada nyt näiden lähimpien sukulaisten tuki. Olemme uuden tilanteen edessä kaikki ja toivoisin jonkinmoista ymmärrystä päätökselleni, jonka olen siis jo tehnyt. Herranjumala, mies on pettänyt minua jo neljä vuotta saman naisen kanssa- kyse ei ole mistään hetken hairahduksesta.
En odota, että sukulaiset parjaisivat miestänikään, mutta jonkinmoista todellisuudentajua ja kykyä ymmärtää tilanne totisesti toivoisin suvultani.
Tiedänpä tilanteesi erittäin hyvin. Aikoinani hain eroa hieman samankaltaisessa tilanteessa ja kaiken sonnan sain omaan niskaani vaikka mies oli täysi kusipää. Hän vaan osasi tarvittaessa esittää niin surkeaa ja surullista muille ja samaan putkeen haukkui minut kylmäksi ja etten rakasta häntä ym. ja hän kun on kaikkensa tehnyt.
Älä välitä näistä. Meillä sukulaiset eivät meitä hylänneet vaan auttoivat. Ehkä tuossa voi olla mukana myös pelkoa miten selviätte. Ja kuinka paljon sitten teitä pitää auttaa ja lapsia katsoa. Toiset saattavat pelätä kaikenlaisia asioita, mutta älä itse pelkää mitään. Naiset ovat vahvoja ja selviävät jo lastenkin vuoksi.
Se siitä yleensä seuraa ku iltasin särkee emännällä usein päätä, jopa päivittäin!
Ei pointti ole naisessa. Mies käy vieraissa, jos on ns. häntäheikki.
Omani käy seksisivuilla kun selkäni käännän. Koskaan en ole seksiä häneltä kieltänyt, enkä ole edes pahan näköinenkään. Kyse on halusta, mikä täytetään vieraissa. Kyltymätön halu, himo, sitä se on.
Olen pahoillani... että olet joutunut kestämään tuollaista...
Mutta noin minullekin kävi.
Mieheni piti rinnakkaissuhdetta yllä, ja aikani odotin että jompikumpi toteutuu, hän lopettaa moisen touhun tai nuorin lapsistamme tulee täysi-ikäiseksi. Hänen kanssaan kun ei voinut enää viime aikoina oikein sopia mistään. Kun laitoin eron sitten vireille, syyt olivatkin minun miksi erottiin... olin tehnyt vuorotyötä, lenkkeillyt, käynyt uimassa, käynyt tanssimassa joskus, työpäikan koulutuksissa.puhumattakaan siitä että maksanut laskut.
Siitä jaksavat niin naapurit kuin "tuttavatkin" puhua, että tulin tanssimasta puolen yön aikaan, mutta eivätpä sitä liitä seuraavaan lauseeseen, että ukkoni tuli vasta kahden päivän päästä - aamupäivällä.
Nosta rintasi pystyyn, ja älä välitä, tiedän nämä sanat on helppo sanoa, mutta nyt erostani on jo muutama vuosi aikaa, en voi sanoa että helppoa on, mutta sillä lailla helpompaa kun ei epäluulo, epäluottamus ole kaiken aikaa läsnä.
Ja lapsista ei tarvitse erota. Ei koskaan. Ei edes uuden suhteen myötä.
Yleensäkin tämä syyllisten etsintä (ja rankaisu) erotilanteissa on ihan viime vuosisadan juttuja. Eiköhän jokainen osapuoli ole omalla käytöksellään edesauttanut avioliiton hajoamista? Niin pettäjä, petetty kuin se kolmaskin osapuoli. Tarkoitan tässä pettämisestä johtuvia eroja. Väkivaltaisuus tai alkoholismi on eri asia.
Olen itse joutunut jokaiseen kolmeen rooliin; petetty, pettäjä ja kolmas pyörä. Eikä niissä tilanteissa ole koskaan ollut mielestäni yhtä täysin "syytöntä" osapuolta. Puhun nyt tietysti ihan omasta puolestani, mut harvemmin puolisoonsa tyytyväinen lähtee pettämään.
... "joutunut" kolmanneksi pyöräksikin..?
Jos ei ole tyytyväinen puolisoonsa, se pitää sanoa puolisolle eikä hakea "sitä jotain" muualta ja leikkiä marttyyriä... Yhyy, vaimoni ei ymmärrä minua, kylmä kapakala... Kai nyt kaikki ymmärtää, miks petin sitä toisen naikkosen kanssa neljä vuotta?!
Ilmeisesti olet viimeksi ollut kolma pyörä, joka ei saanut haluamaansa..?
Joutunut, ajautunut, mennyt, tehnyt.... anteeksi puutteellinen ja epätäsmällinen sanavalintani. Kaikessa em tapauksissa olen ollut osallinen tahtoeni tai tahtomattani sen enempiä eritttelemättä. En nyt jaksanut sen yksityiskohtaisemmin selvittää, pointtini vaan oli se, että YHTÄ syyllistä ei näissä tilanteissa koskaan ollut. Got the point?
Harvinaisen pöljää porukkaa on lähipiirissäsi! Millähän vuosisadalla elävät ja taitavat kuvitella, että elämä on "kuin elokuvissa"..?
No, porukan käytös heijastaa samaa kuin eräätkin tältä palstalta luettavissa olevat jutut: katala toinen naikkonen punoo verkkonsa ja vie miehen väkisin vaimon vierestä... Totta mooses vika on naisissa, mieshän on vain avuton luontokappale näiden välissä..!
Lähipiirisi käytös on ala-arvoista ja antiikkista. Onneksi sinulla on ystäväsi, joilta saat tukea. Valitettavasti sanonta "ystävät voi valita, sukulaisia ei" on niin totta tässäkin... Voimia sinulle!!!!
Jos olisin sinä saisin noin tyhmistä kommenteista vaan lisää puhtia hakea se ero nopeasti.
Missä se miehisikin on nyt kun hänen pitäisi kertoa itse niille sukulisilleen munanneensa ja aiheuttaneensa eron!
Nyt kun katsot taaksepäin just niihin sukulaisiin onko ne koskaan olleet todella sun arvoisia?
Etsi parempaa seuraa jatkossa kun tosta ei suunta voi ollakkaan kun ylöspäin.
Sun lähipiirisi käyttäytyy todella typerästi! Ihan sama miksi eroatte, se ei ylipäätään kuulu heille. On väärin, että joudut puolustelemaan ratkaisujasi ylipäätään, mutta se, että he heittävät kiviä jo vaikealle polullesi kieltämällä tuen ja avun, on käsittämätöntä. Minä löisin nyt kerran nyrkin pöytään, ja sanoisin, että joko seisotte tämän päätöksen takan, piditte siitä tai ette, ja tuette ja autatte lapsia näkemään, että kaikki ei hajoa, vaikka avioliitto loppuu. Minusta isovanhemmillasi ja muilla sukulaisilla on nyt lastenkin takia tärkeä rooli sinun, ja myös miehesi tukemisessa. Mikäli he jatkavat sitä, että omilla kommenteillaan ja mielipiteillään he lisäävät taakkaasi, niin vetäydy heistä hieman takavasemmalle kunnes olet riittävän vahva, jotta heidän kommentit eivät enää vaivaa tai loukkaa. Se ei ole helppoa, eikä millään tavalla mukavaa, mutta sinun on suojattava itseäsi ja lapsiasi niitä kaikkia vastaan, jotka haittaavat elämäänne tässä jo muutenkin vaikeassa tilanteessa.
Niin miksi sinun pitäisi selitellä tekojasi sukulaisille. Tuskin he teidän liittoanne ovat eläneet tai tiedä millaista teillä todellakin on ollut. Luultavammin tietävät sinun olevan vahva ja pärjäävän kun taas pelko ettei miehen elämä olekkaan sitten niin auvoista ja pärjääkö hän itsenäisesti, siinä on syytä kerrakseen miksi he sinua yrittävät saamaan perumaan ratkaisusi. Anna ajan kulua kyllä heidänkin mielensä tulee muuttumaan kun pääsevät pahimman yli ja ne jotka eivät pääse, ovatkin sitten todella lapsellisia kuvitellessaan, että sinulla on velvolllisuus jotenkin viedä miestä mukanasi iänkaiken ja sulattaa tällainen kohtelu ja olla vielä onnellinen. Saattahan siellä jollain myöskin olla samankaltainen kokemus omassa elämässään tyytyen siihen ja odottaa kaikkien näin toimivan. Kuitenkin nykyään ihmisen pitää ajatella itseään eikä kenenkään tarvitse kuunnella ratkaisuissaan muita. Miksi ylipäätään toisten suhteet kuuluvat sukulaisille sitä en voi ymmärtää. Toivon todellakin, että sinulla on edes joku joka tajuaa todelllisuuden ja myötäelää kanssasi tätä erittäin vaikeaa ratkaisua.
Tapauksessani olin aina salannut suvulta mieheni uskottomuuden. Meillä oli paha kriisi eka kerran jälkeen, silloin mies tunnusti itse ja katui. Oli muka valmis muuttamaan pois, mutta kahden lapsen vuoksi hellyin ja päätin yrittää uudelleen. Luottamus meni kuitenkin täysin.
Nyt sama tilanne, paisti että mieheni kyllä puhui minulle erosta, oli pois paljon kotoa, oli riitaa ja hän torjui minua. En kuitenkaan arvannut että takana on toinen nainen, laitoin kaikki stressin piikkiin. Kävi niin että tuo toinen nainen ei jaksanut tlannetta, ja paljasti minulle heidän suhteen. Ja toden totta, mieheni oli kertonut liittonsa olevan rakkaudeton, ja harkinneensa jo vuosia eroa. Rakkautta ja erolupausta oli vannonut tuolle toiselle, joka oli tietenkin uskonut ja asennoitunut siten tosiaan että mies eroaa. Asuntokin oli miehellä jo etsännässä.
Toinen nainen siis teollaan petti luottamuksen kertomalla itse, ei odottanut mieheni itse tunnustusta. J kertoi myös että ei häneen voisi ikinä luottaa ja ei halua häntä enää.
Mieheni katui minulle tekoaan, oli kamalaa aikaa, vauvakin siinä samassa tuli maailmaan. Mieheni oli siis taas kerran pettänyt luottamukseni joka oli hieman ehkä parantunut. Muitakin naisia siinä välissä oli ollut.
Suku tietää nyt tästä, ja kaikki ovat sitä mieltä että mies muuttuu ja hänen tulee pitää huolta minusta ja meistä. Muttakun he eivät tiedä että kerta ei ollut ensimmäinen.. pitävät miestä stressaantuneena ja hyvänä ahkerana miehenä. Onhan hän perushyvä, emme riitele paljon, mutta välilmme eivät ole vuosia olleet enää lämpimät, tietty kylmyys on välissämme.
Ja sen mieheni kertoo johtuvan siitä että ei minua oikeasti rakasta.
Onko minun järkeä jatkaa, lasten vuoksi?
Mieheni kärsi valtavasti, luulisin, en ole enää henkisesti häntä lähellä, tuosta rakastajan jättämisestä. Ei ole kuulemma enää yhteydessä, mutta tuo toinen nainen kyllä paljasti että ovat olleet, mies soittaa, kirjoittelevat. Ja ovatko nähneet, en tiedä?
MItä tekisin, jatkaako kun tiedän että mies ei ole täysillä mukana, vai suvun mieleksi jatkaa?Puolustan kyllä miestäni, ja rakastan häntä, mutta hän ei varmasti minua niinkuin sanookin. Vai eikö hän tunnista oikeaa rakkautta? Nyt siis ei muuttanut pois, koska meni suunnitelmat toisen naisen kanssa myttyyn, ilmeisesti on pahana tuolle naiselle kun paljasti mieheni muutkin suhteet, napautti miestä joka oli lupaillut kaikkea. Miksi hän lupaili ja vannoi toiselle rakkautta, ja ei lähtenyt?
Roolileikit ei kun jatkuvat. Lissuhan se siinä. Makeat naurut heti aamusta.
Sanos muuta. Loistavasti ko hlö asettuu milloin kenenkin rooliin. Harmi vain, ettei mene enää läpi. Kirjoitustyylistä tunnistettava pöljä, joka ei millään pääse irti siitä, ettei mies häntä halunnut avioliittoon, kunhan vaan pani. Yli hän ei tuosta asiasta koskaan pääse. Päivät pitkät pyörittelee päässään kaiken voittavaa rakkautta. Sivullisen silmin nähtynä mies koko paremmaksi jatkaa elämäänsä vaimonsa kanssa. Tottakai tuollaiselle hölmölle rakkautta vannoo, että pääsee jatkossakin helposti pukille.
Olisi mielenkiintoista tietää, minkä ikäisen naisen pään panee joku ukkomies noin sekaisin? Joko hän on nuori aikuinen tai sitten kuudenkympin ja kuoleman väliltä oleva vanha nainen hunningolla. Huolestuttavinta noissa hänen jutuissaan on se, ettei hän itse tajua olevansa aivan sekaisin.
Niinpä. Ja miten tuolla henkilöllä on aikaa pyöriä täällä palstalla aamusta iltaan ja näköjään myös viikonloppuisin. Eikö ole muuta elämää vai?
"sekaisinukkomiehestä ja hhahahahaa.." sama ihminen jo silmät avattuaan jaksaa täällä päivitellä.
Tiedätkö mitä mies tuntee sun höösäyksestä, passaamisesta?
Es kommt hoch..aber nicht in der Hose. Leider. Palvo sinä vaan, koska mies itsekkin tietää että sun palvonta ja passaaminen on tekopyhää että hän ei lähtisi....sen kaiken jälkeeen mitä hän on tehnyt.
Terveisin lähipiirin 3 naapurin vaimoa::) joilla silmät ja korvat.
MIeskin käy jo nyt sääliksi, vielä enemmän kuin ennen.
No kuule, minä luen tätä useasti, kun on ns. tilanne päällä. Ja sinä olet ylivoimaisesti tämän palstan sekopäisin ihminen. Mulla ei ole miestä, en ole kenenkään vaimo, olen ollut, mutta mulla on suhde ukkomieheen. En vaan voi oikeasti käsittää, miten sä voit olla noin hölmö. Ja mitä sä saat tuosta, että vaihtelet rooliasi päivittäin? Ei anna mielenterveydestäsi todellakaan tasapainoista kuvaa. Eikä sulla näköjään ole muuta elämää. Minä sentään oikeasti vietin ukkomiehen kanssa oikein mukavan viikonlopun.
Tässähän käy pelottamaan, tuleeko kaikista kakkosista ajanoloon sekopäitä?
Ukkomiestä voi tarvita tukena jos on vaikka ero menossa, eli ei se ole rakkautta vaan jotain muuta.
Ukkomieskin voi olla vaikka sairastunut ja haluaa ulkopuolista tukea, ei halua vaimonsa niskaan kaikkea.
Ei ole aina kyse seksistä, vaan elämässä on muutakin.