Keskittykää mielummin itseenne! Niin parisuhde kuin sen tavoitteleminenkin vie ihan liikaa resursseja, energiaa, itsetuntoa, itsenäisyyttä, identiteettiä, tavoitteita, elämyksiä, kokemuksia, päätösvaltaa, omia haaveita yms.
Esim. ite oon ollu pitkään sinkkuna enkä oo ees etsiny mitään. Oon pystyny tosi hyvin keskittymään siis opiskeluu, työuraan, uusiin harrastuksiin. On "joutunut" hankkimaan myös aika paljon ystäviä ja saanut lukuisia kokemuksia koska on ollut vapaa menemään ja tulemaan sinkkuuden ansiosta.
Rahat ja ajan on saanut käyttää juuri siihen mihin haluaa ja mistä haaveilee. Parisuhde on täynnä kompromisseja. Ja kompromissit eivät koskaan mahdollista omien halujen, haaveiden, toiveiden täydellistä tavoittelemista ja saavuttamista. Sinkkuus sen sijaan mahdollistaa!
En oo yhtään kateellinen esim. seurusteleville kavereilleni. Heidän elämä on parisuhteen takia hyvin rutinoitunutta ja tasapaksua. Tasapaksua siis tunne-elämältä ja kokemuksilta. Yhdessä ollaan kun se on niin turvallista ja tuttua. Seksiä kerta, pari viikossa tavan vuoksi. Viikonlopuksi ostetaan jääkaappi täyteen ja katellaan illalla huonoa elokuvaa. Elämä arkipäiväistynyt heillä totaalisesti. Sitten vaan valitettavasti suurin osa kyllästyy tohon jossain vaiheessa ja lähtee etsimään myös sitä fiilistä ja tunnetta - ja eroaa.
Irtosuhteitakaan en harrasta. Yhden hyvän ystävän kanssa kyllä tulee kyllä harrastettua välillä (turva)seksiä. Naisten kanssa on toki kiva myös "seurustella" siis käydä joskus vaikka syömässä, elokuvissa yms. Mutta siihenkin riittää muutama hyvä ystävä, jotka ovat naisia. Nuo tyydyttävät mulla siis täysin tuonkin asian.
Mun mielestä siis kannattaa keskittyä itseeensä. Mielummin kehittää itseään esim. just työkokemusta, opiskelua, harrastuksia, liikuntaa, ystäviä, kokemuksia, menemisiä. Nuo kaikki on aikalailla pysyvää kehittämistä. Sen sijaan en ikinä panostain mihinkään ihmiseen sillä se voi lähteä kävelemään missä vaiheessa tahansa ja sulle ei jää kuin rikkinäinen sydän.
Esim. ite oon ollu pitkään sinkkuna enkä oo ees etsiny mitään. Oon pystyny tosi hyvin keskittymään siis opiskeluu, työuraan, uusiin harrastuksiin. On "joutunut" hankkimaan myös aika paljon ystäviä ja saanut lukuisia kokemuksia koska on ollut vapaa menemään ja tulemaan sinkkuuden ansiosta.
Rahat ja ajan on saanut käyttää juuri siihen mihin haluaa ja mistä haaveilee. Parisuhde on täynnä kompromisseja. Ja kompromissit eivät koskaan mahdollista omien halujen, haaveiden, toiveiden täydellistä tavoittelemista ja saavuttamista. Sinkkuus sen sijaan mahdollistaa!
En oo yhtään kateellinen esim. seurusteleville kavereilleni. Heidän elämä on parisuhteen takia hyvin rutinoitunutta ja tasapaksua. Tasapaksua siis tunne-elämältä ja kokemuksilta. Yhdessä ollaan kun se on niin turvallista ja tuttua. Seksiä kerta, pari viikossa tavan vuoksi. Viikonlopuksi ostetaan jääkaappi täyteen ja katellaan illalla huonoa elokuvaa. Elämä arkipäiväistynyt heillä totaalisesti. Sitten vaan valitettavasti suurin osa kyllästyy tohon jossain vaiheessa ja lähtee etsimään myös sitä fiilistä ja tunnetta - ja eroaa.
Irtosuhteitakaan en harrasta. Yhden hyvän ystävän kanssa kyllä tulee kyllä harrastettua välillä (turva)seksiä. Naisten kanssa on toki kiva myös "seurustella" siis käydä joskus vaikka syömässä, elokuvissa yms. Mutta siihenkin riittää muutama hyvä ystävä, jotka ovat naisia. Nuo tyydyttävät mulla siis täysin tuonkin asian.
Mun mielestä siis kannattaa keskittyä itseeensä. Mielummin kehittää itseään esim. just työkokemusta, opiskelua, harrastuksia, liikuntaa, ystäviä, kokemuksia, menemisiä. Nuo kaikki on aikalailla pysyvää kehittämistä. Sen sijaan en ikinä panostain mihinkään ihmiseen sillä se voi lähteä kävelemään missä vaiheessa tahansa ja sulle ei jää kuin rikkinäinen sydän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on ihan samoja ajatuksia kun sullakin. Tosin sulla näyttää olevan asiat paremmin kun on ystävä jonka kanssa harrastaa seksiä:)
Minulla taas ei ole juurikaan ystäviä, joten usein ajatus karkaa haaveisiin, että jospa löytäis jonkun. En oo pelkästään jääny haaveilemaan vaan oon yrittäny etsiäkin ja usein joutunu pettymään. Siksi olen usein aina palannut keskittymään työhön ja harrastuksiin, jotka tuovat sisältöä elämään ja onnistumisen kokemuksia.
Usein on käynyt niin, että ystävät ovat alkaneet seurustella ja minut on unohdettu vaikka oon yrittänyt pitää yhteyttä ja pyytäny käymään kylässä. Jompikumpi, joko ystävä tai hänen kumppaninsa ei ole ehkä pitänyt minua sopivana tai kiinnostavana heidän porukoihinsa, joten ei ole yhteydenottoja kuulunu. Ei kai siinä mitään. Ei kenenkään ole pakko pitää jostakusta. Kukin kutsukoon kylään ketä haluaa.
Fiksua tekstiä. Oon kaikesta täysin samaa mieltä kanssas, vaikka mulla ei tota fuckbuddya ookaan. Mut tähän asti oon pärjäilly hyvin satunnaisillakin hoidoilla. Rentouttavaa kyllä kuulla, että tollasia hyvällä itsetunnolla varustettuja ja itsenäisiä tyyppejä löytyy. Mulla on käyny siinä suhteessa onni, että mun kaverit ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta oo vielä jääny kierteeseen makuunin ja sittarin väliin. Nautitaan elämästä!
Seurustelevana tiedän, että tämä on totta :)
"En oo yhtään kateellinen esim. seurusteleville kavereilleni. Heidän elämä on parisuhteen takia hyvin rutinoitunutta ja tasapaksua. Tasapaksua siis tunne-elämältä ja kokemuksilta. Yhdessä ollaan kun se on niin turvallista ja tuttua. Seksiä kerta, pari viikossa tavan vuoksi. Viikonlopuksi ostetaan jääkaappi täyteen ja katellaan illalla huonoa elokuvaa. Elämä arkipäiväistynyt heillä totaalisesti."
Nauttikaa ja ottakaa kaikki irti sinkkuudesta :)
>Rahat ja ajan on saanut käyttää juuri siihen
>mihin haluaa ja mistä haaveilee. Parisuhde on täynnä >kompromisseja. Ja kompromissit eivät koskaan mahdollista omien >halujen, haaveiden, toiveiden täydellistä tavoittelemista ja >saavuttamista. Sinkkuus sen sijaan mahdollistaa!
Kylläpä suhtaudut kovin yksipuolisesti asioihin. Moni ihminen haaveilee perheestä, lapsista ja juuri sellaisesta rutinoituneesta ja turvallisesta elämästä, mitä itse kauhistelet. Perinteinen parisuhde on käsittääkseni ainoa tapa toteuttaa moisia haaveita.
Itselleni on ihan sama, haluaako joku elää sinkkuna vai parisuhteessa, makuja on monia. Ihmettelen kuitenkin sitä, miksi omaa valintaansa tarvitsee selitellä näin voimallisesti? Miksi selittää muille että ei, minä en ole lainkaan kateellinen muille? Kuulostaa kovasti siltä, kuin joku ei olisi kuitenkaan aivan tyytyväinen elämäänsä... no, toivottavasti olen väärässä. Samapa tuo minulle.
> "Miksi selittää muille että ei, minä en ole lainkaan kateellinen muille?"
Niinpä niin... Kuullosti samalta kuin köyhän miehen jaarittelu siitä, miten hän ei laisinkaan tarvitse autoa tai kesämökkiä tai yhtään mitään, kun hän on niin vähään tyytyväinen luonne... Kuullosti samalta kuin sokean miehen selittelyt siitä, että miksi hän ei laisinkaan pidä elokuvista...
Kyllä omasta mielestäni elämästä saa rutinoituneen ihan ilman lapsiakin parisuhdetta. tiedän monia yksinäisiä ihmisiä, jotka ovat hyvinkin rutinoituneita. mutta ketään ihmistä en (vielä ainakaan) ole tavannut joka nauttisi ainaisista rutiineista, sillä rutiinit ovat (erittäin harvalla) mitään luksusta vaan pikemminkin harmaan arjen pakotteita. Kaikilla ihmisillä ei vaan ole valmiuksia/ystäviä/mahdollisuuksia, jotka auttaisivat irti rutiineista.
Alkuperäisen viestin lähettäjä tarkoitti luultavasti (ainakin itse käsitin) sitä, että elämä VOI olla paljon parempaa sinkkuna kuin parisuhteessa. Nykypäivänä pelottavan moni jopa säälii sinkkuja tai vähintäänkin kehoittavat heidän kuluttamaan kaiken vapaa-aikansa "sen oikean" (joka ajatuksena kohtuullisen naurettava) etsimiseen.
Toinen typerä luulo on sinkkujen "yksinäisyys". Itse olen ainakin tähän mennessä ollut seurustellessani paljon yksinäisempi, kuin sinkkuaikoina, jolloin ehdin tapaamaan ihmisiä ja tekemään omia juttujani.
Nykyään ihmisillä on niin paljon valinnanmahdollisuuksia joka asiassa (koulutus, työ, vapaa-aika, asuminen, ihmissuhteet jne), että moni perustelee omaa päättämättömyyttään sillä, "että vain kaipasi rutiineja". Kun haluaisi saada elämästä mahdollisimman paljon irti, mutta epäselvää on se mitä haluaisi mahdollisimman paljon. Sitten lähdetään muijan kanssa kanarialle tai risteilylle (koska kaikki muu on liian erikoista/pelottavaa) ja istutaan siellä hotellin uima-altaalla/hytissä ja paheksutaan kaikkea valitetaan. heti kun puoliso on poissa, aletaan katsella kaikkia muita ihmisiä ja samalla turhaudutaan, kun tajutaan kuinka paljon maailmalla on annettavaa. onko se reilua toisen kannalta? haluaako kukaan olla "ihan kiva" tai "tämmönen mulle nyt jäi".
Ja niille seurusteleville pareille, jotka:
-ovat ylläpitäneet seurustelun aikana sosiaaliset suhteensa
-ovat pyrkineet omiin tavoitteisiinsa
-ovat harrastaneet yhdessä molempia kiinnostavia asioita
-ovat keskustelleet syvällisesti
-ovat harrastaneet (pääsäntöisesti) hyvää seksiä molemmat osapuolet tyydyttävällä tavalla
haluan sanoa, että pitäkää kiinni onnestanne.
edellä mainitut asiat kuuluvat mielestäni hyvään seurusteluun, ei tylsät "tuttavapariskuntaillat" joissa kusetetaan "että väsyttää" yhdeksältä illalla, vaikka tosiasiassa ei viihdytä toisten seurassa. "mutta kun ei muutakaan oo"
Itselläni lähes sama tilanne kuin nm.itsekkäällä, tosin ilman vakipanoa. Ei todellakaan ole tähän asti ole kaivannut mitään kumppania, mutta n.10v vaellusten jälkeen on jo nähnyt niin paljon että alkaa jo sekin vaihe kiinnostaa. Se voi olla vaikeaa uskoa että näin on, mutta kyllä tosiaan joillekin se taitaa sopia. Kun on lähes kaiken sinkkuvaiheelta saanut (koulutus, mieluisa ammatti, lähes maksettu asunto/auto, maailmaakin nähty), ei paljoa uutta kokemista siltä saralta enää ole.
Olen keskittynyt työn tekoon vuodesta 1996. Kaikki tutut ja kaverit on jo seurustelleet vuosia ja tehneet lapsia ja elävät onnellisina. Olen pyytänyt varmaan 400 naista treffeille saaden aina pakit.