Olen valvonut koko yön joten olo on aika sekava mutta kuitenkin. Viime päivinä kun salilla käymisen tulokset ovat alkaneet kumuloitumaan ja pitkän junnauksen jälkeen jonkinlaista edistystä ollut näkyvissä olen tuntenut astuvani, omassa mikromaailmassani, nuorekkaampaan seksielämän muotoon jollaista oli silloin teininä.
-
Kiihottuminenhan on edelleen hieman kiven takana mutta silloin pienenähän asiat olivat yksinkertaisempia kun taas isompana ja vanhempana on tullut kehitettyä alemmuuskompleksi omasta vähäpätöisyydestä suhteessa naisten markkina-arvoon. Kuitenkin jonkinlaista lohtua on tarjonnut tulosten paraneminen ja lihasten kehittyminen jolloin soolopohjainen rakkauselämä on vähän saanut uutta tuulta kun on voinut nähdä oman vartalonsa vähän positiivisemmassa valossa; ajatella että minulla on jotain fyysisiä vahvuuksia tai ominaisuuksia mitä naisilla normaalisti ei ole. Tietty jokainen onnistunut treeniviikko vie aina miestä kauemmas tuosta naisten fyysisestä tasosta ja vaikkei mies yhtään kaunistu eikä välttämättä saa tippaakaan kunnioitusta seksistä puhumattakaan, parantuu miehen minäkuva kuitenkin jollain tavalla ja itsetyydytys ja omakuva jollain tavalla helpottuu. Monilla ns.AT-miehillähän tällaisia paineita ei ilmeisesti ole ollenkaan mikä on tietysti tavallaan ihailtava asia vaikka toisaalta paineet voisivat auttaa oman suosion parantamiseen...tai sitten ei. Jotkut taas saavat osakseen hyviä asioita tekemättä mitään.
-
Nyt vain valvoneena on taas tosi haavoittunut olo ja polviakin kivistää ja ajattelen että kivut johtuvat harjoittelusta ja että teen itselleni pahaa. Sellaistahan miehen elämä on jossain määrin enemmän tai vähemmän; raatamista ja itsensä satuttamista jonka kautta pitäisi lunastaa naisen hyväksyntä tai minun tapauksessani ainakin oma hyväksyntä. Olin ennen hyvin syrjäytynyt ja nyt enemmänkin puoli-syrjäytynyt tai jopa yhteiskunnallinen. Koulujen käymiset, sovinististen asenteiden jättäminen ja sosiaalisten taitojen paraneminen, lisääntynyt aloitteellisuus, humanismi, sivistyneet harrastukset ja sairaalan sängyllekkin vienyt fyysinen harjoittelu on kuitenkin lopulta tarjonnut käteen vain paskan kuten jotkut ovat minulle ilkeilevästi sanoneet. Siis siinä mielessä että mitään 'kiitosta' en ole naisilta näistä asioista saanut. Joskus sitä on ajatellut, varsinkin kun puhutaan välillä naisten taikavoimista ja kyvystä nähdä ihmisen sisälle, että olisi jotenkin epäkypsä tai raaka siihen tai siihen juttuun koska ihmisestä voi muka aistia jonkin asenteen tai muun sellaisen olemassaolon. Mutta voin kertoa että ennakkoluulottomuus ja viattomuus ei kyllä muuta asiaa. Tietysti maalia voi aina siirtää ja puhua siitä miten taikanäkö on aistinut että on vielä olemassa joku aita ja este jonka yli pitäisi hypätä että olisi valmis mies.
Kuitenkin jos lopettaisin niin tuntisin oloni vielä huonommaksi ja mietin voisiko rakkaus sittenkin pelastaa tällaiselta yrittämisen olotilalta. Osittain nämä netin palstoilta ajoittain luetut jutut siitä miten onnekkaasti joillekkin on käynyt ovat auttaneet minua ajattelemaan että minullekkin voisi käydä niin tai jollekkin muulle.
-
Kiihottuminenhan on edelleen hieman kiven takana mutta silloin pienenähän asiat olivat yksinkertaisempia kun taas isompana ja vanhempana on tullut kehitettyä alemmuuskompleksi omasta vähäpätöisyydestä suhteessa naisten markkina-arvoon. Kuitenkin jonkinlaista lohtua on tarjonnut tulosten paraneminen ja lihasten kehittyminen jolloin soolopohjainen rakkauselämä on vähän saanut uutta tuulta kun on voinut nähdä oman vartalonsa vähän positiivisemmassa valossa; ajatella että minulla on jotain fyysisiä vahvuuksia tai ominaisuuksia mitä naisilla normaalisti ei ole. Tietty jokainen onnistunut treeniviikko vie aina miestä kauemmas tuosta naisten fyysisestä tasosta ja vaikkei mies yhtään kaunistu eikä välttämättä saa tippaakaan kunnioitusta seksistä puhumattakaan, parantuu miehen minäkuva kuitenkin jollain tavalla ja itsetyydytys ja omakuva jollain tavalla helpottuu. Monilla ns.AT-miehillähän tällaisia paineita ei ilmeisesti ole ollenkaan mikä on tietysti tavallaan ihailtava asia vaikka toisaalta paineet voisivat auttaa oman suosion parantamiseen...tai sitten ei. Jotkut taas saavat osakseen hyviä asioita tekemättä mitään.
-
Nyt vain valvoneena on taas tosi haavoittunut olo ja polviakin kivistää ja ajattelen että kivut johtuvat harjoittelusta ja että teen itselleni pahaa. Sellaistahan miehen elämä on jossain määrin enemmän tai vähemmän; raatamista ja itsensä satuttamista jonka kautta pitäisi lunastaa naisen hyväksyntä tai minun tapauksessani ainakin oma hyväksyntä. Olin ennen hyvin syrjäytynyt ja nyt enemmänkin puoli-syrjäytynyt tai jopa yhteiskunnallinen. Koulujen käymiset, sovinististen asenteiden jättäminen ja sosiaalisten taitojen paraneminen, lisääntynyt aloitteellisuus, humanismi, sivistyneet harrastukset ja sairaalan sängyllekkin vienyt fyysinen harjoittelu on kuitenkin lopulta tarjonnut käteen vain paskan kuten jotkut ovat minulle ilkeilevästi sanoneet. Siis siinä mielessä että mitään 'kiitosta' en ole naisilta näistä asioista saanut. Joskus sitä on ajatellut, varsinkin kun puhutaan välillä naisten taikavoimista ja kyvystä nähdä ihmisen sisälle, että olisi jotenkin epäkypsä tai raaka siihen tai siihen juttuun koska ihmisestä voi muka aistia jonkin asenteen tai muun sellaisen olemassaolon. Mutta voin kertoa että ennakkoluulottomuus ja viattomuus ei kyllä muuta asiaa. Tietysti maalia voi aina siirtää ja puhua siitä miten taikanäkö on aistinut että on vielä olemassa joku aita ja este jonka yli pitäisi hypätä että olisi valmis mies.
Kuitenkin jos lopettaisin niin tuntisin oloni vielä huonommaksi ja mietin voisiko rakkaus sittenkin pelastaa tällaiselta yrittämisen olotilalta. Osittain nämä netin palstoilta ajoittain luetut jutut siitä miten onnekkaasti joillekkin on käynyt ovat auttaneet minua ajattelemaan että minullekkin voisi käydä niin tai jollekkin muulle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitäisköhän sun tarkkailla testotasoja jos tissit kasvaa eikä muna nouse.
Onko sinulla jo tissit pienentyny?
Voihan se olla mutta tietääkseni lääkärit ovat enimmäkseen sellaisia että jos arvot ovat terveen 90-vuotiaan tasolla niin ei paljon kiinnosta auttaa koska ne ovat "normaalit".
Gynekomastia taas periytyy teini-iältä eikä sitä poista enää muu kuin leikkaus.
Jos seksuaaliset ongelmat ovat vain henkisiä niin se on todella hengen voitto lihasta. Eräänlainen periaatteellinen protesti.
Teetkö mitään vain siksi, että itse pidät siitä? Jotenkin kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan, että olisit koko ajan jotenkin apaattinen ja väsynyt, etkä innostu mistään.