Mies ja alkoholi

Eihän tuo nyt paljoa ryyppää. Normaali nollaus työviikon päätteeksi. Minä sen sijaan juon jokapäivä, tosin ei ole muijaa enkä sellaista tarvi kun pärjään ihan itte :*).

Jos olette keskustelleet vkl juomisesta,eikä mies näe ongelmaa siinä,tilanne on vaikea ratkoa.Toista ei voi väkisin saada muuttamaan käytöstään,halu ja tahto kun lähtevät itsestä.Olin itse alkoholistin puoliso lähes 20v.Juominen paheni ajan saatossa ja en vain enää jaksanut,vaan erosin ja muutin lapsien kanssa pois.Hyvällä ja pahalla aikani yritin,kunnes tajusin tuon edellä mainitsemani seikan.Mies oli muutoin mitä mukavin ihminen,joten vaikeaahan sen päätöksen tekeminen oli,mutta en kadu.Vasta omilleni päästyäni ymmärsin,kuinka kuluttavaa oli ollutkaan vierestä seurata ryyppäämistä.Ei ikinä enää!Mutta tuo sinun miehesi kontrolloiminen on väärin,estää sinua elämästä elämääsi kuten haluaisit.Et näe ystäviäsi ja he pelkäävät miestäsi..Ei kuulosta terveeltä,ehkäpä on mustankipeä ja pelkää ystävien neuvovan sinua lähtemään?Pelkää menettävänsä sinut.No,oli niin tai näin,se on väärin ja voin sanoa,että ajan myötä melko varmasti sinä katkeroidut.Minä pitäisin kiinni ystävistä kynsin ja hampain,varsinkin tässä tilanteessa.Heistä on sinulle suuri apu,jos päätät lähteä.JOS olet miehellesi kertonut tunteistasi,halusta muuttaa parisuhdettanne selkein sanoin,eikä toinen lotkauta korviansa,pyydä vaikka ystävä/ystäviä kotiisi siksi aikaa,kun lähdön hetki on kotoa,ettei tilanne karkaa käsistä.Se huolettaa,kun tunnut pelkäävän miestäsi,joten kannattaa olla varovainen sanoissa ja teoissa.Hommaa asunto valmiiksi tai mene turvakotiin.Voimia,tulevaan.

Miestä et voi muuttaa, jos hän ei itse halua muuttua! Olin vuoden alkoholin suurkuluttajan kanssa, en sitä alussa huomannut ja hän osasi pidätellä houkutusta.
Mutta, lopulta huomasin eläväni kuin paniikissa, oman terveyteni takia lopetin suhteen ja kaiken yhteydenpidon.

Itse erosin juomisen takia,lapset kärsii ja parisuhde,juominen ei lopu ennenkuin ihminen joka juo itse tajuaa mitä tekee itselleen.Alkoholismi on vakava sairaus,joka pilaa monen ihmisen elämän.

Minun exä joi kaikki juhlapyhät (arkivapaat) ja aina vähintäin joka toinen viikonloppu. Aina oli täysin rahaton, velkaa joka puolelle. Kulutusluottoja huimia summia. Silti piti aina päästä juomaan ja juominen oli aina tosi humalahakuista. Lupasi muuttua vuodesta toiseen. Eipä muuttunut. Lisäksi oman ajan käyttö oli ihan kohtuutonta ollakseen perheenisä. Nyt onneksi jo exä! Ei tuollaiset ihmiset muutu vaan käyttää häikäilemättömästi toisia hyväkseen.

Kuule Kirsti. lähdet vain pois!
Itse pakkailin pikkihiljaa tavarat, mitkä tarvitsin, kuljetin ne vähin erin sukulaiselle talteen ja eräänä ryyppyiltana vain lähdin.
Jätin yöpöydälle vain lapun, että se oli siinä, älä soittele koskaan.
Känninen kuorsaus jäi vain jälkeeni , kun oven painoin hiljaa kiinni.
Avioero paperit laitoin vetämään ja etsin asunnon toiselta paikkakunnalta ja otin oman nimeni takaisin käyttöön. Lapsia ei onneksi ehditty tehdä.
Puhelinnumeron muutin salaiseksi ja kielsin ketään ystävistäni antamasta sitä ex-miehelleni.
Nyt olen löytänyt uuden, raittiimman miehen ja olen onnellinen.
Sinun pitää tehdä vain se yksi liike, lähteä.

Ymmärrän, että olet vaikean ratkaisun edessä. Itselläni samanlaista elämää pitkän liiton aikana, jos vain vähänkin vihjaisin erosta, heti alkoi syyttely: jaa ootko löytänyt uuden miehen. Itsellänsä niin huono omatunto, koska ryyppyreissuihin liittyi varmasti myös naisia, koska oma seksielämä oli muuttunut minun puolestani sietämättömäksi. Pari vuotta sitten mies kuitenkin itse otti puheeksi mahdollisen eron. Olemme tässä nyt niin kauan "katselleet", mitä tuleman pitää. Pari viikkoa sitten tapahtui käänne. Mies tajusi viimein, kuinka paljon kärsin ryyppäämisestään ja lupasi, ettei ota tippaakaan enää kotona ollessaan, vaan lähtee sitten muualle. No saman tien minulle selvisi, että kuvioissa on toinen nainen, ollut jo vähän aikaa. Se ei minulle ole yllätys. Mies on pitänyt tähän mennessä lupauksensa, mutta ei millään päästäisi minusta irti. Radikaali ratkaisu on kai minunkin tehtävä, koska en voi enää luottaa mieheeni lopetti hän juomisen tai ei.

Minullakin on samanlainen tilanne tällä hetkellä. Halusin miehen, joka pystyy pitämään hauskaa myös selvin päin eikä tartte kännejä joka viikonloppu. Tilanne muuttui kun olimme tunteneet 3 vuotta. saunassa piti olla aina ollut ja sixpack vähintään joka viikonloppu. Sitten se huutaminen kännissä ja seuraavana päivänä kun krapulassa todella herkkä kaikille äänilleni.
Tämä on niin ahdistavaa. Nyt on tehnyt niin että saattaa keskellä yötä kun vituttaa lähteä kapakkaan vaikka olisi sovittu meno seuraavana päivänä.
Jossakin vaiheessa join myös itse kun en kestänyt häntä selvinpäin... onneksi älysin lopettaa, ettei se tilannetta ainakaan paranna. Selvinpäin hän on mitä ihanin. (eikös kaikki alkkikset ole just selvinpäin kivoja ja..)

pelkään öitä kun hän on poissa, en tiedä missä kunnossa tulee kotiin ja alkaako riehumaan.


Tunnen oloni huijatuksi, kun luulin että mies ei ole..... mutta miten tilanteesta pääse pois...
Johtuuko minusta? mitä olen tehnyt ettäon ruvennut juomaan?

No lähde,äläkä vaan mieti. Saat paremman elämän kun ei tarvii kattoa juoppoa miestäsi joka päivä. Eikä sun tarvii sit stressata sitä.etkä ole lapsilles mikään hyvä äiti kun haluut olla juopon kanssa. mun äiti on juonut melkeen koko ikänsä. Jätti meidät lastenkotiin ja itse juoppotteli ja juo vieläkin vaikka siitä on 25 vuotta aikaa. Lähde vaan sillä aikaa kun se on töissä niin ei tarvii selitellä. Ota uusi osoitteesi salaiseksi viel niin saat olla rauhassa.

Meillä kans on sama vitsaus, äijällä vaan lisääntyy ja lisääntyy juominen. Joka viikko kiskoo to-pe ja la ja sitten makaa sunnuntain sängynpohjalla ku kuollut lahna. Muina päivinä viikosta vaan nukkuu iltapäivään ja valvoo aamuyöhön, työttömänä ollut ja nyt olisi koulutukseen hällä meno mutta näinköhän juomiseltaan onnistuu.
Oon puhunu sievästi ja oon karjunu vasten naamaa sekä vetässy turpaan. Tyhjiä lupauksia vain latelee joihin ei usko itekään, sitten anteeksi pyytelee seuraavana päivänä muka.
Mulle muuten on ihan sama vaikka olis hevonkuusessa koko ukko, en häntä kohtaan tunne muuta kuin sääliä ja satunnaisesti toveruutta. Säälittää siksi että nuori mies tuhoaa ittensä. Lähtemistä tässä olen vatvonut mutta lastemme takia se on hirveää, mutta parempi kai se lopulta lapsillekin on kuin tämä tällainen. :( tänne paikkakunnalle en tahtoisi jäädä kyttäyksen kohteeksi, tahtoisin rakentaa oman elämäni uudestaan rauhassa. Mutta autottomana sitten lasten kyyditysasiat mietityttää jos on toisen vanhemman luo pitkä matka :/ en tiedä, ehkäpä tämä tästä johonkin suuntaan selviää.

Aloittajalle ja muille kanssasisarille jaksamista! :)

Juominen on oma valinta ja ei johdu muista, itse löysin uuden miesystävän, alussa oli ihan mukava ja en huomannut miten paljon juo lopulta.
Tunnusti lopulta et ero tuli aiemmastakin suhteesta juomisen takia, eli en jatkanut sitä suhdetta enää ja en koskaan ala enää juovan miehen kanssa asumaan tai muuten tapailemaankaan.
Siinä menee oma elämä ihan hukkaan.

Juu juu tyypillistä. Suomalaiset retkut ei viinasta erossa pysy!
En huolisi kultalautasella moista haisevaa renttua, inhottaa!!!
Kaljamaha, rikkinäiset haisevat hampaat, hirveät roikkuvat vaatteet haarovälissä kolmen viikon paskaraidat ja vanha kusi haisee! ôykätään ja riehutaan, tapellaan ja tapetaan. Niin MIESTÄ ollaan,!
Asun itse maassa missä alkoholikulttuuri on jotain toista luokkaa, myös miehet. Mies ottaa vastuun perheestä, ja se tarkottaa että käy töissä, huolehtii perheen raha-asioista, on suojeleva turvallinen kumppani ja isä. Sitoutuu 100% avioliittoon, ei olla heti eroamassa kun eka riita tulee. Kunnioittaa vaimoa ja naisia ylipäätään, täällä halveksitaan "miestä" joka lyö naista!
Ikinä en Suomeen muuta, lomat on enemmän kuin tarpeeksi. Käymme siellä koska osa perheestä asuu siellä. Kauhea nähdä niitä hirveitä ukkoja muovikassit kilisten kaivelemassa jopa roskiksia!!! Kun ei töissä käydä niin kaivetaan toisten jätteet pullojen metsästyksessä että sais jonkun lantin taas uuteen pulloon!
MITEN te naiset siedätte ja jaksatte???!! Ei teidän tarvitse!!!!

Hiusmuotikin on sellanen, et kaikki hiukset pois, ollaan kuin isoja vauvoja, sitä se liika tasa-arvoisuus teki, naiset huolehtii kaikesta.

Sinun pitää ehdottomasti erota. Ei pelkästään viikonloppujuoppouden takia, vaan myös sen, että pyrkii rajoittamaan sinua. On henkistä väkivaltaa kieltää kumppanilta ystävät. Se on oiva keino saada toinen kokonaan hallintaansa, "alamaisekseen". Kun sinulla ei ole ketään kenelle voisit kertoa tilanteesta, joka voisi tukea ja auttaa, niin olet täysin miehesi armoilla. Varo sitä miestä! Myös kimpaantuminen on vaarallista, etenkin tuossa tilanteessa. Ei olenkaan huono vaihtoehto vain lähteä salaa. Mutta tähän tarvitset vähintään yhden tukihenkilön - kenen luo menet? Sanomattakin on selvää, ettet voi ilman ketään ystävää mennä hakemaan tavaroitasi ym. kotoa lähdettyäsi. Minua säälittää myös tyttären kohtalo. Oletko puhunut hänen kanssaan asiasta?

Voi Helkkari sentään-okei,nyt rauhoitun,olen jossain tuolla monikulttuuriset suhteet palstalla sanonut aiemmin,että ottakaa naiset kovuutta tuohon "orjan" rooliinne-anteeksi vaan.
Venäläinen naisysväni on tietysti minun Kuningatar(olin seurustelut /asunnut Suomalaisten kanssa,jotain 25v, ei naimissa,ei perillisiä -en ole katkera.

Yleensä,huhu kertoo,ja se osittain totta,että Itärajan takana tuo naisten lyöminen on normaalia.Mutta,mutta,monet naiset alistuu taloudellisessa mielessä,siis hyväksyy tuohon rooliin-( toki oli lapset mukana)siis omiin havantoihiini perustuen,harmi ja Suomessa myös.

Nykyisen Ystävättäreni kanssa otetaan vaikka ""Jeltzinia" yksi litra,niin huumori jutut vain juomisen ohessa lisääntyy...

Ja lopuksi,hän sanoi ensi "treffeillä",jos kerrankin lyön häntä,se on ero-vastasin,että ennen Aurinko sammuu tuolla avaruudessa....eli Sonnutska spat kosmos...

Viimeiseen,tuli pari kirjoitusvirhettä...

Ota jalat alle ja lähde! Nopeasti. Tuo miehesi tilanne nimittäin pahenee viikkoviikolta. Parasta on, että kerrot tilanteesta mahdollisimman monelle. Ellei sukulaisille tai ystäville voi puhua, niin hakeudu terveyskeskuslääkärin kautta terapeutille tai mielenterveydenhoitajalle.

Itse seurustelin alkoholisoituvan miehen kans 18 vuotta. Kun yritin puhua erosta, noin 10 vuoden ajan, se päättyi esim. uhkauksiin, syyllistämiseen, siihen että minussa onkin vika, tai että mies vannoo menevänsä AA-han. Kerran lähdin, mutta mies soitteli ja itki perään niin että hennouduin tulemaan takaisin. Toisen kerran mies alkoi mykkäkoulun 3 kk ja oli juomatta, ei suostunut puhumaan erosta, ja niinpä minullakin se meni sitten ohi. Minunkaan mieheni ei olisi millään halunnut päästää minusta irti.

Mutta vuosien myötä juominen paheni, kärsin siitä kovasti. Onneksi mies jäi kiinni pettämisestä. Sain tarvittavan voiman eroon. Muutin salaa kun mies oli poissa. Olihan siinä iso homma salaa järjestellä muuttoa pari kuukautta, enkä kertonut kuin yhdelle ystävälle ja vanhemmilleni. Laitoin myös osoitteen salaiseksi. Mies ruikutti ja itki ja vannoi ym. pari viikkoa ja sitten löysi uuden muijan. Huh helpotus, kaikki kävi siis helpommin mitä olin uskaltanut toivoakaan! Ero oli siis huikea helpotus, mutta silti äärimmäisen rankka muuttoineen päivineen.

Jos tuota pettämistä ei olisi ollut, en ehkä olisi pystynyt olemaan niin jämerä erotessani. Onneksi tuo kaikki on nyt ohi! Ihanaa elämäni nyt!

Itse en katselisi enää ikinä miestä joka on yhtään humalassa. Minulla on vain se mitta täysi.

Se joka ei uskalla elää selvin päin ei ole kypsä suhteeseen . Itse myös mennyt läpi alkoholistin jättämisen enkä katunut päivääkään että jätin. mutta katunut että luulin että meidän ns rakkaus voittaisi alko ongelma. Ei voittanut ja tuhlasin monta vuotta suhteeseen. Tänään olen onnellinen, exäni on juonut kaikki mitä omistaa ja elää toisten kustannuksella ja tietysti juokahta kovempaa. Joten te jotka eka kerran saatte ongelmia viinaa käyttävästä miehestä, lähtekää, ei se siitä muutu, heikolla heikon tavat.

MITÄ PELKÄÄT EROSSA. ITSE KATSOIN MONTA VUOTTA JA VIIKOT MENI MIEHELLÄ RYYPÄTESSÄ. PELKÄSIN ITSEKIN ETTEN SELVIÄ LAPSIA ON KOLME KAKSI VIELÄ KOTONA. HELPOTUS OLI SUURI KUN USKALSIN, TOSIN NYT JOUTUU RAKENTAMAAN ELÄMÄN UUDESTAAN, MUTTA IHANINTA ON SE RAUHA JA KUN SAA TEHDÄ NIIN KUN ITSE HALUAA.

Siihen on olemassa ratkaisu: ala ryyppäämään itsekin.Teette yhdessä paukkuja ja nautitte toisistanne.Näin se meilläkin toimii ja ollaan onnellisia !!

Juomiminen tuhoaa, juojan, perheen ja etenkin lapset kokevat alemmuutta ym koko elämänsä. Eli se efefantti on olohuoneessa viinan muodossa, sehän voi olla monenlainen riesa muukin.

Tässä juuri istuessani konen ääressä, sain jälleen huomata kuinka eräs naapuri haki korjaussarjan lähikaupasta, koko eilisen päivän rahtasi kaupan ja kodin väliä, aina oli muovikassissa ainoastaan kaljatölkkejä, tosin naisjoukolla ihmettelimme, kuinka voivat myydä kun oli jo sellaisessa hiprakassa.
Sairaushan juominen on ja olen ymmärtänyt, että sillä yritetään hakea lohtua elämään eli masennus jyllää kovin monesti takana. Meillä Suomessa on kuitenkin tehty tästä masennuksen hoidosta suoranainen mörkö, sillä ihmiset eivät uskalla mennä hoitoon, kun uskovat, että heidät heti merkitään hulluiksi, kieroutuneiksi tai kenties miksi ääliöksi.

Eihn se niin ole, elämä vain on jotenkin silloin jostakin syystä merkittänyt merkityksensä, enää koti ei tunnu kodilta. Suurin syy luultavasti pettämisiin, eroihin.

Eikö olisi jo aika saada masennuksen hoito senverran julkiseksi ja nähdä se oivana parantumisen keinona ja antaa kaikkien uskoa, että kyse ei ole mistään hulluudesta.

Alkoholi tuhoaa niin valtavasti ja vie kaiken.

Naiset rakastaa juoppoja miehiä. Kiltillä miehellä ei tee mitään.

Lähdet vain pois. Toista ei voi muuttaa, eikä parantaa. Sinä pelkäät miestäsi? Se ei ole normaalia. Normaalia ei ole myöskään olla hulluna humalassa joka viikonloppu. Lähde siis! Työnnä tunteet nyt hetkeksi syrjään ja tee suunnitelma lähtemiseen ja eroamiseen. Älä anna miehen käännyttää sinua.
Itse lähdin miehen mielenterveyden vuoksi. Hän huusi ja oli pelottava. Vanhat traumani nousivat pintaan. Kukaan mies ei ole tärkeämpi kuin sinun hyvinvointisi ja onnellisuutesi.