Eli, vähän tausta tietoa.
Oon 14 vuotias tytö ja erosin melkein puoli vuotta sitten ensimmäisestä, oikeasta rakkaudestani. Poika on vanhoillis lestadiolainen, jonka vuoksi hänen isänsä ei hyväksynyt suhdettamme, ja yritti tehdä kaiken jottemme tapaisi jne. Olimme kaksi kuukautta yhdessä, ja hän tapasi useasti omat vanhempani, siskoni ja tämän poikaystävän, olimme oikeasti onnellisia, ja suorastaan rakastin häntä, ja hänen sanojensa mukaan hänkin minua. Mutta silti poika eräänä iltana, soitti ja alkoi mutkitellen purkamaan tunteitaan ja aatteitaan, ja kun asia alkoi valjeta, posautin vain "eli sä haluut erota" ja poika myönsi asian, ja kertoi litanian syiti miksi. Syitä oli hänen isänsä aiheuttaman paineen, minkä ymmärsin täysin, mutta muita syitä en. Kuulemma hänen ystävänsä aina haukkuivat minua, kutsuivat päärynäksi, koska minulla on leveä lantio, ja haukkuivat muutenki, koska en ollut oikein heidän mieleensä, heidän mielestään tytön kuuluu olla laiha, sporttinen, iso rintainen, teinipissiksen näköinen, luonteesta en tiedä millainen minun olisi kuulemma kuulunut olla, sekä etten myöskään kaunis ollut hänenkään mielestä. No, olin vain sitten silleen "selvä, tämä oli sitten tässä" ja kuvittelin meidän vielä voivan olevan kavereita, enkä ottanut asiaa juuri minään, kunnes parin päivän päässä facessa uskaltauduin kysymään, voidaanko enää olla kavereita, mutta ei, kuulemma ei poika tiennyt asiaa voitaisiinko olla. No sitten viikon päästä erosta oli pojan syntymäpäivä, ja facessa onnittelin ja kuukauden päästä hänkin onnitteli facessa minua, siinä se. Tiedän, että on tyhmää vieläkin ajatella exäänsä, mutten vain pääse yli hänestä. Hän oli seurustelu aikanamme ysillä, ja minä seiskalla, joten enää hän ei ole samassa koulussa vaan meni muualle amiskaan. Vielä viime keväänä hän kuitenkin välkillä tuijotteli, ja hänen ystävänsä saattoi joskus hyvin röyhkeästikkin tuijotella (esim, jos oli legginsit ja pitkä paita, niin kumarteli nähdäkseen perseeni jne) ja jos satuin kävelemään ohi, niin kuului vaan sanoja "siellä se taas menee" jne, enää tuota ongelmaa ei onneksi ole, mutta silti jotenkin olen "kiinni" exässäni. Olen yrittänyt ajatella muita mutta monesti silti iltaisin nukahdan häntä ajatellen ja nään unia hänestä. Eli, osaisiko kukaan minua yhtään auttaa? Kavereilleni aluksi kyllä surkuttelin, mutten enää, sillä kaikki kuvittelevat minun päässeen jo hänestä yli kun muita poikia katselen. Eli, neuvoja jos joku voisi kertoa:/
Oon 14 vuotias tytö ja erosin melkein puoli vuotta sitten ensimmäisestä, oikeasta rakkaudestani. Poika on vanhoillis lestadiolainen, jonka vuoksi hänen isänsä ei hyväksynyt suhdettamme, ja yritti tehdä kaiken jottemme tapaisi jne. Olimme kaksi kuukautta yhdessä, ja hän tapasi useasti omat vanhempani, siskoni ja tämän poikaystävän, olimme oikeasti onnellisia, ja suorastaan rakastin häntä, ja hänen sanojensa mukaan hänkin minua. Mutta silti poika eräänä iltana, soitti ja alkoi mutkitellen purkamaan tunteitaan ja aatteitaan, ja kun asia alkoi valjeta, posautin vain "eli sä haluut erota" ja poika myönsi asian, ja kertoi litanian syiti miksi. Syitä oli hänen isänsä aiheuttaman paineen, minkä ymmärsin täysin, mutta muita syitä en. Kuulemma hänen ystävänsä aina haukkuivat minua, kutsuivat päärynäksi, koska minulla on leveä lantio, ja haukkuivat muutenki, koska en ollut oikein heidän mieleensä, heidän mielestään tytön kuuluu olla laiha, sporttinen, iso rintainen, teinipissiksen näköinen, luonteesta en tiedä millainen minun olisi kuulemma kuulunut olla, sekä etten myöskään kaunis ollut hänenkään mielestä. No, olin vain sitten silleen "selvä, tämä oli sitten tässä" ja kuvittelin meidän vielä voivan olevan kavereita, enkä ottanut asiaa juuri minään, kunnes parin päivän päässä facessa uskaltauduin kysymään, voidaanko enää olla kavereita, mutta ei, kuulemma ei poika tiennyt asiaa voitaisiinko olla. No sitten viikon päästä erosta oli pojan syntymäpäivä, ja facessa onnittelin ja kuukauden päästä hänkin onnitteli facessa minua, siinä se. Tiedän, että on tyhmää vieläkin ajatella exäänsä, mutten vain pääse yli hänestä. Hän oli seurustelu aikanamme ysillä, ja minä seiskalla, joten enää hän ei ole samassa koulussa vaan meni muualle amiskaan. Vielä viime keväänä hän kuitenkin välkillä tuijotteli, ja hänen ystävänsä saattoi joskus hyvin röyhkeästikkin tuijotella (esim, jos oli legginsit ja pitkä paita, niin kumarteli nähdäkseen perseeni jne) ja jos satuin kävelemään ohi, niin kuului vaan sanoja "siellä se taas menee" jne, enää tuota ongelmaa ei onneksi ole, mutta silti jotenkin olen "kiinni" exässäni. Olen yrittänyt ajatella muita mutta monesti silti iltaisin nukahdan häntä ajatellen ja nään unia hänestä. Eli, osaisiko kukaan minua yhtään auttaa? Kavereilleni aluksi kyllä surkuttelin, mutten enää, sillä kaikki kuvittelevat minun päässeen jo hänestä yli kun muita poikia katselen. Eli, neuvoja jos joku voisi kertoa:/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pane sitä
Niimpä... Pane sitä
Ja oisin kyl kaivannu järkevii vastauksii, mut mitäs sille voi että teitä miehiä näemmä kiinnostaa vaan se paneminen:) No, ei voi mitään että taijatte ainakin osa olla liian alkeellisella tasolla:D
En ole koskaan ennen kommentoinut ikinä mitään viestejä täällä, koska yleensä kommentit ovat täysin yhdentekeviä eivätkä yleensä liity ensimmäiseen viestiin mitenkään. Tämäkin "exän pauloissa" haiskahtaa keksityltä, mutta voi kistus, jos on oikeasti totta...
Ensinnäkin se, että kerrot olevasi vielä "kiinni" tuossa pojassa - oletko varma, että tunteesi olisivat vielä rakkautta?
"Syitä oli hänen isänsä aiheuttaman paineen, minkä ymmärsin täysin, mutta muita syitä en. Kuulemma hänen ystävänsä aina haukkuivat minua, kutsuivat päärynäksi, koska minulla on leveä lantio, ja haukkuivat muutenki, koska en ollut oikein heidän mieleensä, heidän mielestään tytön kuuluu olla laiha, sporttinen, iso rintainen, teinipissiksen näköinen, luonteesta en tiedä millainen minun olisi kuulemma kuulunut olla, sekä etten myöskään kaunis ollut hänenkään mielestä."
Pojan "syyt" ovat sen verran loukkaavia, että itse olisin sinun ikäisenäsi varmasti jäänyt "kiinni" tällaiseen poikaan ja ihmetellyt vuosikaudet eteenpäin, miksi minä olen ruma, kun kerran yksi poika on noin sanonut.
Toisaalta, tällaisen käytöksen (valitettavasti) voi ymmärtää, onhan kyseessä vielä 15-vuotias poika, joka voi kuvitella tällaisen toisen lyttäämisen hyväksi ideaksi. Toivotaan, että hän ei ole vielä muille kertonut muille tytöille tällaisia "totuuksia" tai "syitä". Minun neuvoni on, että yrität todellakin unohtaa tämän pojan, hän ei todellakaan, tämän kertomuksen perusteella, ole kaivattavan arvoinen. Sitä paitsi, vaikka asia olisikin niin, että vain pojan kaverit olisivat tätä ^^ mieltä sinusta, niin tahdotko todellakin poikaystäväksesi sellaisen tallukan, joka tekee niin kuin kaverit käskevät?
Kyllä tää on ikävä kyllä totta:/ Ja hän on tällä hetkellä 16, pikku korjaus:D Ja hän ei itseasiassa ole ainoa poika, heitä on todella, todella monta joka on kutsunut rumaksi:D Ja se unohtaminen, no, helpommin sanottu kuin tehty:D