Kai mulla ihan hyvin menee mutta olen ollut jo toistakymmentä vuotta läpikotaisin kyllästynyt elämään. Kaikki toiminta (arjen rutiinit, harrastukset jne.) on vain harhautusta, jotta jaksaisi tätä pakkopullaa vielä vähän.
Totuus on se, että haluaisin tappaa itseni mutta enhän voi tuhota lähimmäisteni elämää. Olen yrittänyt minimoida kaikki ihmissuhteet jotta mahdollinen itsemurhani ei koskettaisi ketään. Täytyy kai vaan sinnitellä kunnes vanhempani kuolevat, heillehän se olisi kamalaa. Pelkään myös, että kuolema ei ehkä olisikaan olemisen loppu.
Miten täältä pääsee pois? En halua olla olemassa, en missään, en ikinä. Tietoisuus on tuskaa. Miksi olen olemassa?
Totuus on se, että haluaisin tappaa itseni mutta enhän voi tuhota lähimmäisteni elämää. Olen yrittänyt minimoida kaikki ihmissuhteet jotta mahdollinen itsemurhani ei koskettaisi ketään. Täytyy kai vaan sinnitellä kunnes vanhempani kuolevat, heillehän se olisi kamalaa. Pelkään myös, että kuolema ei ehkä olisikaan olemisen loppu.
Miten täältä pääsee pois? En halua olla olemassa, en missään, en ikinä. Tietoisuus on tuskaa. Miksi olen olemassa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.