Mikään ei kiinnosta tarpeeksi kuin korkeintaan hetkellisesti ja silloinkin lähinnä ajatustasolla, pidempiin projekteihin ei ole halua tai tunnetta. Olen jumissa, keskittynyt vain olemaan. Mielestäni olen järki- enkä tunneihminen, silti en pysty pakottamaan itseäni toimimaan sen mukaan. Liikaa vapautta, kipinä kateissa eikä elämä etene, emmätiiä, tulispa joku ja laittaisi kuriin. Ihmissuhteet vaatii liikaa, etenkin uuden aloittaminen. Ehkä ongelma on ihastumattomuus, ja sen takia kaikki viritelmät menee puihin kun motivaatio puuttuu ja ahdistus iskee, tai ehkei sittenkään sillä olen huomannut saman toistuvuuden vaikka tykkää jostain niin että sattuu. Ja silti, silloinkin, jaksan miellyttää ja laittaa parastani tasan siihen asti kunnes mies on enemmän jutussa mukana kuin itse. Sit menee säätömoodi päälle tai muutun välinpitämättömäksi, vaikka oikeasti haluaisin onnistua. Ja toisaalta jaksan panostaa toisarvoiseen eli niihin jotka ei edes kiinnosta. Nykyään on niin paljon muttia ja ehkiä, ettei samanlainen spontaani täysillä aloittaminen toimi kuin ennen. Ei tosin varovaisuuskaan, ehdin tylsistyä. Muutenkin kaikki on vaikeampaa ja mahdollisuudet vähenee blaa blaa blaa.
Pohjimmiltaan en taida arvostaa riittävästi niitä joille olen tärkeämpi kuin toisin päin, osaa jopa halveksin koska sietävät niin paljon, ja toisaalta myös kunnioitan ja pidän samasta syystä. Suurin osa niistä joille olen vähemmän tärkeä, yhdentekevä tai jotain negatiivista merkitsee mulle yhtä vähän, mutta sitten on muutama sellainen joka onnistuu koukuttamaan itseensä. Ja kun tällaisen poistaa elämästään, kasvaa hänestä pään sisällä sankari joka oli parempi ja sopivampi kuin kukaan muu. Olen siis roikkuja-takertuja ja ajatusmaailmassa eläjä kaiken hyvän lisäksi. Taidan olla aika sekaisin. Eilen teki mieli hypätä ikkunasta kun eräs asia ei mennyt suunnitellusti ja turhauduin. Sen jälkeen sain pakkoajatuksia samaisesta ikkunasta ja matkasta katuun ja lähdin lenkille selvittämään päätäni. Pitkästä aikaa melkein itkin, raivosta ja vitutuksesta. Samanlaista vastoinkäymistä ja sisäistä taistelua viime ajat, kesä loppu ja lomat lusittu, postissa tuli vuotuinen lasku muistuttamaan ajan kulumisesta, vastahan sen maksoin. Turha vuosi takana ja toinen samanlainen edessä. Aika menee liian nopeasti, en enää ensi syksynä halua olla samassa pisteessä.
Pohjimmiltaan en taida arvostaa riittävästi niitä joille olen tärkeämpi kuin toisin päin, osaa jopa halveksin koska sietävät niin paljon, ja toisaalta myös kunnioitan ja pidän samasta syystä. Suurin osa niistä joille olen vähemmän tärkeä, yhdentekevä tai jotain negatiivista merkitsee mulle yhtä vähän, mutta sitten on muutama sellainen joka onnistuu koukuttamaan itseensä. Ja kun tällaisen poistaa elämästään, kasvaa hänestä pään sisällä sankari joka oli parempi ja sopivampi kuin kukaan muu. Olen siis roikkuja-takertuja ja ajatusmaailmassa eläjä kaiken hyvän lisäksi. Taidan olla aika sekaisin. Eilen teki mieli hypätä ikkunasta kun eräs asia ei mennyt suunnitellusti ja turhauduin. Sen jälkeen sain pakkoajatuksia samaisesta ikkunasta ja matkasta katuun ja lähdin lenkille selvittämään päätäni. Pitkästä aikaa melkein itkin, raivosta ja vitutuksesta. Samanlaista vastoinkäymistä ja sisäistä taistelua viime ajat, kesä loppu ja lomat lusittu, postissa tuli vuotuinen lasku muistuttamaan ajan kulumisesta, vastahan sen maksoin. Turha vuosi takana ja toinen samanlainen edessä. Aika menee liian nopeasti, en enää ensi syksynä halua olla samassa pisteessä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Voitko vähän tiivistää?
Olen jumissa (töissä, ihmissuhteissa, elämäntilanteessa yleensä) alunperin siksi, että mua motivoi lähinnä raha, seksi ja huomio, jotka nekin nyttemmin ovat menettäneet merkitystään mutta pysyn tässä koska olen liian laiska ja saamaton muutokseen enkä halua luopua saavutetuista eduista tai ole valmis laskemaan elämäntasoani. Lisäksi vihaan ihmisiä.
Hän haluaa miehen joka asiakaspalvelee ja vie eikä vikise.
Olet ainakin (yli?)rehellinen,,, :)
Mä olen tavannut tuolla ulkona paljonkin ihmisiä, joita motivoi lähinnä raha, seksi ja huomio... useammin tulee toinen sukupuoli mieleen kuin toinen, mutta mitä siitä, kumpiakin on olemassa.
Yleensähän ne viihtyvät tuolla ulkomaailmassa jahtaamassa rahaa, seksiä ja huomiota, mutta nettipalstoilta voi mainiosti jatkaa viimeisimmän kalastelua.
Ei avautunu vieläkään mitä tuo mahtaa tarkottaa, mutta sanonpa vain että naisten ei pitäisi tulla tälle palstalle leuhkimaan seksielämällään. Ei oikein herätä sympatioita.
Masentumislääkkeet eivät ole kaikille hyväksi, eivät edes suurimmalle osalle.
Näitä lääkärit tuputtavat vaikka asiakas sanoo moneen kertaan ettei ole ollut vähääkään masentunut. Käyttäjiä lienee neljännesmiljoona tai puoli miljoonaa.
Toki parempi vaihtoehto kuin olla sairaalassa lepositeissä. mutta elinaikaodote on noin puolitoista vuotta.
"elinaikaodote on noin puolitoista vuotta"
Ai masennuslääkkeen syöjillä vai?
No, en ole koskaan syönyt mielialalääkkeitä. Ehkä pitäisi, mutta kun olen ainakin viimeiset 10 vuotta täyttänyt masennuksen diagnostiset kriteerit enkä sille ennenkään mitään ole tehnyt ja silti pärjännyt elämässä kohtalaisesti, niin en nytkään aloita.
Kaikesta päätellen oma vikasi kun olet yksin. Jos kerran kiinnostuksesi miestä kohtaan vähenee kun huomaa että mies on tosissaan jutussa mukana.
Entäs jos olenkin hullu; mielisairas tai persoonallisuushäiriöinen kuten tällä palstalla muistaakseni on diagnosoitu. Onko tilanne silloinkin omaa syytäni jos en pysty vaikuttamaan käytökseeni? Eihän ATM:kään ole ATM omasta syystään, vaan aina muiden takia.
Sitä paitsi toi on vain yksi osatotuus asiasta.
Ja edelleen sehän on palstalogiikan mukaan aina ja joka tapauksessa naisen oma vika, jos on yksin.
No joo, jos olet hullu niin se on tietysti eri asia. Siinä tapauksessa voisit kokeilla mennä hoitoon, vaikkakaan en tiedä auttaisiko se. Käsittääkseni lääkkeet ainakin usein vain pahentavat ihmisen tilaa. Joka tapauksessa sinun kannattaisi yrittää parhaasi mukaan muuttua.
Sinun tapauksesi eroaa näistä AT miesten tapauksista siinä mielessä, että harvalle ATM:lle on koskaan edes tarjoutunut tilaisuutta parisuhteeseen. Sinulle on ymmärtääkseni tarjoutunut useampikin mahdollisuus, mutta olet itse päättänyt pilata ne mahdollisuudet. Siinä mielessä on vaikea tuntea samalla tavalla sympatiaa sinua kohtaan. Vaikka olisikin niin ettet itse voi hallita käyttäytymistäsi.
Saat tietysti minun puolestani purkaa pahaa oloasi täällä samalla tavalla kuin kaikki ATM:tkin tekevät.
Sinuna jättäisin treffailun vaikka kolmeksi kuukaudeksi ja miettisin kaikessa rauhassa omaa elämääsi. Tai jos on liian kova pala, annat itsellesi luvan vain lyhyisin ei vakaviin juttuihin, jolloin energiasi ei kulu suhteen miettimiseen.
Mikä tuo iloa? Mistä olet tyytyväinen? Jos mielialan takia et saa mistään iloa mistä sait ennen? Jos masennus on pääongelmasi, etkä halua lääkistystä, liikunta (mielihyvä hormonit) ja ihmisten kanssa oleminen saattaa edes vähän auttaa.
Mitä pystyisit muuttamaan heti, jotta voisit tulla onnellisemmaksi lähitulevaisuudessa (muutos vie aina aikaa)? Mitä haaveita sinulla on pitkälle ja keskipitkälle aikavälille? Miten pystyisit etenemään kohti haaveita pikkuhiljaa, porras portaalta ja askel askeleelta? Unelmat ja niihin pyrkiminen pitää elossa ja tyydyttää, vaikka tavoite ei täysinäisenä toteutuisikaan.
Mitä olet eniten vailla? Useimman asian suhteen voi tehdä jotain. Onnellisuus ja tyytyväisyys on kuin pöytä. Jos pöytä on yhden jalan varassa (vaikka parisuhde) pöytä horjuu ja kaatuu joka pikkuasiasta. Jos taas tukevia jalkoja on monia: perhe, ystävät, mielekäs työ, mielekkäät harrastukset, intohimon kohteet, parisuhde, perusturvallisuus, koti, arvomaailmansa mukainen elämä, ei yhden jalan horjuminen kaada pöytää. Jalkoja voi tukevoittaa, useinkaan kaikkea ei saa eli omia prioriteettäjä kannattaa miettiä!
Jos et pysty tunteeseen suhteen alkaessa, luultavasti sinulla on lukkoja, jotka pitää saada auki. Oletko kokeillut terapiaa tai vaikka lukea aiheesta (esim. Fisher: jälleenrakennus)?
Kun keksit mitä vailla olet ja mitkä ajatuskuviot lukkojesi takana olet, olet jo voiton puolella. Sitten vaan pikkuhiljaa opettelemaan uusia asioita ja tavoittelemaan haluamiasi muutoksia, maltilla kuitenkin. Norsua ei voi syödä kerrallaan, mutta pieni siivu kerrallaan sekin saattaa onnistua.
Lääkkeillä voi vaikuttaa esim. ahdistukseen niin, ettei se tunnu yhtä pahalta, mutta tässä tapauksessa taitaisi ennemminkin olla tarve terapialle tai omien ajatusmallien ja vaikuttimien purkamiselle yhdessä asiantuntijan kanssa. Lääkkeet eivät avaa pään sisäisiä solmuja. Eikö tämä aloittaja joskus kertonut ruvenneensa teininä pahaksi tytöksi, jos motivoitumattomuuden taustalla onkin se, että elää alitajuisesti vääräksi tietämällään elämänmallilla toimien sisintään vastaan.
"Sinuna jättäisin treffailun vaikka kolmeksi kuukaudeksi ja miettisin kaikessa rauhassa omaa elämääsi. Tai jos on liian kova pala, annat itsellesi luvan vain lyhyisin ei vakaviin juttuihin, jolloin energiasi ei kulu suhteen miettimiseen."
Niin no tämän olen tavallaan tehnytkin, aikaa vaan on kulunut ihan liikaa eikä tuo oikeastaan ole auttanut tai ratkaissut mitään, johtuen kaikesta. Mielestäni masennus ei koskaan ole ollut pääongelmani, tai ainakaan se ei ole sitä nyt, vaan muut (oheis)jutut, jotka on muna ja kana -systeemillä ruokkineet toisiaan, vaikuttaneet ihan kaikkeen ja lisäksi osa entisistä ihmissuhteista pitänyt yllä sitä maailmaa. Ja siis asiat on jo pitkään olleet melko hyvin siinä mielessä että masennus on väistynyt tai en tunne sitä enää samalla tavalla, mutta jotenkin se hillitsi käytöstä ja nyt olen entistä tasapainottomampi, holtittomampi ja välinpitämättömämpi... mikä on ongelma, ehkä.
Mutta hyviä neuvoja, kiitos.
Kenenköhän vika se sitten olisi jos sinä olet yksin? Joulupukinko?
Vaikea tulkita onko viestisi kohdistettu minulle vai aloittajalle.
Joka tapauksessa se että itse olen yksin on osittain oma vikani, kun en kuluta kaikkea vapaa-aikaani tekemällä aloitteita naisille. Ehkä pitäisi.
Se on kuitenkin jossain määrin myös niiden naisten vika joita kohtaan olen tehnyt aloitteen. Tai vaikea minun on ottaa sitä omaksi syykseni jos he saman tien töykeästi torjuvat minut. On vaikea todistaa olevansa mukava ihminen jos siihen ei anneta mahdollisuutta. (ja kyllä lähestyn siis oman tasoisiani naisia)
Jos on poliittisesti epäkorrketia syyttää naisia tästä, niin syytetään sitten kohtaloa joka ei ole johdattanut minua tekemään aloitetta oikealle ihmiselle.
Mutta esimerkiksi nämä miehet joihin AP menetti kiinnostuksensa huomattuaan heidän olevan tosissaan jutussa mukana, voivat kyllä syyttää ihan rauhassa aloittajaa siitä että ovat nyt yksin. Nämä miehet eivät tehneet mitään väärin, ainakaan AP:n selityksen mukaan.
Syyllisen etsiminen on minusta vähän kypsymätöntä, jos on kysymys siitä, että ihminen ei halua toista ihmistä vakavaan suhteeseen. Herranen aika! Oletko koskaan itse saanut aloitteita naisilta, joiden kanssa et halua solmia avioliittoa ja voit havaita sen missä tahansa vaiheessa tutustumistanne? Onko sinulla mielestäsi oikeus päättää noinkin suuresta asiasta omassa elämässäsi, vai onko joku tuntematon suuruus todella tärkeämpi ihminen kuin sinä? Tuntuisiko sinusta hieman naurettavalta, jos joku ei-makuusi oleva nainen syyttäisi yksinäisyydestään sinua...?
Kuinka monta kertaa olet ihastunut jonkun ihmisen 'tasoon'?
"Syyllisen etsiminen on minusta vähän kypsymätöntä"
Onhan se tavallaan kypsymätöntä. Mutta toisaalta se on myös merkki kypsyydestä, että osaa analysoida oman tilanteensa ja ymmärtää mistä johtuu että on siinä tilanteessa missä on. On typerää vain valitella tilannettaan miettimättä mistä tilanne johtuu. Vain jos ymmärtää tilanteen, voi yrittää korjata sen.
"Oletko koskaan itse saanut aloitteita naisilta, joiden kanssa et halua solmia avioliittoa ja voit havaita sen missä tahansa vaiheessa tutustumistanne?"
En ole saanut ainakaan selvää aloitetta yhdeltäkään naiselta sitten ylä-aste aikojen. En koskaan saman tien torjuisi (varsinkaan töykeästi) naisen aloitetta.
"Onko sinulla mielestäsi oikeus päättää noinkin suuresta asiasta omassa elämässäsi, vai onko joku tuntematon suuruus todella tärkeämpi ihminen kuin sinä?"
Totta kai jokainen ihminen päättää itse kenen kanssa menee avioliittoon. Mutta jos haluaa parisuhteen, niin ei kannata torjua saman tien kaikkia miesten aloitteita edes ajattelematta koko asiaa. Näin kuitenkin hyvin moni nainen toimii, ellei sitten yhtäkkiä olla tultu sellaiseen pisteeseen etteivät naiset enää halua parisuhdetta.
"Tuntuisiko sinusta hieman naurettavalta, jos joku ei-makuusi oleva nainen syyttäisi yksinäisyydestään sinua...?"
Kysymyksesi ei liity koko asiaan. Parempi kysymys olisi tämä: Tuntuisiko sinusta hieman naurettavalta, jos nainen joka halusi jutella kanssasi, mutta jonka torjuit saman tien töykeästi edes vilkaisematta koko naiseen, syyttäisi yksinäisyydestään osittain sinua ja lukematonta määrää muita miehiä jotka toimivat yhtä välinpitämättömästi.
Tuohon vastaisin että ei tuntuisi naurettavalta. Tuntuisi pahalta että itsekin olen sortunut tuollaiseen käytökseen. Onneksi en kuitenkaan ole.
"Kuinka monta kertaa olet ihastunut jonkun ihmisen 'tasoon'?"
Todennäköisesti tiedät kyllä mitä tarkoitetaan kun puhutaan ns. oman tasoisista naisista tai miehistä. Joten miksi kysyt?
En ihastu tasoon sinänsä. Törmään jatkuvasti ulkonäöllisesti ns. oman tasoisiini naisiin, jotka eivät kuitenkaan herätä erityistä mielenkiintoa koska he eivät ole tyyppiäni. Ihastun siis naisiin jotka ovat ainakin jossain määrin tyyppiäni.
"Törmään jatkuvasti ulkonäöllisesti ns. oman tasoisiini naisiin, jotka eivät kuitenkaan herätä erityistä mielenkiintoa koska he eivät ole tyyppiäni. Ihastun siis naisiin jotka ovat ainakin jossain määrin tyyppiäni."
Tätä juuri tarkoitan. Ihmisillä ei ole mitään velvollisuutta ihastua 'tasoisiinsa', mitä ikinä se tarkoittaakin tai kuka ikinä siitä päättääkin - eikä kukaan ihastukaan velvollisuudesta, ellei toinen ole omaa tyyppiä. Juuri tästä syystä rutinat ja kitinät ovat turhia.
Kyllä, minustakin töykeä torjunta täysin tuntemattomalle voi olla typerää, kun sen voi hoitaa fiksumminkin.
"Vain jos ymmärtää tilanteen, voi yrittää korjata sen."
Muuten samaa mieltä, mutta jos syytät tilanteesta vastakkaista sukupuolta tai maailmaa, et saa tilannetta korjattua.
"Tätä juuri tarkoitan. Ihmisillä ei ole mitään velvollisuutta ihastua 'tasoisiinsa', mitä ikinä se tarkoittaakin tai kuka ikinä siitä päättääkin"
En ole missään välissä sanonutkaan että kenelläkään olisi velvollisuus ihastua edes "tasoisiinsa" ihmisiin. Itse harvemmin ihastun yhteenkään ihmiseen ennen kuin olen tutustunut häneen. Kun tutustumiseen ei anneta mahdollisuutta on vaikea ihastua.
Jos ei edes vilkaise toiseen ihmiseen ei voi tietää onko hän omaa tyyppiä. Näin kuitenkin naiset usein torjuvat miehen ilman pienintäkään harkintaa. Se ei luonnollisestikaan ole kovin järkevää, mikäli haluaa löytää parisuhteen.
"Muuten samaa mieltä, mutta jos syytät tilanteesta vastakkaista sukupuolta tai maailmaa, et saa tilannetta korjattua."
En missään välissä syyttänyt tilateestani AINOASTAAN naisia tai kohtaloa. Joten voit yhtä hyvin myöntää olevasi täysin samaa mieltä. Kerroin vain että naisten käyttäytyminen on osasyynä tilanteeseeni, mikä on ihan totta. Tiedän myös etten voi naisten käyttäytymiseen vaikuttaa, enkä sen vuoksi jaksa valittaa siitä. Kerroinhan sitäpaitsi jo yhden tavan miten voin itse parantaa mahdollisuuttani löytää naisen. Ja tiedän muitakin tapoja.
On olemassa myös tilanteita joissa ihminen ei todellakaan ole millään tavalla itse vastuussa tilanteestaan vaan vika on kokonaan muissa. Kyllä silloin ihmisellä on lupa syyttää tilanteestaan muita, vaikkei se välttämättä mitään autakaan.
En tiedä miksi edes vastailet minulle, kun tuntuu että olemme ihan samaa mieltä asioista.
"Jos ei edes vilkaise toiseen ihmiseen ei voi tietää onko hän omaa tyyppiä. Näin kuitenkin naiset usein torjuvat miehen ilman pienintäkään harkintaa. Se ei luonnollisestikaan ole kovin järkevää, mikäli haluaa löytää parisuhteen."
Niin, mutta sinähän et tiedä, haluaako joku nainen löytää parisuhteen. Ihmiset olettavat kysymättä muiden etsivän samoja asioita kuin he itsekin. Ihan samoin nämä pillu-pillu-antakaa-mulle-ihmiset kuvittelevat automaattisesti, että muutkin jakavat heidän seksistisen maailmankuvansa, missä jokaisen lausutun sanan ja tehdyn teon motiivina on sama kuin heille itsellään. Pieleen menee. Älkää aina olettako.
Emme ole ihan samaa mieltä asioista, miusta on epäkypsää syyttää muita omasta tilanteestaan eikä vika ole koskaan "kokonaan muissa". Se on tietysti surullista, jos olet persoonallisuutensa sellainen, että juuri kukaan ei sinusta pidä. Täytyyhän sunkin saada olla oma itsesi.
Ps. Oikeastaan olemme täysin eri mieltä siinä, mikä tuossa on keskeistä eli saako syyttää muita ihmisiä, onko fiksua, onko edes oikein.
Ei sillä silti ole mulle mitään merkitystä, että joku on täysin eri mieltä tai ettei edes huomaa sitä, joten voidaan yhtä hyvin lopettaakin tämä. :-)
joku ajatus: Sulla on varmaan pitempi 'kehityskaari' tässä, siis ahdistuksissa ja taisteluissa, ehkä jo lapsuudesta asti, ja ehkä perintönä saatu luonteenlaatu kaiken pohjalla (tunnistatko suvussa samoja piirteitä).
"...en halua luopua saavutetuista eduista tai ole valmis laskemaan elämäntasoani "
Ei tuo elämäntaso kaikilta hetkiltään niin hääviltä vaikuta; tarkoittanet kuitenkin materiaalista puolta, ja tarkoitatko saavutetuilla eduilla asumista tai jotain...mutta kuitenkin laskuja tuppaa? Eli kaikinpuolinen kokonaisellinen vakautusrojekti olisi tarpeen?
Tuollaisen tilanteen eteen luonnostaan (tai pitäisikö sanoa: enemmänkin luonteestaan) jotkut saattavat joutua. Onko sitten kyse kivuliaasta kasvuprosessista tai mistä, who knou... Tuohon rohkeutta muutokseen -projektiin tarttumisessa on varmaan hyödyllistä olla yhteys ammatti-ihmiseen (kuten edellä jo mainitaan); sellaiselta voi ainakin periaatteessa saada perusteltuja näkemyksiä siitä, miksi mielentila on vähittäin liukunut tyytymättömyyttä aiheuttavaan suuntaan ja miten tuota kohdallaan pitäisi ajatella. Joskus pelkästään omin ajatuksin ei tahdo päästä kehästä ulos.
Kommentoinet joskus saamiasi viestejä.
Joo perusluonne on varmasti yksi iso syy. Tunnistan sukulaisissa samoja piirteitä, valitettavasti :)
Mietin sitä mikä tällä hetkellä tekee mut eniten onnettomaksi ja mihin haluaisin muutosta (työ), sen vaihtoehtoa (opiskelu/toinen työ) ja sitä kautta paremman saavuttamista ja samalla tiettyjen juttujen menettämistä... Ei nyt rahallisesti välttämättä isoja tai muuten saavuttamattomia asioita mutta mulle tärkeitä. Ja onhan opiskelijan tulotaso ja sen myötä tietynlaiset taloudelliset mahdollisuudet vähän erilaiset kuin kokopäivätöissä käyvällä.
violet on luonnevikainen pinnallinen ämmä. hyvä jos pystyy kriisin läpikäytyään jotenkin kasvamaan eikä jämähtämään samaan psykobitch-moodiin ja käytä itselääkintään viinaa, munaa ja vittumaisuutta.
Ei kaikkien veri vedä päihteisiin, vaikka olisivat yhtä vittumaisia psykoja kuin kaikki ne, joiden veri vetää :-)
Onnellinen ja tasapainoinen ihminen on harvoin v*ttumäinen ämmä/ukko. Ihmisillä on useimiten syynsä kiukutteluun tai ärhäkkyyteen.
Sitä paitsi aika harva voi sanoa olevansa toisten yläpuollella eli kyllä meistä kaikista löytyy se v-puoli.
No luonnevikainen (psykopaatti/narsisti) en ole, eikä viina ole ollut juttuni sitten teini-iän mutta jos sä näin haluat kuvitella niin ole hyvä vaan. Nettivittuilua harrastat itsekin ja onhan sekin tapa purkaa paineita... Mutta mistä sä ton pinnallisuuden repäisit?
Aloittaja on varmaan pohjimmiltaan oikein hieno ihminen. Hänen pitäisi ahkä vain istua alas ja rauhoittua :)
Lutka se on ja pitäisi polttaa roviolla.