Erosin alkuvuodesta pitkästä avioliitosta, mies löysi uuden naisen. Nyt tapasin vanhan koulukaverin kesällä, juttu luisti ja tapasimme uudelleenkin. Mies kertoi olleensa aina ihastunut minuun. Suhdetta on nyt kestänyt kolmisen kuukautta ja olen todella onnellinen ja kaipa jopa rakastunut. Mies kertoi olevansa onnellisempi kuin koskaan ja rakastavansa minua. Miksi siis epäilen ja ajoittain minusta tuntuu että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Onko kellään kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta? Miten on käynyt, onko onnistunut?
Uusi suhde eron jälkeen
Epäluuloinen
8841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et ehtinyt olla pitkän parisuhteen jälkeen kovinkaan kauaa yksin. Susta saattaa tuntua, että kaipaisit vähän enemmän omaa vapautta? Ota uuden miehen kanssa rauhallisesti ja tapailkaa vähän harvemmin, muista ottaa omaa aikaa ja pitää yhteyttä omiin ystäviin.
Itselläni on kohta vuosi erosta ja vasta nyt koen olevani valmis katselemaan mitä maailmalla on minulle tarjottavaa.
Muistutan vielä: omat ystävät! Voit toki tapailla heitä uuden miehesi kanssa, mutta muista myös tyttöjen illat.
Tosiaan muutaman kuukauden yksin olin ja en tosiaan etsinyt ketään, tämä vaan tapahtui. Kuitenkin tuntuu niin turvalliselta ja hyvältä elämä. On vaan otettava päivä kerrallaan, mitä sitä turhia murehtia..ystävät ovat auttaneet prosessin aikana ja tukeneet, tietenkään en heitä unohda. Oletko sinä 1 1=3 päässyt täysin yli erostasi? Minulla on edelleen vaihtelevia tunteita exään, joskus jopa ikävöin ja mietin että entä jos..haluaisin niin unohtaa kaiken ja elää uutta elämää, yksin tai kaksin.
Totuus on että, tuskin tulen koskaan pääsemään täysin yli ex-miehestäni. Hän oli elämäni suurin rakkaus ja vuosia kuitenkin oltiin yhdessä. Eletyt vuodet kulkee tiiviisti mukana, tapahtui mitä tapahtui. Yhä edelleen koen, että hän on olllut elämäni tärkein ihminen ja opettanut minulle elämästä paljon, vaikka suhteemme loppuaika olikin aika rumaa.
Nyt vuoden jälkeen, kun olen nähnyt kaikki neljä vuodenaikaa ja juhlapyhät ilman häntä, olen mielestäni valmis jatkamaan eteenpäin. Toki yhä joskus tulee mieleen ajatus mitä jos, mutta sen saan kuitattua ajattelemalla muuta ja juttelemalla ystävien kanssa. Ystävät jaksavat kyllä heikkoina hetkinä muistuttaa minulle miksi oikein lähdin suhteesta.
Kliseisesti täytyy sanoa, että aika parantaa.
Kullähän normaalissa eroprosessissa tunteet menee ekan vuoden aika vuoristorataa. Siinä saattaa tulla jopa syyllisyydentunteita uudesta suhteesta. On hyvä, jos uusi kumppani ymmärtää ja hyväksyy tilanteen. Ei eroprosessia kaikkine tunteineen voi ohittaakaan. Vuoden kierto on kuitenkin ihmeellinen rajapyykki. Silloin exä on tavallaan eletty ulos omasta elämästä ja uudelle suhteelle jää enemmän tilaa.
Itse olen samassa tilanteessa kuin sinä. 20vuoden suhteen jälkeen paljastui miehen jo jonkin aikaa jatkunut uskottomuus. Esimmäiset kuukaudet olivat tuskalliset, sitten alkoi vähän helpottaa (en itkenyt enää joka päivä).
4 kk erosta tapasin miehen ja kaikki vaan tuntuu niin hyvältä ja olen rakastunut. tai ainakin luulen nin. Olemme tunteneet vasta 1kk. Olen ollut tialnteestani avoin miehen suuntaan. Minulla on "elämätöntä elämää" sen verran plakkarissa, että seurustelun aloittaminen tuntuu hankalalta kumppanianikin ajatellen. Toisaalta en haluaisi ohittaakkaan miestä, jonka kanssa ainakin nyt kaikki tuntuu niin hyvältä. Päivä kerrallaan mennään, mutta tunnen että tilanteeni on "ennakoimaton". Pelkään että rakastuminen meneekin ohi ja satutuan miestä.
Samoja tunteita minullakin. Ajoittain vetäydyn kuoreeni ja mies kyllä ymmärtää että edelleen käyn eroa ja entistä elämää läpi. Exäni oli lisäksi tosiaan väkivaltainen yms. joista olen uudelle miehelleni puhunut. Hän hellii ja paapoo minua ja en osaa ottaa kaikkea tätä hyvää vastaan. Epäilen ja pelkään että jos tämä loppuu eikä ole totta edes. Jotenkin välillä tunnen olevani ihan pihalla, toisinaan taas onneni kukkuloilla. No, päivä kerrallaanhan se on mentävä ja toivottava että tämä on totta ja oikein. Tunnen rakastuvani uuteen mieheen koko ajan enemmän ja sekin tunne pelottaa. Miten voi keski - ikäinen nainen olla näin sekaisin, no kai se aika parantaa ja järki voittaa :)
Onkohan mussa sitten jokin vikana, kun 5 vuotta eron jälkeen olen edelleen sinkku, vaikka ihan nätti, mukava ja kaiki puolin elämässä hyvin pärjäävä muutoin olenkin.. Ikää jo 32, ja tuntuu, ettei sitä oikeaa enää löydy.. 6 vuoden suhteesta siis erosin, kun mies ei ollut kosinnasta huolimatta sittenkään valmis sitoutumaan, ja lähti sitten ennen häitä..
Voi teitä ihanat naiset, ollaan rohkeita ja otetaan avosylin vastaan se mitä elämä vielä tarjoaa :)
Minäpä sanon, että jos olette uuden kumppanin tavanneet, oli erosta aikaa 4kk tai 4 vuotta, se että olette jonkun tavanneet joka panee tunteenne, rohkeutenne ja uskonne tulevaan puntariin on juurikin se merkki, että aika on oikea ja teille sopiva !
Tunteet, hyvät ja pahat exää kohtaan ovat sallittuja ja kuuluvat asiaan, toivottavasti ne muotoutuvat ystävyydeksi, mutta jollei, ette tarvitse ko ihmistä elämäänne enää.
Jos haluatte puntaroita uutta suhdettanne voi miettiä, vaihtaisinko tämän edelliseen, tai miettiä ottaisinko exäni takaisin jos se olisi mahdollista.
Mikäli vastaus molempiin on ei, turha kantaa syyllisyyden tunnetta tai epäröidä jatkaa eteenpäin.
Nämä "liian hyvää ollakseen totta" tai "en ansaitse tällaista onnea" tuntemukset ovat omianne, eivät mitään etiäisiä tulevasta vaan mörköjä menneisyydestä. Älkää pelätkö omia tai toisen tunteita, jestas miten lukossa tunteidenne kanssa olette olleet todennäköisesti jo pitkään ennen eroakin, on hienoa antaa niiden virrata ja huuhdella entinen mennessään.
Jos vielä epäilyttää kannattaa punnita onko yksin parempi olla kuin sen exän kanssa, jos näin on, miksei sitten ihmisen josta välittää.
Ansaitsemaanne hyvää oloa, lämpöä. läheisyyttä ja onnea Teille kaikille :)