Onko teillä niin, että jos olette vaikka ala-aste ikäisinä ihastuneet johonkin niin mitä ajattelette heistä nykyään(lähinnä ulkoinen olemus)?
Itse ihastuin moniinkin tyttöihin ala-asteella ja pidän heidän ulkonäöstään edelleen paitsi yhden joka on mielestäni miesmäinen kropaltaan (ei leveää lannetta, ei rintoja ollenkaan ja leveät hartiat), mutta tämäkin on kasvoistaan sievä.
Onko ylipäätänsä mahdollista muuttaa mieltään esim että nuoruuden ihastus onkin nykyään ällötys?
Itse ihastuin moniinkin tyttöihin ala-asteella ja pidän heidän ulkonäöstään edelleen paitsi yhden joka on mielestäni miesmäinen kropaltaan (ei leveää lannetta, ei rintoja ollenkaan ja leveät hartiat), mutta tämäkin on kasvoistaan sievä.
Onko ylipäätänsä mahdollista muuttaa mieltään esim että nuoruuden ihastus onkin nykyään ällötys?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voi muuttua, koska ihminenkin muuttuu. Mun ala-aste ajoista on hömhöm... köhköh... muutama... vuosi... ja sen aikaiset ihastukset on tässä ajassa ehtineet muuttua ja itsekin on muuttunut. Jostain ihmeellisestä syystä rullalautailun osaaminen, ei esimerkiksi ole mun mielestäni riittävän ihkua kompensoidakseen luonnetta, joka on sittemmin osoittautunut melko epämiellyttäväksi. 11-vuotiaan itsensä näkövinkkeli herättää kyllä huvittuneisuutta, mutta herramunjee pitkä tikku ei riitä, tarvitsen halkoa ja reipasta ojentajalihasten käyttöä.
Tykkäsin nörteistä......mikään ei ole muuttunut.
Olin ala-asteen 6:lla ihastunut yhteen tyttöön ja tämä minuun ja lähetteli jopa rakkauskirjeitä, mut olin niin ujo, etten saanut vastatuksi. Sittemmin näin häntä ohimennen 15vuotta myöhemmin ja kiitin luojaani ujoudestani, nimittäin tämä ihminen oli "hiukan" muuttunut.
Turhaan kiittelet luojaasi. Tuskin olisit kuitenkaan 6. luokan tyttöystävän kanssa ollut yhdessä vielä 15 vuotta myöhemmin.
"Onko ylipäätänsä mahdollista muuttaa mieltään esim että nuoruuden ihastus onkin nykyään ällötys? "
No on.
Nuorempana saatoin pitää jopa rehevistä pyöreämmistä naisista sekä esimerkiksi leveistä omppu poskista.
Nykyään moiset eivät kiinnosta sitten millään ja vähänkin pyöreämmät naiset eivät vetoa.
Lisäksi naisessa pitää olla jotain erikoista tai aitoa ja herkkää. Nuorempana ihastukset olivat yksioikoisempia.
Tosin ihannenainen on edelleen lyhythiuksinen ehkä hieman poikamainen, liikunnallisen kehon omaava jollaiseen kuitenkaan en ole koskaan ihastunut kun ei ole sopivaa tullut vastaan.
Lisäänpä vielä että ihastukseni joita näin myöhemin olivatpa he ala-asteelta, ylä-asteelta tai lukiosta eivät kiinnostaneet enää lainkaan parikymppisenä.
Eipä ole mikään muuttunut ulkonäöllisen mieltymyksen mukaan. Aina oon tykännyt isommista bbw-tyylisistä naisista, varsinkin isoista rinnoista.
"Aina oon tykännyt isommista bbw-tyylisistä naisista, varsinkin isoista rinnoista."
Teillä olikin kehittyneitä tyttöjä jo ala-asteella..Muistaakseni meidän koulussa tytöillä rinnat alkoivat kasvamaan vasta aikaisintaan 5. luokalla...
No mä en peruskoulua laskenut tuohon. Vaan amiksesta lähtien.
Eli olet ollut lapsena amiksessa? Teilläpäin kehitytään todella vauhdikkaasti...
Eikö lapsi ole jos on alle 18? Mun mielestä on.
Ala-asteikäisenä? Minulla ei ole mitään tietoa edes entisten lukioystävieni nykyisestä ulkonäöstä tai kuulumisista, saati ala-asteen luokkakavereista.
Outoa joka tapauksessa olisi edelleen tykätä samanlaisista asioista.
Kun on lähtöisin pieneltä paikkakunnalta ja sinne on edelleen paljon läheisiä siteitä, niin väistämättä tulee välillä kuulleeksi, mitä vanhoille tutuille kuuluu.
täällä haahuillaan vielä?
Ei ihme että tekstitkin ovat sen mukaisia.
Entiset ala-astelaiset ovat jo maailmalla, kuka missäkin, enkä ole sen koommin heitä nähnyt. Varsinkaan tyttöjä.
Ennen ala-astetta muistan kuitenkin erään tytön, Kathy nimeltään, jonka kanssa pussasin sängyllä (toistaiseksi) ensimmäisen (ja ehkä viimeisen) kerran.
Muistan myös sellaisen jännän havainnon, että jo pikkutyttö tietää mikä on kullan (ja piilottamisen) arvoista pissillä ollessaan.
Itseäni eivät ala-asteella tykkäämäni tytöt todellakaan sytytä enää, eivät ole sytyttäneet sen ala-asteen jälkeen. Eivät he rumia ole, mutta eivät todellakaan minun makuuni.
Näin jälkeenpäin ajatellen ne ala ja ylä-asteen tytöt joihin olin ihastunut salaa olivat aika rumia ja mitäänsanomattomia, vaikka edustivatkin luokkani/kouluni parhaimmistoa. Tyttöjen taso oli koulussani jotenkin heikko. Tuntuu, että nämä nykyteinit ovat paremman näköisiä.
Minulla ei ole aavistustakaan, miltä varhaiset teini-ihastukseni tänä päivänä mahtavat näyttää. Lukion luokkakokouksessa tapasin jotain entisiä luokkalaisia, ja yllättäen vetävimpiä olivat pari sellaista naista, jotka vielä kouluaikoina eivät mitenkään erottuneet joukosta. Toinen suorastaan harvinaisen luonnonkaunis, mutta valitettavasti yhä yhtä hiljainen kuin silloin ennen, ei paljon kuulumisista irronnut.