Miksi miehillä on salasuhteita? Mihin mies niitä tarvitsee? Onko vastuulliseksi aikuiseksi kasvaminen niin vaikeaa? Pitää olla varaäitejä siellä sun täällä? Haha!
;-)
;-)
Miksi mies?
jestasvaanäämiehet
490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...miksi sitten naisilla on salasuhteita? Miksi ihmiset eivät puhu keskenään ongelmista, tunteista, haaveistaan, haluistaan, miksi he valehtelevat ja elävät kaksoiselämää? Ja ovat julmia pettureita niille ihmisille, joita he joskus ovat ehkä rakastaneet. Jos minä joskus eroan petturimiehestäni, en varmasti uutta miestä ota. Parempi olla yksin, ei tarvitse ihmetellä toisen menemisiä, tulemisia, saa tehdä mitä itse haluaa, koska haluaa eikä tarvitse passata ketään ellei halua. Eikä "antaa" seksiä, koska se useimpien mukaan on vaimon tehtävä avioliitossa vaikka ei itse haluaisikaan. Ja jos ei anna, niin mies hakee sen palvelun muualta.
Life sucks.
Eipäs kyynistytä. Avioliitto ei ole enää välttämättä ikuinen lupaus. Ihminen kasvaa henkisesti, muuttuu. Puolisot kasvavat eri suuntiin. Ei aina mennä naimisiin välttämättä sen oikean ihmisen kanssa, usein lapsi tulossa ja ajatellaan että parempi kun sitten ollaan perhe, mikä onkin aivan oikein.
Kaikilla on oikeus olla tässä elämässään onnelllinen, ei vain tyytyväinen. Jos sellaisen toisen ihmisen löytää jota kohtaan todella tuntee ainutlaatuista yhteenkuuluvuutta, kaipuuta, sydämen puristusta, on se tunne vaan niin valtava että se vie mukanaan. Sitä et voi päällä ohjailla, etkä järjellä järkeillä.
Ei salasuhteet ole aina vaan panemisen vuoksi, panna voi helposti, suhde on eri juttu. Salasuhteeseen panostaa molemmat, pettäjä ja rakastumisen kohde. Varmasti kumpikaan ei tunne oloaan ihanaksi, omatunto kalvaa.
Siksi, jos todella toiseen noin pahasti ihastuu ja pikkuhiljaa tai ensikatseelta rakastuu olisi oikein HETI myöntää se omalle puolisolle.
Usein nämä uudet rakkaudet voivat onnistuakkin paremmin, tosi on.
Toki ketään salasuhteilevaa varmasti painaa velvollisuus jos on lapsia, Se on kuin kiirastuli, toisaalta pitäis lopettaa, toisaalta ei voi kun toinen on niin ihana.
Ei avioliitto tule olla kärsimystä, vain yhdessä kitumista. Sen tulee olla iloa, kaipuuta, yhteen hiileen puhaltamista, ei hairahtelua. Ja ilman seksiäkin se kestää, jos OIKEASTI TOISTA RAKASTAA JA KUNNIOITTAA, aina jonkin aikaa. Voi vetää vaikka omaan käteen, ja ei mieskään välttämättä aina halua.
Mutta meitä on kahdenlaisia naisia, jotkut eivät vaan millään siedä pettämistä, ja jotkut ovat kylmiä ja antavat vaan aina anteeksi. Tämäntyyylistä ihmistä myös ennemmin petetään kuin sellaista , joka ei varmasti sitä hyväksy.
Siksi ihmetyttää, kun petetyt jäävät roikkumaan pettäjään, todella hirveää luottevaa, että ei elämässä keksitä omaa elämää, vaan luullaan PETOKSEN jälkeen kaiken olevan taas hyvin tai palautuvan. Ei muuten palaudu. Onko elämäsi sen arvoinen, kun tiedät että uskollisiakin ihmisiä on olemassa?
Ja aina kannattaa luottaa että kyllä se oikea rakkaus vielä tulee, toinen jota et älynnyt odottaakaan, joku jonka ei tarvitse etsiä rakkautta muualta, vaan saan se sinulta ja sinä annat sen myös hänelle, ehdottomasti.
Vai ei kyynistytä, kyllä tässä pakostikin vähän kyynistyy...Kirjoitat että "meitä on kahdenlaisia naisia, jotkut ei vaan siedä pettämistä ja jotkut ovat kylmiä ja antavat anteeksi..." KYLMIÄ??? Sinun mielestä vaimo/nainen joka antaa anteeksi on kylmä ja tunteeton? Etkä ymmärrä että petetyt "jäävät roikkumaan" pettäjään ja luulevat kaiken palautuvan ennalleen. Voin omasta puolestani sanoa, että en todellakaan luule kaiken palautuvan ennalleen, tiedän että mikään ei koskan enää tule olemaan niinkuin ennen. Mutta minusta tuntuu että mieheni luulee näin. Minä olen mennessäni avioliittoon luvannut uskollisuuutta ja olen myös ollut uskollinen, vaikka joskus on minullakin ollut heikkoja hetkiä...
Olen toistaiseksi "jäänyt roikkumaan" pettäjämieheeni koska edelleen, kaikesta huolimatta, rakastan häntä, mikä ehkä tuntuu tosi kummalta, niin minustakin. Mutta niin kauan kuin näin tunnen, en pysty lähtemään. Tiedän että hän rakastaa myös minua, omalla tavallaan kait sitten, koska on pystynyt pettämään minua, mitä en kyllä millään ymmärrä ja se tässä on kaikkein vaikeinta...
Onpa tosiaan erikoista ajatella, että ne jotka antavat anteeksi ja yrittävät rakentaan liittonsa uudelleen, niin että he olisivat kylmiä. Minusta se joka liitosta lähtee ovet paukkuen, niin se ihminen on ehkä se kylmä, joku joka ei halua/osaa käsittellä tunteitaan. Ja on aika tyhmää sanoa niin, että petetty jää riippumaan liittoonsa. Ei liiton jatkuminen riipu vain petetystä tai pettäjästä, vaan siitä että molemmat haluavat jatkaa liittoa. Eikä sitäpaitsi ole tarkoituskaan, että vanha palautuisi, vaan kysymys on siitä, että rakennetaan uutta. Ja jos joku siinä tilanteessa jää roikkumaan, niin se on yleensä se hylätty kakkonen.