Epäreilu suhtautuminen lapsiin..

Keskustelulla siitä, että tämä poikakin on lapsi ja tarvitsee paljon rakkautta osakseen, hyväksymistä. Hänen tilanteensa ei varmasti ole hyvä, täällä erilaisren kanssa elävänä tuntee joka päivän katseet ja saa jopa vihaa osakseen.

Vanhempiesi tulisi ymmärtää, että hän on lapsi siinä, missä muutkin. Kun he tätä poikaa pitäisivät lähellään, keskustelisivat ja kohtelisivat iän osoittamalla tavalla. Lapsi tuntisi turvallisuutta ja varmasti rauhoittuisi. Rajat ihan samoin kuin olisi olleet teille yntyneillä lapsilla.

Keskustele vakavasti vanhempiesi kanssa asiasta, sillä poika oppii kantamaan paljon vihaa jos huomaa hänet hylättävän.

minkä ikäisistä lapsista on kyse ? poika ei jostain syystä voi hyvin. jos hän ei sanoin pysty kertomaan mikä hänen on niin se voi purkautua kiukunpuuskina.

siksihän pienetkin lapset itkee ja huutaa kun ei ole sanavarastoa eikä vielä niin kehittynyt että edes itse oisi aina tietoinen miksi käyttäytyy huonosti .

vauva itkee kun jokin on väärin isompi lapsi kiukuttelee tavalla tai toisella.

vanhempiesi pitäisi auttaa enemmän pojan kanssa ehkä kaikki helpottuisi.
heidän käytöksensä ei ole oikein.
ainahan se on kiva hoitaa lasta joka on harmiton. meinaatko että vain tytär saa lahjoja ?

Isovanhemmilla on oikeus päättää ovatko lapsenvahteina vai eivät. Ja he saavat päättää myös ketä lasta kokevat pystyvänsä hoitamaan pidemmän ajan !

Kyse on melko varmasti siitä, että poika on niin paljon vaikeampi hoidettava, että se taitaa pelottaa isovanhempia. Eiväthän he välttämättä edes jaksaisikaan.

Itse ottaisin mielelläni kummityttöni hoitoon, mutta en hänen nuorempaa sisartaan, joka on myös hankalampi hoidettava. Taustalla on vielä lasten vanhempien ns. vapaa kasvatustyyli, johon ei kuulu kurin pitäminen. Minulla ei ole siten mitään keinoja hoitaa omaa tyttöäni ja ystävän lapsia kerralla. Kummityttö on rauhallinen ja kuuntelee normaali puhetta, mutta siskonsa ihan mahdoton ja vaatisi tiukempaa kuria ja seurantaa.

En halua "uhrata" vähäistä energiaani vähäisellä vapaa-ajallani heidän hoitamiseensa. Jos käytössä olisi normaalit kurinpitokonstit, eikä tarvitsisi pelätä jälkipyykkiä tyttöjen "natsimaisesta" komentamisesta ottaisi oikein mielelläni tytöt meille ja soisin heidän vanhemmilleen vapaahetkiä...

Nyt rohkeasti asiat puheeksi ja ryhdytte yhdessä isovanhempien kanssa ratkaisemaan asiaa. Ilman syyttelyitä tai painostusta. Osaavatko he toimia pojan kanssa? Uskaltavatko he toimia? Tietävätkö miten saa/pitää toimia ja jättäkää aina mahdollisuus "palauttaa" poika aiemmin kotiin jos heidän voimansa loppuvat. Hei ja kokeilkaa aluksi siten, että vain poika menee, silloin voivat vapaasti keskittyä häneen, eivätkä joudu jakamaan harjoitellessa huomioita kummallekin.

Puhumattomuus romukoppaan ja kysyt johtuuko se, etteivät ota poikaakin juuri siitä, etteivät tiedä pärjäävätkö hänen kanssaan.

Totuushan on se, että isovanhemmat itse päättävät ottavatko hoitoon ja jaksavatko kahden kanssa.

Niin se vain menee, en minäkään ottaisi hoitoon väkivaltaista lasta, en tietäisi kuinka käsitellä hänet, eikä voimavarat riittäisivät hänen voimakkaaseen tempperamenttiin. Joten ymmärrän vanhempasi, heitä varmaan pelottaa, kuinka he selviävät hänen kanssaan. Eivät tietenkään saisivat niin selvästi kutsua toista enkeliksi, mutta tosiasiahan on, että jotkut ovat helpompia rakastaa.
Teidän pitää itse (psykologin avulla) saada poikanne rauhallisemmaksi,
jotta hänellä on helpompaa tulla muitten kanssa toimeen.
En usko, että on tasa-arvosta kyse, vaan pelosta erilaisuutta kohtaan.