muodostaa käsitys toisesta ihmisestä samassa sekunnissa, kun astutte samaan huoneeseen?
Minua kaduttaa, kun en luottanut tähän intuitiooni ja menin töihin nykyiseen työpaikkaani. Emme tule toimeen esimieheni kanssa ollenkaan.
Minua kaduttaa, kun en luottanut tähän intuitiooni ja menin töihin nykyiseen työpaikkaani. Emme tule toimeen esimieheni kanssa ollenkaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
JOskus niin käy,mutta usein alussa on kumminkin molemmat niin "virallisella linjalla", ettei todellisuutta tiedä kuin kantapään kautta.
Ja jokaisesta kokemuksesta kuitenkin voi oppia jotain.
Pääsisi helpommalla, kun vain luottaisi intuitioonsa. Minulle käy aina niin, että tunnen selkeästi jonkin tunteen, kun astun samaan tilaan, missä toinen ihminen on.
Sekin on totta, mutta voit olla joskus väärässäkin.
"Sun pitää alkaa luottaa tuntemuksiisi" sanoo nimimerkki µ tuossa alla. Olet siis päinvastaista mieltä?
En ole erimieltä, en vaan pidä sitä täysin varmana menetelmänä.
Sun pitää alkaa luottaa tuntemuksiisi. Mutta toisaalta toimeentuleminenkin on taito, jota voi itsessään kehittää.
Kyllä minä luotankin tuntemuksiini, mutta tuossa oli eräs toinen toimeentulon aspekti mukana ja tavallaan oli otettavakin se työ vastaan.
Tuohon kaikkien kanssa toimeentulemiseen kykyni eivät riitä. Siinä on lakkapinta vettä vastassa.
Kykenet siihen, jos vain haluat.
Se voi olla niin, etten todellisuudessa haluakaan. Jos en saa jostain ihmisestä mitään, niin miksi vaivautuisin? Olenko minä joku yleinen lypsylehmä, jonka pitäisi olla kaikkien vapaasti käytettävissä?
Sinulla ei taida siis olla pienintäkään käsitystä siitä, mitä tarkoittaa ihmisten kanssa toimeen tuleminen. Se kun ei ole lähelläkään lypsylehmänä olemista, vaan suorastaan päinvastoin...
Otetaan esimerkiksi esimieheni. Hän muistaa ladella kaikki asiaankuuluvat fraasit huomentamoimitenviikonloppumenihyvääviikonloppuaonkokysyttävääjne. mutta ne ovat pelkkiä fraaseja vailla tunnesisältöä. Minua ei haittaisi, vaikka joku unohtaisi tervehtiä, jos hän olisi muutoin aito ihminen.
Toinen asia on sitten se, että kun vastaan, kuinka ajattelen asioiden olevan, niin vastaustani ei hyväksytä vaan minulle suututaan, kun tuon julki epäkohtia ja kehittämiskohteita. Paras on siis vaieta ja puhua mahdollisimman vähän.
Ehkä minä en käsitä tuota ihmisten kanssa toimeentulemista siten, kuin muut.
Esimieheni haluaisi hirveästi kuulla kehuja itsestään, mutta en voi niitä antaa, koska ei ole mitään kehuttavaa. Sitten hän alkaa itse kehumaan itseään. Hän hakee hyväksyntää ja minun tehtäviini ei kuulu jakaa sitä aiheettomasti.
Eli tiedossamme on nyt seuraavat asia:
- koit heti ensisekunnilla, että esimiehesi on ihminen, jonka kanssa et tule toimeen
- otit kuitenkin työn, koska sinun oli pakko
- olet työpaikalla tuppisuuna, tai jos jotain sanot, on se kritiikkiä työnantajaa ja esimiestä kohtaan
- et halua olla lypsylehmä, joka on kaikkien käytettävissä
- haluaisit, että esimiehesi olisi aito ihminen, joka välittäisi sinusta oikeasti, mutta sinulla ei ole pienintäkään halua muuttaa omaa suhtautumistasi asioihin, koska koet, että sinä itse et saisi tuolta toisesta ihmisistä mitään
- olet sitä mieltä, että ensituntemuksesi oli oikea ja kaikki vaikeutesi ja ongelmasi ja paha olosi työpaikalla on esimiehesi aiheuttamaa
Nyt valitat asiasta keskustelupalstalla. Millaisia vastauksia ja kommentteja haluaisit kuulla?
Ei todellakaan. Minä en kaipaa kenenkään hyväksyntää, vaan esimies.
Mutta haluaisit, että esimiehellä olisi oikeanlaista tunnetta mukana tervehdyksissään ja että hän kuuntelisi innostuneena sinun työpaikan kehittämiehdotuksia. Se tarkoittaa juuri sitä, että haluaisit esimiehen hyväksyntää ja arvostusta. (Mikä tietenkin pitäisi olla itsestäänselvää hyvässä esimies-alais-suhteessa.)
Todellisuus on nyt kuitenkin se, että sinä et sitä saa ja olet valinnut marttyyrin toimintatavan.
En todellakaan, vaan neutraalia suhtautumista ehdotuksiini.
Mä olen tarkkailija muutenkin. Uusissa ympyröissä seurailen ihmisiä hyvän aikaa mitä ne on ja mitä ne itsestään ulos tuo ja mitä ne piilottaa. Tai yrittää piilotella. Mimmosta roolia ne ylläpitää. Kyllä mä aika äkkiä aistin kenen kanssa tulen juttuun ihan oikeasti ja kenen kanssa pitää yrittää enemmän olla tulevinaan.
Aika usein ihmisistä kuultaa läpi se todellinen olemus. Vaikka ne kauheasti yrittää jotain muuta ollakin. Esimiehiäkin on ollu monenlaisia. Eessä kun enkeli ja takana kun piru. Kyllä se silti on läpi näkynyt. Yleensä kaikista pahimmat roolileikkijät on niitä sanansa hioneita. Ja nopealla vilkaisulla sofisticatteja.
En enää muodosta välttämättä, siis negatiivisessa mielessä ainakaan. Jotain on tullut tähän ikään mennessä opittua.
Joskus aikoinaan kun menin töihin yhteen paikkaan, inhosin yhtä tyyppiä heti ensi hetkestä. Itkin puhelimessa yhdelle kaverille, että en tiedä miten jaksan töissä, kun siellä on "se kauhea". Nykyään hän on yksi parhaimmista kavereista. Niin työ- kuin vapaa-ajalla.
Mutta joskus sitten taas jostain näkee heti ensi sanoista lähtien, että tuon kanssa on luonteva jutella ja sanat tulee helposti. Ei tarvii väkisin vääntää. Ja silloin intuitio on ollut oikeassa.
Olenko oikeassa, jos arvaan, että ensimmäinen esimerkki oli mies ja toinen esimerkki nainen?
Joo. Oikein meni. Ja näköjään "tähän ikään mennessä" oli jollekin liikaa :)
on, mutta kyllähän sitä nyt pitää ainaki hetki jutellakki ennen ku pystyy jotain muutaki "varmempaa" muodostaan mutta mikäli ilman sitäki huomaa että ne on mm. sellaisia turhia ja koppavia naamansa vääntelijöitä niin eipä tarvi ees jutella vaan todeta että jaa, taas noita tyyppejä ja joita alkaa vältellä ihan automaattisesti. vähän ku täälä palstalla :D kyllä täälläki saa jonkulaisen käsityksen joistaki vaikka ne sitä kuin yrittäis peittääkki.
itekkään en tullu toimeen, se saatana seuras porukkaa vessaanki asti nalkuttaan jos jotain huomautettavaa oli ja muutenki piti ihan vammaisena ja vaikka aluksi aattelinki että eihän sitä tarvi esimiesten kans tekemisissä olla että niillä varmasti paljo parempaaki puuhaa ku hyppiä silmille niin vielä mitä, niinhän siinä kans lopen kävi että pimahin ja otin loparit koko paskasta, saipahan rauhan ja paljo paremman paikan jossa ei kytätä tai tarvi vaihtaa kuulumisia suunnilleen joka pirun päivä ja jos ei vaihda niin tulee sanomista ja luennointia siitä "miten pitäisi käyttäytyä". hah, paraski puhuja. sitte se rupes matkimaan sitä "huonosti käyttäytyvää" tän silmien eessä jos se ei tehny jotaki niinku hän ite halus ja vaikkei tää toinen ees tajunnukkaan niin tekevänsä. kyllä taas pistää hermonappulaa niin satasella pohjaan...
että mitä se ns. toimeen tuleminen nyt sitte on, sitäkö että pitäis aina jokunen sana vaihtaa vaikkei yhtään kiinnostais vai sitä että on sitä mieltä että jokainen pitää huolen omista asioistaan eikä ala puhua tai toimia toisen selän takana tms.
kyllähän sitä muutenki helposti ihmisistä aistii, eri asia vaan mitä sille tekee.