Tapailin muutaman viikon ajan yhtä miestä vuonna 2005 eli 6 vuotta sitten. Olimme molemmat tuolloin n. 20-vuotiaita. Hyvin nopeasti minulle selvisi, että mies on täysin juoppo ja oli ollut väkivaltainen aiemmassa suhteessaan.
Viimeinen muistikuva minulla hänestä on se, kun baarin jälkeen lähdimme taksilla minun luokseni. Hän oksensi taksin sisälle ja sammui sinne. Jouduimme taksikuskin kanssa nostamaan hänet kadulle taksista. Taksi lähti ja jätti minut sen maassa makaavan limanuljaskan kanssa siihen kadulle.
Jouduin sitten kantamaan hänet kotiini asti, koska hän oli sammunut. Todella noloa. Tuon tapahtuman jälkeen en halunnut olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä (tuo oli viimeinen niitti arkkuun). Yhteydenpitomme loppui molemmilta tuon illan jälkeen. Meni vuosi ja hän otti minuun tekstiviestitse yhteyttä, sanoin etten halua häntä tavata enää ikinä. Taas meni pari vuotta ja hän kännipäissään soitti ja kyseli kuulumisia. Taas vuosi ja kännipäissään soitti. Nyt hän taas viikko sitten laittoi yöllä tekstiviestä ja kyseli kuulumisia. Ja näissä hänen tekstiviesteissään ja puheluissaan on aina sellainen "sävy", että hän kaipaa minua ja minä kaipaan häntä. En koskaan ole hänen tekstiviesteihinsä vastannut, mutta puheluihin kyllä, vahingossa.
Siis kuinka säälittää oikeesti on, että 6 vuoden takainen lyhyt-aikainen heila voi kiinnostaa vieläkin? Ja vielä kun hän tietää, että minä en voi sietää häntä.
Onko tässä kyse oikeasti todella epätoivoisesta ihmisestä, koska epäilen ettei hän löydä tyttöystävää käytöksensä takia. Yrittää sitten vanhoja tuttavuuksia, säälittävää. Itse olen nykyään onnellisesti naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Mitä teen tuon tyypin kanssa? Mua alkaa aina pahasti ahdistamaan ja inhottamaan, kun häneltä tulee tekstiviesti. Vaikka niitä tuleekin vain vuoden tai parin välein..
Viimeinen muistikuva minulla hänestä on se, kun baarin jälkeen lähdimme taksilla minun luokseni. Hän oksensi taksin sisälle ja sammui sinne. Jouduimme taksikuskin kanssa nostamaan hänet kadulle taksista. Taksi lähti ja jätti minut sen maassa makaavan limanuljaskan kanssa siihen kadulle.
Jouduin sitten kantamaan hänet kotiini asti, koska hän oli sammunut. Todella noloa. Tuon tapahtuman jälkeen en halunnut olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä (tuo oli viimeinen niitti arkkuun). Yhteydenpitomme loppui molemmilta tuon illan jälkeen. Meni vuosi ja hän otti minuun tekstiviestitse yhteyttä, sanoin etten halua häntä tavata enää ikinä. Taas meni pari vuotta ja hän kännipäissään soitti ja kyseli kuulumisia. Taas vuosi ja kännipäissään soitti. Nyt hän taas viikko sitten laittoi yöllä tekstiviestä ja kyseli kuulumisia. Ja näissä hänen tekstiviesteissään ja puheluissaan on aina sellainen "sävy", että hän kaipaa minua ja minä kaipaan häntä. En koskaan ole hänen tekstiviesteihinsä vastannut, mutta puheluihin kyllä, vahingossa.
Siis kuinka säälittää oikeesti on, että 6 vuoden takainen lyhyt-aikainen heila voi kiinnostaa vieläkin? Ja vielä kun hän tietää, että minä en voi sietää häntä.
Onko tässä kyse oikeasti todella epätoivoisesta ihmisestä, koska epäilen ettei hän löydä tyttöystävää käytöksensä takia. Yrittää sitten vanhoja tuttavuuksia, säälittävää. Itse olen nykyään onnellisesti naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Mitä teen tuon tyypin kanssa? Mua alkaa aina pahasti ahdistamaan ja inhottamaan, kun häneltä tulee tekstiviesti. Vaikka niitä tuleekin vain vuoden tai parin välein..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suosittelen terapiaa tässä kohtaa. Itsellä tunne olis lähinnä huvittuneisuus, eikä ahdistuneisuus.
Mikä siinä ahdistaa?
Onneks olin sinä vuonna jo 30...
Ps. Dazulle... Eli siis kyse ei voi olla minusta... Hehe...
mikä tuossa niin ahdistaa?
.
Hanki lähestymiskielto tai tekstiviestikielto
Sairaita ei voi eikä kannata yrittää "ymmärtää" se on loputon suo
.
Ai että miksi ahdistaa?? Johan kerroin tuossa ekassa viestissäni vähän siitä millaisia muistoja mulla tästä tyypistä on. Kaikki muistot on negatiivisiä ja ahdistavia. Ja kun hän ottaa minuun yhteyttä, niin ne kaikki muistot menneisyydestä tulee taas mieleen. Mulla on epäilys, että hänellä saattaa olla jonkinlaisia mielenterveysongelmia, mutta en ole varma. Niin tottakai tuollaisen ihmisen "roikkuminen" ahdistaa, kun lehdistä saa lukea aina näitä kaikkia järkyttäviä miesten tekemiä juttuja..
Hänellä on kyllä vakituinen työpaikka ja omistusasunto, mutta kai niistäkin huolimatta voi olla ihan pimahtanut?
voipi olla pimahtanut, mistäs sitä koskaan tietää, mutta mikään kertomasi ei kyllä viittaa mihinkään sellaiseen. Kehität ahdistuksen itsessäsi ihan ilman mitään syytä. Miksi teet niin, se sun pitäisi selvittää. Tai ei edes tarvitse selvittää, kunhan vain lopetat sen turhan ahdistumisen. Tekstiviesti kerran vuodessa ei todellakaan ole mitään roikkumista, eikä kuulumisten kysely rikollista millään muotoa.
Voithan vaikka kuvitella mielessäs että naapurin harmaahapsinen ukko on kirvesmurhaaja. Yhtä perusteltua on sekin. Ja jos oikeasti ajatellaan, niin paljon uhkaavampi tapaus on sun oma miehesi, niin useat naiset joutuvat miehensä pahoinpitelemäksi. Aivan naurettava ajatus, eikö?
Voisit kyllä käydä keskustelemassa aiheesta jonkinsorttisen terapeutin kanssa, niin saisit oikeasti asiaan perspektiiviä.
Mulla on yks tuttu joka kännissä soittaa ja viestittelee kaikki läpi joilta on joskus numeron saanut. Saattaa tuo sunkin tapaus olla sellainen että se viihdyttää itseään humalassa sillä että viestittelee ja soittelee ihmisille, joita on elämänsä varrella tavannut. Ilman sen kummempaa tarkoitusta. Rasittavaahan se on.
Kyllä sinä siihen ensimmäiseen tekstiviestiin näköjään vastasit.
Suosittelen terapiaa.
Jos sua jäisi joku kuuntelemaan ,hän olisi hetken päästä mielisairas ja passittaisit hänet jollekkin suljetulle osastolle ,narsistin piirteitä ,hoida itsesi ensin!!
etkö ole vaihtanut numeroa?
itse en tuomitsisi tuosta.
Niin tässä tää miehen logiikka taas nähtiin, että kaikki on tietysti naisen syytä. Tottakai nainen on se narsisti ja mielisairas ja mitä muuta. Ja mitä joku terapeutti auttaa, se jätkä on silti tässä samassa maailmassa vaikka kävisin kymmenellä terapeutilla ja vaihtaisin puhelinnumeron yms.
Mutta anyway, i rest my case.
Sun pitäisi tajuta se, että tuo mies ei tee mitään väärää, ei ole koskaan sinua kohtaan tehnytkään mitään väärää. Hänellä ei todellisuudessa ole osaa eikä arpaa sun ahdistuksessa.
toi on aika yleistä.
kaverini jonka ihastuksen nappasin vuosia sitten soitteli naisystävälleni säännöllisesti koko suhteen ajan ja tietenkin aina aamuyöisin ja humalassa.
nytkin se vielä soittelee exälleni aamuöisin tuhannen tuiskeessa.
monista miehistä tulee humalassa romanttisia nostalgikkoja,hik mä rakastan sua hik
mikset vastaa ja sano että Älä soita mulle enää mä en ole kiinnostunut! vaihda numeroa! Haloo. kai sä nyt voit vaihtaa numeroa, mikä siinä on niin vaikeeta? tai sitte vaan vastaat ja sanot kovasti et älä soita mulle enää. Mikä siinä on niin vaikeeta? Teet vaan noin niin kyllä loppuu! Ehkä sä salaa nautit siitä huomiosta jota häneltä saat kun et voi vaan napakasti sanoa että älä soita mulle enää tai poista mun numero sun puhelimesta. Tai soita hänelle päivä aikaan että poista mun numero. Nii! Toimi, toimi nainen!