Minä en ymmärrä nykyajan ihmisiä.. Jokainen etsii ns. sitä oikeaa mutta silti vakiintuvat väärän henkilön kanssa, sitten he eroavat ja surevat tätä asiaa. Ihmiset rupeavat seurustelemaan nykyisin liian nuorina ja jotkut pysyvät joidenkin kanssa pitkään yhdessä, lopulta he huomaavat etteivät kuulukkaan yhteen ja tulee ero. Entä jos se oikea kävelee kadulla vastaan? entä jos te ajattelette tästä ihmisestä pahasti? entä jos se kyseinen ihminen jota olette haukkuneet saaneet hänet tuntemaan itsensä mitättömäksi paskaksi onki sinun sielunkumppanisi älkää arvostelko ketään ulkonäön perusteella. Tutustukaa erillaisiin ihmisiin suudelkaa sammakoita voitte niin löytää sen prinssin/prinsessan miljoonien ihmisten joukosta minä uskon itse että kaikille on se oikea kunhan sen löytää. Meillä kaikilla on elämä aikaa löytää tämä henkilö kääntäkä joka kivi ja kanto että hän löytyy. Älkää pilatko elämäänne kiirehtimällä kihloihin/naimisiin menon kanssa koska se oikea voi löytyä mistä vain: puskista, baareista ja vaikka täältä nettimaailmasta, jotkut ovat täälläkin löytäneet sen oikean :)
Suudelkaa sammakoita!
sssuvvviii
11169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
todellakin älä pidä kiirettä niin säästät muiden hermoja. Ja suutele sinä sammakoita....
Toivottavasti löydät kaltaisesi besserwisserin itsellesi.
Aloittaja puhuu asiaa eikä besserwisseröi.
Itse löysin sen muka oikean, joka paljastui aivan vääränlaiseksi ihmiseksi minulle. Eron jälkeen olin vuosia eksyksissä, deittailin ja etsin onnea - huomaamatta, että se ihminen oli kaiken aikaa lähempänä kuin luulinkaan, työpaikan maanantai-palavereissa ja viikon varrella muuallakin... Se harmiton ja vaaraton huulta heittävä heppu, jota ei mitenkään voinut ajatella "siinä mielessä". Yksi ylimääräinen vilkaisu palaverin jälkeen ja skädäm, se oli menoa.
Älykäs, hauska ja äärettömän puoleensa vetävä mies on jakanut kanssani arjen ja juhlan nyt seitsemän vuotta, lucky me :)
onnee sinulle :) hyvä että joku löytänyt sen tuolla tavalla :)
Juu.. ;))
Olet ilmeisesti aika nuori, kun uskot tuollaiseen soopaan, mutta siitä vaan!
Kyllä se ihan aikuisten oikeesti menee kuitenkin niin, että menitpä nuorena tai vanhana, silloin tai tällöin, tuon tai tämän tai jonkun kanssa yhteen, kyllästyminen tulee ja rakkaus loppuu aikanaan, ja ihan aina..
Se on katsos niin, että ihminen kun on sellainen, että se kyllästyy aikaa myöten, olipa sitten kyseessä ihmiset tai asiat tai vaikkapa pelkkä makkara, tympäännys tulee, kun samaa paskaa aina vaan jyystää..
Kaikki täällä rakastutaan ja se sinun rakkautesi johonkin on aivan samaa, kuin se kaverisi rakkaus johonkin, ei mitään eroa sillä tunteella ole.
Itse olen jo elämää nähnyt ja rakastanut monta kertaa, aina on tunteet aikaa myöten kuolleet, vuoden päästä tai 20 vuoden päästä ja siinäkin on ollut enää pelkkää kiintymystä lopussa.
Mutta älä masennu, rakastua ei voi vain kerran vaan monta, monta kertaa ja aina se tunne on ihan sama! Ohimenevä tunnetila, mutta mukava sellainen, alussa.
minä tiedän että rakastua voi monta kertaa ja se on ihana tunne :) mutta samaan henkilöön ei välttämättä kyllästy jos häntä oikeasti rakastaa on monia hyviäkin esimerkkejä tästä.
Olet tyypillinen ja surullinen esimerkki siitä, miten nykyään ajatellaan... rakkaus on tunne mukamas. Ja sitä myödenhän ne tunteetkin kuolee kun ei rakkautta osoiteta - siis sitä oikeaa rakkautta eli tekoja.
Suosittelisin sinua tutustumaan sellaiseen sivustoon kuin www.marriagebuilders.com tai jos et osaa englantia niin tilaamaan kirjastoon kirjan "paremman avioliiton rakkauspankki".
Tunteet kuolee jos ei niitä ruoki. Opi puutarhureilta miten ihmissuhteiden tunnepuolta hoidetaan. Tunteet ovat kuin kukkia.
sen tietää. Naaras on "kookkaampi tapaus."
Asiatekstiähän tuo on alusta loppuun.
On se kumma kun täälläkin on palstat täynnä valitusta juurikin aiheista jotka olisi vältetty jos ihmiset omaksuisivat edes kymmenesosan tuosta aloittajan tekstistä päähänsä - ei pitäisi olla kauhean paljon pyydetty kun kyse on kuitenkin omasta tulevaisuudesta.
Helppohan sitä on sanoo jos itse on sammakko..
...no ei vaiteskaan. Ihan nätti tyttö sä oot
ja kirjotanpa tähän viellä sen että todellakaan ulkonäkö ei ole tärkein kriteeri ihmisessä vaan luonne. Minusta ihmisen joka on minun sielunkumppani tai vst pitää olla luonteeltaan mukava ei minkään sortin playeri.
Mä olen kyllä siinä ihan samaa mieltä, että ulkonäön perusteella ei kannattaisi olla liian hanakka heti tuomitsemaan, toinen silmäys voi tuoda uuden näkemyksen ensikatseeseen. Ja ensivaikutelmat voivat olla ihan täysin jostain peestä, ei saisikaan liian nopeasti olla tuomitsemassa ja etenkin ne kärkkäät tuomiot kannattaisi todellakin jättää ehkä hieman... hautumaan. Että kannattaako vai eikö. Se voi olla niin, että se ihminen, ketä pitää omien luulojensa perusteella jonain, voisi olla varsin muuta jos tietäisi jostain jotain.
Nuorena saa olla vapaa, ei tarvitse heti seurustella ja sitoutua, mikä hemmetin kiire tosiaan on! Ei se ole oikeasti että on "jo 20-vuotias" vaan se on oikeasti "vasta 20-vuotias". En muutenkaan ymmärrä tätä muotivouhkausta iästä, ihmiset vanhentavat itseään ja toisiaan ihan törkeästi ja sitten ihmetellään ikäkriisejä, arvostellaan aikuisten suhteita jos vaikka on ikäeroa, ja surraan sitä pintaa tajuamatta sisällöstä mitään!
Joillain löytyy tietty heti se oikea, mutta aika harvalla. Liian moni tyytyy vaan siihen mitä sattuu saamaan, ja vaikka valinnat ihmissuhdemaailmassa ovatkin vaikeita, niin kyllä, liian moni valitsee pelosta eikä rakkaudesta, tai edes tyytyväisyydestä. Nyt joku sanoo, että nuorella se on naivia uskoa, ja ehkä se onkin, mutta siinä olet kyllä paljon oikeassakin ja tämän sanon vasta 30-vuotiaan kokemuksella. Pientä naivia uskoa tässä maailmassa pitää ollakin, jos aikoo elää elämäänsä tahdolla, rakkaudella ja asioilla mitä oikeasti itse valitsee ja haluaa, eikä pelon kautta ja miten muut sanoo.
Älä kuuntele katkerien käännytystä kaltaisekseen, niitähän jo ehtikin paikalle lynttäämään. Uskalla kulkea omaa tietäsi ja olla oma itsesi, katkerat kyllä pitävät huolta omasta roskan kaatamisestaan toisten niskaan: älä anna sille liikaa painoarvoa. Nyt he arvostelevat sinua, että taidat olla nuori. Kymmenen vuoden päästä olet lapsellinen ikäiseksesi. Siitä kymmenen epärealisti, et millään kasva ja siihen ei liity parisuhteesi millään lailla: he kyllä keksivät syitä. Jos olet lapston olet itsekäs, jos teet lapsia, olet huono äiti, koska olet liian lapsellinen. Jos teet lapset nuorena olet liian nuori, jos 30-vuotiaana pilaat urasi ja jos vasta viime hetkillä, olet liian vanha. Jos uskot rakkauteen olet hölmö, jos eroat, sen pitikin mennä niin. Jos opiskelet, sopisi jo valmistua, jos uskallat opiskella uudelleen, olet varmaan joku keskittymishäiriöinen joka ei tiedä mitä tahtoo. Jos uskallat valita muuta, olet outo. Jos et suostu kääntymää heidän tylsään maailmaansa, yrität leikkiä nuorta ja jotain mitä et ole (mitä he itse siis eivät ole). Jos et muutu muumioksi, luulet olevasi jotain. Jos pidät omat mielipiteesi, olet vastarannan kiiski. Ja sitä rataa.
Pidä tuosta rakkauden uskostasi kiinni, aina. Älä anna niitten viedä mukanaan. Realistinen voi olla ilman kyynisyyttäkin eikä pessimismi ole älykkyyden merkki.