Keskustelu palstalta saa lukea aina siitä, että vaihtamalla ei parane ja arki tulee vastaan uudessakin suhteessa. Kertokaa hyvät ihmiset myös niitä hyviä asioita joita suhteen vaihtaminen on tuonut tullessaan? Vai onko tosiaa niin, että vaikka lähtee pois ei enää onnellisesta suhteesta niin mahdollisuudet onnellisempaan kanssa eloon uuden kanssa ovat mahdottomat.
Uusi alku, kokemuksia
Nimimerki: harkitsen
171833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Näin kävi valitettavasti minulle, että uusi suhde olikin huonompi. Mies oli oikea kaunopuhuja, palturia puhui ja huijasi. Ei kukaan ulkopuolinen usko vielä tänä päivänäkään, jos kerron, mitä kaikkea jouduin kokemaan. Hän saa ihmiset puolelleen, etenkin naiset.
5 vuotta kestin ja toivoin, että asiat muuttuisivat parempaan. Lopuksi sain tarpeekseni ja lähdin.
Hyviä asioita oli kuitenkin: sain seksualisuuteni takaisin (ekassa liitossa sitä ei enää ollut), joten ensimmäinen vuotemme oli yhtä huumaa vain. Kiva se oli kokea. Nyt, eron jälkeen, olen vahvempi ihmisenä ja onnellinen niitä asioista, jotka minulla on vielä hyvin. Saan vihdoinkin elää itsenäistä ikiomaa elämääni. Kolmatta avo-/avioliittoa minulle ei enää tule.
Eroa mietin noin parivuotta, ennenkuin rohkenin tehdä lopullisen ratkaisun. Vaihtamalla parani, kun sain jättää henkisesti alistavan puolison historiaan ja astua uuteen tasa-arvoiseen avioliittoon.
Siis ymmärsinkö oikein: harkitset eroa, mutta haluaisit ennen päätöstä "takeet" siitä, että saman tien löydät uuden kumppanin, jonka kanssa elämä on pelkkää mannaa? Harkitset siis nyt, että paremman puutteessa jäät sitten siihen ei enää niin onnelliseen liittoon - ennemmin kuin jätät sen taaksesi ja olet mahdollisesti yksin?
Ei kovin hyvä pohja miettiä eroa. Ihmisen pitää osata ottaa vastuu omasta itsestään, osata seisoa omilla jaloillaan eikä odottaa, että jostain tulee joku ja tekee minut onnelliseksi. Itse ainakin lähdin siitä ajatuksesta, että pärjään omillani - ennemmin yksin kuin kehnossa ja voimia vievässä parisuhteessa. Omasta erostani on nyt runsas pari vuotta ja vaikkei eroon mitään suurta draamaa sisältynytkään - se oli yhteinen päätös liian erilaisista luonteista johtuen - niin vasta nyt olen alkanut miettiä, että ehkä olisi kiva löytää vielä saman henkinen ihminen rinnalle. Edelleenkään en ole tehnyt mitään liikettä etsimisen suuntaan - tulee sitten, jos on tullakseen, vaikka ruokakaupan kassajonossa.
Aika outo näkökulma, mietit voiko vaihtamalla saada paremman.
Mieti ennemmin voisiko parisuhdeterapia / keskustelu tai joku muu auttaa suhdettanne. Jos ei, sitten on ero edessä.
Jos sinulla on valmiina joku vaihtokauppa mielessä, et tule olemaan onnellinen tässä etkä seuraavassa suhteessa. Olet onneton molopää, joka ei näe vaivaa oman ja toisten onnen eteen, olet kiertopalkinto.
Mieti oikeasti, mitä elämältäsi haluat. Mieti, miten onnelliseksi tullaan. Ei onni tipu kellekään eteen, ei sitä saa valitsemalla oikeaa kumppania ja vaihtamalla kun parempi tulee eteen. Rakkaus ja onni vaatii vaivannäköä. Juuri siinä suhteessa kuin nyt olet. Jos ja kun olet tehnyt kaiken suhteen eteen, eikä siitä sittenkään tule mitään, on erottava. Sitten on oltava yksin kunnes voi olla valmis uuteen suhteeseen.
Kyllä ihmetyttää ihmiset jotka hyppäävät suhteesta toiseen, muutaman kuukauden jälkeen erosta ollaan taas niin rakastuneita, ja sama rundi jatkuu parin vuoden kuluttua - ei se onni löytynyt tästäkään.
kannattaisko miettiä yksin asumista ensin ennenkuin rupiat vaihtamaan;)
itse erosin miehen juopottelun seurauksena pari vuotta sitten ,
ero ei todellakaan ole ollut helppo exmiehen tekstiviesti pommituksen
vuoksi ihminen voi olla toiselle piru kun se sille päälle sattuu ja 25 vuotta ei paina vaassa yhtään mitään!
olen tapaillut erästä miestä nyt vuoden päivät ja mies on tosi ihana välillä mutt välillä varsinainen tapaus,joten itse olen kallistunut toteamaan
ainakin minun tapauksessa uusi suhde alkoi ihan liian aikaisin, ja tässä mietin suhteen lopettamista, koska ensin täytyy saada käsitellä vanhan suhteen traumat ensiksi ja sitten vasta uuteen suhteeseen, silloin on mahdollisuus myös onnistumiseen;)
Samaa mieltä, entinen suhde on elettävä loppuun ennen kuin aloittaa uuden, koska jossain vaiheessa se surutyö tulee kuitenkin eteen. Ikävät asiat on vain käytävä läpi, vaikka se laastarisuhde vähän helpotusta antaisikin.
Sinun kannattaisi erottaa kaksi eri asiaa: ero huonosta parisuhteesta sekä uusi suhde/vaihtaminen. Kun parisuhteessa sujuu kurjasti, on todella altis rakastumaan/ihastumaan toiseen. Tätä kautta huomaa, että olisi pitänyt erota jo ajat sitten. Moni jää jahkaamaan paikalleen kahden suhteen väliin. Se tuskin kuitenkaan antaa onnea tuplasti, vaan on todella rasittava ja kuluttava tilanne.
Itse rakastuin toiseen. Entinen parisuhteeni, pitkä liittoni oli kuollut jo varmaankin 10 vuotta ennen eroa. Erosin. Erotessani rinnakkaissuhde oli jatkunut kaksi vuotta. Tapailin vielä vuoden tätä miestä, mutta jouduin toteamaan, ettei suhteesta sen enempää tule. Ex-liitosta olisin eronnut jokatapauksessa. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Huono suhde kumppaniin saattaa viedä koko elämänalun, ilon, kaiken.
Sittemmin tapasin todella hyvän miehen, jonka kanssa juuri muutimme yhteen. Hän on saanut myös teini-ikäisen tyttäreni hyväksynnän :), se oli ehdoton edellytys yhteenmuutolle.
No ei kai tuossa tarkoitettu kirjaimellisesti lennosta vaihtamista. Minä ymmärsin että ap halusi tietää, saiko kukaan toista avioliittoa toimimaan kunnolla.
Erosin pari vuotta sitten 37 vuoden avioliiton jälkeen.
En ole uutta kumppania löytänyt, enkä juuri etsiskellytkään.
Kun lähes koko elämän on asunut avioissa, on itsekseen elely seikkailua jo sinänsä. Se, mitä olen ystäviltäni kuullut, kaikki sanonut samaa, että kiirehtiä ei pidä uuteen suhteeseen.
No haloo! Lähestyt 60 ikävuotta? Jos olet ollut naimisissa 37v. Tuossa iässä kannattaa jo kiirehtiä uuteen suhteeseen, mikäli sellaista haluaa. Elämä kun ei kestä ikuisesti.
Elämä ei kestä ikuisesti, ei, mutta hosumalla ei tule kuin vääriä valintoja. Ensin pitää nauttia itseellisenä olosta oltuani koko iän naimisissa. Nautin yksin olostakin, joten ei se katastrofi ole, jos itsekseenkin jonkun aikaa on. Varsinkin, kun näitä viestejä suomi24:ssä lukee, ei kovin lupaavalta näytä. Toki kumppania vierelleni toivoisin, mutta en todellakaan aio syöksyä suin päin uuteen suhteeseen.
Nopeasti ei silti tarkoita samaa kuin suin päin. Eikä ainakaan hosumista.
Itse tapasin uuden mielenkiintoisen miehen. Tapailimme muutaman kerran ja aloimme seurustella. Nopeasti. Alle kuukauden aikana. Suhde vaikutti aluksi lupaavalta, on nyt vakiintunut ja vaikuttaa vieläkin enemmän lupaavalta. Tai oikeastaan aivan ihanalta :).
Harva suhde onnistuu, ellei siihen ole valmis. Toisaalta tiedän myös paljon pareja, jotka ovat seurustelleet kymmenenkin vuotta, menevät naimisiin, saavat lapsen - ja eroavat heti sen jälkeen. Alkoi liitto sitten hitaasti madellen tai nopeasti, se voi silti päättyä. Sekään ei ole katastrofi.
Joskus voi käydä niin, että uudessa suhteessa ymmärtää katsoa peiliin ja osaa välttää uudessa suhteessa tiettyjä riitaa aiheuttavia ja pahentavia asioita.
Hmm
Itse erosin neljästä syystä.
Ex oli täysin tolkuton käyttämään rahaa, mutta haluton ansaitsemaan sitä.
Ex eristäytyi kaikista muista ihmisistä. Minua ja lapsia yritti hallita kaikinkeinoin ja piti itseään maailman johtajana.
Teki provisiopalkkaistaan työtä kotona 24/7 ml viikonloput. Palkka tuli, jos asiakkaat maksoivat. Kotitöihin ei silti osallistunut koskaan. Ne kuuluivat minulle ja lapsille, hänen alamaisilleen. Mitään emme koskaan tehneet kaikki yhdessä.
Exän "keräilyharrastus". Jokapaikka oli täynnä hänen tulostuksiaan (netistä), lehtiä (varasto, vaatehuone täynnä), vanhoja koneita, laitteita, tarvikkeita. Asuimme varastossa, jossa oli tv ja keittiö.
Kaikista näistä mainitsemistani asioista tuli riitaa. Minä riitelin ;).
Kun on viimein päässyt eroon miehestä, josta on ollut vain harmia, niin ei hevillä ota uutta samanlaista. Kävi tsägä. Löysin miehen, joka osaa hoitaa raha-asiansa, ei keräile eikä liioin sotke. Osaa siivota, pyykätä. Ja ennenkaikkea: haluaa käyttää aikaansa minun kanssa juttelemiseen ja kaikenlaiseen puuhailuun.
Onko sinun liittosi tai ihmissuhteesi kaikki samanlaisia? Se mikä aiheuttaa riitaa yhdessä suhteessa, voi toimia hienosti toisessa. Joissain suhteissa riidellään, mutta myös sovitaan. Riitely ei aiheuta tyytymättömyyttä parisuhteessa, vaan se että toinen tuntee tulevansa kaltoinkohdelluksi/ohitetuksi/mitätöidyksi jne.
Jos parisuhde on ainoa suhde, jossa tulee aina riitaa eikä koskaan sovintoa. niin voi todella katsoa peiliin: miksi olen tyypin kanssa, joka haluaa vain riidellä eikä kuunnella minua ollenkaan. Jolle en ole tärkeä. Jota ei oteta huomioon. Kannattaa tuolloin äänestää jaloilla ja erota.
Parisuhteessa pitää molempien ääni kuulua ja molemmat tulla kuulluksi.
Lähtiessään pois kurjasta suhteesta, pelastaa ainakin itsensä ja ottaa elämänsä haltuun.
Tottakai arki tulee vastaan uudessakin suhteessa. Mutta se on paljon parempi, aivan ihana arki. Itse olen nimenomaan arki-ihminen. Exän kanssa ei toiminut mikään, uuden kanssa toimii kaikki. Etenkin arki.