Kohta 10 vuotta ollaan oltu yhdessä ja nyt alkaa loppu häämöttää. Näistä vuosista kaksi viimeistä olen yrittänyt kärsivällisesti taistella suhteen säilymisen suhteen vaan nyt ei jaksa enää. Avovaimon tapa hakea riidan aihe tuntuu jokapäiväiseltä asialta, melkeinpä joka tunti haetaan jokin aihe mistä pitää riidellä. Yleensä tietenkin riidellään rahasta jonka suhteen olen hyvinkin harkitseva mihin rahaa laitan. Joka ilta hän pelaa tietokoneella nettipelejä ja jättää talon muut askareet minun kontolleni. Olen tehnyt taloon koko kevään ja kesän perusremonttia mutta siinä sivussa joudun hoitamaan myös lasta, talon siivouksesta suurimman osan, keittiön jne. Kaikki "likaiset" työt on jätetty minulle. Töihin hän soittaa kahdesta viiteen kertaan päivässä joista vähintään kerran sitten riidellään oikein kunnolla. Jos olen pois töistä sairaana se tarkoittaa käytännössä työleiriä kotona eli hän viis veisaa kunnostani. Jos meillä käy vieraita se tarkoittaa yleensä että olen sylkykuppina hänelle ja vierailleni. Olen muutamia kertoja alkanut jo toivoa jotain vakavampaa sairauskohtausta itselleni jolla hänet saisi tajuamaan tilanteen mutta tuntuu että sekään ei varmaan auttaisi.
Koskaan emme ole fyysisesti riidelleet vaikka on hän silläkin uhannut ja olen todennut että lyö vaan mutta sen jälkeen toinen meistä lähtee välittömästi talosta ulos.
Eräs tuttavani joka on asiaa sivusta seurannut on todennut että avovaimoni systemaattisesti haluaa kiusata minua ja hän olisi jo kovasti hoidon tarpeessa. Hän on joskus käynyt jonkun terapeutin tai psykologin puheilla mutta katkaisi tämän hoitoputken eikä suostunut menemään enää sinne.
En vain itse tiedä mistä aloittaisi purkaamaan tätä.
Jos avoero tulee se tarkoittaa käytännössä että lapsesta ja asunnosta sekä lapsen elatuksesta alkaa lihava riita. Eniten tässä tilanteessa hirvittää pienen lapsen tilanne kun ja jos ero tulee. Itse kun lapsuudessa on kokenut ja nähnyt monenlaisia hirveyksiä niin lapsi on ainut asia minkä takia enää jaksan edes jotenkin taistella vastaan ja yrittää suojella oman itsensä sijaan lastansa. Vanhat ystävät ovat todenneet että en ole enää ollut entiseni moneen vuoteen ja jotain on pahasti pielessä. Kai olen jonkun masennuksenkin saattanut sairastaa tämän seurauksena mutta tässä kropassa ja sielussa sekään ei tunnu enää miltään.
Eli mitä tekisitte?
Koskaan emme ole fyysisesti riidelleet vaikka on hän silläkin uhannut ja olen todennut että lyö vaan mutta sen jälkeen toinen meistä lähtee välittömästi talosta ulos.
Eräs tuttavani joka on asiaa sivusta seurannut on todennut että avovaimoni systemaattisesti haluaa kiusata minua ja hän olisi jo kovasti hoidon tarpeessa. Hän on joskus käynyt jonkun terapeutin tai psykologin puheilla mutta katkaisi tämän hoitoputken eikä suostunut menemään enää sinne.
En vain itse tiedä mistä aloittaisi purkaamaan tätä.
Jos avoero tulee se tarkoittaa käytännössä että lapsesta ja asunnosta sekä lapsen elatuksesta alkaa lihava riita. Eniten tässä tilanteessa hirvittää pienen lapsen tilanne kun ja jos ero tulee. Itse kun lapsuudessa on kokenut ja nähnyt monenlaisia hirveyksiä niin lapsi on ainut asia minkä takia enää jaksan edes jotenkin taistella vastaan ja yrittää suojella oman itsensä sijaan lastansa. Vanhat ystävät ovat todenneet että en ole enää ollut entiseni moneen vuoteen ja jotain on pahasti pielessä. Kai olen jonkun masennuksenkin saattanut sairastaa tämän seurauksena mutta tässä kropassa ja sielussa sekään ei tunnu enää miltään.
Eli mitä tekisitte?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Akka vaihtoon vaan. Ei tossa oo mitään epäselvää.
Näin juuri eronneena naisena, olisin kyllä eron kannalla. itse erosin miehestäni, lääkkeitten väärinkäytön takia ja puoliskon mielialat vaihteli lääkemäärien mukaan. Vaikka kuinka ajattelet lastasi, ei jatkuva riitely ole hänelle hyväksi. Eikä jatkuva henkien taistelu auta sinuakaan, kohta olet työtön ja henkisesti loppu.Kokemuksesta voin kertoa, että ero helpottaa joissakin asioissa, mutta asioista sopiminen kannattaa tehdä selvästi ja lakimiehen kera, tulkinnanvaraa ei saa olla. Lapsen huolto ja tapaamiset pilkulleen ja kellon aikaa myöten, muhkeita sotia tiedossa jos jätät asiat sinne päin. Samoin omaisuus yksitellen luettelot pikkusenkin arvokkaimmista kamoista, tai kohta niitä sahataan kahtia, kiusa se on pienikin kiusa. JAKSAMISTA.
Kehottaisin sinua lukemaan Pekka Hämäläisen kirjan Hyvä parisuhde. Siinä on monia hyviä vinkkejä asiaan. Voisitte kokeilla perheterapiaa ennen eron harkitsemista.
Kuullostaa kuin omalta suhteelta, joka on myöskin päättymässä 8 vuoden jälkeen. Onneksi ei ole lapsia:- Minä en halunnut..
Äkkiä eroon tuosta suhteesta ja uutta kehiin. Oma avokki on ollut masentunut 3 kertaa ja syö myöskin lääkkeitä, mutta eivät tunnu vaikuttavan positiivisesti, tai miten sen nyt ottaa:- " löysi netin kautta uuden nuoren ulkkarin, joka on jo jopa kosinut häntä!? " ja valmis muuttamaan Suomeen. Säälittää tavallaan hänen puolesta, kun tiedossa on miten tuossa tulee käymään, mutta säälihän on sairautta, niin sanotaan
Vointia itselle ja uutta putkeen mahdollisimaan pian. Ei kannata sairastua toisen takia