Tässä pohdin avioliittoani, naimisissa on oltu noin 10 vuotta, ikää meillä noin 40 vuotta. Lapsia pari, kouluikäisiä.
Ensimmäisten kriisien ilmaannuttua (noin 4 vuotta sitten) kävimme pariterapeutilla, ja siellä heidän mielestään kaikki oli hyvin, emme tapelleet, juttelimme. Mutta siitähän ei olekaan koskaan ollut kyse, emme me milloinkaan tappele. Sen johdosta ei tunteiden ilmaisu ole mahdollista...ehkä se on koitunut meille ansaksi: rauhaisan elämän vaaliminen hinnalla millä hyvänsä...
Viimeiseen 2-3 vuoteen ei ole ollut yhtään seksiä. Ja viimeisen 6 vuoden aikana ehkä noin 5 kertaa...Tunnen kuihtuvani naisena. En koe enää mitään iloa omasta naiseudesta. Vaikka ei kai onnellisuutta mitata seksin määrässä, mutta kun toivoisin, uskoisin, luulisin sen olevan kuitenkin yksi elämän perusvoimista ja parisuhteen "oikeuksista".
En näe enää mitään muuta mahdollisuutta kuin erota ja aloittaa elämän yksin. Pelko uuteen vain on niin valtaisa, että vaihtoehto jäädä tähän kuolleeseen suhteeseen houkuttelee enemmän. Mutta se ei varmaan kannata...? Onko kenelläkään kokemuksia, kannattaako lähteä vai jäädä periaatteessa kaverisuhteeseen...?
Ensimmäisten kriisien ilmaannuttua (noin 4 vuotta sitten) kävimme pariterapeutilla, ja siellä heidän mielestään kaikki oli hyvin, emme tapelleet, juttelimme. Mutta siitähän ei olekaan koskaan ollut kyse, emme me milloinkaan tappele. Sen johdosta ei tunteiden ilmaisu ole mahdollista...ehkä se on koitunut meille ansaksi: rauhaisan elämän vaaliminen hinnalla millä hyvänsä...
Viimeiseen 2-3 vuoteen ei ole ollut yhtään seksiä. Ja viimeisen 6 vuoden aikana ehkä noin 5 kertaa...Tunnen kuihtuvani naisena. En koe enää mitään iloa omasta naiseudesta. Vaikka ei kai onnellisuutta mitata seksin määrässä, mutta kun toivoisin, uskoisin, luulisin sen olevan kuitenkin yksi elämän perusvoimista ja parisuhteen "oikeuksista".
En näe enää mitään muuta mahdollisuutta kuin erota ja aloittaa elämän yksin. Pelko uuteen vain on niin valtaisa, että vaihtoehto jäädä tähän kuolleeseen suhteeseen houkuttelee enemmän. Mutta se ei varmaan kannata...? Onko kenelläkään kokemuksia, kannattaako lähteä vai jäädä periaatteessa kaverisuhteeseen...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerro kuitenkin miehellesi että tämä asia nyt rassaa ja se laitetaan kuntoon tavalla tai toisella. Kysy onko hänellä erektiohäiriö joka haittaa tai kenties toinen nainen. Jos mikään ei auta ja haluat jatkaa suhteessa niin ota rakastaja ja nauti seksuaalisuudestasi ja elämästä. Jos jatkaminen rassaa niin lähde rohkeasti jatkamaan omaa itsenäistä elämääsi. Olet vielä nuori.
Kaikkien kannalta on lopulta parempi rehellinen ero, salasuhteita en kannata.
Tuo nautintoa tuottava seksi on hyvän avioliiton perusasia, josta saa energiaa. Miehellesi nykyinen tilanne riittä, koska luot hänelle "helpon elämän" päivästä toiseen.
Jos mies on ollut noin kauan ilman seksiä, niin kyllä hän on hakenut sitä muualta!
Mistä saan rohkeutta tehdä muutoksen? Mikä antaa sen varmuuden että en murehdi jälkeenpäin? Annoin miehelle avioero-paperin, mutta hän ei ole sanallakaan kommentoinut sitä. Pitää sitä kaiketi vitsinä, mutta jatkaa aivan normaaliin tapaan elämää...Mun mielestä tässä on jotain outoa. Miksi mies ei puhu? Ihan kuin olisin näkymätön hänelle...
Oletko ajatellut, että miehelläsi voi olla toinen?
Ei seksiä yhtään moneen vuoteen? Eikö kumpikaan tee teistä edes aloitetta? Seksi on parisuhteen liima, suola ja sokeri. Mielestäni elätte kimppakämpässä, turtuneena tilanteeseen, molemmilta puuttuu rohkeutta nostaa kissa pöydälle. Outoa, että ette edes riitele, sekin kuuluu parisuhteeseen ja puhdistaa ilmaa.
Onkohan miehelläsi toinen nainen?