Taustaa: Olen 30v sinkkumies tai kai mä oon sinkku. Ainakin eilen erottiin mut mehän nyt erotaan muutenkin jatkuvasti. No oli miten oli asiaan.
Joskus alle parikymppisenä kirosin kun en osannu mennä juttelemaan naisten kanssa enkä saanut ujouteni takia parisuhteita juuri koskaan perustettua.
Sitten vedin ässän hihasta. Alkoholi/baari/tupakka ja pienessä hiprakassa ujous kaikkosi ja naisten kanssa yleensä juttu alkoi tupakoinnin yhteydessä. Siis en polta muuten kuin baareissa ja vain tästä syystä. Alko naisia löytymään ja kikat paljastumaan joten tämän röökin kanssa elvistelynkin saattoi jättää pois vaikka totta puhuen toimii edelleenkin hyvin. Helpompi mennä tupakka paikalla juttelemaan naisille kuin pöytään jossa jo valmiiksi on arvostelemassa iso kanalauma.
Saan naisia ja juu ennenkuin sen joku sanoo niin olen läheisriippuvainen. En voi elää yksin vaan suhteen päättyessä on mulla jo uus alle parissa viikossa kainalossa.
Kaikki suhteet vaan tuntuu loppuvan ja minut jätetään yleensä ja toi on muuten aika tarkka mutta kolmenkuukauden seurustelun jälkeen. Onko sitten sattumaa että viimeiset alle kymmenen suhdetta kesti juuri tuon kolme kk sitä ennen tosin olin naimisissa 4 vuotta.
Olen sen verran kyllästynyt ja varmaan jonkun vian saanu nuppiin just sen aina jätetään tunteen takia joka aina satuttaa että olenkin alkanut itse jättämään kumppanini koska en vain kestä aina sitä sydänmen särkemistä mikä yleensä tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta suurinpiirtein näin "olet ihana ja mukava ihminen mutta ei tämä juttu toimi. Moi." Tuntuu että kaikki naiset on vaan kylmiä ja tunteettomia joten toiminkin nykyään itse näin.
Olen muutaman kumppanin jättäny vain sen takia etten itse tulisi jätetyksi vaikka se joka kerta sattuu mutta eipä tarvitse itse kärsiä taas tästä samasta jo edellä mainitusta päätös lauseesta. Moni on jäänyt itkemään ja soittelemaan perään mut ei auta. Mut jätetään kuitenkin niin nyt on mun vuoro olla kylmä ja tunteeton. Tiedän että pidätte mua typeränä ja idioottina ja sitä ei mulle tarvitse sanoa sillä tiedän sen itsekin mut jos todellakin naisten toiminta on nykyään vaan aloittaa ns suhde ja päättää se muutaman kk.n jälkeen niin miksi minä en tekisi niin. Jättämisiin ei ole ikinä syynä riidat vaan kaikki on ollut normaalia parisuhde elämää. No kai mä koin vuorostani taas jättämisen eilen kun todellakin jo neljä kk kestänyt suhde loppui siihen koska mulla oli perään haikailevia exiä joka ei sopinut mustasukkaiselle kumppanille mutta oli toki hänessäkin paljon vikoja.
Sattu se tietenkin taas kun molemmat haluttiin lapsia joita kummallakaan ei ole, omaa yhteistä kotia jne ja kaikki muuten hyvin kun kumpikin vakkari duunissa. Mut toisaalta kaks jästipäätä vastakkain niin kai hän nyt onnellinen on kun sai sanoa sen kuuluisan viimeisen sanan "tästä ei tule mitään" Onko se teille naiset helppoa? Mä oon sanonu tekemällä itsestäni kylmän nuo sanat jo useasti mut silti se jättäminenkin riipaisee mua mut sitähän ei saa näyttää. Nyt sain taas kuulla nuo sanat ja sattuu. Jos bongais vastavuoroon taas uuden ja jättää vaikka kaikki menisi hyvinkin. Tätä peliäkö tämä on kaikilla? Kun mikään ei riitä. V..tu mä oon tyhmä mut toimin niinkuin muutkin mua kohtaan. Ennen niin suloisesta ja mukavasta pojasta on elämä kasvattanut kylmän kolmekymppisen mut kai tämä on tätä nykyaikaa.
Joskus alle parikymppisenä kirosin kun en osannu mennä juttelemaan naisten kanssa enkä saanut ujouteni takia parisuhteita juuri koskaan perustettua.
Sitten vedin ässän hihasta. Alkoholi/baari/tupakka ja pienessä hiprakassa ujous kaikkosi ja naisten kanssa yleensä juttu alkoi tupakoinnin yhteydessä. Siis en polta muuten kuin baareissa ja vain tästä syystä. Alko naisia löytymään ja kikat paljastumaan joten tämän röökin kanssa elvistelynkin saattoi jättää pois vaikka totta puhuen toimii edelleenkin hyvin. Helpompi mennä tupakka paikalla juttelemaan naisille kuin pöytään jossa jo valmiiksi on arvostelemassa iso kanalauma.
Saan naisia ja juu ennenkuin sen joku sanoo niin olen läheisriippuvainen. En voi elää yksin vaan suhteen päättyessä on mulla jo uus alle parissa viikossa kainalossa.
Kaikki suhteet vaan tuntuu loppuvan ja minut jätetään yleensä ja toi on muuten aika tarkka mutta kolmenkuukauden seurustelun jälkeen. Onko sitten sattumaa että viimeiset alle kymmenen suhdetta kesti juuri tuon kolme kk sitä ennen tosin olin naimisissa 4 vuotta.
Olen sen verran kyllästynyt ja varmaan jonkun vian saanu nuppiin just sen aina jätetään tunteen takia joka aina satuttaa että olenkin alkanut itse jättämään kumppanini koska en vain kestä aina sitä sydänmen särkemistä mikä yleensä tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta suurinpiirtein näin "olet ihana ja mukava ihminen mutta ei tämä juttu toimi. Moi." Tuntuu että kaikki naiset on vaan kylmiä ja tunteettomia joten toiminkin nykyään itse näin.
Olen muutaman kumppanin jättäny vain sen takia etten itse tulisi jätetyksi vaikka se joka kerta sattuu mutta eipä tarvitse itse kärsiä taas tästä samasta jo edellä mainitusta päätös lauseesta. Moni on jäänyt itkemään ja soittelemaan perään mut ei auta. Mut jätetään kuitenkin niin nyt on mun vuoro olla kylmä ja tunteeton. Tiedän että pidätte mua typeränä ja idioottina ja sitä ei mulle tarvitse sanoa sillä tiedän sen itsekin mut jos todellakin naisten toiminta on nykyään vaan aloittaa ns suhde ja päättää se muutaman kk.n jälkeen niin miksi minä en tekisi niin. Jättämisiin ei ole ikinä syynä riidat vaan kaikki on ollut normaalia parisuhde elämää. No kai mä koin vuorostani taas jättämisen eilen kun todellakin jo neljä kk kestänyt suhde loppui siihen koska mulla oli perään haikailevia exiä joka ei sopinut mustasukkaiselle kumppanille mutta oli toki hänessäkin paljon vikoja.
Sattu se tietenkin taas kun molemmat haluttiin lapsia joita kummallakaan ei ole, omaa yhteistä kotia jne ja kaikki muuten hyvin kun kumpikin vakkari duunissa. Mut toisaalta kaks jästipäätä vastakkain niin kai hän nyt onnellinen on kun sai sanoa sen kuuluisan viimeisen sanan "tästä ei tule mitään" Onko se teille naiset helppoa? Mä oon sanonu tekemällä itsestäni kylmän nuo sanat jo useasti mut silti se jättäminenkin riipaisee mua mut sitähän ei saa näyttää. Nyt sain taas kuulla nuo sanat ja sattuu. Jos bongais vastavuoroon taas uuden ja jättää vaikka kaikki menisi hyvinkin. Tätä peliäkö tämä on kaikilla? Kun mikään ei riitä. V..tu mä oon tyhmä mut toimin niinkuin muutkin mua kohtaan. Ennen niin suloisesta ja mukavasta pojasta on elämä kasvattanut kylmän kolmekymppisen mut kai tämä on tätä nykyaikaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehet kohtelevat naisia huonosti, joten heistä on tullut kylmiä ja tunteettomia. Naiset jättävät sinut ja sinusta tulee kylmä ja tunteeton. Tämän seurauksena alat itse lopettaa suhteita ja jättämistäsi naisista tulee kylmiä ja tunteettomia. Nämä naiset alkavat jättää miehiä ja näistä miehistä tulee kylmiä ja tunteettomia...
Olisiko mitään jos alettaisiin käyttäytyä itse vähän paremmin, sen sijaan että syytellään vastakkaista sukupuolta ja kirotaan nykyaikaa joka pilaa ihmiset. Ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään, siihen ei vaikuta se miten muut käyttäytyvät.
Onneksi kaikki eivät pidä oikeutenaan loukata muita siksi että itselle on käynyt huonosti.
Vain yksi neuvo. Mieti mitä haluat elämältäsi: seurustelujen sarjatulta vai pitkä tasapainoinen parisuhde ja kenties perhe?
Nyt elät niin, että vain ensimmäinen on mahdollinen ja niin, että vaikeutat koko ajan toisen vaihtoehdon onnistumista. Keräät itsellesi lisää ja lisää tunnekuormaa ja lukitat itsesi aikamoiseen solmuun. Kun samaa kaavaa toistaa ja toistaa, on vaikeampi ja vaikeampi muuttaa käytöstään.
Olen itse eronnut vajaa 2v sitten ja tiedän, että itsensä ja tunteiden myös eroahdistuksen on vaan käsiteltävä, jos haluaa jättää vanhan taakseen ja elää uutta. Kova homma se on ja aluksi ikävää, mutta kannattaa. Olen itse huomannnut, että kun elää omien arvojensa mukaan ja on oma sisäinen itsensä, on kaikista onnellisin ja tasapainoisin.