... olisit halunnut elää? Ja miksi. Saa sanoa useammankin.
Vai haluaistko matkustaa tulevaisuuteen?
Mua kiinnostais 60- ja 70-luku, lähinnä musiikin vuoksi.
Vai haluaistko matkustaa tulevaisuuteen?
Mua kiinnostais 60- ja 70-luku, lähinnä musiikin vuoksi.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Mulle olisi sopinut parhaiten 1960-ja 70-luku, koska silloin hippiaate ja kaikenlaiset alakulttuurit olivat voimissaan ja muutenkin yleinen ilmapiiri oli silloin suvaitsevaisempi ja kaikin tavoin mieluisampi mun kaltaiselle itsenäisesti ajattelevalle persoonalle.
Muutenkin olisin tykännyt just tosta aikakaudesta, kun silloin yhteiskunta ei ollut niin suoritus ja koulutuskeskeinen kun mitä tänä päivänä, lisäksi musiikki oli silloin huomattavasti parempaa ja mikä parasta, niin facebookkia ei ollut silloin edes olemassa.
Vi'ttu mikä vitsi sä olet. Luuletko että hipit oli 60-luvulla jotain suosittua valtavirtaa? Kyllä se on kysynyt enemmän rohkeutta vastustaa vaikka sotaa tuona aikana kuin mitä tänä päivänä.
"itsenäisesti ajattelevalle"
???
Mikä sua siinä ihmetyttää, kun kerron olevani itsenäisesti ajatteleva?
Mikä voisi vaatia itsenäisempää ajattelua, kun kieltäytyminen rippikoulusta ja armeijasta jossain hämäläisessä junttikylässä, jossa kummankin suorittamista on pidetty aina täysin itsestään selvänä asiana, jota kenenkään mielestä ei koskaan edes saisi mitenkään kyseenalaistaa.
Esimerkiksi laivalle lähtö ja sellainen ajattelutapa, että "mitä väliä mitä muut ajattelevat tai kysyvät".
Mua on vaan loukattu tässä vuosien saatossa niin paljon sen yksinäisyyden takia, että se on vaikuttanut hyvin paljon mun elämääni ja menoihini. Mutta et kuitenkaan vastannut mitään tohon mun vastakommenttiini, eli mielestäni et voi väittää niin, ettenkö mä olisi itsenäisesti ajatteleva persoona.
En haluaisi sanoa taas näitä tyypillisiä lauseita, että "naisena et ymmärrä", mutta sulla kun ei vaan ole tietoa tai omia kokemuksia näistä asevelvollisuuteen ja armeijaan liittyvistä jutuista, niin ehkä sä et välttämättä tiedä sitä, että miten ihmeen suuri merkitys sillä armeijan suorittamisella oikein on suomalaisille miehille ja miten suuri sen merkitys oikein on just näillä pienemmillä paikkakunnilla. Hyvinkin usein sain kotiseuduilla kuulla monilta nuorilta miehiltä sitä, kuinka he menivät sinne armeijaan yleisen painostuksen ja sen takia, ettei heidän tarvisi perustella sitä sivarivalintaa esim. koulukavereille, työkavereille ja muille ihmisille.
Sitten mä kun olin ja olen edelleen itsenäisesti ajatteleva persoona, niin jätin kylmästi ja itsekkäästi sen armeijan suorittamatta ja valitsin kotiseudun ihmisten harmiksi sen siviilipalveluksen ja harkitsin jopa totaalikieltäytymistä, mutta silloin rohkeus ei valitettavasti siihen riittänyt. Jos nyt asevelvollisuus tulisi mulla ajankohtaiseksi, niin valitsisin aivan varmasti totaalikieltäytymisen ihan sen takia, koska vihaan niin paljon asevelvollisuutta, enkä ole muutenkaan koskaan arvostanut paskan vertaa suomen armeijaa ja sen opettamia vääräuskoisia, militaristisia, rasistisia, väkivaltaisia, venäjä-vastaisia ja kapeakatseisia elämänarvoja., jotka perustuvat just johonkin talvisodan aikaiseen propagandaan.
Ei se ole mitään itsenäisesti ajattelemista että vaihtaa armeija leiristä sivari leiriin ja toistelee niiden propagandaa. Ja
Ja armeija touhuista on kulunut jo yksi vuosikymmen, meinaatko vieläkin pitkään soittaa samaa levyä? ja rippikoulusta 15 vuotta.
Onko sulla mitään muuta elämänkokemusta kuin kaikesta kieltäytyminen ja epämukavien asioiden pakoilu?
Niinpä. Ei tämä asia niin yksinkertainen ole ollenkaan miltä se ehkä näyttää, tai miksi se milloinkin jälkikäteen kuvataan tai halutaan kuvata. Se mitä jenkkien hippikulttuurista rantautui tai heijastui meille lähinnä nuorison muotitrendinä ja musiikkijuttuihin vaikuttavanakin asiana on ihan oma lukunsa. Se varsinainen jenkeissä vaikuttanut hippiaalto on jo paljon kovempi juttu, ja siihen liittyy ne poliisien taholta väkivaltaisiksikin muuttuneet vietnamin sodan vastustusmielenosoitukset.. Minä olin jenkeissä silloin kun hippiaalto oli jo paljolti hiipmassa mailleen ja jo hiipunutkin niin, että se ei ollut enää ainakaan mikään nuorten juttu ollenkaaan. Asiasta kyllä muistutti mm. pitkäpartaiset miehet naisineen ja lapsineenki jotka asuivat jossain vanhoissa hylätyissä rötisköissä maaseudulla.
"Ei se ole mitään itsenäisesti ajattelemista että vaihtaa armeija leiristä sivari leiriin ja toistelee niiden propagandaa. Ja "
Sehän just on sitä itsenäistä ajattelua, kun kieltäytyy armeijasta jossakin ahdasmielisessä tuppukylässä, jossa kaikki miehet sen aina suorittavat ja jossa ihmiset aina mielistelevät sitä armeijan suorittamisen tärkeyttä ja sitä kuinka yksikään mies ei saisi koskaan sieltä kieltäytyä.
"Ja armeija touhuista on kulunut jo yksi vuosikymmen, meinaatko vieläkin pitkään soittaa samaa levyä? ja rippikoulusta 15 vuotta. "
Ei sillä ajalla ole mitään merkitystä.
"Onko sulla mitään muuta elämänkokemusta kuin kaikesta kieltäytyminen ja epämukavien asioiden pakoilu? "
Riippuu siitä, että mitä tarkoitat tolla elämänkokemuksella? Miksi epämiellyttäviä asioita ei saisi paeta? Miksi pitäisi kärsiä sellaisista asioista, joista ei itse pidä? Ai niin, varmaan sen takia, että kotiseudun ahdasmieliset ihmiset olisivat sitten tyytyväisiä.
Ja missä tässä näkyy itsellinen ajattelu? Sulla oli vapaus valita joko tai, ja sä teit päätöksen omien ennakkoluulojesi ja pelkojesi perusteella. Vai otitko selville niitä armeijan hyviä puolia?
Oletko sä ikinä haastanut itsesi selviytymään mahdottomalta näyttävästä tilanteesta, selviytynyt siitä tai mokannut todella pahasti? Ja oletko vielä senkin jälkeen jaksanut yrittää uudestaan? Tälläistä elämänkokemusta mä tarkoitan. Vai oletko lähtenyt karkuun, sivariin, toiseen työpaikkaan, sulkenut ikäviä ihmisiä pois, jätät lähtemättä jonnekin helvetin risteilylle vain koska tuntuu epämukavalta?
"Ja missä tässä näkyy itsellinen ajattelu? Sulla oli vapaus valita joko tai, ja sä teit päätöksen omien ennakkoluulojesi ja pelkojesi perusteella. Vai otitko selville niitä armeijan hyviä puolia? "
Tällä palstalla kun on vaan sellainen ilmapiiri, että monien mielestä kaikki mitä mä teen tai jätän tekemättä on väärin. Jos mä olisin käynyt sen armeijan, niin sitten varmaan sä ja monet muut olisivat sanoneet siitä, että miten mä taas kerran ajattelin liikaa muiden ihmisten mielipiteitä, kun menin sinne armeijaan, vaikka en itse olisikaan sinne halunnut. Nyt kun mä kerrankin päätin tehdä vasten muiden ihmisten tahtoa ja just sillä tavalla kun itse halusin, niin sekin tuntuu sitten vaan olevan monien mielestä väärin.
Mutta joo mitä tohon asevelvollisuuteen tulee, niin mun mielestä siinä armeijassa ei ole mitään hyviä puolia, koska tollaiset militaristiset ja isänmaalliset jutut ovat kaikin tavoin mun elämänarvojani vastaan.
"Oletko sä ikinä haastanut itsesi selviytymään mahdottomalta näyttävästä tilanteesta, selviytynyt siitä tai mokannut todella pahasti? Ja oletko vielä senkin jälkeen jaksanut yrittää uudestaan? Tälläistä elämänkokemusta mä tarkoitan. Vai oletko lähtenyt karkuun, sivariin, toiseen työpaikkaan, sulkenut ikäviä ihmisiä pois, jätät lähtemättä jonnekin helvetin risteilylle vain koska tuntuu epämukavalta? "
No en ole koskaan nähnyt mitään syytä siihen, miksi mun pitäisi koittaa jaksaa työskennellä epämieluisassa työpaikassa, tai yrittää tulla väkisin toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joista en pidä ja jotka eivät pidä musta. Enkä nähnyt yhtäkään syytä siihen, miksi mun olisi pitänyt jäädä asumaan tonne kotiseuduille, kun olin halunnut sieltä pois jo vuosikausia aikaisemmin, mitä pääsin sieltä muuttamaan.
Ja mitä tohon risteilyasiaan tulee, niin en vaan ymmärrä sitä, että miksi mun pitäisi yrittää sopeuttaa itseni siihen inhottavaan tilanteeseen, että lähtisin yksin tonne laivaristeilylle ja sitten tuntisin oloni siellä vaan koko ajan yksinäiseksi ja epämukavaksi, enkä edes nauttisi yhtään koko matkasta. Olen mä käynyt mm. yli vuosikymmenen ajan yksin baareissa, vaikka siellä käyminen onkin tuntunut aina tosi ahdistavalta ja epämukavalta. Mutta mielestäni en ole yhtään mitään tästä hyötynyt. Pitäiskö sitä vaan hankkia koko ajan lisää tollaisia epämiellyttäviä elämänkokemuksia ihan vaan sen takia, että voisi sitten kehua omaavansa paljon sitä elämänkokemusta?
"Ja mitä tohon risteilyasiaan tulee, niin en vaan ymmärrä sitä, että miksi mun pitäisi yrittää sopeuttaa itseni siihen inhottavaan tilanteeseen, että lähtisin yksin tonne laivaristeilylle ja sitten tuntisin oloni siellä vaan koko ajan yksinäiseksi ja epämukavaksi, enkä edes nauttisi yhtään koko matkasta. Olen mä käynyt mm. yli vuosikymmenen ajan yksin baareissa, vaikka siellä käyminen onkin tuntunut aina tosi ahdistavalta ja epämukavalta. Mutta mielestäni en ole yhtään mitään tästä hyötynyt. Pitäiskö sitä vaan hankkia koko ajan lisää tollaisia epämiellyttäviä elämänkokemuksia ihan vaan sen takia, että voisi sitten kehua omaavansa paljon sitä elämänkokemusta?"
Tiedätkös mitä DarkFear! Aina välillä jos minä olen mennyt yksin baareihin, niin minä olen aina pyrkinyt hakemaan juttuseuraa! Silleinhän sitä nimenomaan juuri tutustuukin uusiin ihmisiin baareissa ja parhaimmassa tapauksessa voi saadakkin jopa uusia kavereita, niin kun olen itse ainakin saanut. On ihan mukavan jännittävääkin. Ei aina tiedä tuleeko sitten ihan perus ok menettelevä ilta, vai tuleeko sittenkin tosi hauska ilta. Tutustuuko vähän ajan päästä sinä iltana tai vähän myöhemmin niiden kavereihin ja näin. Erittäin harvoin on silloin mitään paskoja iltoja sattunut, ehkä vaan kerran tai pari. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti!
Metallibaareissa ainakin tekee tosi helposti uusia tuttavuuksia! Etkös sinä itse ollut sen henkinen? Jos ne on kysellyt niin yleensä ei ole niin suuremmin jäänyt ihmettelemään sitä tai kovemmin kuulustellut ja usko pois! Siellä ainakin olen useaankin otteeseen nähnyt monesti yksin olevia, että siinäkin mielessä paremmat mahdollisuudet. Ainakin erillaisempi meininki kuin keskimäärin monissa pintaliiton paikoissa. Ja laivalla uskoisin kanssa olevan paremmat mahdollisuudet kanssa, kun siellä taas onkin jo vielä enemmän laidasta laitaan ihmisiä.
Olet muuten väärässä siinä että kaikkiin baareihin menee porukat vaan kavereiden vuoksi, kun tiesitkö sinä että on toisaalta jopa yökerhoissakin niitä yksinolevia, jotka menee sinne vaan kokeilemaan onneaan naisten pokaamisessa ja saamaan naisen lopulta kämppään.
Jos ne kyselee vaikka sinulta yksinolosta jossain baarissa, niin voit kanssa vaikka sanoa että teki mieli tulla ottaa olutta ja katsoa samalla vaikka jos täällä törmää tuttuihin taikka kavereihin ja jos täällä mahdollisesti tekee jopa uusiakin tuttavuuksia, niin kuin olen aina ennenkin onnistunut tekemään ja saanut jopa joskus kavereitakin tai sitten että omilla kavereilla oli muuta tärkeää opiskeluja tai jotain muuta, mutta itselleni oli kumminkin vaan pakonomainen tarve päästä jonnekkin ulos baariin kun jaksanut himaankaan jäädä jumittelemaan.
Niin! Ja piti vielä tuosta seuranhausta vielä mainita että siis kävelet vaan rohkeasti jonkun tai joidenkin pöytään ja kysyt rohkeasti Moi! tai Iltaa! Voinko istua juttuseuraksi? Ja yleensä niille ihmisille kyllä natsaa siinä vaiheessa ja jossei natsaa, niin sitten ei vaan natsaa. Annat sitten vaan olla ja kyselet seuraavasta pöydästä! Kavereita/uusia tuttuja jos sinä haluat joskus löytää, niin joskus niittenkin eteen on välillä nähtävä vaivaa! Ei sua sieltä kukaan tule hakemaan tai varsinkaan himasta, vaan on tehtävä töitä ja tiedätkös mitä!
Jos minä olisin nyt viimeisen 8 vuotisen baarielämäni aikana kulkenut tuolla samalla periaatteella kuin sinäkin nyt että ei voi mennä yksin baareihin, niin minulla olisi varmaan nyt tällä hetkellä tosi vähän kavereita tai pahimmassa tapauksessa ei varmaan ollenkaan! 18-19 vuotiaana ei ollut kuin 1 tai 2 sellaista joiden kanssa pääsi baariin ja no, loput ei vielä päässyt tai ei ollutkaan mitään kunnon kavereita. Lähinnä enemmänkin sellaisia, jotka hyötyi susta jollain tavalla, selkäänpuukotteli ym.
Että tsemiä vaan!
"Jos minä olisin nyt viimeisen 8 vuotisen baarielämäni aikana kulkenut tuolla samalla periaatteella kuin sinäkin nyt että ei voi mennä yksin baareihin, niin minulla olisi varmaan nyt tällä hetkellä tosi vähän kavereita tai pahimmassa tapauksessa ei varmaan ollenkaan!"
Tai noh, duunipaikasta ja muualtakin kyllä saanut niitä että en nyt sentään ainakaan ihan yksinäinen olisi nytkään :) Mutta ymmärsit varmaan kuitenkin!
Ei elämänkokemusta "hommata" vaan sitä kertyy pikkuhiljaa.Eikä sitä kerätä sen takia että sillä voisi kehuskella, moni ei edes tiedosta omaavansa sellaista.
Kun elämänkokemusta kertyy, oppii ihminen uusia toimintatapoja selvitä vastaan tulevista tilanteista. Sun toimintamallisi on asioiden pakoilu eikä asioiden selvittäminen ja läpikäyminen.
Mutta oikeesti, mene jo puhumaan näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa.
1980-luku.
Silloin oli vielä töitä ja toimeentuloa kaikille Suomessa ja kasarinaiset olivat isoine tukkineen seksikkäitä.
Totta kyllä, että esimerkiksi yrittäminen on ollut ennen paljon helpompaa kuin nykyään. Tietotekniikka taitaa olla ainoa ala, jolla nykyään voi perustaa yrityksen, jolla on potentiaalia kasvaa suureksi edes Suomen sisällä.
Olen samaa mieltä, 80-luvussa on jotain tosi nostalgista. Tosin tällää Suomessa nyt ei varmaan ollut kovin paljoa ulkomaisten artistien konsertteja, mutta jos vaikka olisi asunut Englannissa niin olisi ollut hauskaa käydä klubeilla ja konserteissa. 80-luvun musiikissa on jotain tosi mahtavaa.
Joku pimeä keskiaika jolloin naisten piti vielä käyttäytyä kuin ihmiset. EI puhettakaan että siihen aikaan olisi naiset harrastanu yhden yön seksisuhteita tai h*uoranneet ympäri kaupunkia. Aina silloin tällöin poltettiin tuohon aikaan pari noitaa roviolla keskellä toria, ja kummasti tajusivat naiset taas vähän aikaa elää siivosti herran nuhteessa.
Ja niistä noidista yli 80 % miehiä samoin kuin muista julkisesti teloitetuista. Kyllä naisiakin kohdeltiin pahoin, mutta se tapahtui perhepiirissä. Miehiä hakattiin ja tapettiin julkisesti varoituksena muille. Miehethän ne tuohon aikaan olivat julkisia toimijoita, tosin maaorjat eivät sitäkään. Naisten paikka oli kotona, oli sitten ylhäinen tai alhainen.
Tällä.
Enkä usko että yksikään teistä olisi selvinnyt ajasta ilman nettiä. Mitähän olisitte tehneet ilman internettiä, pelejä, televisiokanavia.. Kun olisi pitänyt ihan itse keksiä tekemistä sinne peräkammariin tai betonikaksioon.
Mitä tekisitte juuri tällä hetkellä, jos elettäisiin jotain 60-lukua? TV-ohjelmat molemmilta kanavilta olisivat jo loppuneet, radiossa olisi Ylen kanavat, sitä en tiedä mitä sieltä tähän aikaan kuuluisi. Huomenna kaupat kiinni, ei paljon elokuvateattereita tai mitään muutakaan tekemistä.
Oikeastaan tuo olisi ihan hauska ajatusleikki: mitä itse kukin tekisi näin viikonloppuna jos elettäisiin 60-70-lukua.
Oltais nukkumassa nyt :)
Muistan hämärästi että penskana radiosta olisi kuulunut klo 24 Maamme-laulu ja sen jälkeen useimmiten pelkkää kohinaa...
siis silloin, kun paikallis/mainosradiota ei juuri ollut.
Mutta nyt öitä, käännyn akkukin alkaa olla finaalissa.
Futista olisin tietysti pelaamassa. Itseasiassa uskoisin, että minulla olisi enemmän tekemistä ollut tuohon aikaan, koska pidän paljon urheilusta ja kaikesta muusta puuhastelusta ulkona, mutta kavereitani on vaikea saada usein innostumaan samoista tekemisistä.
Mulla on ollut netti vasta 2 vuotta. Hyvin tai oikeastaan monipuolisemmin kului aika ennen sitäkin.
Jos eläisin 1960-lukua, olisi vaimo kuten silloin oli kaikilla kunnollisilla miehillä. Tällä hetkellä pyyhkisin hikeä kunnon painamisen jälkeen, eikä vaimokaan olisi niin lihava kuin tämän päivän naisemakot. Radiota en ole koskaan kuunnellut enkä ole katsonut televisiota vuosiin. Kaupoissa en käy sunnuntaisn poliittisista syistä. Elokuvateattereissakaan en käy, koska en koe saavani sikahintaisille lipuille vastinetta, joten on samantekevää paljonko niitä on.
"Enkä usko että yksikään teistä olisi selvinnyt ajasta ilman nettiä. Mitähän olisitte tehneet ilman internettiä, pelejä, televisiokanavia.. Kun olisi pitänyt ihan itse keksiä tekemistä sinne peräkammariin tai betonikaksioon."
Aivan tajutonta passkaa jälleen kerran samalta nimimerkiltä.
Mielestäsi siis jokainen "meistä" olisi tappanut itsensä vain sen takia, että näitä nykyajan ylellisyyksiä ei olisi ollut olemassa. Voin vain kuvitella kuinka ihmisiä keskiajallakin vitutti, kun sitä telkkaria ei oltu vielä keksitty.
Luulen, että ainakin 80-luvulla olisin ollut potkimassa mummoja kaduilla. Sehän taisi olla muotia siihen aikaan.
Hei, toi FF on täysi vajakki. Sen kommentit voi ajatella olevan kuin kehitysvammaisen.
Olisihan ne ajat ennen ruudin keksimistä mahtava nähdä, mutta en kyllä missään tapauksessa haluaisi noina aikoina elää. Aivan liian vaarallista omaan makuuni.
Siis 1790 ja jonakin englantilaisena jaarlina hienossa nummikartanossaan miettien teensiemausten välissä ottaisinko sen kapeauumaisen ja kotimaisen Constancen vai sittenkin sen isopovisen mutta ulkomaalaisen Antoinetten sängynlämmittäjäksi tänä yönä.
Ja kuolema 25-vuotiaana kuppaan ja keuhkotautiin.
Joisin siideriä, no matter what.
Ei tämän ajan voittanutta, paitsi ehkä tulevaisuus. Elän mieluiten kuitenkin tässä hetkessä. Nostalgia on siitä kavalaa, että jälkikäteen tai jopa kokematta aikakautta itse asiat näyttää erilaiselta kuin siinä hetkessä. Joka aikakaudessa on ne omat ongelmansa ja se riippuu niin kovin siitä kuka on ja missä asuu. Dark Fearkin taitaa kuvitella että Suomessa olisi 60-luvulla ollut samanlaista kuin jossan Jenkkilässä. Kekkosslovakian arki oli kuitenkin jotain ihan muuta.
90-luvulla saman ikäisenä kuin nyt olisi ihan mielenkiintoista. Parhaat video- ja tietokonepelit mistä nauttia eniten aikuisena. Musiikki OK. Mitä kauemmas mennään (muttei liian kauas) niin sitä parempi sosiaalihuolto, helpompi saada töitä ja halvempi eläminen. Naiset kiihottavampia ja mysteerisempiä ilman netin tarjontaa; ei olisi kerennyt nähdä enemmän pilluja kuin 100-vuotias gynekologi. Miesten vartaloihanteet myös realistisemmat ja naiset ottaisivat itsensä enemmän läpällä.
1920-luvun murroskautta olisin halunnut elää, nähdä miten naiset pääsivät vapaiksi korseteista. Vanhoissa filmeissä näyttää charlestonia tanssivat neitoset viehättäviltä kauniisti laineilevine hiuksineen ja pitkine helminauhoineen.
1980-luku oli juuri niin ihanaa aikaa kuin joku täällä jo arvelikin. Itse palaisin vielä kauemmas, 1920-1930-luvut olisivat mielenkiintoisia, samoin vuosisadan vaihde 1900-1910. Monitaitoisena kuvittelisin itseni isompaan kartanoon taloudenhoitajaksi, suku kun ei ole aatelisjuurta niin Frouva en varmaan olisi. Maitotinkejä, villoja ja pellavia, käspyykki, halonhakkuu... Ei nettiä, mutta huolestuttavampaa - ei penisilliiniä. Viipurista haettaisiin tarvikkeita siirtomaatavaraliikkeestä, Hämeenlinnaan pääsisi höyryveturilla, kesällä rannikkolaivat veisivät Porvooseen, Loviisaan, Turkuun, Vaasaan. Jugend-ajan arkkitehtuuri, uudet keksinnöt, nouseva kansakunta. Samalla kuitenkin puute, hätä ja kurjuus. Oletteko lukeneet Minna Canthia.
Tulevaisuuteen tietysti. Mitä ideaa olisi palata menneisyyteen, kun tietää jo mitä tapahtuu, tai voisihan sitä sitten pistää rahoiksi veikkauksilla ja pörssissä, tai vois leikkiä suurta ennustajaa ja keksijää.
Tulevaisuuteen tietenkin, sitä ennen voisi käydä 50-luvulla katselemassa vaatteita.
50-luvulla. Ihailen 50-luvun eleganttia tyyliä ja hillittyä ajattomuutta. 50-luvulla miehetkin olivat todella komean ja huolitellun näköisiä sopivalla tavalla.
1990-luvulla. Tietokoneet olivat arkipäivää, internet keksitty ja tietoyhteiskunta muutenkin tarpeeksi kehittynyt päivittäisten asioiden hoitamiseen. Tiede, ihmisten sivistystaso ja tietämys asioista oli lähes nykyisellä tasolla. Kännykkää ei useimmilla vielä ollut eikä sosiaalista mediaa ollut olemassakaan, joten yhteydenpito tapahtui enemmän livenä kuin verkossa eikä ollut pakko olla "aina tavoitettavissa".
Populaarikulttuurin tuotoksista en jäisi kaipaamaan mitään tuon jälkeen tehtyä, lisäksi vaatekaappini nykyinen sisältöni ei menisi kokonaan uusiksi.
Mä en olisi edes haluunnut syntyä tähän maailmaan. sain surkeet vanhemmat jotka hylkäsi mut ennen kun täytin 10 vuotta. Olisi siis ollut parempi jos mua ei olisi edes tehty. Naisetkaan ei musta tykkää niin olisi ollut parempi jos mua ei olisi lainkaan koska yksinäisenä on paska elää,.
Pidän nykyhetkestä. Ajattelen niin, että vaikka - toisin kuin FF väittää - muutama vuosikymmen sitten olisi ehkä jotenkuten selvittykin, niin nykyaika tarjoaa paljon enemmän korviketoiminnan mahdollisuuksia meille, joista ei normaaliin elämään ole.
Nykyaika hyväksyy paremmin peräkammarissa nyhjöttämisen ja ikisinkkuuden: olisi helppo kuvitella, että vielä pari vuosikymmentä sitten kylillä olisi juoruttu niin vammaisuudesta kuin homoudestakin. Vuonna 2011 ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta vieraiden asiat. En edes tiedä keitä naapurissa asuu, eivätkä hekään varmaan tiedä.
Jotkut ovat kaipailleet vanhaa musiikkia. Musiikissa on se hyvä puoli, että menneiden aikojen tallenteet säilyvät, ja 60-luvun progeilusta tai kasarin new wave -klassikoista voi nauttia 2010-luvullakin. Jos musiikista puhutaan, tahtoisin ehkä kurkistaa tulevaisuuteen: mielestäni 90-luvun jälkeen ei valtavirtamusiikissa ole oikein ollut mitään mainitsemisen arvoisia trendejä, joten olisin utelias näkemään, nouseeko jotakin omaperäistä vai säilyykö MTV-tarjonta yhtä latteana hamaan tulevaisuuteen.
Jos palataan musiikkiaasinsillasta vielä aiemmin mainittuihin korviketoimintoihin. Vasta 2000-luvun tekniikan kehitys ja hintojen laskeminen on mahdollistanut, että pystyn vehkeilläni edes jonkinlaisiin kotiäänityksiin. Ennen vanhaan tällaisten laitteiden hinta olisi pitänyt kertoa kymmenellä, mikä olisi sulkenut syrjäytyneen ja varattoman kokonaan pois amatööriäänittelystä - oikeissa studioissa vierailu kun oli jo vuosikymmeniä sitten kallista. Voisi olla, että musiikkiharrastuskin olisi näin ollen kuihtunut.
Urheiltua tulisi varmaankin enemmän, mitä muutakaan sitä osaisi tehdä. Se voisi olla ainoita aidosti hyviä puolia menneisyyteen matkustamisessa.
Joskus kauan sitten myös humanistinen sivistys ja koulutus olivat jonkinlaisessa arvossa. Jos vaikka muistellaan Suomen Akatemian perustamisaikaa, niin vielä tuolloin tieteen ja taiteen kehitys olivat rinnan tavoitteena, ja taide- ja kulttuurialat vahvasti edustettuina kokoonpanossa. Joskin on sanottava, ettei tällä arvostuksellakaan olisi ollut vaikutusta tulevaisuuteeni. Kuten nykyään myös ennen vanhaan urat syntyivät pääosin suhteilla, kykyjen ollessa toki tärkeitä mutta toissijaisia. Jarkko Tontti kommentoi filosofi Georg Henrik von Wrightin elämäkertaa seuraavasti:
"Akateemisen uran petaamisen Jori-poika aloitti varhain. Svenska Normallyceumissa syntyi ikiystävien piiri, joista häkellyttävän moni päätyi professoriksi. Jos ei tietäisi, että nepotismi, kavereiden suosiminen ja sopiva-ohittaa-aina-pätevän ovat yliopistouralla etenemisen perustan periaatteita, tätä voisi pitää ihmeellisenä sattumana." ("Viisauden rakastamisesta", esseekokoelmassa Koti, uskonto ja isänmaa, 2010.)
Henkilökohtaisella tasolla mikään ei näin muuttuisi; olisin menneisyydessä ihan yhtä kyvytön luomaan suhteita, mutta ehkä luuserius arvostetulla alalla olisi silti vähän mukavampaa kuin luuserius suoranaista halveksuntaa kohtaavalla, näpertelynä ja talouskasvua tuottamattomana turhuutena pidetyllä.
En kanssa vaihtaisi muuhun aikaan. Menneinä aikoinakin on varmasti olleet omat ongelmansa, vaikka niitä onkin nyt niin romantisoitu, että se ei siltä tunnu. Ylipäätään koitan elää hetkessä, en menneessä enkä tulevassa, vaikka tulevaa onkin aina välillä kiva suunnitella kuin myös mennyttä muistella :)
Miusta tosin olisi kiva nähä tulevaisuus sitten, kun ollaan niin pitkällä että kaikki päättyy. Haluaisin tietää, mihin se loppuu, miksi, vai loppuuko ollenkaan. Miten ihmiskunta on elänyt siihen asti. Ja toisaalta olisihan se kiva nähä millaista joskus kauan sitten on ollut, keskiaikana Suomessa, viime vuosisadan alkupuolella..
Eniten ehkä miuta kiinnostaisi 50-, 60-, ja 70-luku, se millaista tavallisten ihmisten elämä on silloin ollut. Kävin juuri kattomassa kylällä vanhaa filmiä 60-70-lukujen taitteesta myymäläauton kyyvistä. Olisi tavallaan kiva nähä sitä maaseudun arkea, miten ihmiset on käyny ostoksilla myymäläautossa, miten se koko maailma on ollut siinä parin kilometrin sisällä, kun muualle ei ole päästy. Miten aikaa on ollut niin paljon muille annettavaksi, ei ole ollut tällaista juokssemista paikasta toiseen muita edes huomaamatta.
Olen syntynyt vuonna 1969 eli ensimmäiset muistikuvat ovat 70-luvun alusta, koulun aloitin vuonna 1976 ja murrosikä aikuistuminen tapahtui 80-luvulla. Olen ollut pääkaupunkiseutulainen koko ikäni.
1980-luvulla:
ei ollut tietokoneita
ei ollut kännyköitä
jokaisella oli mahdollisuus koulutukseen
terveydenhuolto yms. toimi hyvin
inflaatio laukkasi eli esim omistusasujille asuntolaina muuttui parissa vuodessa tiukasta helpoksi
matkustelu oli eksoottista
töitä oli kaikille, jotka vaan töitä halusivat
kunnioitettiin vielä vanhempia ja käytöstavat oli hallussa
leikittiin ns. oikeita pihaleikkejä ja harrastettiin vapaa-ajallakin urheilua joko seuroissa tai ihan oma-aloitteisesti
avioero oli mahdollinen ja ehkäisyasiat toimi hyvin, joten naisen ei ollut pakko jäädä huonoon suhteeseen, vaan naisella oli mahdollisuus elää vapaampaa elämää verrattuna aiempiin sukupolviin
vapaa-ajan vietto ei perustunut kerskakuluttamiseen. Uusia vaatteita ostettiin vain, jos vanhat oli rikki tai jääneet pieneksi. Leluja sai vain jouluna ja syntymäpäivänä. Karkkipäivistä pidettiin kiinni ja limuakin juotiin vain pari pullollista vuodessa. Lapsia ei yleensä kuskattu harrastuksiin, vaan lapset hoitivat kouluun menemiset ja treeneihin menot itse
ei ylipaino-ongelmia juurikaan. Peruskoulussamme ei ollut yhtään sairaalloisen ylipainoista oppilasta tai opettajaa. Vain 2-3 lasta oli hieman pulskia (ehkäpä normaalipainonsa ylärajoilla)
henkisesti ja ruumiillisesti tervettä elämää, jossa yhteys maaseutuun säilyi
Olen ollut onnellinen, että olen elänyt
" ei ollut tietokoneita"
Tottakai oli. C64, Amiga, Atari ST, Spectrum, 286...
No joo, oli kyllä. Veljellänikin oli esim. Commodore 64, mutta tarkoitan sitä, että 80-luvulla ne olivat aika harvinaisia eikä niillä pelailtu siinä määrin kuin nykyisin. Nykyään jo ekaluokkalaisillakin on omat läppärit mummoista ja vaareista puhumattakaan. 80-luvulla en tiennyt esim. ketään tyttöä, jolla olisi ollut oma tietokone.
80-luvun vastaisin, ellen olisi jo elänyt silloin, vähän nuorempana jos olisi syntynyt niin olisi varmaan saanut enemmän irti siitä. About viisikymmentä vuotta eteenpäin olisi myös mielenkiintoista nähdä, onko fuusio valmista, EU vielä kasassa vai puhutaanko lapissa kiinaa.
"Mua kiinnostais 60- ja 70-luku, lähinnä musiikin vuoksi. "
Kun sinä ajattelet 60-lukua veikkaan että mielessäsi pyörii tuolle ajalle sijoittuvat amerikkalaiset nuortenelokuvat. Amerikak oli tuolloin jo vauras kulutus yhteiskunta ostoskeskuksineen yms. Suomi oli 60-70 luvuilla vielä köyhä ja nykyistä paljon ankeampi maa. Suomessa ei ajeltu letukoilla vaan Ladoilla ja kajakkisaabeilla.