Onko sinulle koskaan sanottu, että jos petät, älä kerro sitä sitten minulle, en tahdo tietää, pidä se omana tietonasi?
Mitä ihminen tarkoittaa kun sanoo näin? Haluaako hän kuitenkin oikeasti tietää?
Mitä ihminen tarkoittaa kun sanoo näin? Haluaako hän kuitenkin oikeasti tietää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei ole sanottu, ja tuollaisen sanominen kuvastaa jostain tulevaa epävarmuutta. Edellisissä suhteissa tullut petetyksi ja yrittää noin nurinkurisesti torjua satutetuksi tulemisen.
Olen sanonut noin ja se tarkoittaa, että jos toinen hairahtuu hetkeksi, yhden illan huumassa, humalassa, kärsiköön itse syyllisyyksisistä ja morkkiksista. Turha kaataa likasankoa minun, eli syyttömän päälle. Eri asia tietysti joku suhde tai rakastuminen toiseen. Se pitää kertoa, koska silloinhan suhde ei enää jatku meillä.
Ja ei ole kokemusta petetyksi tulemisesta aiemmin. Järjellä pelataan.
On sanottu.
Tarkoittaa mitä sanoo.
Käsi ylös kuka on ollut 100%:n rehellinen suhteessa, joka on kestänyt yli 5 vuotta. Rehellinen voi olla, mutta kannattaako se aina. Järkeä saa jäyttää.
Ihmiset jotka ovat tuon luonteisia, hiukan hälläväliä-rentoja,kykenevät yleensä pisimpiin suhteisiin. Olen sivusta seurannut. Itse en tuohon kykene.
Ehkä se on suhteellisuudentajua. Ihmiset eivät ole täydellisiä.
Kyllä, nää on taas näitä itsenhyväksymisjuttuja... jos paikkaa omaa huonoudentunnetta vaatimalla täydellisyyttä seurustelukumppaneilta, niin ei ole riittävän kypsä seurustelemaan.
Kun näitä suhdeammattilaisia, jotka ovat tietävinään kaikki suhdekuviot ja seurustelun salat ja joilla on takana sen sata kokeilua, tulee vastaan, niin ei ole kovin vaikea huomata, että kyse on itsen pönkittämisestä toisten kustannuksella ja ettei uskallusta laittaa itsensä ja omat tunteet peliin ole olemassa.
"Haluaako hän kuitenkin oikeasti tietää?"
- Ainakin siinä tapauksessa, että pettäjä ei enää kykyne pettämisensä jälkeen jatkamaan omassa parisuhteessa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tuollaisessa tapauksessa kumpikin osapuoli pääsee helpommalla kun asia käydä läpi. Verrattuna siihen, että suhteesta katoaa kaikki läheisyys ja yhdessä olo.
Niin, aika usein ja varmaankin aina niissä tilanteissa, kun kumppani pettää useammin, kuin sen kerran... pettämisestä aiheutuva syyllisyys heijastuu toisen taakaksi suhtautumisen muuttumisen myötä.
sellainen ihminen haluaa määrätä ja ohjailla toista ihmistä olemaan omien toiveittensa mukainen.
tai haluaa keskustella asiasta, saadakseen toisen näkökulman kysymykseen.
Hyvä kun muillekin kelepaa. Mutta ei tartte minulle siitä tulla avautumaan ja retostelemaan. Jos avautuu, niin kenkäähän siinä on annettava, valitettavasti. Jos pettää, niin kellukoon siinä omissa liemissään aikansa.Kiemurrelkoon tuskissaan ja olkoon yliystävällinen minulle, kunnes helepottaa.
Aikuisten ihmisten puhetta. Kumpikaan ei ole vahdittava tai vahdittu vaan molemmilla on oma vastuunsa itsestään, tekemisistään ja suhteen jatkumisesta.
Teinit tai mieleltään teinit ei tällaiseen suhteeseen pysty. Ja mitään petosta ei koskaan tarvitse tapahtua. On vain luottamus toiseen.
ei siis olisi vapautta valita, kertooko mahdollisesta pettämisestään vai ei?
Kyllähän sitä voi kertoa, mutta siinä on suurempi riski, että suhde kariutuu. Kaikki ei kestä pettämistä, kun siitä kuulee, yksityiskohtia yms. vaan on pakko lopettaa suhde, oli syrjähyppy pettäjälle miten mitätön tahansa.
Sopiva rangaistus pettäjälle on kestää asia yksin eikä tulla puolisolle sitä tilittämään ja pyytämään ymmärrystä. Pahimmassa tapauksessa vielä kehumaan, miten sitä vielä kelpaa muillekin. Oma sotku, itse saa siivota. Jos suhde on syrjähypyn takia pettäjän mielestä tullut tiensä päähän, niin sitten voi tulla tilittämään.
Esimerkiksi minua ei kiinnosta alkaa pettäjän terapeutiksi, jos hän tunnustaa petoksensa. Asia kääntyy helposti päälaelleen, etenkin jos pettäjä on vähänkään narsistinen persoona. Siinä lohdutellaan pettäjää, kun hän on tullut vietellyksi ja petoksen jälkeen kärsinyt niin huonosta omatunnosta. "Sinä varmaan vihaat minua ja jätät minut, byhyy, vaikka se todellakin oli vahinko, enkä välitä siitä syrjähypystä paskaakaan"
Eli jos ei välitä, pitää turpansa kiinni ja kärsii syyllisyydestä ja jos välittää/on rakastunut, kertoo ja erotaan. Yksityiskohdat petoksessa ei kiinnosta.
Mä ajattelen aika samoin, eli tuo on aika suuri vaara tilanteessa, jossa pettäjä tunnustaa pettämisensä. Mä voin antaa _ehkä_ pettämisen anteeksi jossain tilanteessa, mutta _jos_ se kääntyy hetkeksikin tuohon, että aletaan piehtaroida pettäjän vaikeassa tilanteessa, ja käydä läpi miten kauhean vaikeaa pettäjällä on tekonsa takia, niin anti olla.
Tavallaan tuollaisessa tilanteessa ihmisen perimmäinen luonne näkyy. Ja se, osaako pettäjä olla loukkaamatta kumppania enää yhtään enempää.
Lisäksi petoksen jälkeen petetyksi tulleella on niin suuri valta-asema suhteessa, että se ei voi olla vaikuttamatta monella tavoin suhteeseen jatkossa (jos suhde siis jatkuisi). Se on myös molempien tajuttava.
Ei ole sanottu. Ja vaikka sanottaiskin, niin en pystyis olemaan kertomatta. Pettäminen olis itsellekin merkki(jos pettäisin), että en ole luotettava ja kumppanini arvoinen. Mun mielestä kumppanin pitäis sellainen tietää.
Valehteleminen olis myös merkki ihan samasta. En ole luottamuksen arvoinen, enkä kumppanin arvoinen, jos en pysty olemaan rehellinen hänelle. Tää on mun periaatekysymys, olkoonkin tuhoisa. Kaikella on hintansa.
Itseasiassa tuhoisuudesta olis turha itkeä, jos itse olis se joka tuhoaa.