Mitä tehdä kun mies on ns. ’hamstraaja’ eikä siivoa?
Elikkä me ollaan parikymppinen nuori pari. Mies ei koskaan siivoa omia jälkiään esim. heittää räkäiset nenäliinat lattialle, likaiset astiat aterian jälkeen pöytään, minä pesen vaatteemme käsin sillä pesukone rikki, teen ruuat, mies ei edes syö ruokapöydässä ja aamulla kun heräämme niin hoputtaa minua tekemään aamupalaa. Olemme molemmat tällähetkellä työttömiä, mutta miehellä silti paremmat tulot kuin minulla. Siksi hän sanookin että ei hänen tarvitse tehdä mitään talossa, kun antaa rahat ruokaan sun muuhun. Minä siivoan aina hänen jälkensä, ja en tiedä ymmärtääköhän kuinka kauan tuossa vaatteidenkin käsin pesemisessä kerralla menee. Sitten uuvun taas monen tunnin siivouksen jälkeen ja luovutan, jolloin parin päivän päästä kämppä on kuin kaatopaikka. Mieheni on myös hamstraaja, hän kerää kaikki uutislehdet ja muut paperit ja kun sanon että voitaisiinko heittää niitä pois niin sanoo ei ja suuttuu. Hän haluaa säästää myös kaikki rikkinäiset ja vanhat vaatteensa sekä muut hilpetöörit joilla ei ole paljon arvoa. Me asumme kovin pienessä asunnossa, ja noita sanomalehtiäkin on kertynyt monta pussillista ja peittää huoneitten seinustat. Tilaa ei ole enää millekään, ei edes sohvalle, koska huoneet on kertakaikkiaan niin täyttä tavaraa kuin olla ja voi. Hän ostaa myös PALJON kirjoja, ja kirjat peittävät melkein kaikki mahdolliset hyllyt milloin muulle tarpeellisemmalle tavaralle ei jää yhtään tilaa. En tiedä että miten oikein saisin tähän käännöksen? En vaan jaksa siivota aina hänen sotkujaan, mutta en myöskään tykkää olla sotkuisessa kodissa. Haluisin kotimme tuntuvan kodilta, enkä miltään jätesäiliöltä. Ketään omia vieraitakaan en voi koskaan kutsua kun hävettää asunto. Hän vain sanoo että on minun työtä tehdä kaikki kotihommat, vaikka hän sitten vain istuisikin koneella tekemättä mitään kummempia, tai ottaisi torkut. Minun pitäisi olla aina tekemässä, ihankuin mieheni olisi vauva. Lapsia meillä ei vielä ole ja mietin että miten sitten käy. Minä en edes saisi heittää menemään omia turhia kamppeita, koska hän suuttuu.
Elikkä me ollaan parikymppinen nuori pari. Mies ei koskaan siivoa omia jälkiään esim. heittää räkäiset nenäliinat lattialle, likaiset astiat aterian jälkeen pöytään, minä pesen vaatteemme käsin sillä pesukone rikki, teen ruuat, mies ei edes syö ruokapöydässä ja aamulla kun heräämme niin hoputtaa minua tekemään aamupalaa. Olemme molemmat tällähetkellä työttömiä, mutta miehellä silti paremmat tulot kuin minulla. Siksi hän sanookin että ei hänen tarvitse tehdä mitään talossa, kun antaa rahat ruokaan sun muuhun. Minä siivoan aina hänen jälkensä, ja en tiedä ymmärtääköhän kuinka kauan tuossa vaatteidenkin käsin pesemisessä kerralla menee. Sitten uuvun taas monen tunnin siivouksen jälkeen ja luovutan, jolloin parin päivän päästä kämppä on kuin kaatopaikka. Mieheni on myös hamstraaja, hän kerää kaikki uutislehdet ja muut paperit ja kun sanon että voitaisiinko heittää niitä pois niin sanoo ei ja suuttuu. Hän haluaa säästää myös kaikki rikkinäiset ja vanhat vaatteensa sekä muut hilpetöörit joilla ei ole paljon arvoa. Me asumme kovin pienessä asunnossa, ja noita sanomalehtiäkin on kertynyt monta pussillista ja peittää huoneitten seinustat. Tilaa ei ole enää millekään, ei edes sohvalle, koska huoneet on kertakaikkiaan niin täyttä tavaraa kuin olla ja voi. Hän ostaa myös PALJON kirjoja, ja kirjat peittävät melkein kaikki mahdolliset hyllyt milloin muulle tarpeellisemmalle tavaralle ei jää yhtään tilaa. En tiedä että miten oikein saisin tähän käännöksen? En vaan jaksa siivota aina hänen sotkujaan, mutta en myöskään tykkää olla sotkuisessa kodissa. Haluisin kotimme tuntuvan kodilta, enkä miltään jätesäiliöltä. Ketään omia vieraitakaan en voi koskaan kutsua kun hävettää asunto. Hän vain sanoo että on minun työtä tehdä kaikki kotihommat, vaikka hän sitten vain istuisikin koneella tekemättä mitään kummempia, tai ottaisi torkut. Minun pitäisi olla aina tekemässä, ihankuin mieheni olisi vauva. Lapsia meillä ei vielä ole ja mietin että miten sitten käy. Minä en edes saisi heittää menemään omia turhia kamppeita, koska hän suuttuu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Lapsia meillä ei vielä ole ja mietin että miten sitten käy."
Et kai sä nyt tosissas edes harkitse lasten hankkimista tuollaiseen kotiin, ja tuollaisen miehen kanssa!!!
Vinkkinä vaan: mies EI TULE KOSKAAN muuttumaan. Ainakaan parempaan suuntaan hän ei muutu, vanhemmiten asiat voivat ainoastaan pahentua.
Jos minä olisin sinun asemassasi, niin häipyisin vähin äänin tuollaisesta sikolätistä ja alistussuhteesta.
Viikon vinkki :
Ei muutako pakkaa tavarat ja lähde vähin äänin.
Ei kannata "pilata " elämää tuollaisen miehen kanssa.
Kauheaa! Eikä pahin ongelma ole siivoaminen vaan se miten hän suhtautuu sinuun! Nuo mitä kerroit miehen vastauksista, kertovat ettei hän arvosta sinua ja tulee vuosien mittaan polkemaan sinut yhä tiukemmin maton alle. Lähde nyt kun olet vielä nuori ja on helpompaa löytää uusi mies kuin joskus vanhempana
Sä olet orja omassa kodissasi ja teet mukisematta kaiken toisen puolesta. Ei se sun idiootti miehes tiedä rakkaudesta mitään tai yhdessä olemisesta. Ottaisin sut heti itselleni tosin itse todellakin siivoon, pesen omat pyykkini ja tiskaan omat astiani ihan vaan sen takia että en halua kenenkään palvelevan mua., koska osaan hoitaa kodin askareet itse. Ota ero siitä miehestä heti niin ehkä se tajuaa sitten jotain rakkaudeta tai seurustelusta. Ymmärrän et haluut pitää kodin siistinä mut ei sun tarvii olla äiti, palvelija tai orja siellä kotonasi. Heitä tylysti roskat vaikka parvekkeelt alas ja heitä miehes vaatteet vaikka roskiin jos se ei niitä pese itse. Ei sun tarvii sen paskasia vaatteita haistella kovin kauaa. Ehkä sit alkaa tajyuamaan jotain kun sen vaatteet on roskiksessa,.
Oot sitten ottanut itselles loisen luuseriäijän. Tyypillisen 20 vuotiaan kakaran. On se kiva varmana olla äiti sun miehelles. Hanki nainen itsetunto ja lähde kiitämään!
Pakottaako jokin lukijoille tuntematon syy sinut asumaan kuvaamallasi tavalla?
Vai oletko itse täydellä järjellä ja huolellisesti harkiten valinnut tuollaisen elämän itsellesi?
Mikäli myonteinen vastaus tulee ensimmäiseen kysymykseen, sinun on haettava apua. Oli se sitten virkavallalta tai henkiseltä puolelta - sinä tarvitset apua.
Mikäli taas myonteinen vastaus osuu toiseen kysymykseen - on vaikea ymmärtää miksi sinä valitat.
Me ollaan oltu vähän yli vuosi naimisissakin.
Hän sanoi että sitten kun saadaan isompi kämppä niin paremmin mahtuu kaikki tavarat sisälle ja jää tilaakin(?!)
Hamstraaja luonteinen on siis hän, eli kerää kaiken turhan & turhankin.
Eikö ole mitään keinoa miten saisin vähän potkua häneen? Olen monta kertaa huutanut hänelle että alas nyt siivoomaan ja tulepas auttamaan sieltä nyt, sitten hän vain kiroaa tai ei huomioi.
Kyllä tiesin että hän on hamstraaja alun perin mutta en uskonut että meidän koti olisi kuin kaatopakka hänen kanssaan asuessaan. Itselläni oli aivan erilaiset mielikuvat.
En viitsisi olla hänelle liian ankara tässä vaiheessa, kun hänen vanhempansa on vakavasti sairas.
Hän sanoi että jos hyvin käy niin sitten hänen vanhempi voisi tulla meille asumaan. Sanoin että mites se onnistuu, että kuka pitää huolen hänestä jos sinä olet töissä ja minä vaikka en? Hän totesi että minä voisin...
Hän sanoi että jos hyvin käy niin sitten hänen vanhempi voisi tulla meille asumaan. Sanoin että mites se onnistuu, että kuka pitää huolen hänestä jos sinä olet töissä ja minä vaikka en? Hän totesi että minä voisin... Siitä ei kyllä tulisi yhtään mitään.
Seurailen tätä touhua nyt tässä ja katson eteneekö vai ei... mutta jotain tosiaa mun pitää tehdä.
Kiitos viesteist!
Hän on muuten 26v.
Eikös teidän molempien pitänyt olla työttömiä...?? Jos toinen on töissä niin eiköhän se työtön osapuoli ehdi kotihommat tekemään...
En tiedä mitään vastenmielisempää, sairaampaa ja hullumpaa kuin TAVARAN HAMSTRAUS, varsinkaan jos ne ovat jotain vanhoja sanomalehtiä... Hyi, helv*tti...
Tunkkaisessa kodissa kaikki voivat henkisesti pahoin. Tuollalailla materiaan viehtynyt ihminen ei voi olla tasapainoinen tai normaali...
Hän siis ajattelee että jollain tavalla myöhemmässä vaiheessa hänellä olisi käyttöä esim. noille sanomalehdille.
Kodin pitää olla paikka missä viihtyä. Viihdytkö?
Mieheni ei kyllä ole hamstaara (mutta jotain sinne päin). Joudun aina pulttaa hänen "jalat maahan", kun hän kuulee, että jostain saa ilmaitteeksi esim. pöydän. Viimeksi hän otti pöydän, sohvan ja olohuoneen pödän vaikka kaikki oli pelkkään *askaa.
Valitettavasti et voi paljon tehdä, jos hän todella on hamstaaja. Se on vaikea sairaus. Pyydä häntä hankkimaan apua?
Et voi olla roskis. Sinun pitää arvostaa itseäsi. Tiedän miltä tuo tuntuu. Ja ehdotukset erosta varmasti saa sinua puolustamaan suhdettaa, mutta onko tuossa järkeä? Hamstaus on sairaus, mikä pahenee. Kohta sinäkin totut siihen vain, koska rakastat.
Jos muuten asiat suhtkoht suhteessa toimisi, niin mitä te itse tekisitte?
yksi positiivinen asia ei korvaa monia negatiivisia, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Tuo hamstaus on vakava ongelma, eikä vain puoliso pysty siihen puuttumaan: tuollaisen hoito tarvitsee ammattiapua, ja parantuminen tuosta vie kauan aikaa. Tosin riippuu kuinka paha hamstraus tarve on.
Yleisesti ottaen jokainen nainen joutuu siivoamaan joko vapaaehtoisesti tai ns. pakosta miehen jälkiä.
Minua ainakin harmittaa suunnattomasti, ettei aikuinen ihminen siivoa omia jälkiä ja kodin asiat tulevat kuin manulle illallinen. Valitettavasti et itse katselisi tuollaista. Syy ei ole ihmisen vaan sairauden. Tosin.. aika kylmää jäättää toinen sairauden takia.
Kaikki riippuu täsin suhteesta (kahdesta ihmisestä) ja sen laadusta. Mitä kukakin on valmis tekemään. Mutta suurin kysymys on se, että on tuo mies valmis parantumaan...? Jos minulla tuo ongelma, ja mieheni suotuisi hoitoon, voisin mielelläni jatkaa suhdetta. Hamstraus on sairaus mikä vain pahenee..
Kyllä sitten on viihtyisämpää kun olen taas esim. siivonnut makkarin puolen niin että siellä voi ’olla’.
Aika hassua kuitenkin, että mieheni sanoo että kämppä on sotkuinen minun takia.. JUU niin varmaan :-D Että minä mukamas en laita kamppeita sinne minne kuuluu, mutta täysin päinvastoin tuo.
Millaista apua ’hamstraaja’ voi saada? Olen yrittänyt hänelle itse puhua asiasta, että ei me tarvita mitään ylimääräisiä turhuuksia kun kämppä muutenkin jo niin täynnä, mutta hänestä kaikki ilmainen krääsä on kuin kultaa. Miten muuten minä itse voisin häntä auttaa???
Asutaan siis pienessa vuokrakämpässä ja haaveena joskus oma asunto.. mutta aattelin että millainen sotku sielläkin sitten olisi, että voiko asia tosiaan tästä enää muuttua??
Mietin ketjua lukiessani, että mikä ihme suhteessanne sitten toimii, jos yhteiselämänne on tuollaista? Toisen kunnioitus ei ainakaan. Miksi annat talloa itseäsi noin? Raha ei anna oikeutta tehdä toisesta ihmisestä kotiorjaa tai sylkykuppia.
Vaikea kuvitella, että miehesi itsestään muuttuu. Pariterepia voisi avata hänen silmänsä, mutta tuskin saat häntä sinne. Ainahan voit yrittää.
No ei tuossa kyllä ole mitään järkeä. Mitä hän sitten sanoo tai tekee jos pistät kampoihin? Siitä lähdetään että ainakin omista kamppeistasi määräät sinä, eikä hänellä ole mitään suuttumista asiasta. Näin enshätään sanoisin myös, että pakkaa likapyykki laukkuun ja lähde vierailemaan jonkun kaverin luona jolla on kone, tuleepahan kyläiltyäkin enkä usko että kavereilla mitään sitä vastaan on. Jos ei sellaista löydy niin käsipyykin a ja o on kunnon liotus, muuten niitä kyllä joutuu hinkkaamaan tuntikausia. Ja erottele jotkut superpaskaiset sukat omaksi eräkseen vain vähän likaisista vaatteista ja niin voit annostella pesujauheen kullekin satsille sopivaksi eikä tarvitse turhaan huuhtoa niin moneen kertaan vain vähän likaisia vaatteita.
mitäs jos ap alat hakemaan ihan omaa vuokrakämppää...
miksi jäädä tuollaiseen suhteeseen jossa mies ei kunnioita pätkääkään ja pitää sinua piikanaan.
kunnioita itse itseäsi ap ja muuta pois tuon jätkän luota.
samalla voisit alkaa laittamaan työhakemuksia ihan minne tahansa töihin, kunhan vain pääsisit jonnekin töihin, jotta saisit päiviisi vaihtelua.
jos haluat noudattaa neuvoani, niin sanoisin myös lopuksi, että jos et halua avioeroa kuitenkaan, niin eläkää erillänne jonkin aikaa, että mieskin oppisi itse tekemään jotakin, äläkä mene miehen kotiin siivoamaan/laittamaan ruokaa/palvelemaan miestä. pistät vain miehen kylmästi pärjäämään itse, ja jos ei pärjää, niin ero vireille. nainen ei tarvitse "miestä" joka käyttäytyy kuin keskenkasvuinen kakara.