Puolisoni ilmoitti noin kk sitten, että haluaa erota. Olemme olleet naimisissa 10v. Hänellä on uusi suhde jo valmiina, minulle tämä tuli aika yllättäen. Toki olin huomannut, että hänen käytöksensä muuttui täysin välinpitämättömäksi minua kohtaan ja että jotain oli vialla mutten silti odottanut tätä.
Järki sanoo, että nyt pitäisi laittaa talo myyntiin ja eropaperit eteenpäin ja alkaa hommaamaan omaa asuntoa yms. mutta olen niin lamaantunut, etten saa mitään aikaiseksi. Ahdistaa ja masentaa, ei pysty syömään eikä nukkumaan kunnolla. Meneekö tämä ohi? En voi uskoa tätä todeksi.
Puolisokaan ei ole tehnyt mitään konkreettista eron suhteen. Sanoo, ettei aio muuttaa uuden ihastuksensa luo ainakaan heti. Olettaa ilmeisesti, että minä hoidan käytännön järjestelyt.
Miten erosta voisi selvitä ja päästä yli? Nyt tuntuu niin kovin vaikealta.
Järki sanoo, että nyt pitäisi laittaa talo myyntiin ja eropaperit eteenpäin ja alkaa hommaamaan omaa asuntoa yms. mutta olen niin lamaantunut, etten saa mitään aikaiseksi. Ahdistaa ja masentaa, ei pysty syömään eikä nukkumaan kunnolla. Meneekö tämä ohi? En voi uskoa tätä todeksi.
Puolisokaan ei ole tehnyt mitään konkreettista eron suhteen. Sanoo, ettei aio muuttaa uuden ihastuksensa luo ainakaan heti. Olettaa ilmeisesti, että minä hoidan käytännön järjestelyt.
Miten erosta voisi selvitä ja päästä yli? Nyt tuntuu niin kovin vaikealta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hakeudu jonkun ammattiauttajan puheille.
Puhu ystäville.
Lue kirja "Revitty sydän".
jouduin samaan tilanteeseen. Mene kunnan perheneuvolaan ja hae ekaksi apua sieltä, sinun pitää nyt päästä puhumaan tuskastasi jonkun ammattilaisen kanssa. Kaikki vie aikansa, mutta jos on omaa tahtoa ja halua selviytyä niin sinä selviydyt mutta et selviydy yksin.....hae apua, älä jää yksin!!!!!!!!!
Kaikki käytännön asiat alkavat sitten rullata omalla painollaan kunhan pidät omasta terveydestäsi huolta niin psyykkisestä kuin henkisestäkin. Mene lääkäriin ja hae lääkkeet alkuvaiheen ahdistukseen ja masennukseen ja unettomuuteen ja ruokahaluttomuuteen.....hae apua.....älä jää yksin, olet jo liian kauan ollut ilman apua.....tee se viimeistään huomenna!!!!!!
Ihminen on kumman sopeutuvainen olento ja sinä selviät kunhan vain haluat.
Kiitos teille kommenteistanne!
Sain jostain voimia sen verran, että menin todellakin lääkäriin ja sain itselleni apua unettomuuteen. Sekin auttaa jo hieman kun saa öisin vähän nukuttua.
Minulla on onneksi muutama todella hyvä ystävä, joille voin puhua ja purkaa pahaa mieltäni.
Voimia kaikille eronneille ja muille kohtalotovereille!
Tere, Ahdistus40 , samassa veneessä ollaan vaan soudetaanhan eteenpäin. Tsemppiä sinulle ja muille kohtalotovereille!
Aletaanhan äyskäröimään, veneessä alkaa olla tungosta :) Raskasta tämä on mutta yli siitä päästään.
Kertokaahan, miten pääsee siihen mielentilaan, että ymmärtää, että erottu on ja eteenpäin on mentävä? Tilanne on meillä edelleen sama, että yhdessä asutaan, tosin puoliso huitelee välillä myös muualla. Tiedän, että hän käyttäytyy sikamaisesti minua kohtaan ja että oikeasti minun pitäisi jo luovuttaa mutta silti toivon ja odotan jotain ihmettä tapahtuvaksi ja tavallaan olisin valmis vielä jatkamaan yhdessä kaikesta huolimatta. Järki sanoo, ettei se ole mahdollista.
Minun ystäväni pakkasi miehensä vaatteet ja näytti ovea, ihme kyllä hänen uusi rakkautensa laimeni välittömästi, syy että oli odottanut itkevää vaimoa , hänelle tuli hätä jos joku toinen huomaa vaimon itsenäisyyden, hän sai yrittää yhden vuoden verran takaisin vaimon luokse ja siitä uudesta rakkaudesta ei tullut mitään. Tytöt älkää alkako masentumaan ottakaa toiminta takaisin ja näyttäkää ovea petturille. Sitä ne pelkäävät eniten
Meillä mies muutti 10 v avoliitosta pois toukokuussa ja uusi nainen oli valmiina odottamassa. Muutti saman tien sinne, siellä oli 2 lastakin odottamassa niin pääsee leikkimään kotia. Itse olin toivonut eroilmoituksesta (huhtikuu) lähtien että tulee järkiinsä. Ei tullut. Kesäkuu meni sokissa, heinäkuu oli helpompaa kun oli lomatekemistä ja elokuussa alkoi taas tuntua pahalta. Ja viimeiset 2 vk olleet kauheita. Asun vielä yhteisessä omakotitalossamme. Miehen mielestä minun olisi pitänyt lunastaa hänet talosta ulos jo toukokuussa mutta onneksi en suostunut. Nimittäin vasta n. kk sitten oivalsin että talo, jossa olen viihtynyt ja piha, joka on minulle tosi rakas, pahentavat oloani päivä päivältä. Muistoja ei pääse tässä karkuun ja pää hautoo tympeitä ajatuksia. Sillä aikaa mies nauttii uudesta elämsätään ja on jo ostamassa naisensa kanssa uutta asuntoa. Olen kateellinen kun en itse pääse tästä kurjasta olosta irti.
Teoriani on, että meillä jätetyillä, joilla ei ole uutta katsottuna, erosta toipuminen kestää pitkään ja ajatukset tulevaisuudensuunnitelmat vaihtelevat päivittäin, jollei tunneittain. Jos vain kestää olla paikallaan, kannattaa ehkä odotella hiukan ennen kuin tekee suuria taloudellisia yms. ratkaisuja. Mutta ensin on muutettava erilleen, eihän homma muuten etene.
Älä hoida käytännön järjestelyitä. Äläkä muutakaan mitä et halua/jaksa. Ajattele itsekkäästi vain omaa jaksamistasi.