rasismi ja musiikki

Juuri näin, pelkäsin jo ettei kukaan rockabillyistä tajua tätä asiaa! Hienoa!

mielestäni musiikista voi tykätä, ja silti voi haluta pitää mustat ja valkoiset erikseen. mikä siinä on niin mahottomuus?
ja ilman valakosia, ei ne mustat ois päässeet alkuun siinäkään että niiltä mitää vaikutteita musiikkiin ois saatu. hei, ethän sinäkää mikää rockabilly voi olla, kun siinä on niitä vaikutteita muualta, ei se sillon rockabillyä oo. voiko nuin sanoa?
ja kyllä sen jo afrikan tilanteet todistaa ettei mustat osaa yhteiskuntaa itekseen onnistuneesti pyörittää (aiheesta vähä poiketen :O). eikä tämän sanomiseen tarvitse edes olla rasisti. joillai kai sitte on aatetta mukana, joillai ei. mutta kaikki tietää missä ja miksi rockabilly on syntyny.jotkut ei piittaa siitä/haluaa kieltää sen jotkut ei.

Täytyypä nyt kantaa kortensa nyt sitten tähänkin kekoon. Pohjustukseksi kerron, että olen kuunnellut rock'n'rollia, rockabillyä, rhythm'n'bluesia, bluesia, western swingiä 70-luvun puolivälistä asti. Ja psychobilly on tullut tutuksi kanssa. Bileissä olen kiertänyt Suomen lisäksi paljon Ruotsissa, Englannissa ja USA:ssa. USA:n etelävaltiotkin olen kiertänyt moneen kertaan. Olen myös itse soittanut alkuperäisen 50-luvun rockabilly muusikon taustalla, ja sen lisäksi tavannut noita orggis ukkoja kymmeniä.

Missään vaiheessa tämän uran aikana ei ole tullut mieleen, että rasismi ja rockabilly kuuluisi yhteen! Rockabilly syntyi etelävaltioissa, totta. Suurimpana ponnen antajana se, että nuo etelän köyhät (ja perkeleesti töitä tekevät) valkoiset halusivat soittaa mustien rhythm'n'bluesia. Valkoisen pienen kantribändin soittamana tuo kama oli sellaista, mitä sittemmin rockabillyksi kutsuttiin. Mm. Carl Perkins, Billy Lee Riley, Sonny Burgess, Sleepy LaBeef, Mac Curtis, Ronnie Dawson, Eddie Cochran, Jack Earls, Hayden Thompson, Andy Starr ja monet monet muut ovat tämän tarinan vahvistaneet. Esim Billy Lee Riley hengaili 50-luvulla enimmäkseen mustien kanssa, joilta oppi esim. soittamaan kitaraa. Texas rockabilly Sonny Fisherillä oli 50-luvun lopulla kokonaan mustista muusikoista koostuva bändi. Joe Clay ja Eddie Cochran levyttivät mustien muusikoiden kanssa. Buddy Holly hengailai mielellään Little Richardin ja Chuck Berryn kanssa, kutsuen heidät usein mm. kotiinsa.

Mitä tulee ns. etelevaltoiden lippuun, yleensä tarkoitataan Konfederaation sotalippua, eikä varsinaista valtiolippua, joka hyvin smannäköinen Unionin valtiolipun kanssa. Tuo taistelulippu suunniteltiin sodan kestäessä erottumaan paremmin taistelukentällä. Rasismiin se ei tuolloin liittynyt ollenkaan. Sisällissodan syythän olivat kuitenkin enempi muita kuin orjuuteen liittyviä. Olen lukenut paljon tuon ajan amerikkalaisia sanomalehtiä, ja orjuuskysymys oli kyllä niissäkin sivuseikka. Esim. Konfederaation sotilasjohtaja Robert E. Lee oli orjuuden vastustaja, herrahan loi sodan jälkeen kunniakkaan uran yliopistossa. Tunnen useita etelavaltiolaisia rockabilly faneja tänä päivänä, joiden esi-isät taistelivat etelän joukoissa, ja he vihaavat nimenomaan Klux Klux Klania joka heidän mukaan on häpäissyt etelän perinteet ja liput.
Ja kyllä tuolla USA:ssa ja Englannissa näkee mustia rockareita tänä päivänkin. Ja USA:ssa eritoten tuhansia meksikolaista alkuperää olevia rockabillyjä. Kaverini oli Los Angelesissa katsomassa Stray Catsejä 90-luvun alussa, oli ollut ainoa valkoinen yleisön joukossa. Baby, that is rock'n'roll!!!