Seurustelen n. 150 km päässä asuvan miehen kanssa. Ensin matka oli siedettävä, mutta nyt alkaa rasittamaan. Ttajusin myös, että mies ei sieltä aio koskaan muuttaa tänne maatalonsa tähden. Lisäksi talossa asuu miehen vanhemmat. Minulla kolme lasta ja heidän koulut täällä, me ei voida muuttaa sinne enkä haluaisikaan hänen vanhempiensa takia. Ovat pojastaan mustasukkaisia. Vuosia en jaksa tätä samaa, se alkaa olla selvää sekin. Loma-aikoinakaan nähdään vaan päivä kerrallaan, miehen vanhemmat eivät halua hoitaa maataloa yksin edes paria päivää enkä haluaisi käydäkään siellä olla koska ilmapiiri on kolea ja kireä. Hyvässä kunnossa ne vanhemmat ovat, mutta ovat tottuneet siihen että poika tekee siellä kaiken. Epäilen, että edelliset seurustelut päättyneet saman asian takia. Napanuora vanhempiin ei miehellä ole katkennut, tekee liian paljon heidän mielensä mukaan vaikka asuvat siinä talossa syytingillä. Miehellä on sukulaisia lähistöllä, mutta eivät tule auttamaan yleensäkään. Olisikohan parempi erota kuitenkin nyt vaikka toisiamme rakastammekin? Ei tähän tilanteeseen taida olla muuta ratkaisua.
150 km:n matka
rakkaus ei kanna
4348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jos haluat jotain tavallista yhdessä asumista kerrostalossa tms. mutta mun mielestähän toi on ihan hieno muoto seurustella, jos vaan taloudellisesti tulette toimeen.
Rakkaus on kaikkein tärkeintä ja tilanteet voi muuttua, pitääkö kaikki saada aina heti?
Keskustelkaa!
Syytinki pitäis lailla kieltää.
Miten oletkin ajautunut moiseen tilanteeseen! Eikö missään vaiheessa hälytyskellot soineet? Aivan varma on , että mies ei tule muuttamaan pois talostaan.
Ainoaksi vaihtoehdoksi tulee , että sinä muutat sinne ja nielet oman asemasi talossa:)
Voitte tietenkin olla nykyisessä valinnassanne jos vaan jaksatte edestakaisin suhailla sitä välimatkaanne.
Kiitos vastauksista. En ehkä vaan ymmärtänyt miten kiinni vanhemmat ovat pojassaan. Nyt he ovat huomanneet poikansa rakastuneen ja alkavat kaikenlaisen vastustamisen. Yllättäen tulee jalkojen venäytyksiä ja lääkäriin menoa kun meidän pitäisi tavata. Mies joutuu viemään lääkäriin tai muuten jää hoitamaan tilannetta. Jos lähtee minun luo, vanhemmat syyllistävät heti. Tavallaan ymmärrän tilanteen heidän kannaltaan, mutta toisaalta pidän itsekkäinä. Koskaan en sinne muuta vanhempien siellä ollessa, se on selvä asia. Olen liian voimakastahtoinen siihen. Omiin vanhempiini normaali välittävä suhde ja napanuora katkennut jo parikymppisenä.