Olen ollut yli neljä vuotta samassa työpaikassa miehen kanssa johon olen ollut ihastunut alusta lähtien. Hän on ollut koko ajan varattu ja minäkin suurimman osan ajasta. En haluaisi olla häneen ihastunut mutta en saa häntä mitenkään pois mielestäni vaikka kuinka yritän! Pahinta on se, että olemme molemmat varattuja. Uskon että mies tietää tunteistani. En usko että hänellä on täysin samanlaisia minua kohtaan tai ainakin epäilen niin. Tilanne on niin turhauttava mutta en kertakaikkiaan saa miestä mielestäni pois. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa ennen. Tuntuu aivan uskomattomalta, että ihastusta on voinut jatkua näin kauan.
Miten pääsee eroon tunteista??
mikä avuksi
8947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minne suuntaan menee?
Omalla kohdallani jotain tämän kaltaista..
Se on sitä, aidan takana ruoho on aina vihreämpää.. sä haet siitä jotain mitä et saa omasta miehestä. Anna varatun olla..
Kyllä ne ongelmat joka suhteessa tulee, ei mikään suhde ilma ristiriitoja oo.. Eli kyllä se sun työkaveriski varmasti UNELMIEN täyttymykseltä sinusta tuntuu, mutta ota jalat maahan.. ja älä ota niin vakavasti..
Ihastus voi jatkua kuolemaan saakka jos ei järkee ota käteen ja piät työkaveriasi jotenki ajatuksissa UNELMANA ja sen takia ne uudet poikaystävät ei tunnu ihan 100% ihanilta, kun sulla on se yks josta et päästä irti..
Itse olen ollut ihastunut naistyökaveriini jo monta vuotta. Pidän hänen kanssaan käydyistä keskusteluistamme ja ihastelen hänen lumoavia silmiään. Olen aviossa ja tiedän ihailemani naisen olevan vakavahkossa uusiosuhteessa. Kaikesta huolimatta pidän hänestä ja nautinkin tästä kutkuttavasta tunteesta. Sinulle "mikä avuksi" toivoisinkin voimaa ottaa voimakkaista, positiivisista tunteista kaikki ilo irti, eikä pyrkiäkään eroon niistä.
Ihan samanlainen tilanne minullakin. Olen ihastunut esimieheeni, enkä saa häntä pois mielestäni. Teemme töitä päivittäin yhdessä, joten tilanne on välillä melko raastava. Olemme molemmat tahoillamme sitoutuneita, emmekä halua rikkoa liittojamme.
Nautimme siis muuten tilanteesta (ilman fyysistä kontaktia), toistemme seurasta. Yritän olla positiivisin mielin ja etsiä asin tiimoilta hyviä juttuja, jotta jaksan eteenpäin. Mitään pahaahan ei ole tapahtunut.
Kannustusta kovasti.
valoisa aurinko, pidä tilanteesi tuossa, älä jatka, etäänny ennemmin, ole mahdollisismman vähän tekemisissä hänen kanssaan, etttei aurinko muutu yöksi, samat sanat muillekkin työpaikkaihastuneille tahollaan sitotuneille.
Niinpä;) Aitoa rakkautta on ollut ilmassa jo monta vuotta. Ensin rakastuu ihmiseen ja sitten huomaa, että kyseessähän on vielä kaunis nainen. Vaikeaa unohtaa, todella vaikeaa. Ja vain kädestä on uskaltanut pitää kiinni, kun koko sydämestään haluaisi hänet syliinsä hellästi rutistaa, prinsessan, aina hänet nähdessään.
Tunteiden kanssa on se huono juttu, että niitä on niin mahdottoman vaikea hallita & muuttaa, vaikka haluaisikin. En voi mitään sille, että olen niin kovin ihastunut toiseen mieheen, esimieheeni.
Asian tiimoilta on vain etsittävä hyvät ja positiiviset puolet, että jaksaa eteenpäin - kummatkin tahoillaan ja suhteissaan. En toivo tällaista kenellekään, sillä sen verran raastavaa tunne on, kun ei voi edetä sen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Toki tämä on oma valinta, mutta tällaisissa tapauksissa niin monet asiat painavat vaakakupissa.
Ei kannata polttaa siltoja takanaan, eikä antautua masennukselle, vaan positiivisin mielin ja oikealla asenteella eteenpäin.
Ehkä tuossa tilanteessa olisi parasta vain harkita vakavasti työpaikan vaihtamista. Sillä tavoin pääsisit varmasti ajan kanssa irti; poissa silmistä, poissa mielestä. Tsemppiä!